Väsyttää. Olen saunapuhdas, vesiselvä ja koitan sinnitellä hereillä ainakin siihen asti, kunnes isä ja Musti palaavat juhlistaan. Jos heillä menee kovin myöhään, niin menen nukkumaan.
Lähdimme Helsinkiin pian ruuhkajuomisen, pakollisen puheen ja lakituksen jälkeen. Viimeiset tipat kuohuviinistä join paheellisesti pullon suusta laiturilla numero yksi. Vieressä olevalle haalaripukuiselle tytölle (no, minuun verrattuna) lainasin korkinavaajaa ja perille päästyä annoin sen hänelle – eihän se nyt käy, että toinen joutuu olemaan kuivin suin, koska sopivaa avainta ei ole.
Bussissa juttelimme hetken Miken kanssa, mutta ennen kuin oli päästy kunnolla Turun alueelta ulos, kaikki kolme olivat syventyneet kirjoihinsa. Mukavaa matkaseuraa. Oikeasti.
Täällä söimme Mustin meille jättämää herkullista savuporokeittoa ja saunan lämpiämistä odottaessamme kävimme alakerran naapureilla "jälkiruoalla": punaviiniä, juustoja ja keksejä. Saunan jälkeen vuodesohva auki ja kaikki valmiiksi; Minna oli tosi väsynyt. Nyt, 01.37, tuo nukkuu jo sikeästi.
Kirjalistan postaan tuohon eilisen päivän viimeiseksi kohdaksi sitten joskus, kun pääsemme kotiin. Luulin nimittäin, että lista on mukana olevalla disketillä, mutta olinkin vahingossa poistanut sen. Disketti sisältää vain muutaman kuvan (työjuttuja).
Pääsin pahimmasta väsymyksestä viime yönä ja tänä aamupäivänä – otin torkut vielä aamupalan jälkeen. Nyt jaksaa taas.
Vappupäivän aamuna törkeän aikainen herätys (tietenkin; eihän muuten ehdi mihinkään) ja Ullanlinnanmäelle. Mukana kuohuviiniä ja muovisia "laseja". Autoa pysäköidessä nähtiin lauma tuttuja (ne, joiden kanssa isä ja Musti olivat edellisenä iltana juhlineet) ja mentiin sitten yhdessä lohi- ja silakkaleipiä, kuohuvaa ja muuta hyvää nauttimaan.
Kello tuli pian yhdeksän, ja aamun varsinainen nautinto, se, jota tässä on haikailtu jo pari vuotta, alkoi. YL lauloi, Tedi juonsi ja Arvi Lind johti "maailman ensiesityksen" kevätlaulustaan. Osa esityksestä päätyi sekä päivän radio- että TV-uutisiin. Muut laulut olivatkin vanhoja tuttuja, tosin sen eestiläisen laivabiisin viime esityksestä on jo vuosia.
Laulujen ja juttujen välillä pakolliset puheet ja finaalina Finlandia-hymni, ihan niin kuin asiaan kuului. Minä ja Piski fiilistelimme täysillä, ja vasta illemmalla huomasin kysyä Minnalta, miltä aamun ohjelma vaikutti...
Ullanlinnanmäeltä jatkoimme Piin luo. Pii tarjosi lisää kuohuvaa sekä naposteltavaa, ja esitteli asunnon (upea!), jossa sitten viihdyttiinkin pitkälle iltapäivään. Isä ja Musti tosin lähtivät aikaisemmin pois (vanhojen piti päästä päiväunille ;-)).
Illalla Piski ja Stuba tulivat käymään muka tuomaan unohtuneita tavaroita (no, olihan siinä sekin..), mutta pääasia oli isän syntymäpäivä. Oikea päivä on viikon kuluttua, jolloin päivänsankari on matkoilla, joten annoimme lahjan ja kortin nyt. Isä sai vihdoinkin pullon rakastamaansa ja himoitsemaansa Sauternes-viiniä – eikä ollut uskoa silmiään. Täydellinen yllätys!
Ilta jatkui ja loppui hilpeissä merkeissä, tosin minä aloin olla aika sippi ja ärtynytkin, lähinnä juuri väsymykseni takia. Eräiden suupalttien pälätys ja Turku-"vitsit" (olisivatkin olleet vitsejä!) eivät juuri oloani parantaneet.
Tänä iltana juhlitaan sitten toista päivänsankaria: Piski täyttää 30 vuotta!
Vapun ehdottomasti hienoin ja ihanin asia on nähtävissä vasemmalla. Kerrankin sain vaimolta kukkasen. Tuota katsellessa tulee itselle niin hyvä mieli, ettei tosikaan. Muutenkin oli kivaa, joten kannatti lähteä.
Minulla on ilmiselvästi jonkinlainen kotiallergia. Heti kun pääsimme ovesta sisään, nenä alkoi vuotaa valtoimenaan. Nyt silmien takaa sattuu ja tuntuu siltä, että pää on täynnä räkää. Taitaisi olla viisainta mennä nukkumaan.
Miira postasi viime kuun kirjalistansa paikoilleen.
Perjantaina alkoi minun kesäkauteni: vaihdoin kävelylenkkareista tennareihin ja anorakista monitaskuliiviin. Shortseja en ihan vielä uskalla ottaa käyttöön, mutta ehkä jo keskiviikkona. Kenkien muutos on aina yhtä ihana ja outo juttu – ensin paksuista talvikengistä lenkkareihin, sitten tennareihin ja lopulta sandaaleihin.
Nämä tennarit ovat minulla nyt kai kolmatta kesää.. ja ne kestävät vielä ainakin yhden kesän tämän jälkeen. Luulisin. Kengät, varsinkin tennarit, käytän aina niin loppuun, ettei niistä ole lopulta muuhun kuin pois heitettäviksi.
Hassua, miten silloin kun nämä tossut ostin, niitä oli vaikea saada. Satunnaisesti jostain kaupasta saattoi löytää, mutta ei se helppoa ollut. Nämä löytyivät Tukholmasta, kaupasta, joka myi samaa lajia vähän joka väriä ja jopa nahkaista versiota. Täällä Turussa olen nähnyt All Star -tossuja kahden vuoden sisällä kahden kaupan ikkunassa, eli enää tuskin tarvitsee lähteä merta edemmäs kalaan.
Nyt Converse All Starit näyttävät taas olevan tulossa muotiin (minun mielestäni ne eivät ole koskaan menneet pois), kun jopa Stockmannin One Way myy niitä. Satuin näkemään Mustille tulleen kanta-asiakasläpyskän, ja siinä niitä mainostettiin – viittä eri väriä. Minna luki mainoksen vähän tarkemmin, ja huomasi, että taas oli sukupuolijaottelun makua mukana: pinkkejä, turkooseja ja keltaisia tennareita oli vain pienempiä, ("tyttöjen"?) kokoja, valkoisia ja mustia vain isompia ("poikien"?) kokoja. Jos nyt olisi tennareiden vaihdon aika, haluaisin keltaiset.. mutta tuolta ei taitaisi löytyä minun jalalleni sopivia.
Minulla ei ole koskaan ennen ollut tällaista allergista nuhaa. Nenä vuotaa koko ajan, pää on ihan tukossa, heikottaa ja kaksi kertaa olen jo saanut nenäverenvuodostakin "nauttia". Mikä hitto tuolla kukkii ja aiheuttaa tämän?
Tentti meni miten sattui niistämisen lomassa. Tentistä Miiran luokse hakemaan ensiapua, joka auttoi vain hetken. Kotiin päästyäni olen huomannut, että makuuasento on paras. Silloin olo on edes jotenkin siedettävä. Mitä ihmettä minä teen sitten ylhäällä?
En näköjään osaa mennä ajoissa nukkumaan... taaskaan. Johtuneeko vapun valvomisista, velvollisuudentunnosta vai mistä, kun vieläkin istun koneella ja teen loppusilauksia kuville – joka tapauksessa homma alkaa olla loppusuoralla ja haluan huomenaamulla viimeisetkin kuvat mukaani. Todennäköisesti saan skannailla lisämateriaalia vielä myöhemmin, mutta se on tosiaan myöhemmin.
Aamusta tulee entistä vaikeampi.. ja kun iltakin varmasti venyy, niin väsymyksen määrän voi aavistaa. Minnan allergianuha saattaa muuten olla flunssaa; raukka on ollut kurjassa kunnossa koko illankin. Selvinnee tulevan päivän aikana.
Tänään on huomattavasti parempi olo kuin eilen, mutta ei kuitenkaan normaali. En sitten tiedä, mitä tämä on, ehkä allergian ja flunssan sekoitusta. Illan työt vain mietityttävät, mahdanko jaksaa hoitaa homman. Toisaalta, ellen tee sitä tänään, niin se on pakko kuitenkin tehdä joko huomenna tai torstaina, eikä niiden päivien kuntoa voi vielä ennustaa. Paras siis kärsiä tänään pari tuntia.
TuseXe-sivujen päivittäminen kyllä onnistuu, mutta tenttiin lukeminen ei. Koodaaminen ei vaadi aivotoimintaa, mutta käyttöjärjestelmien algoritmien ja toiminnan opettelu sitäkin enemmän. Huominen tentti taitaa siis mennä ihan perseelleen eli jatkaa samaa rataa kuin kurssi tähänkin asti.
Tänään olen opetellut InDesignin käyttöä käytännössä – ensimmäistä kertaa. Toivottavasti minusta on sen kanssa tulevaisuudessa jotain hyötyäkin (pitää tietenkin ensin opetella lisää, mutta jo näppituntuman saaminen on tärkeää).
Yksi museoon liittyvä juttu selvisi; voin viedä "sedille" hyviä uutisia huomenna.. jos siis vääntäydyn paikalle silloin kun sedät ovat paikalla. Pitäisi siis tänä iltana olla kiltti ja mennä ajoissa – eli kohtapuoliin – nukkumaan.
Kolmas hyvä juttu näkyy tuossa yllä. Kesä tulee! Shortsikausi alkaa huomenna!
Minna teki testipiirakan eilisistä broilerinjämistä (kaksi kokonaista rintafilettä) ja kutsui vanhempansa maistamaan. Eivät tulleet.. mutta Minnan äiti lupasi tulla huomenna. Me siis herkuttelimme keskenämme, mutta säästimme yhden palan. Vähän aikaa sitten saimme tietää, ettei äitikulta tulekaan. No, omapa on menetyksensä – piirakka on nimittäin ihan älyttömän hyvää!
Iltapalaksi keksejä, joiden päällä oli ohueksi siivutettua purjoa ja Brietä (pitäisikö huolestua, kun molemmat tykkäsivät?) tai Maasdammeria. Maistoimme myös Fizzin uutta siideriä, Dry Summer Wanderer. Taisi olla noista uusista siidereistä paras, se kun on ainoa kuiva, eikä liian keinotekoisen makuinen. Vaihtelun vuoksi tuota voi ostaa silloin tällöin, mutta muuten pysymme vanhoissa tutuissa ja hyviksi havaituissa.
Pitäisi vielä "pienentyä", mutta näin se ei taida onnistua.. Puolustukseksi sanon, että tänään emme syöneet muuta ruokaa kuin sitä piirakkaa (ja paljon salaattia).
Tänään kutiavat silmät, joten lopullinen diagnoosini tälle ololle on flunssa, johon siitepölyt lisäävät oman kivan tujauksensa. Toisin sanoen maanantaina oli kahta paskempi olo. Flunssasta alan hiljalleen toipua ja töihinkin menen vasta tänään. Kyllä on kiva, että on kiva pomo.
Eiliseen tenttiin en mennyt, koska ei siitä olisi tullut mitään. Olokin oli niin surkea, että jätin suosiolla tentin kesäkuulle. Hmm, toivottavasti se ei nyt pilaa kesäkuun alun suunnitelmiamme. Tenttipäivän näen huomenna, joten ei tässä mitään hätää ole, koska mitään varmaa ei ole vielä lyöty lukkoon.
Se on ohi! Viimeinen tentti oli tänään ja peloista huolimatta se taisi mennä aika hyvin. Vaikka valmistautuminen oli vähän pielessä, niin tentti oli kuin minulle tehty. Hommat eivät kuitenkaan tähän lopu, vielä on päättämättä yksi projekti, tekemättä yksi referaatti ja pari loppuraporttia, mutta jokapäiväinen "tuska" on takana tämän lukuvuoden osalta.
Toista projektia palaveerattiin tänään ja se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kiva tehdä hommia sellaiselle ihmiselle, joka tietää, mitä haluaa, mutta toteutus on joustava melkein mihin suuntaan vain. Ensi viikolla jutellaan lisää ja vaikka minun viikon tehtäväkseni jäikin vain ajattelu, niin voisin jotain pientä väsätä näytiksikin.
Eilen herkuteltiin oikein kunnolla, ensin karitsan ulkofileellä ja sitten juustoilla. Olen jäänyt koukkuun valkohomejuustoon ja se on pelottavaa. Aikaisemmin en ole voinut sietääkään homejuustoja. Herkkua oli myös Victor, Victoria.
Tänään vuorossa on Old Rosie ja Ecusson. Suolaisena hyvänä on taas juustoa ja keksejä, mutta myös (juusto)nachoja. Ehkä nautimme myös Victor, Victorian kommenttiraidan. Aika kiva olo, vaikka nenä onkin ihan tukossa.
Taannoin kehuskelin olevani eläinrakas. Mutta kun päästään pistäviin, pureviin ja verta imeviin ötököihin, eläinrakkauteni on tipotiessään. Hyttyset ärsyttävät, ampiaiset pelottavat ja pistävät kipeästi, ja paarmat saavat minut hermostumaan lopullisesti – ne kun tuppaavat olemaan nopeita iskemään.
Tällä viikolla olen jo kaksi kertaa joutunut lähikontaktiin ampiaisen kanssa. Ensimmäinen oli eilen: pistiäinen pörräsi bussin ikkunassa aivan vieressäni. Hivuttauduin pois sen läheltä, mutta se siirtyi takaikkunaan ja meni siinä edestakaisin (ja minä samaa tahtia aina kauemmas; mahtoi kuljettaja kummastella, jos katseli). Pari kertaa se yritti kattoluukusta ulos, muttei päässyt, ja palasi aina minun lähelleni. Lopulta nitistin sen kahdella päällekkäisellä nenäliinalla ja loppumatka sujui rauhallisesti.
Tänään olin kaikessa rauhassa tekemässä töitä, kun yhtäkkiä aivan korvan juuresta alkoi kuulua kovaa pörinää. Mitään ei näkynyt, joten raotin ikkunaverhoa. Syypää oli ikkunalasin ja verhon välissä kiukkuava ampiainen, joka oli jostain raosta päässyt sisään, mutta ei tietenkään osannut enää ulos. Onneksi olin aamulla varautunut "kesää ja pimppareita varten" ja ottanut askin tulitikkuja mukaani. Aski nopeasti tyhjäksi, ampiaisen hyvin varovainen pyydystäminen askiin ja askin ravistus ovesta ulos. Huh helpotusta!
Ja ei, siellä bussissa en olisi uskaltanut pyydystää ampiaista tulitikkuaskiin, jos sellainen olisi ollut mukana – otushan olisi kiukustunut odottamaan siellä (matkaa oli vielä paljon) ja taatusti pistänyt minua vapaaksi päästyään!
Victor/Victorian kommenttiraita oli melkein yhtä nautittava kuin itse leffakin. Harmi vain, että kommentoijat (ohjaaja Edwards ja pääosan esittäjä Andrews) välillä innostuivat vain katsomaan leffaa ja nauttimaan siitä ja unohtivat koko kommentoinnin. Toisaalta mukavaa, että elokuva oli heistäkin onnistunut. Aika paljon keskinäistä fanitusta ja muiden näyttelijöiden kehujahan se kommenttiraita sisälsi, mutta samalla tuli aika läjä triviatietoa leffasta.
Tekisi mieli katsoa sekä Chicago ja sen extrat että Piskiltä ja Stubalta lainattu Spider-Man tänä iltana. Aiemmin Minna oli vähällä lähteä vuokraamaan jotain videota tai DVD:tä; molemmilla taitaa olla hinku katsoa jotain uutta. Teattereissa ei tällä hetkellä pyöri mitään kiinnostavaa – Kill Bill 2:ta ei lasketa, koska ykkönenkin on vielä näkemättä.
Eilen nauhoitettu Harold ja Maude odottaa sopivaa katseluhetkeä ja tänään tulee Wilden näytelmään perustuva Ihanneaviomies (jota en ole aikaisemmin nähnyt). Se taitaa tosin jäädä myöhempään kertaan; musikaalit kiinnostavat tällä hetkellä enemmän.
Victor/Victorian Le Jazz Hot on soinut pari päivää päässä, eikä se sieltä taida vähään aikaan poistuakaan. Mahdollistahan on, että päähäni takertuu jotain muuta, koska Chicago on vielä katsomatta. Korvanamumatoset ovat kuitenkin pidemmän päälle rasittavia, joten saisi tuokin värssy kadota unholaan pian.
Ostin äitille perinteisesti herkkuja. Äiti on kyllä aika mestari tunnistamaan karkkeja pelkän sormituntuman avulla. Avaamatta pakettia äiti oli jo karkkien muodon perusteella päätellyt, että paketissa on Halvan salmiakkikuvioita ja mattoja. Matot nyt olivatkin helppoja, mutta karkkipussin tunnistaminen sai aikaan hilpeitä hetkiä autossa.
Ajattelin nousta ajoissa ja mennä ajoissa töihinkin, mutta vähän yli yhdeksältä jarrutin. Mitä minä siellä museolla tekisin samaan aikaan homekorvien kanssa? Tappelisin arkistointisysteemistä ja suuttuisin taas? Saisin henkisesti turpiini ja pilaisin päiväni lopullisesti? Ei kiitos. Menen vasta kahdeksitoista.
Tälle päivälle on vielä luvattu lämmintä, joten lähden shortseissa. Pitkähihaisen paidan ja sateenvarjon otan mukaan.. ja todennäköisesti huomenna olen taas pitkälahkeisissa ja -hihaisissa varusteissa liikkeellä.
Himottaisi shoppailla joko Amazonilla ja Play.comissa, mutta en omista Visaa. Visa Electronin kyllä, mutta en muista, minkä pankin Visa Electron käy noissa paikoissa. Muistaako kukaan muu? Sellainen olisi nyt saatava, että saisin Babylon 5:sta naurettavan halvalla. Niin ja tietysti Xenaakin.
Lisäys melkein heti
Muistin oikein, Sammon Visa Electron toimii melkein missä vaan. Kipitänpä huomenna tai joskus lähitulevaisuudessa hankkimaan sellaisen... Info Electronista ja muuta hyödyllistä tietoa nettiostamisesta löytyi täältä. Listaa Electron-yhteensopivista kaupoista löytyi DVD Plazalta.
Ylen Teksti-TV:n uutisissa oli juttua jostain uudesta tutkimuksesta (lähde on vähintäänkin epämääräinen, mutta ehkä huomisissa lehdissä on lisää):
Seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvista 12 prosenttia on kiusattu työpaikallaan suuntautumisensa vuoksi, kertoo tuore tutkimus.
Joka kymmenes seksuaalivähemmistöön kuuluva on kokenut syrjintää työssään. Lisäksi yli puolet kokee joutuvansa kuuntelemaan epämiellyttäviä vitsejä.
Sukupuoliseen vähemmistöön kuuluvista eli trans-ihmisistä kiusatuksi on joutunut noin kahdeksan prosenttia.
Tutkimuksen mukaan noin puolet näihin vähemmistöihin kuuluvista salaa suuntautumisensa kaikilta tai lähes kaikilta työkavereiltaan.
Työpaikan ilmapiiristähän se on kiinni. Jos porukka kertoo homovitsejä tai muuten käyttäytyy tökerösti, ei varmaankaan tee mieli tulla kaapista työpaikalla. Mutta mitä varsinaiseen syrjintään tulee, nyt on voimassa syrjintäsuojalaki, joka ehdottomasti kieltää moisen. Lisäksi todistustaakka ei ole enää syrjityllä vaan sillä, joka syrjii.
Homekorville (ja ehkä joillekin muillekin) voisi olla aikamoinen järkytys, jos toisin Minnan mukanani johonkin sellaiseen museon tilaisuuteen, joka on tarkoitettu työntekijöiden puolisoille ja perheille. Toisaalta se tekisi niille vain hyvää ;->. Ehkä en kuitenkaan pidä suurempaa meteliä itsestäni niin kauan kuin olen siellä kokopäiväisesti... Ne tietävät, joiden tarvitsee.
Nyt voin varmaan lopettaa Bubbelsin pelaamisen..? Ainakin kunnes Minna on ylittänyt tämän ennätykseni :-)
Mitäs muuta tänään? Töitä, kuvien kanssa leikkimistä ja vakavaakin muokkailua, aivastelua ja niistämistä, arkistointia, lisää aivastelua ja niistämistä... ja kotiin lähtiessä satakielen kuuntelua.
Tulossa: pizzaa, lukemista, tiskausta, lisää kuvien muokkailua ja vähän TV:n tuijotustakin (Bad Girls).
Olen tällä viikolla nukkunut ihan mahdottomasti. Yöunet ovat vähintään 12 tuntia, enkä siis ole valveilla kuin alle 12 tuntia. Herätessäni olen ihan pöhnässä, joka paikka on jumissa (ennen kaikkea selkä), enkä saa mitään aikaiseksi. Inhottavia nämä vapaampien aikojen alut.
Tina teki sunnuntaina aivan loistavaa suklaakakkua. Sitä on nyt saatava, joten kauppaan on nyt jotenkin venyttävä. Eikä suinkaan lähikauppaan, vaan siihen seuraavaan.
Sosiaalinen loppuviikko edessä, mutta en valita. Ihan kivaa vaihtelua se on normaalielämään. Tänään kuulumisten vaihtoa, huomenna samaa siiderien merkeissä eri henkilöiden kanssa ja lauantaina leffaa Xeniittien seurassa. Rahaa palaa, mutta ei voi mitään.
Taitaa minua joku pöpö vielä vaivata, kun olin eilen ihan raato polkiessani vaivaiset kaksi kilometria kaupasta kotiin. Oksetti ja pyörrytti. Inha olo meni onneksi nopeasti ohi, mutta ei se nyt ihan normaalia ollut noin lyhyelle matkalle. Suklaakakku ei ihan onnistunut ohjeen mukaan, mutta improvisoimme ja kyllä siitä ihan hyvää tuli. Vähän ökömakeaa vain.
No, Outi.. kuinkas nyt suu pannaan? Ruutu tyhjäksi kuplista mahdollisimman pienillä pisteillä. Jatkan kyllä yrittämistä, varmaan vähempiinkin pisteisiin voi päästä.
Laiminlyötyjen kavereiden noteeraaminen ja yhteyksien otto on alkanut. Sähköpostia pitää vielä lähettää ainakin kolmelle ihmiselle ja etanapostia neljälle. Ehtisiköhän viikonloppuna? No, niitä sähköposteja ainakin ehtii.. jos tästä ainokaisesta nettikoneesta ei kauheasti tarvitse tapella.
Tänä iltana on vielä töitä (mitäs nukuin pommiin) ja kotitöitä. Tiskit odottavat... vaikka mieluiten kyllä katsoisin videolta viimeviikkoisen Buffyn ja menisin sitten nukkumaan. Laiskottaa.
Kävin tänään Miiran kanssa silmälääkärissä, joka oli Silmäaseman yhteydessä. Odottaessani vilkuilin kehyksiä ja kyllä sieltä parit pokat pistivät silmään. Olisi jo aika hankkia uudet kehykset ja luultavasti linssitkin, koska nämä nykyiset ovat kesäkuussa viisi vuotta vanhat. Puhumattakaan siitä, että näitä pitää aina tasaisin väliajoin paikkailla liimalla (toinen sanka on rikki).
Kohta taas liikkeelle. Ensin syömään kiinalaiseen ja sitten muutamalle siiderille. Toivottavasti kuitenkin pääsemme suht ajoissa kotiin.
Työpäivä oli vähän pätkittäinen, kun kyllästyin allergiasta ärtyneeseen silmääni ja aloin jo epäillä iriitin uusimista (tai no, ehkä se ei koskaan lähtenyt kokonaan). Lääkärikään ei osannut sanoa varmasti, kumpi aiheutti punoitusta ja kipua, kirjoitti vain kahden viikon tippakuurin. Kaipa se sillä tokenee.
Iriitistä on muuten vähän juttua tuolla vieraskirjan puolella..
Töiden jälkeen (taas paljon aivastelua, niistämistä ja niiskutusta – paperipöly on niin kiva juttu) Minnan ja Anun kanssa kiinalaiseen ravintolaan syömään ja sitten Olkkoseen parille siiderille. Olkkosessa oli myös Anna, joka sai meidät houkutelluksi vielä Whisky Bariinkin.
Whisky Barissa yhdet happy hour -hintaiset siiderit – tosin Minnan siideri jäi kahteen kulaukseen, koska isukki soitti ja pyysi kuljettajaksi aamulla, ja minun siiderini jäi puoliksi juomatta, koska kun viskibaarissa oltiin, tein löydön, josta ei voinut kieltäytyä. 17-vuotias Bowmore avasi tukkoisen nenän, raikasti suun ja paransi oloa kaikin puolin. Poistuimme kutakuinkin tyytyväisinä vähän ennen yhtätoista.
Joka paikassa on joku pösilö... Whisky Barissa pöytäseurana oli tyyppi, joka taisi pitää meitä kaikkia jotenkin vammaisina, kahta tyyppiä kuuroina kaksosina, ja minua Mika-nimisenä kundina. Olin tosin sanonut sille nimeni (selkeästi) kahteenkin kertaan. Oh well...
Yöpala syötiin Mäkkärissä (Minnan piti maistaa kanapuikkoja ja minut oli helppo puhua ympäri). Todella terveellinen päivä ruoan suhteen, kun lounaaksi söin Minnan tuoman Hesen Fiesta-aterian! Eiköhän roskaruokakiintiö tullut taas täyteen ainakin kuukaudeksi...
Eilinen meni autolla huristellessa, soudellessa ja leffaa tuijottaessa. Autoilu oli – kuten lähes aina – ihanaa. Soutaminenkin oli kivaa, varsinkin sen jälkeen, kun pääsin kunnolla vauhtiin. Järvivesi tuli testattua polviin asti, mutta uimassa en kuitenkaan käynyt. Hain vain hamstereille vilvoituskiviä kesäksi.
Troija oli viihdyttävä ja ainakin Kinopalatsin hyvillä penkeillä jaksoi istua sen reilut 2,5 tuntia ihan kevyesti. Orlando alkaa pikkuhiljaa olla rasittava. Kyllä poju vielä silmänruokana menee, mutta pitäisi suunsa kiinni. Ei aina tarvitse "näytellä" samalla tavalla.
Abba euroviisuissa livenä olikin sitten uutisankka, mutta karsinnan Abba-pätkä oli hauska ja lievensi pettymystä. TuSetan euroviisubileet jätettiin väliin, koska perjantaina meni aivan liikaa rahaa ja muutenkin ohjelmaa oli jo yhdelle viikonlopulle aivan riittämiin.
Tänään kävimme autolla kaupassa – mitä luksusta! – ja vaikka ostimme hurjan määrän tavaraa, emme tuhlanneet paljonkaan rahaa. Kohdalle sattui monta hyvää tarjousta ja muuten vain ison kaupan etua. Kannatti lähteä, vaikka täydellä vatsalla se ei aluksi huvittanutkaan..
Kotona tein huomenna tarvittavat nettikuvat valmiiksi, jotta voisin huomenaamulla nukkua pidempään. Luultavasti kuvankäsittelyhommat loppuvat tähän, mutta vielä on muutamia juttuja, joita voin tehdä kotona.
Teksti-TV tarjosi vaihteeksi hyviä uutisia: Massachusetts on USA:n ensimmäinen osavaltio, jossa samaa sukupuolta olevat voivat mennä laillisesti naimisiin keskenään. Osavaltion korkeimman oikeuden mukaan homoavioliittojen kieltäminen rikkoisi syrjinnän kieltäviä lakeja. Hyvä pointti! Laki tulee käytännössä voimaan huomenna.
Nyt katsomaan rästiin jääneitä TV-ohjelmia; jatkan yhteydenottoja "rästiin jääneisiin" kavereihini vähän ajan kuluttua.
Kirjoittaessani tuota päivämäärää tälle kirjoitukselle alkoi hieman hirvittää. Toukokuu on jo kohta ohi, enkä ole saanut melkein mitään aikaiseksi. Tuntuu, että aika vain valuu jonnekin, enkä minä oikein ole ajan tasalla. Loppukuukin on täynnä kaikkea kodinhoitoon liittyvää, koska äitini 50-vuotispippalot vietetään meillä. Kämppä olisi saatava edustuskuntoon ja leipomusten teko tulee olemaan lahjani äidille, joten kiirettä niiden järjestämisessä piisaa.
Kai tässä olisi vain saatava itseään niskasta kiinni. Istuttava alas, kirjoitettava lista (vaikka hyvin tiedänkin, mitä kaikkea minun pitäisi tehdä, mutta jotenkin ne aina unohtuvat, kun luppoaikaa olisi) ja laitettava se lista seinälle näkyville. Kaksi viikkoa aikaa saada lupaukset itselle lunastettua.
Kävin tänään pitkästä aikaa kirjastossa. Saalis: neljä kirjaa, joista kaikki olivat etsittyjä ja haluttuja – tosin yhtä en muistanut etsiä netin kautta ja yhden piti olla lainassa. Kymmenisen etsittyä ja haluttua jäi vielä saamatta, kun kaikki olivat lainassa, ja minä liian laiska (ja pihi) tehdäkseni varauksia. Kyllä ne ehtii...
Mindy kuunteli Johann Sebastian Bachia ja meni sekaisin. Tuttu tunne; tosin nykyään Bach on minulle rentoutumis- ja rauhoittumismusiikkia. Liika levottomuus, kiukku ja stressi häviävät jäljettömiin Bachia kuunnellessa. Viime Helsingin-reissulla lainasin isältä Bachin alttokantaatit (tuplaherkkua: Bach ja Monica Groop!), ja tarkoitus olisi äänittää levy itselleni MiniDiscille. Myöhemmin lainaan jotain muuta Bachia – isällä sitä on paljonkin CD:nä, minulla ei.
Nyt illalla olisi kova hinku katsoa DVD:ltä Spider-Man, mutta en tiedä, onnistuuko. Kaikenlaista ohjelmaa pitäisi nauhoittaa, Piskin kanssa pitäisi pelata, ja töitäkin pitäisi vähän tehdä.
Katsoin kuin katsoinkin eilen sen Hämärin. Viihdyttävä oli.. ja nyt odottelen kakkososaa. Todennäköisesti odotan niin kauan, että sekin tulee DVD:lle.
Lassi puri minua myöhään eilen illalla. Omaa typeryyttäni: olin käsitellyt Leeviä ja sitten menin ottamaan Lassia leikkikopasta pesemättä käsiäni välillä. En mennyt suoraan toisen luota toisen luo, mutta sen verran kuitenkin, että käteni haisivat pelottavasti vieraalta hamsterilta. Lassi tietysti hätäpäissään puri, kun yritin ottaa sen käteeni.
Tänään tuo purtu sormi (oikean käden nimetön) on turvonnut, muttei kipeä. Lassin alahampaat osuivat melko lähelle niveltä kuitenkaan puhkaisematta ihoa, ja arvelemani mustelman sijaan sain turvonneen sormen. Ikävännäköinen nakki, mutta odotellaan nyt – kaipa se siitä laskee.
Allergian takia (ja silmätipoista huolimatta) vasen silmäkin on vähän turvoksissa.. mutta nyt huomattavasti vähemmän kuin aamulla. Enää ei päästetä hamstereita sängylle juoksemaan!
Eilinen oli jännä päivä kymmenisen vuotta sitten. En ole loppujen lopuksi muuttunut siitä ihmisestä kovinkaan paljon, taidan vain olla vähemmän hulu tai ainakin eri tavalla yhtä hulu. Kymmenen vuotta sitten toukokuun lopulla oli jotain merkitystä – koulu oli ihan lopussa ja kesäloma alkamassa. Ns. vapaus koitti ("ns." siksi, että minulle tuli aina jo kesäkuun loppuun mennessä ikävä takaisin kouluun).
Ohjelmassa tänään projektin (toivottavasti) viimeinen kokous, siivousta ja kävelyä ilmassa (lähetysten seurantakoodit ovat sitten kivoja). Itse lähetyksestä huomenna lisää. Sen voin vain sanoa, että iik, ääk, kääk, jee, ihanaa *squeal*!
Skitso-Jannen ja Veeran kautta: 16-vuotiaan haaveet ja toteutuneet jutut.
Varsinaisia listoja en kirjoitellut, mutta asia tuli kyllä päiväkirjoissani harvinaisen selväksi. Oletin, että kaikki seuraavat jutut olisi tehty enintään kymmenen vuoden sisällä:
Listan jutuista kolme viimeistä on toteutunut, tosin vain yksi ennen kuin täytin 30. Olin kai 21, kun pääsin Lontooseen näkemään idolini lavalla ja vielä fan club -tapaamiseen esityksen jälkeen.
Noihin aikoihin Japani-villitykseni saavutti huippunsa: vuoden 1987 alussa aloin kerätä matkakassaa Japaniin pääsemiseksi, kävin kesäyliopistossa japanin kielen alkeiskurssin (yleisarvosana tyydyttävä; keskellä kesää tehdyn Helsingborgin-reissun takia jäin vähän muista jälkeen) ja olin syksyllä innoissani, kun meille tuli puoleksi vuodeksi japanilainen vaihto-oppilas. Vuoden loppuun mennessä olisin jo halunnut kuristaa sen sekopään ja haistattaa pitkät koko Japanille...
16-vuotiaana tuhlasin kaiken "löysän" rahan sarjakuviin, kirjoihin, ja levyihin. Ryhmä-X (X-Men) ja The New Mutants olivat parhaita sarjakuvia, King ja muu kauhu sekä science fiction parasta kirjallisuutta – tosin japanilainen ja kotimainenkin runous (Rasa, Tiihonen sekä Pertti ja Kai Nieminen) kelpasi. Musiikkini oli Bruce Springsteeniä, Eurythmicsiä ja musikaaleja.
Taideteolliseen pyrin sittemmin neljä kertaa. Viimeisellä kerralla karsiuduin loppuvaiheessa pois, yhdellä kerralla (tosin ei ensimmäisellä) en päässyt edes pääsykokeisiin.
Nyt on uusin rakkaani sylissäni. Olemme pelehtineet kohta neljä tuntia sohvalla ja kyllä meillä onkin ollut herkkää. Ostin siis Multitronicilta IBM R40e:n. Kone tuntuu aivan ihanalta ja Multitronic hoiti tilauksen niin mallikkaasti, etten voi kuin suositella.
Samalla ostin kameraan lisämuistikortin (128MB) ja peräpuikon, joka siis tunnetaan myös USB-muistina. USB-muisti tuleekin tarpeeseen, koska tässä kannettavassa ei ole korppuasemaa, joten minunkin oli siirryttävä nykyaikaan. Peräpuikko on kyllä toiminut todella kivasti, myös Win98:lla.
Nyt pitäisi päästä irti tästä pikkumustasta ja alkaa siivota pakkauksia pois lattialta. Kaikki tärkeimmät 20 asennusta on jo tehty ja olen ehtinyt meseilläkin. Oi onnea, oi autuutta.
Kyllä uusi kone on kiva lelu ;-) Oma viehätyksensä on tietysti siinä, että saa tehdä ihan uudet säädöt ja värivalinnat ihan uusiin versioihin vanhoista tutuista selaimista. Parasta on kuitenkin koneen nopeus ja se, että nyt voi surffailla, chattailla ja tehdä kaikkea mukavassa asennossa vaikkapa omassa nojatuolissa.
Eilen aioin purkaa turhautumistani ja valittaa, että Gold Strike on huono peli, koska – johtui mistä tahansa syystä – se tahmaa. Johtui joko koneen tehosta tai nettiyhteydestä... nyt pelittää ja hyvin! Alan jo addiktoitua.
Näppis vaatii vielä hieman totuttelua, samoin nappulahiiri, vaikka juuri nyt käytän tätä tavallisen hiiren kanssa. Kivaa tämä kyllä on.. en ihmettele, että Minna puuhasteli tämän kimpussa koko päivän – innoissaan kuin pikkupentu.
Hidas käynnistys, jonka rikkoivat vain appivanhempien kaksi pikavisiittiä (toivat tavaraa ensi viikonloppua varten). Nukuin suurimman osan ajasta, kuulin vain ovikellon ja jotain ärsyttävää kälätystä eteisestä. Kun lopulta nousin ylös, joskus puoli yhden jälkeen, olo parani saatuani pari mukillista teetä sisääni ja koneen syliini.
Nyt on Minnan vuoro nukkua. Minä odottelen sämpylöiden paistumista ja surffailen samalla. Vähän ajan kuluttua on kyllä pakko mennä kauppoihin ja alkaa siivota... mutta ei vielä.
Ensi viikon bileisiin leivottiin eilen kolme pellillistä koukkuja ja nyt ainoa ongelma on, miten ne säilyvät sinne asti. Pelkoa ei ole pilaantumisesta, vaan kodinhaltian himosta syödä niitä. Mehän olemme Miiran kanssa ihan viattomia.
Asennukset alkavat olla pulkassa ja klittahiireen on tottunut jo täysin. Mikään ei ole ihanampaa kuin löhöillä sohvalla kone sylissä tai aamuisin sängyssä koneen kanssa pelehtiminen. Olen ihan rakastunut.
Kaipaan päivittäistä rutiinia. Jotain, millä saisin itseni ylös aamulla aikaisin ja tekemään hommia ajoissa. Jonkin syyn, millä perustelisin itselleni, että kahdeksalta nouseminen kannattaa. Tänään en uskottavaa perustelua keksinyt vakuuttaakseni itseni ja seuraukset ovat nähtävissä tässä – nousin juuri.
Taitaa tämäkin olla osa sitä aikuistumisrituaalia. En olisi koskaan uskonut, että kaipaan sellaista säännöllistä rutiinia, johon kuuluu aikaisin nouseminen. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että luonnollinen rytmi minulle olisi "nukkumaan aikaisin aamulla, herätys iltapäivällä". Sellaisen rytmin mukaan on kuitenkin tässä yhteiskunnassa aika vaikea elää, ellei sitten käy tuuri ja pääse juuri sellaiseen työhön.
Tämän päivän aikana olisi keksittävä perustelut ja myös toimet, jolla tämä nouseminen aikaisin varmistetaan. Aaltis käytti ajastusta teenkeitossa, ehkä jonkinlainen kofeiinisysteemi toimisi minullakin. Sisäinen nalkutus voisi myös olla tehokasta. Tiedän, että olen siinä hyvä.
Jo toinen päivä, kun olen typerien "ämmien vaivojen" takia huonossa kunnossa. Kramppeja, selkäsärkyä, päänsärkyä... mutta nyt illalla olo on jo lähes normaali. Onneksi; en jaksaisi käkkiä toista päivää kotona euk— siis vaimon nakitettavana. Huomenna palaan töihin lepäämään ;-)
Minä en ole koskaan törmännyt "livenä" vieraisiin ihmisiin, jotka sanovat lukeneensa Provoa (asiaan vaikuttanee se, ettei kumpikaan meistä ole julkaissut selkeitä naamakuvia itsestään täällä), mutta eilen sain hassun mailin. Joku kaupitteli Converse-tossuja, käyttämättömiä kuulemma, ja halvalla – ilmeisestikin taannoisen tennarijuttuni innoittamana. Muistaakseni en kuitenkaan sanonut tarvitsevani uusia tossuja nyt.. ja tarjottu kokokin on numeron verran liian iso.. minulle.
Pari laiminlyötyä kaveria odottaa (?) vielä yhteydenottoa. Nämä tosin ovat ne vaikeimmat tapaukset, koska olen melkein varma, ettei heille kuulu hyvää. Ja olen niin pirun huono osoittamaan myötätuntoa, vaikka haluaisinkin.
Nyt olen ylhäällä ja onneksi yksin kotona, koska olen yrmy-vaiheessa 
. Mitä muuta voi odottaa muutaman tunnin yöunien jälkeen? Jos haluan herätä aikaisin, niin oletettavasti minun ei pitäisi mennä niin pirun myöhään nukkumaan. ("Tollo", mutisen itselleni.)
Voisin listata tähän, mitä minun pitäisi tehdä, mutta en viitsi. Se aiheuttaisi kuitenkin lisäyrmyilyä. Eilen sentään sain viikattua kaikki muutaman viikon aikana nojatuoliin kerääntyneet pyyhkeet ja lakanat (kyllä niitä olikin paljon!) ja silitinkin reilun tunnin (Spider-man oli ihan viihdyttävä silitysleffa). Muutenkin järjestelin paikkoja, mutta vain isompia kokonaisuuksia. Pikkujutut eivät tällä hetkellä onnistu jostain syystä, vaikka normaalisti ne ovat helpoimpia.
Yrmyily helpottaa jo, joten ehkä on toivoa saada jotain aikaiseksi. Winampin avaus oli vain hyväksi, musiikki näköjään tehoaa edelleen samalla tavalla kuin ennen. Kiva huomata, ettei sen teho olekaan kadonnut.
Tänään herääminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin eilen (ei mennyt oppi perille aikaisin nukkumaanmenosta), vaikka tänä aamuna oli oikea syy nousta aamusta. Torkutin kelloa tunnin ja sitten nukuin vielä ilman kelloja reilun vartin. Herätessä oli pieni paniikki siitä, mitä kello on. Niin tyypillistä.
Myös huomenna ja perjantaina herätys on aikainen. Huomenna palaveria koululla ja perjantaina kämpän viimeistelyä ja piirakoiden leipomista ennen vieraiden tuloa. Äiti täyttää 50 vuotta ja bileet/syntsät/whatever järjestetään meillä (vähentää huomattavasti päivänsankarin stressiä).
Kannettava on siirrettävä ergonomisempaan paikkaan tai ainakin minun on tehtävä jotain asennolleni. Hiirikäsi on ihan jumissa liiallisesta käytöstä ja uudesta asennosta. Sitä paitsi tämä kone addiktoi huomattavasti enemmän olohuoneessa kuin se addiktoisi työhuoneessa.
Eilen sattui kohdalle sellainen nuudelipussi, josta puuttuivat mausteet täysin. Pelkät nuudelit olivat tosi mauttomia. Tänään kävin ostamassa uusia nuudelikeittoja, mutta taas oli huono tuuri. Tässä nuudelipaketissa oli kaikki tarvittavat aineet, mutta lopputulos oli melkein yhtä mauton kuin eilinen.
Kotona kuitenkin syötiin hyvää ruokaa. Pakastinta pitää tyhjentää, joten sieltä sitten ulkofilepala ja ranskikset. Paistoin kummallekin kaksi ulkofilepihviä, Minna teki höysteeksi valkosipulivoin ...ja tietty korkattiin punaviini. Hyvä liha vaatii hyvän viinin.
Huomenna on tiedossa ankaraa siivousta, runsasta sapuskojen tekoa ynnä muita juhlavalmisteluja. Päivän ruoka muodostunee pasteijatäytteen jämistä, voileivistä ja muusta sellaisesta.
Pikkusisko norkoilee niskan takana ja huokailee, kun päivittäminen ei suju. Ei varmaan sujuisi muiltakaan, kun koko ajan kritisoidaan tekstiä. Nih. Ei saisi edes hioa ja korjata tekstiä vaan kaikki pitäisi kirjoittaa suoraan. Minkä minä sille voin, että muokkaan tekstiä kirjoittaessani, enkä kirjoita sitä suoraan päästä?
Kesäprojektini erään opettajan kanssa paisuu kuin pullataikina, mutta ei se oikeastaan minua haittaa. Voi olla, että hän on tietoinen tästä ja siksi lisäilee hommia joka palaverissa. Noh, kunhan pysytään motivoivissa tehtävissä, niin minua saa orjuuttaa mielin määrin. Kyseinen opettaja on muuten käynyt Provossa tänään – mehän emme tarkkaile kävijöitä yhtään 
.
Ai niin, olen taas oma itseni. Pää on blondi ja mieli kirkas. Tästä se kesä alkaa. Tänään vielä leikataan hieman sivuilta ja takaa ja ehkä, iso ehkä, minunkin päähäni tulee hieman punaista. Miirasta tulee punatulkku varmuudella.
Äiti täyttää pian 50 vuotta. Bileet ovat kuitenkin jo ohi ja täytyy sanoa, että niistä jäi hyvä mieli. Äiti piti kovasti järjestelyistä ja meidän järjestäjienkin mielestä homma toimi. Porukka oli mukavalla tuulella ja kaikki tarjottava teki kauppansa. Voisin jopa sanoa, että olen minä kyllä aika etevä leipoja. Huomenna teen vielä pari piirakkaa vanhemmilleni, mutta sitten tämä rumba on ohi.
Jalanpohjani särkevät liiasta seisomisesta ja nukuttaa aivan possuna. Viikon valvomiset vaativat veronsa ja pitääkin mennä pian nukkumaan. Salla Simukan Minuuttivalssia aion kuitenkin lukea vielä sängyssä. Sängystä tuli mieleen, että meillä on ihanat vaaleansiniset Rakas-lakanat.
Boolia jäi kolme litraa, mutta luulisin, että se tuhotaan huomenna sipsien kera. Ei meillä koskaan mikään alkoholipitoinen juoma juomatta ole jäänyt.
Nyt vielä lapsuusaikojen itkubiisini "Hyvää yötä, piltit" ja sitten koisimaan.
Appivanhemmat tarjosivat ruokaa. Suunniteltu ravintola oli täpösen täynnä, joten otettiin käyttöön B-suunnitelma. En ollutkaan aikoihin käynyt syömässä huoltoasemalla – ja tämä oli vielä sellainen, jossa oli laadukas ravintola ja kahvila. Ruokakin oli tosi hyvää: salaatit ja kastikkeet herkullisia, lehtipihvi mehukas ja murea, ja ranskikset rapeita ja juuri sopivasti suolattuja.
Ruoan jälkeen sain kyydin museolle, jossa sitten pakersin kolme tuntia. Ehdin vaihtaa Jaanankin kanssa pari sanaa ja kuulin, että kävijöitä oli ollut nolla kappaletta; "Ei täällä ole käynyt kissakaan!" Omaa hoilotustani lukuunottamatta (radion mukana) oli hiljaista, toisin sanoen oikein mukavaa.
Minna on nyt vanhempiensa luona tekemässä lisää piirakoita, minä roikun koneella ja mietin, mitä söisin. Alkaa taas pikku hiljaa olla nälkä, ja aperitiiviksi juomani boolilasillinen vain lisäsi ruokahalua.
Tänäänkin oli tarkoitus mennä museolle, mutta olenkin vain lojunut kotona. Nyt alkuillasta olisi ollut hyvä lähteä liikkeelle, muttei oikein huvita lähteä sateeseen. Täytynee olla sitten ensi viikolla ahkera. Ei aikaisin kotiin eikä muuta lusmuilua. Tänä iltana pitää kuitenkin poiketa siellä ja siivota vähän niitä eilen jättämiäni lehtiä ja papereita pois.
Kotona tehtävää illan aikana: tiskit, pyykit, shampanjalasien pois pakkaaminen, kirjalistan kasaaminen huomista varten, mailia Piskille ja muille kamuille.
Näyttää siltä, että kaikki mukavat sarjat jäävät kesätauolle – mokomat katkaisevat Buffynkin kesken tuotantokauden! Tänään alkaa sentään Frost uusilla jaksoilla, AbFabia tulee taas lisää ja ainakin Bad Girls jatkuu vielä.
Sohvapottuilun vastapainoksi aion aloittaa pyöräilykauden huomenna – jos ei sada.
Miiran pyöräilykausi jäi avaamatta, koska sain auton täksi päiväksi käyttöön. Samalla kun itse kävin pikaisesti koululla ja töissä vein Miirankin töihin. Alan viimeinkin olla sinut tuon auton kanssa, vaikka se on edelleen minulle liian leveä.
Olen löytänyt aivan hurjan ihanan sohvalöhöilysurffailuasennon, jossa on vain yksi ongelma. Vasen käsi ei saa mitään tukea, joten sitä pitää jännittää ja se taas sattuu, jos sitä tekee liikaa. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kehitystyötä.
Tytsykkelit tulevat käymään täällä tänään ja taitavat nähdä pikkupojat ensimmäistä kertaa. Toivottavasti Lassi ja Leevi ovat hereillä jo kuuden jälkeen.
Ensimmäiset murhat loppuivat juuri ja kohta alkaa Matlock. Tämä kannettava on ajatustavasta riippuen joko loistava ostos tai erittäin huono ostos. Nyt voin tehdä kolmea lempiasiaani samaan aikaan – hillua koneella/netissä, tuijottaa töllötintä ja löhötä. Sauvat pölyttyvät vain kaapissa... huomisesta alkaen ryhdistäydyn. Ihan varmasti.
Pitkän pitkä työpäivä on nyt ohi. Olin tosi ahkera koko päivän ja sen huomaa. Selkää jomottaa ja olen niin väsynyt, etten jaksa edes mennä lukemaan sähköpostejani. Blogit tietty vilkaisin... Huomenna taas aikainen herätys, mutta pääsenpähän sitten aikaisin kotiinkin.
Toukokuun kirjoja
Leena Lehtolainen: Harmin paikka
Onkos tämä nyt Kallion toinen vai kolmas tapaus? Hyvä kirja, mutta vähän vaikea sanoa enempää, kun luin sen niin pätkittäin (appivanhempien luona). Olisi mennyt hyvin yhdellä istumalla, jos aikaa olisi ollut enemmän.
Tuija Lehtinen: Rafaelin enkeli
Hömppää, mutta sopivalla huumorilla höystettynä. "Arvoitus" oli kyllä vähän liiankin helppo tapaus.
Robin Hobb: Golden Fool
The Tawny Man -trilogian keskimmäinen osa. Teki mieli ahmia, ja ahminkin, mutta aina välillä säästelin. Loppuosa meni taas ahmien, ja nyt pännii, että kolmannesta ja viimeisestä osasta pitää maksaa melkein tuplahinta tähän verrattuna.
Maarit Verronen: Matka Albaniaan
Kiehtova matkakertomus. Heti teki mieli heittää reppu selkään ja lähteä liikkeelle.
Kimmo Saaristo: Hyvää pahaa rock'n'roll
Sosiologisia kirjoituksia rockista. Ei mitenkään kuivaa, koska kirjoittajat ovat itse faneja.
Neil Gaiman: Unohdetut jumalat
Tämä kirja oli pakko ahmia, kuskasin tätä mukana töihin, luin busseissa, luin missä vain.. Sekoitus mytologiaa, mysteeriä ja ...ääh, vaikea kuvailla. Huippuhyvä kuitenkin. Päähenkilön tietämättömyys myyteistä ärsytti, mutta kai se oli tarkoituskin: että lukija tajuaa, missä mennään, mutta päähenkilö ei.
Salla Simukka: Minuuttivalssi
Kirjan Kun enkelit katsovat muualle jatko-osa. Välillä teki mieli huutaa: "Sä et voi tehdä noin!" ...eli kai se hyvä oli :-) Kirjan luettuani luin myös kirjoituspäiväkirjan KAUKista.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
