Tänään ollaan nörttäilty, tapeltu CSS-tiedostojen, webbisivujen, linkkibannerien ja muiden nettijuttujen kanssa. Eniten päänvaivaa aiheutti IE. Miksi se selain on niin syvältä? Miksei oikein koodattu sivu näytä sillä yhtä hyvältä kuin muilla selaimilla?
Iltaan kuului myös paperitöitä, jotka jatkunevat huomenna. Jipii.
Ei kello voi olla jo melkein kuusi! En sittenkään saanut niitä töitä tehtyä, joita ajattelin tehdä kuuteen mennessä, mutta tein kyllä paljon kaikkea muuta hyödyllistä ja enimmäkseen sellaista, mikä ei vaadi tarkkaavaisuutta. Taitaa olla pakko ottaa päiväunet, että jaksan sitten illalla edes tehdä niitä toisia hommia.
Töiden tekeminen opiskelun lisäksi on rankkaa. Minulla ei ole aikaisemmin ollut edes näin vähän työtunteja, mutta silti tuntuu, etten jaksa mitään. Tämä koulu on rankempi kuin aikaisemmat, täällä pitää oikeasti tehdä jotain. Kunhan tämän yhden työprojektin saisin edes tämän kuun aikana pois alta, niin opiskelukin voisi helpottaa, enkä minä olisi koko ajan näin väsynyt.
Eiliset päikkärit jäivät, koska Miira tuli kotiin, mutta nyt olisi sellaiset tarkoitus ottaa. Voin jopa ottaa ne hyvällä omallatunnolla, koska sain töitä tehdyksi (palkka- ja kotitöitä) ja aamulla kävin tunneillakin. Illalla sitten rehkimään erilaisen työn kanssa.
Päivän iloisiin asioihin kuuluu uusi reppu. Se on nätti (puna-harmaa) ja siinä on kolme reilua taskua, jotka saan sisustaa illemmalla. Toinen iloinen asia on, että luultavasti joudun (köh!) menemään illalla töiden jälkeen Miiran kanssa Heselle. Clubia saa kerrankin Turusta ja Miira on silmät kiiluen himoinnut niitä.
Grafiikassa keskityin tänään vedosteluun. Viisi vedosta, neljä uutta juttua ja yksi "vanha", sellainen, jota viimeksi vedostelin vähän ennen joulua. Kaverit saavat pyytämänsä grafiikanlehden, kunhan jossain vaiheessa tavataan. Ja ellei tavata, posti kyllä kulkee..
Kädet olivat kyllä törkeässä kunnossa kotiin lähtiessä, mutta niin se on aina vedostamisen jälkeen. Pahin kökkö lähti jo pois, kun vietin tehokkaan viisiminuuttisen lavuaarin ääressä, ja lopuista värinjämistä pääsen huomisen kuluessa – luultavasti.
Hesekäynti ja Clubilla herkuttelu siirtynevät huomiseen; Minnalla meni töissä sen verran myöhään, että minä painelin grafiikanhommista suoraan kotiin. Mutta tätä on tosiaan odotettu silmät kiiluen – Clubburgeria täällä, meillä, sen jälkeen kun Hese söi Carrolsin... Helsingissä käydessä harvoin ehtii burgerille, kun on niin paljon kaikkea muutakin ohjelmaa, ja usein Musti pitää huolen siitä, ettei nälkä pääse yllättämään.
Höhpöh, missasin Pinserin blogilistan päivityksen, kun Minna tuli kotiin ja piti halailla ja yhdessä ihailla hänen uutta reppuaan...
Meillä oli tänään lounastreffit. Tapasimme molemmille sopivan matkan päässä olevalla Hesellä ja söimme Clubiateriat. Jälkiruoaksi mustikkapiirakkapala pehmiksellä päällystettynä. Nam! Ja vielä toinen nam!
Minulla oli kerrankin arpaonnea! Paikallisesta marketista soitettiin ja kerrottiin, että olen voittanut arvonnassa (täytimme Minnan kanssa kupongit vajaa viikko sitten, ja se oli viimeinen tai toiseksi viimeinen päivä). Hain voittoni – valkoisen kylpytakin, jossa on "terveysmehun" logo – kotimatkalla. Tarkoittaakohan tämä sitä, että nyt minulla ja Minnalla alkaa alamäki?
Bussikuski järjesti asiat niin, että aiemmin jomottava selkä on nyt kunnolla kipeä. Kotona pitäisi tehdä sen sata ja yksi työtä, ja Minna on jo valmiiksi stressaantunut. Tarvitsisimme kumpikin lepoa, mutta ennen viikonloppua siitä on turha haaveillakaan.
Yläkerrassa tapellaan taas. "Mommy dearest" siellä huutaa (ilmeisesti jälkikasvulleen): "ÄLÄ HUUDA MULLE!" Jaa-a, mistähän lienee kakara oppinut..?
Pitkäaikainen järjestyksenmuutostoiveeni on nyt toteutettu ja kyllä tämä ainakin nyt tuntuu hyvältä. Piti saada kone heti takaisin verkkoon, että pääsin testaamaan tämän toimivuutta käytännössä (ihan kuin sitä ei olisi voinut testata muuten vain koneen ääressä).
Huomiseksi olisi paljon hommia, mutta täytyy katsoa, mitä niistä teen ja mille tunneille menen. Pitää priorisoida vieraiden vuoksi. Nyt nauhoittamaan Kotikatua, ja sitten hetkeksi lepäämään, tämä roudaus uuvuttaa.
...toivottavasti. Tarkoitus ainakin olisi päästä jo ennen seitsemää puurtamaan töiden parissa. Olisi vain pitänyt luvata ne jutut maanantaiksi. Äh, ja nyt muistin, että kouluun on pakko mennä, koska sanoin hoitavani yhden kyselyhomman. Piru. Viikonloppuna saa sitten levätä (vaikka töitäkin kyllä joutuu tekemään kiitettävästi).
Tiedossa on kiva viikonloppu, kun Piski ja Pii tulivat kylään. Näiden päivien ohjelmasta ei tosin ole vielä paljon tietoa, epämääräisiä suunnitelmia vain, mutta varmaa on, ettei tässä seurassa tule tylsää.
Tällä hetkellä katsellaan puolella silmällä Så ska det låtaa ja kohta alan tehdä iltapalaa. Punkkua ja siideriä on kulunut jo muutama.. litra. Mutta meitä on neljä ja ilta on vielä nuori ;-)
Miira lähti Piskin ja Piin kanssa keskustaan. Aikovat käydä Koulussa ja Pankissa. Minulle jäi ruoan tekeminen. Aion tässä myös tehdä hieman töitä alta pois, että saisin ensi viikolla nukkua hieman enemmän kuin tällä viikolla.
Ikinä en ole töitä tehnyt hiprakassa, mutta nyt on sen aika. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee. Toisaalta homma on aika mekaanista, joten luulisi onnistuvan. Ehkä tällä tavalla minäkin pääsen duunipaikan tasolle, muutenhan olen aivan liian pikkutarkka sinne.
Viime aikoina Queen on kolahtanut minuun (jälleen kerran) oikein kunnolla. Tällä kertaa kuuloani pilaa Innuendo. Viime aikoina olen ennen kaikkea ollut koukussa iltaan oopperassa, mutta vihjailukin käy.
Nukuimme aamulla toooosi pitkään – parhaimmillaan yhteen asti (eli ei tosiaan enää ollut kyse aamusta). Minä ja Piski olimme menneet nukkumaan vasta aamuviideltä, muut pari tuntia aikaisemmin. Minna heräsikin vähän aikaisemmin kuin me muut. Ensin keitettiin kahvia ja teetä, sitten minä ja Minna aloimme väsätä "brunssia".
Koska eilinen ruoka syötiin aika myöhään sen pubireissun takia, voitiin iltapalaksi varatut pizza-ainekset käyttää tänään.. ja varmistaa, etteivät vieraat lähteneet tyhjin vatsoin kotiin.
Aioin pukeutua sapuskan jälkeen, mutta homma jotenkin jäi.. Sormet syyhysivät päästä palapelien kimppuun (Piski toi yhden lainaksi ja Pii toisen lahjaksi), ja auto oli tuskin päässyt moottoritielle, kun jo levitin palaset olohuoneen pöydälle.
Illalla Musti soitti, kertoi matkasta (olivat olleet Lapissa) ja kyseli, tuleeko Tinan keittiössä vielä. Tuleehan se taas ensi viikolla; tänään urheilu syrjäytti suosikkiohjelman. Tyypillistä.
Piti tulla koneen ääreen, kun töllötin häiritsee palapeliin keskittymistä. Mutta kohta takaisin; Minna huutelee katsomaan CSI Miamia. Ehkä voin tehdä palapeliä kun seurailen sarjaa.. Onni on tuhat palaa ja paljon vapaata pöytätilaa.
Museolla tädit ovat mukavampia kuin sedät – eikä tämä johdu siitä, että tunnen muutenkin enemmän vetoa naispuolisiin ihmisiin. Tädit tarjosivat pullaa sekä mustikkapiirakkaa, juttelivat mukavia ja esittelivät vanhoja kirjoja, mutta sedät jupisivat keskenään ja saivat minut taas epäilemään, että olin möhlinyt jotain.
Näin tänään tytsyt pitkästä aikaa. Istuimme pari tuntia Hesellä ja juttelimme. Oli tosi kiva tavata ja toivon mukaan tämän jälkeen tauosta ei tule niin pitkä. On hassua, kun ensin parin vuoden ajan tapaa päivittäin ja sitten vain harvakseltaan. Ihmisten läsnäoloon tottuu.
Olen taas aivan järkyttävän väsynyt. Olisi pakko saada tämä rytmi kuntoon ja univelkaa maksettua, mutta taitaa olla turha toivo tällä viikolla. Ensi viikko on sekä onneksi että valitettavasti lomaa - saan rytmini vielä pahemmin sekaisin, mutta saan nukkua ja saan tehtyä hommia alta pois.
Aamulla alkaa projektimme huipentuma, SV-päivä. Pitää muistaa tyhjentää kamera nyt illalla ja ottaa se mukaan. Saapahan jotain muistoa siitäkin päivästä.
Löpisin pikkujuttuja juuri ennen vuorokauden vaihtumista, mutta kun yritin heittää tekstin nettiin, ftp-palvelin ei suostunut yhdistämään vaikka kuinka yritin. Olikohan se sitä mieltä, ettei pidä löpistä typeryyksiä?
Tämä on nyt kirjoitettu kotisivumuokkaimen kautta. Vähän hankalaa.
Muutamia vanhoja partiolehtiä selailtuani aloin miettiä, mikä "meikäläisten" tilanne partiossa on juuri tällä hetkellä. Päätellen siitä, ettei aiheesta ole mitään kirjoiteltu, asia on edelleenkin julkisesti kuoliaaksi vaiettu..
Kymmenen vuotta sitten yhdessä lehdessä oli juttu aiheesta, ja se aiheutti melkoisen metakan lehden yleisönosastolla. Lähinnä polemiikkia tosin aiheutti yhden vanhan foobikon kirje, jonka mukaan homous on sairasta eikä homoilla ole partioon mitään asiaa. Peistä ja kynää taitettiin muutamassa seuraavassa numerossa ja sitten hiljeni. Pari vuotta sitten sama lehti kirjoitti Boy Scouts of America -tapauksesta, mutta sillä kertaa yleisönosastolla oltiin hiljaa.
Nyt mietinkin, ovatko vanhat foobikkoukot kuolleet pois ja uusi polvi fiksumpia ihmisiä partioaktiiveina, vai vieläkö jossain päin Suomea saa partiossakin pelätä ja pitää kaapin oven visusti kiinni? Varmaan ainakin maaseudulla on hankalaa, oli sitten missä tahansa järjestössä mukana..
Partiohan on puolillaan reippaita putseja; tyttöjä, jotka pärjäävät maastossa ja kämpillä siinä missä pojatkin. Toisaalta kaikki putsit eivät ole lesboja, eivätkä kaikki femmet (naiselliset tytöt) heteroita.. Pojista en osaa sanoa, kun olen aina ollut tyttölippukunnassa.
Minulla ei ollut lippukunnassani ongelmia, mutta "pervoudestani" eivät tienneet muut kuin johtajat. Heillä ei koskaan ollut mitään valittamista. Vasta kun olin muuttanut tänne, asia selvisi muutamien lasten vanhemmillekin – ainakin niille, jotka olivat lukeneet Hesarista minun ja Minnan "rekkari-ilmoituksen". Ja sen yhden skidin äideillä oli todennäköisesti toimiva gaydar...
Pitäisiköhän sohaista muurahaispesää ja ehdottaa juttua partiolehdille? Tai kirjoittaa semmoinen itse? Mutta mistä näkökulmasta? Ja onko minulla edes mitään uutta sanottavaa aiheesta?
Aamulla väsytti ihan älyttömästi, ja vaikka nukuinkin vähän liikaa, olin töissä vain kahtakymmentä minuuttia myöhemmin kuin olin aikonut olla.
Iltapäivällä väsytti ihan älyttömästi, mutta odotin jo kokousta. Kokouksesta selvittiinkin mukavan nopeasti ja suureksi yllätyksekseni Minna myöntyi lähtemään yhdelle sen jälkeen.
Nytkin väsyttää – jep, ihan älyttömästi – mutta olen tosi hyvällä tuulella. Kummasti tuon porukan kanssa viihtyy (olisin viihtynyt vielä kauan, vaikka sitten ilman juotavaa)... Lisää hyvää oloa tuo tieto siitä, että ruoka on kohta valmista.
Ja huomenna on perjantai. *leveä hymy*
Tänään on siis perjantai ja 13. päivä, kuten kaikki jo tähän mennessä ovat varmaankin huomanneet. Miksi siis minä hymyilen kuin heikkopäinen ja olen erittäin tyytyväinen elämääni? No... sain tänään vastauksen eilen lähettämääni sähköpostiin ja se hymyilyttää (itse asiassa hymy on enemmänkin idioottimainen virne) aina vaan. Kävimme myös ostamassa hyvää ruokaa koko viikonlopuksi ja saimme juuri syödyksi ja valkoviinipullon tyhjäksi.
Tuntuu, että ihastuminen parisuhteessa on kiellettyä. Yleisesti siis. Miiralla ei tätä vastaan ole mitään, onhan ihastumiseni kohde myös Miiran mielestä kiinnostava. Minua tämä häiritsee aina välillä, varsinkin kun käyttäydyn taas melkein samalla tavalla kuin teininä. Toisaalta taas olen niin iloinen siitä, että on muitakin kuin Miira, jotka saavat naaman leveään virneeseen muutamalla sanalla.
Sitä paitsi käyttäydyn juuri niin kuin olettaisin itseni käyttäytyvän ja olen aina käyttäytynyt. Minkä minä sille voin, että löysin taas ihmisen, johon haluan tutustua ja josta haluan tietää enemmän? Eihän se ole paha asia, mutta omien käyttäytymismallieni mukaan se on jotain poikkeavaa. Mietityttää vaan, miten sen käytännössä toteutan. Enhän minä tiedä, onko tämä toinen henkilö kiinnostunut tutustumaan minuun. Luultavasti ei, mutta ainakin tämä antaa intoa opiskeluun.
Kyseessähän on siis platoninen kiinnostus toiseen henkilöön, ei tässä nyt mitään parinvaihtoa olla suunnittelemassa. Mainitsen vain varmuuden vuoksi, ettei siellä ulkona kukaan hermostu...
Sain viime sunnuntaina aloittamani palapelin valmiiksi viime yönä (perjantain ja lauantain välisenä yönä) ja nyt olen aloittanut seuraavan tekemisen. Tämäkin on 1000-palainen eli juuri sopivan kokoinen. Haaveilen aina välillä 3000-palaisista, mutta sellaisille ei oikein ole tilaa – ja jos selvitän tuhannen palan pelin viikossa, kolme kertaa isompi vaatii vähintään kolme viikkoa. Se vaatii jo aikamoista pitkäjänteisyyttä.
Minna oli kameran kanssa kylässä iltapäivällä, enkä saanut valmiista palapelistä kuvaa ennen kuin myöhään illalla.. siksi tämäkin blogaus on näin myöhässä. Seli seli...
Työpäiväni oli puolivälissä, kun tekstailin Minnalle ja sain tietää, että appivanhemmat ovat tulossa syömään. Ei paljon innostanut, mutta hyvinhän se meni. Sitäpaitsi, kun tulin kotiin, appivanhempia vasta odoteltiin ja sain avustaa Minnaa ja Miraa ruoanlaitossa.
Aterian jälkeen kävin palapelin kimppuun.. ja ellei TV:stä aina välillä tulisi rasittavia ja tyhmiä ohjelmia (kuten Big Bugger vaimikäsenyoli), istuisin olohuoneessa palojen parissa kaiken iltaa.
Kolmoselta tulee tänään mielenkiintoinen leffa, Ang Leen Jäämyrsky, mutta olen liian väsynyt jaksaakseni keskittyä siihen.
Nukuin nautinnollisesti pitkään. Pari kertaa minut ehti herättää puhelin ja viime tuntien aikana heräsin aina siihen, kun käänsin kylkeä. Pakko oli kuitenkin jatkaa, kun kerrankin sain nukkua ilman paineita minnekään ehtimisestä. Täytyy kyllä tunnustaa, että omatunto motkottaa minulle nukkumisesta. Sen mielestä minun pitäisi ensin tehdä kaikki hommani ja sitten vasta nauttia lomasta. Minä taas en ole samaa mieltä.
Taloudellinen tilanteemme koheni ennakoitua aikaisemmin. Enää ei tarvitse laskea jokaista senttiä, vaan nyt saa ja pitää ostaa kaikki se, mitä tarvitsemme. Olisi mukava päästä sellaiseen taloudelliseen vakauteen, ettei aina tarvitsisi miettiä, mitä voi ostaa ja koska seuraavan kerran tulee rahaa. Olen niin pessimistinen nykyisin, että epäilen, pääsemmekö koskaan sellaiseen tilanteeseen.
Tiedoksi jälkipolville päivän tärkeimmän aterian koostumus.
Lomaviikon nautinnollinen aamiainen (nautittava kellon lähestyessä viittä alkuillasta)
Näillä eväillä jaksan kohta pukeutua ja sitten kipittää töihin. Suunnittelin jo, että voisin käydä keskustassa ollessani myös vähän shoppailemassa. Ostoslistaa on kyhätty eilisestä lähtien.
Minulla on tylsää, joten leikin väreillä. Tämä leiska saa luultavasti olla Provon päällä tasan tarkkaan siihen asti, kun Miira näkee sen. En meinaan usko, että vaimo arvostaa valintojani. Enkä tiedä, arvostanko itsekään enää aamulla. Tämä taitaa olla minullekin liian ällömakea, jos tätä joutuu katsomaan pidempään. Siitä syystä en edes muuta tätä kuin etusivulle.
Tekisi mieli ruuvata pari verkkokorttia paikoilleen, mutta en viitsi tehdä sitä nyt. Haluan kuitenkin imuroida koneet samalla ja se ei onnistu kolmelta yöllä. Vaikka hulluuden puuskassa imuroisinkin tähän aikaan, niin nyt en todellakaan voi sitä tehdä, koska imurissamme ei ole pölypussia. Aamusella sitten, kun olen ensin käynyt shoppailemassa.
Sain alustavan tuomion yöllä, tausta oli liian hyökkäävä, mutta pinkki vielä menetteli. Joten nyt kokeilen uutta ehdotusta. Tausta sama kuin ensimmäisessä leiskassa, mutta muuten sama kuin villi ehdotukseni. Kaipaan enemmän väriä elämään, Provo alkoi olla tasaisen harmaan tylsä (ulkomuodoltaan ainakaan, kenties muutenkin).
Khilou kommentoi, että edellisen version näkemisestä alkoi tehdä mieli täytelakua. Tajusin tuon luettuani, ettei tuota leiskaa olisi voinut paremmin kuvailla! Täytelaku tuosta kyllä tuli ehdottomasti mieleen. Ja minunkin alkoi tehdä mieli täytelakua.
Pojat mesoavat taas. Lassi ja Leevi molemmat tappavat innokkaasti vessapaperirullia. Ei uskoisi, että siitä saa tuollaista meteliä aikaan.
Kun kodin sisustusta on nyt pyöritetty sen verran kuin sitä voi (näillä rahoilla ja ideoilla), Minna keksi blogin sisustuksen. No, pistän minäkin lusikkani soppaan ja uusin omat linkkini. Kyllä värien muutos minullekin kelpaa.
Pullataikina on nousemassa, pakkasessa on mangosorbettia ja minulla on vieressäni kaksi mukillista kuumaa teetä. Ehtisinköhän saada tuon palapelin valmiiksi ennen perjantaita?
Koska punainen tausta koettiin liian tummaksi, niin muutimme sitä asteen vaaleammaksi. Miira ahdistui ja yrittää nyt kovasti totutella tähän vielä enemmän täytelakua muistuttavaan leiskaan. Mutta tällä nyt ainakin toivottavasti porskutamme kesään asti.
Pullat ovat valmiita ja kohta teen kermavaahtoa. Pullia tehtiin vain yhden syyn vuoksi - laiskiaispullahimoni oli huima ja jääkaapissa oli vielä puoli pötköä mantelimassaa. Pikkupullien lisäksi korvapuusteja tuli pari pellillistä. Tällä kertaa teimme ne "perinteisesti" eli voi, sokeri ja kaneli erikseen, mutta kyllä se viimekertainen tapa oli parempi. Kaikki sekaisin ja sitten sitä tahnaa taikinalle.
Olen ollut tänään koko päivän reissussa vanhempieni kanssa. Aamulla vietiin ensin Miira töihin ja sitten auton nokka kohti Auran Palvia. Sieltä vanhempien luokse ilkeästi herättämään pikkusisko ja tankkaamaan (en tietenkään ollut ehtinyt syömään ennen lähtöä).
Tankkauksen olisi voinut jättää väliin, koska kun pääsimme isovanhempien luokse, siellä olikin ruoka. Kaalikääryleitä, nam! Kahvin kanssa kakkua ja mukaan sain vielä kaalilaatikkoa. Tässä vaiheessa minun piti jo jäädä kotiin, mutta päätinkin sitten lähteä mukaan viemään pikkusiskoa kitaratunneille. Pikaista shoppailua ensin keskustassa ja sitten Prismassa.
Kävin vielä vanhempieni luona purkamassa kameran ja heittämässä nettiin pari avia. Samalla tuli kuvattua myös hullua perhettämme. En yhtään ihmettele, että olen näin outo, kun katson ennen kaikkea isääni. No, en kyllä rehellisesti voi sanoa, että äitinikään olisi kovin normaali ;-)
Miira lähti Helsinkiin ja minä olen vapaa koko viikonlopun. Minun pitäisi tehdä töitä, mutta luultavasti istun tässä koneella tai tuijotan televisiota kyllästymiseen asti. Sitten sunnuntaina ottaa päähän, kun ne hommat pitää kuitenkin tehdä ennen maanantaita. Vielä on aikaa yllättää itsensä positiivisesti.
Olisi ollut kiva lähteä mukaan, mutta näin on parempi. Kahdestakin syystä - taloudellisesti ja ensi viikon jaksamisen kannalta. Jos tämä viikonloppu olisi mennyt huimissa seikkailuissa pääkaupunkiseudulla, niin olisin ollut alkuviikon ihan väsynyt ja tehtäväkasa olisi taas kasvanut.
Vielä pitäisi päättää, teenkö tänään jotain hyödyllistä vai alanko heti viikonlopputunnelmiin. Ja ei, viikonlopputunnelma ei tarkoita alkoholia (vaikka se olisikin ihan hyvä idea, mutta sitä varten pitäisi käydä ostamassa jotain juomista). Viikonlopputunnelma tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, etten käy suihkussa ja alan heti katsoa pari jaksoa Xenaa. Minun pitää päättää, kumpi tippuu - The Debt vai Sacrifice.
Piski ja Pii repivät mukaansa röpöttelemään jo alkuillasta. Ihmettelin hommaa vähän (kun ei kuitenkaan ollut mitään kiirettä mihinkään), mutta suostuin mukaan.. minua kun ei ole kovin vaikea puhua ympäri.
Istuimme Black Doorissa ensimmäisillä lasillisilla, kun Maikki tuli sisään! Olipa kiva nähdä pitkästä aikaa.
Myöhemmin seuraan liittyi Eduliskin, ja kävimme Yadessa syömässä. Ruoka oli huippuhyvää ja sitä oli enemmän kuin riittävästi – ainakin osa porukasta oli ähkyn partaalla syötyään. Annoksia maisteltiin ristiin, ja Tom Yum, Singapore, Popeye ja Hat Yai Wok on nyt testattu ja hyviksi havaittu. Minna mukaan ensi kerralla!
Maikin kanssa istuttiin iltaa vielä pitkään, enkä edes huomannut ajan kulua (alkoholilla ei ollut osuutta asiaan) ennen kuin kello oli puoli yksi. Siinä vaiheessa todettiin, että yhdet vielä ja sitten kotiin. Minä ja Piski tulimmekin sitten viimeisellä bussilla, aika rauhallisessa seurassa. Mukavaa, ettei juuri kohdattu örveltäjiä.
Illan mittaan oli nosteltu maljoja viikonlopulle, kavereille ja pois menneille. Ainahan pitää olla syy ottaa.. ja eilen niitä oli useita.
Vaikka tuo lista kuulostaa ainakin minusta aika onnettomalta, niin olen nyt kuitenkin selvittänyt aika monen kasetin sisällön (tämä projektihan aloitettiin ajatustasolla 4 vuotta sitten), joten annetaan itselle anteeksi saamattomuus. Minähän tästä kärsin ensi yönä, kun väännän ruotsin-, matikan- ja titu-tehtäviä silmät ristissä. Ja ne hommat on vain huomiseksi.
Lauantai oli yhtä kiva kuin perjantaikin, mutta pienemmissä ympyröissä. Menin iltapäivällä Piskin ja Stuban luo (Stuba oli töissä), katsoimme DVD:ltä Arielin, juttelimme paljon ja joimme.. hyvin vähän. Stuban tultua korkattiin kuohuviini ja alettiin tehdä pizzaa. Sen kyytipojaksi oli siideriä tai punaviiniä – tai sitä kuohuviiniä.
Katsottiin videolta perjantainen Kova laki, DVD:ltä Cast Away – Tuuliajolla ja saunottiin. Stuba taisi mennä nukkumaan kahden maissa, minä ja Piski jatkoimme vielä parisen tuntia. Koko illan juomasaldo jäi aika pieneksi, mikä ei ole ollenkaan paha juttu.
Eilen sitten se lippukunnan vuosikokous, joka venyi epätavallisen pitkäksi. Tulin yhdeksän bussilla Turkuun ja olin kotona puoliltaöin.
Toin kotiin enemmän tavaraa kuin vein Helsinkiin päin; Pii palautti yhden kirjan ja antoi uuden 1000 palan palapelin, "maalaisserkuilta" oli tullut ystävänpäivälahja, ja vanhempieni kaapista toin mukanani yhdet vanhat, mutta ehjät housuni, jotka olivat sinne jostain syystä unohtuneet.
Nyt väsyttää. Bussissa nukkuminen ei onnistunut, eikä oikein huvittanutkaan, kun matkustajia oli niin paljon. Onneksi huomenna saa nukkua yhdeksään asti.
Tänään valitsen suuntautumisvaihtoehtoni (sen opiskeluun liittyvän, ei tätä toista valita). Kiinnostus muuttui täysin ensimmäisen puolen vuoden aikana ammattikorkeassa ja nyt teen sitten sellaisen valinnan, mille olisin nauranut vielä viime syyskuussa. Voin ihan rehellisesti syyttää tästä erästä opettajaa, en mieleni muuttumisesta, vaan siitä, että aloin ajatella asiaa tarkemmin.
Ovikello soi äsken, enkä minä tehnyt elettäkään noustakseni tästä. En avaa koskaan ovea yllättäville tuntemattomille pimpottajille keskellä päivää. Samat vanhat jehovat ne siellä kuitenkin. Ja jos on jotain tärkeää asiaa, niin sitten pimpottaa tai tulee käymään toistamiseen.
Herääminen on aamu aamulta vaikeampaa. Tänään en saanut itseäni ylös ennen puoli kymmentä, ja maanantaina menin museolle vasta kahdeksitoista. Huomenna pitäisi ryhdistäytyä: illalla ei ole varaa olla myöhään ja tätä menoa rästitunteja kasaantuu.
Onko tämä kevätväsymystä vai onko Minna – lämpöpatterini – syypää koko juttuun? Petissä kun on niin mukava lämmitellä ja halailla "vielä vähän" ja aina välillä painaa herätyskellon torkkunappulaa...
Eilinen meni lähinnä nukkuessa. En saanut itseäni sängystä ylös kuin vasta kolmelta iltapäivällä. En ollut kovin tyytyväinen itseeni sen vuoksi. Harjoitimme kuitenkin hiustenvärjäysterapiaa, kun Miira tuli töistä kotiin, joten nyt blondina elämä näyttää huomattavasti valoisammmalta.
Eilen illalla oli projektikurssimme päätösgaala. Olimme Miiran kanssa ihan eri planeetalta kaikkien muiden kanssa, mutta eipä se meitä hirveästi haitannut. Tämän aamun hammaslääkäriaika kuitenkin pelasti meidät, pystyimme helposti välttämään jatkoille lähtemisen ja muutenkin hammaslääkäriin vedoten oli soveliasta poistua jo kymmeneltä. Kymmeneltä bileistä lähteminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kumpikaan meistä meni ajoissa nukkumaan. Miira nukahti hieman ennen kahta ja minä valvoin neljään vapaaehtoisesti ja reilusti yli viiteen pakosta (en saanut unta).
Nyt kiireesti aamupalalle ja sitten hammaslääkäriin sorkittavaksi. Minulla on "kiva" 50 minuutin aika. Hamputäti yrittää saada kaikki kuntoon siinä ajassa.
Pitihän tällaiseenkin mennä mukaan..
Siis: jos lahjoja olisi (tai mitään itsekritiikkiä ei olisi), levyni, nimeltään Jos nostan katseeni voisi sisältää vaikkapa seuraavaa:
Raidat 1, 5 ja 11 ovat instrumentaaleja, raidan 4 taustaäänissä soivat erilaiset työkalut. Levyn nimi on arvatenkin napattu raidan 4 sanoista.
Kansikuva on edelleen hakusessa.
Matsissa Miira vastaan urheilu, urheilu on saamassa ensimmäisen erävoiton. Huomenna lähdemme Miiran kanssa katsomaan naisten salibandya. Myönnän, että minulla on ollut likaiset keinot voiton saavuttamiseksi. Valitsin houkuttelukohteeksi sellaisen lajin, jossa on mahdollisuus katsoa naisia, jotka eivät huku varusteiden alle. Lisähoukuttimena toimi mainiosti tällä viikolla selvinnyt tieto, että yhdessä joukkueessa pelaa tuttu hahmo.
No ei nyt sentään.. mutta jotain innostusta tässä on kuitenkin. Istuimme katsomassa salibandymatseja reilut neljä tuntia ja kivaa oli. Pelin hienouksista emme ymmärrä juuri mitään, mutta ei se nautintoa estänyt. Tällaista viatonta esteetikkoa tietysti innostaa entisestään se, kun kenttä on puolillaan hehkeitä putseja. Siksi viimeinen ottelu jäikin minulta vähemmälle huomiolle, vaikka se asiantuntijalausunnon mukaan oli parasta peliä...
Meillä on jo suosikkipelaaja: IKA:n numero 4. Hemmetin hyvä pelaaja – sikäli kuin tällainen amatööri mitään osaa arvioida – ja onhan siinä se silmänilokin..
Ensi kaudella mennään katsomaan mahdollisimman paljon Turussa pelattavia matseja, on tuo sen verran mielenkiintoinen ja vauhdikas laji.
Tänään oli oiva pulkkailukeli. Ufo siis mukaan, kun lähdimme äidin nimipäiväkahveille. Herätimme taas hilpeyttä vanhemmissani ja isoäidissä. Onhan se ihan normaalia, että on pulkka mukana, kun lähtee kylään. Kotimatkalla sitten mäkeen hurjastelemaan. Miira oli kotoa lähtiessä erittäin vastahakoinen pulkkailemaan, mutta kun minä kiljuen laskin erään mäen alas, oli Miirankin päästävä kokeilemaan.
Kotipihalla kävin katsomassa, mistä tämän pihan skidit laskevat. Hurjaakin hurjemman kohdan olivat löytäneet! Enää ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan tai siis kotipihaa kauemmas hurjastelemaan.
Miiran tunteville vielä tiedoksi järkyttävä asia. Miira on jo melkein suostunut lähtemään kanssani pelaamaan sählyä TuSetan Sporttiharrastajien kanssa. Sporttiharrastajat kuulostavat kyllä minunkin korviini hieman epäilyttäviltä, mutta ehkä me yhteisahdistuksen voimalla uskallamme joskus pelaamaan. Pelottavien mielikuvien lisäksi ongelmana on mailojen ja sisäpelikenkien puute. Kattellaan, sanoisi Risto.
"Häntäni" on jo niin pitkä, että siitä saa tehdyksi jonkinlaisen palmikon. Minna letitti sen tänään (vielä märkänä) ja lopputulos näkyy vasemmalla. Kuvasta näkyy myös tämänhetkinen stressinaiheeni: blondattu ja lyhyeksi kynitty pää. Kesäaikaan tilanne olisi varmaankin toinen, mutta nyt tunnen olevani kuin olmi: väritön ja karvaton... sitä häntää lukuunottamatta.
Urheilukanava näyttää miesten salibandyn SM-sarjaa, seuraava matsi on ensi perjantaina. Jos sitä seuratessa oppisikin jotain; sääntöjä on jo silmäilty Salibandynetin Katsojan oppaasta. Olisi auttanut pelien seuraamista eilenkin, jos tuo opas olisi löytynyt aikaisemmin.
Helmikuun kirjoja
F.Haydn Dimmock: Bare Knee Days
Vanhan partiolaisen ja lehtimiehen muistelmia liikkeen alkuajoilta, mm. eloisia matkakuvauksia 20- ja 30-luvuilta.
Stephen King: The Gunslinger
Uusintaluku, The Dark Tower -sarjan ykkösosa. Aion ostaa lopultakin jatkoa sarjaan, mutta sitä ennen on luettava uudestaan ne kaksi ensimmäistä, jotka minulla on. En muista niiden sisällöstä juuri mitään; edes se, että kyseessä on kuvitettu painos, ei auta.
Lisäksi jälleen kasa vanhoja lasten- ja nuortenkirjoja museolla... joukossa mm. Juanikkaat Virtaheposet ja Huckleberry Finnin seikkailut.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
