Herätin Minnan pian töistä tultuani ja kaksi tuntia myöhemmin olimme taas (käytiin siellä eilenkin ostamassa omat ruoat) Kupittaan Citymarketissa. Kaksi isoa kärryllistä tavaraa autoihin, pikainen reitintarkistus ja menoksi.
Perille Tippsundiin saavuimme pian yhdentoista jälkeen. Emme ehtineet kunnolla edes purkaa tavaroita, kun ensimmäiset vieraat jo ajoivat pihaan. Tuli kiire...
Sateenkaarilippu nousi salkoon klo 15.00 (solmut solmi henkilö, joka homman osasi) ja tervetuliaissanojen jälkeen leiri oli virallisesti avattu.
Minä ja Minna menimme parin tunnin päiväunille ja nousimme ylös sopivasti seuraavaan lipunnostoon. Suomen lippu nostettiin salkoon klo 18.00 ja tällä kertaa minä sidoin solmut – tuskin oikein, mutta pitävästi.
Valvoin viiteen aaton vastaisena yönä, joten lopulta sain nukkua vain pari tuntia. Tyhmästä päästä kärsi koko ruumis. Päikkäreiden jälkeen olin ihan pihalla ja olin varmasti todella edustava, kun yksi jyväskyläläisten poppoo oli ilmoittautumassa hieman ennen kuutta. Muistin sentään jokaiselle antaa rannekkeen, muistilapun ja ottaa maksun.
Laitoin toisen M&M-parin kanssa karaokelaitteet kuntoon. Salissa ollut telkkari oli niin ikivanha, että tv piti roudata toisaalta. DVD-soitin kiinni, piuhat oikeisiin koloihin, hieman testausta (sori ilmoittautujat, joiden korviin sattui) ja lopulta kaikki oli kunnossa. Ihan ok äänentoistokin, kun ottaa huomioon, ettei meillä ollut mitään erityisiä laitteita.
Saunaan menimme vasta kymmenen maissa; sitä ennen kokosimme kokkoa rannalle ja pääsimme kunnon hikeen. Ajopuuta, kuivia oksia ja muuta sellaista oli maastossa taas yllin kyllin eikä kokon ympäristössä tällä kertaa ollut kovin paljon kuivaa kaislaa. Se vähä, mitä oli, eristettiin kastelemalla.
Saunasta kävimme uimassa kolme kertaa (sinne jäi talviturkki!), Minna vielä neljännenkin. Vesi ei järin lämmintä ollut, mutta eipä se mitään haitannut. Samaan aikaan kun me saunoimme, tanssit päärakennuksessa alkoivat. Ohjelmassa oli myös Marin ja Marikan vetämää karaokea, joka olikin menestys.
Aattoillan ruokana meillä oli kasvisnyyttejä (kirsikkatomaatteja, uutta sipulia, sipulinvarsia, paprikaa, marinoituja artisokansydämiä purkista ja mausteena Koskenlaskijan paprikaa ja Maldon-suolaa) ja tournedosmarinoituja broilerin rintafileitä. Emme jaksaneet keittää perunoita, mutta ei niitä olisi tarvittukaan – pihvejä oli viisi ja siinä oli ihan tarpeeksi kahdelle hengelle. Kasvisnyytit olivat niin hyviä, päätimme heti, että teemme niitä ensi vuonnakin.
Tippsundin sauna on ihana. Vesi oli kylmempää kuin viime vuonna, mutta ensimmäisen kerran jälkeen mereen meneminen tuli aina vain helpommaksi. Saunaseuramme toinen osapuoli ei ollut ihan niin uskalias kuin me muut, hän kokeili vettä vain rannasta kahlaamalla.
Kokko syttyi vain minuutin yli kahdentoista. Se paloi korkeammalle ja pidempään kuin viimevuotinen, ja kokolle kerääntynyt väki lauloi yhdessä ja erikseen, puhui, luki saapuneita juhannustervehdyksiä ja viihtyi hyvän aikaa. Kyllähän viimeksikin laulettiin, mutta minusta tuntuu, että tänä vuonna kaikki tapahtui jotenkin spontaanimmin.
Räpsin kokosta kuvia, otin hieman videokuvaa ja lauloin intona mukana. Kokon hiipuessa hiillokseksi etsin hyvää kuvakulmaa polvillani, ja sain viimeinkin herätettyä huomion: "Mikäs se tuolla on, onko se perse?". Minua uhattiin tulla puristamaan perseestä, mutta sanoin kiljaisevani niin kovaa, ettei se ole viisasta. Ei sitten tultu puristelemaan, höh. Ei kaikkia kieltoja tarvitse uskoa.
Minna sammutti kokon jämät vähän vaille kahdelta. Isoimmat puut heitettiin vieressä olevaan grilliin, jonka äärellä porukkaa vielä istui. Vetäydyimme kolmen maissa nukkumaan, mutta minä luin vielä tunnin verran, ja kuulin, miten salissa tanssit ja karaoke jatkuivat – kunnon yökerhomalliin – aina aamuneljään asti.
Aamuherätys ei ollut järin miellyttävä, mutta väsymys haihtui pian keittiötöissä. Sisukkain sissi taisi olla Terhi, joka oli nukkunut tunnin, mutta tuli silti hommiin. Toinen "tunnin sissi", Mari, oli puurovastaavana.
Ensimmäiset nälkäiset saivat aamiaisensa jo vähän ennen kymmentä, ja yhteentoista asti oli sekä keittiössä että salin puolella aikamoinen hulina. Puuroa meni yksi iso kattilallinen, munia 50 kpl, kahvia, teetä ja mehua litroittain, enkä edes yritä arvailla leivän määrää.
11.10 oli yhdessä pöydässä jo Trivial Pursuit -matsi käynnissä, ja muuallakin alkoi aamupala olla ohi. Raivaus- ja siivoustöiden aikana tulleet mattimyöhäiset eivät kuitenkaan jääneet ilman ruokaa. Kun keittiö vähän ennen yhtä oli taas siisti, minä ja Minna vetäydyimme päiväunille, neljän tunnin yöunet kun eivät olleet ihan tarpeeksi.
Ihastuin ihan täysin astianpesun suurkeittiövälineisiin. Terhi yritti jossain vaiheessa sunnuntaiaamua tulla tilalleni tiskausurakkaan, mutta (tiskauspervona) sanoin, että teen sen mielelläni loppuun. Se oli ihanaa. Ainoa asia, joka ärsytti, oli ihmiset, jotka jättivät astiat muiden hoidettaviksi (ei siinä mitään, konehan sen tekee), mutta jotka eivät huuhdelleet astioitaan. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin jämähtäneet ruoantähteet.
Heräsin vähän kolmen jälkeen, mutta emme heti syöksyneet toisten luo. Välipalaa ja lukemista omassa rauhassa... ja viiden tienoilla saunaan. Sitten olikin jo kiljuva nälkä. Kasvisnyytit koottiin taas keittiössä, mutta sitten siirryttiin grillille, jossa liha (possupihvejä pippurisessa marinadissa) ja nyytit valmistuivat melko nopeasti.
Häkellyin melkoisesti, kun kasvisnyyttejä kasatessani yksi leirin kuuminta hottia (toisin sanoen aikast söpö) kysyi minulta, kirjoitammeko me sitä nettipäiväkirjaa. Sain sentään myöntävän vastauksen ulos suustani. Myöhemmin illalla (tai itse asiassa aamuyöllä) Miira jutteli erään toisen lukijan kanssa. Odotimme kyllä, että kanssabloggaaja olisi tullut moikkaamaan. Jälkikäteen kuulimme, että enemmänkin bloggaajia oli ollut paikalla. Ensi vuonna pitää järjestää blogimiitti Tippsundiin.
Ilma on tänään ollut eilistä kylmempi ja päivällä satoi. Menimme silti taas saunasta mereen, minä kerran ja Minna kaksi.
21.00 Minna laski lipun ja illan tanssit/karaoke alkoivat. Tanssien aloitus oli suunniteltu alkavaksi tuntia ennen, mutta koska sää parani iltaa kohti ja kaikki tuntuivat taas viihtyvän ulkona, hommaa siirrettiin. Laitoimme porukalle kahvia ja teetä, molempia kun oli runsain mitoin. Samoin maitoa on näköjään ostettu vähän liikaa...
Täällä on kyllä ollut tosi kivaa. Aika moni viime vuonna olleista on mukana tänäkin vuonna, ja tutun kämppiksen sijasta on ollut pari muuta mukavaa yllätystä, esimerkiksi entisen (ala-asteen) luokkakaverini isosisko. Oli kiva kuulla, että vanhalla vieruskaverilla menee hyvin – ja näemmä isosiskolla myös.
Karaokeen ei uskaltauduta vieläkään, tuota pitäisi päästä harjoittelemaan ensin ilman yleisöä.. ehkä sitten onnistuisi. Joku Ultra Bran kappale voisi mennä duettona.. ehkä. Meidän yhteislaulumme taitaa rajoittua UB:n lisäksi satunnaisiin biiseihin, joita ei karaokevalikoimissa näy.
Kun bileet taas neljältä loppuivat ja suurin osa juhlijoista oli jo mennyt nukkumaan, meitä lähti pieni joukko saunalle, aikomuksena pelata Aliasta (muistaakseni Marika nappasi pelin mukaansa). Saunan tuvassa oli kuitenkin jo väkeä ja pullonpyöritys käynnissä, joten ei oikein voinut muuta kuin liittyä seuraan.
Pullonpyörityksessä kannatti valita totuus, koska tehtävät olivat todella vaikeita – ehkä sitä pelastusliivin pukemista lukuunottamatta. Räppiä, laulua, tanssikoreografiaa, vaginamonologia.. huhhuh! Totuuspuolella kysymykset menivät välillä suorastaan gallupiksi, kun samaa asiaa kysyttiin kaikilta. Selvisi muun muassa, että yksi jos toinenkin oli saanut oman pikku fan clubin (moi, Silja!)...
Auringonnousu oli kaunis, mutta minulla ei ollut kameraa mukana, enkä taatusti halunnut hakea sitä ja herättää samalla Minnaa. Mokoma heräsi kuitenkin aamukuudelta, kun joku oli alkanut seinän takana soittaa levyjä täysillä. Siitä seurasi vaativia puhelinsoittoja ja tekstareita minun suuntaani – "missäs oot, kun et ole täällä?". Oli siis mentävä hiljentämään pelit ja nukkumaan edes pariksi tunniksi.
Sitä Aliasta ei sitten koskaan päästy pelaamaan.
Herätys oli entistäkin tuskaisempi, mutta revimme itsemme sängystä, vaatteet päälle ja menimme laittamaan aamiaista. Puuro onnistui ilman puurovastaavaakin, munia keitettiin sama määrä kuin lauantaina ja kaikki muukin onnistui yllättävän hyvin. Edellinen aamu oli opettanut ...ja salin raivaukseen tuli pari vapaaehtoista, joita ilman koko homma olisi vienyt paljon kauemmin.
Aamiaisella oli jonkin verran vähemmän porukkaa kuin lauantaiaamuna. Minä olin ihan taju pois ja join aikamoisen määrän vahvaa teetä (tuplasokerilla) pystyäkseni myös aamiaisen jälkien korjaamiseen. En onneksi ollut ainoa; yksi edellisen ill— siis aamuyön juhlijoista oli nukahtanut vessaan, ja moni muukin näytti koko lailla nuutuneelta.
Aamupalalla jouduin/pääsin mummispusujen kohteeksi väärinkäsityksen vuoksi. Pusujen oikea osoite olisi ollut Anne, mutta Anne pääsi pakoon keittiöön ja minä olin ensimmäisenä tulilinjalla. Täytyy sanoa, että tuollaiset pusuyllätyshyökkäykset ovat aika pelottavia. Miiralla oli ihan liian hauskaa.
Aamupalan ja siivouksen jälkeen laskin taas aamupalalta tulleet eurot ja kävijämäärän. Innostuin rahanlaskusta niin paljon, että laskin samalla sitten koko kassan. Miira yrmyili, kun ei saanut mennä nukkumaan kassanlaskun ajaksi. En minä voinut etukäteen tietää, että siihen menisi aikaa Miiran mielestä päikkärien mittaisen ajan. Sitä paitsi itse valvoi kuuteen, ei se minun ongelmani ole. Nih.
Väki väheni pitkin päivää (virallisesti leiri loppui klo 15), ja kaikki olivat siistineet omat mökkinsä. Grillipaikat ja tiet olivat myös hyvässä kunnossa; muutamia harvoja roskia, paria pulloa ja päärakennuksen edessä olleita tumppeja lukuunottamatta ei ulkona paljon tarvinnut siivota.
Yleisissä tiloissa olikin sitten hommaa ihan riittämiin. Anne ja Terhi siivosivat salin kahden imurin voimin, Mari ja Marika hoitivat saunan, Minna ja minä keittiön ja apukeittiön vessoineen. Tosin loppuvaiheessa, Minnan pakatessa ja roudatessa, Terhi tuli pesemään keittiön lattiaa. Hoiti, raukka, vessatkin. Ensi kerralla tarvitaan mukaan pyykkipoikia (nenään) ja kumihanskoja (muovipussit eivät ole kovin käteviä).
Siivous kesti yllättävän kauan: pääsimme matkaan vasta reilusti kuuden jälkeen.
Ensi vuonna uudestaan!
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Juhannusraportissa Miiran tekstit ovat vihreällä ja Minnan oranssilla. Kuvat otti Minna.
Juhannusleirin vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net