Puolentoista tunnin päästä revitään toinen viisaudenhammas irti. Toiveissa on, että se lähtisi yhtä kivuttomasti pois kuin edellinenkin. Myös kivuton toipuminen olisi mukavaa. Otan pääsiäismunayllärilahjathingyn mukaan nyt itse, niin tätien ei tarvitse sellaista etsiä hampaani säilytykseen.
Taidan olla jotenkin sairas, koska minua ei eilen huvittanut lähteä hulluille päiville. Tämä toivottavasti korjaantuu vielä huomisen tai lauantain aikana. Hullut päivät on sellainen tapahtuma, että sinne on päästävä kaksi kertaa vuodessa ja aina sitä odottaa yhtä paljon. Vielä kun järki pysyisi käsissä, eikä tulisi ostettua mitään hirveän turhaa...
Laajennustippojen vaikutus ei ole vieläkään loppunut. Alkaa jo kypsyttää; töitä pitäisi tehdä, kuvituksia pitäisi tehdä (huomiseksi), ja pitkäaikainen lukeminen tai ruudun tuijotus aiheuttaa silmien ja pään jomotusta.
Minna nukkui operaationsa jälkeen melkein koko päivän. Olen hieman kateellinen. Onneksi viikonloppu alkaa huomenna.
Hampaanpoisto meni taas hyvin, ja poistuin hymyssä suin vastaanotolta. Hyvä hammaslääkäri on todella iloinen asia. Vielä kun sitä saisi käyttää myöhemminkin (YTHS:lle minulla ei ole enää ensi lukuvuonna asiaa).
Nukuin eilen viitisen tuntia ja puolivälissä otin yhden särkylääkkeen. Ilmankin olisin pärjännyt, mutta ihan turhaan kidutan itseäni, kun apu oli lähellä. Nyt menee ihan hyvin, vaikka pelkäänkin koko ajan, että jotain komplikaatioita vielä tulee. Ei viisaudenhampaiden poisto voi mennä näin hyvin!
Piski tulee tänään tänne ja minulla on kehitteillä täydellinen galnis-plaani. Miira ja Piski asettuvat Hansaan jonnekin sopivaan paikkaan siiderille ja minä jätän reppuni heidän hellään huomaansa. Itse rynnin into piukeana shoppaamaan ja aina välillä vain tuon kasseja siiderisiepoille. Täydellistä! Minun ei tarvitse kuunnella väsynyttä shoppailun vastaista ininää korvani juuressa, eikä minun tarvitse kantaa kasseja, ja olen itsekin tehokas, koska reppu ei mäiski muita shoppailijoita hurmiossani.
Shoppailu meni hyvin. Rahaa ei mennyt turhuuksiin (kovinkaan paljon), kaikki mitä tarvittiin tuli ostettua ja shoppailuhimo on hetkeksi tyydytetty. Huomenna pitää kuitenkin mennä taas hulluille päiville, koska minulle esitettiin tarjous, josta olisi hullua kieltäytyä.
Oli ihanaa syödä kunnolla. Vieläkin (luonnollisesti) arastan syömistä vasemmalla puolella, mutta nyt en enää pelkää komplikaatioita. Tämä päivä on mennyt hyvin, niin hampaiden osalta, kuin muutenkin.
Heräiltiin Piskin kanssa puolilta päivin, jolloin Minna oli jo täyttä häkää keskustassa vanhempiensa kanssa. Kun me söimme aamiaista, Minna oli jo paluumatkalla ja pyysi keittämään teetä.
Lähdimme sitten iltapäivästä liikkeelle ja leikimme turisteja. Forum Marinumia kolutessa meni pari tuntia; mielenkiintoinen paikka ja kauniita laivoja (en linkitä, koska sivuja ei ole päivitetty aikoihin – päättelin tämän näyttelyaikatauluista)... Suomen Joutsen jää johonkin muuhun kertaan; kai sekin pitää käydä katsomassa vielä joskus.
Kyldyyrin jälkeen Piski halusi siiderille Uuteen Apteekkiin, koska ei ollut vielä käynyt siellä. En minäkään. Apteekissa viihdyttiin hyvän aikaa, vaikkei juotu kuin yhdet, ja pian kotiin tultua olikin aika tehdä ruokaa. Ruokalevon jälkeen TV-ohjelmia, vähän siideriä ja myöhemmin naposteltavaakin. Menen jatkamaan.. ja korkkaamaan toisen pullon.
40000 pamahti laskurissamme rikki, ja tällä kertaa palkinnon lahjoittaminen tulee olemaan helppoa. 40000. kävijä sivuillamme oli pikkusiskoni Mira. Palkintona Mira saa tulla käymään meille teelle ;-> Onneksi isosiskot ovat aina reiluja.
Olematon viherpeukaloni heräsi tänään talviunilta. Istuin vessan lattialla pari tuntia mullan keskellä ja vaihdoin muutamalle kaktukselle ja yhdelle viherkasville (ei hajuakaan, mikä se on) mullat. Jättikaktuksenikin sai isomman ruukun ja pysyy nyt jopa pystyssä! Istutin myös yrttejä ja on ihme, jos niistä jotain kasvaa – oletusarvoisesti istuttamisesta kannattaisi tietää jotain ennen hommiin ryhtymistä.
Päivällä katseltiin Piskin kanssa sulkapalloa ja formuloita TV:stä, tosin minä keskeytin samalla kuin narisijakin, ja Piski nukahti vähän myöhemmin. Lätkämatsia seurailtiin puolella korvalla niihin aikoihin, kun isä ja Musti tulivat poimimaan Piskin kyytiinsä. Poimivat myös meidän juhlavaatteemme; ei tarvitse sitten pakata liituraitoja reppuun ensi viikonloppuna.
Pian Piskin lähdön jälkeen Minna pakotti minut ulos auringonpaisteeseen. Tunnin kävely – Minna sauvoilla, minä ilman – teki kyllä terää, mutta arska häikäisi ikävästi. Nyt Minna syö Mignon-munaa hyvällä halulla ja minä harkitsen teepannullisen keittämistä. Teen kyytipojaksi vähän suklaata (Fasun mint crisp -patukasta on neljä palaa jäljellä)...
Olin taas tänään sauvakävelemässä. Kun äiti kuuli, että minulta on revitty toinenkin hammas, niin hän totesi "nyt mä ymmärrän". Kun olin ihan ulkona, mitä siitä nyt voi ymmärtää, niin äiti vastasi, että olinkin vaikuttanut todella oudolta. Kun edelleen olin ihan pihalla, miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa (ainahan minä ihan pimeä olen), niin äiti selvensi, että tällä kertaa hampaiden poisto ja kuntoiluhulluus ovat jotenkin yhteydessä toisiinsa. No ehkä niin, mutta kyllä se ennemmin on tämä kevät.
Kevät saa aikaan jänniä energiapiikkejä. Yhtä laiska olen kuin ennenkin, mutta jotkut asiat vain saavat innostumaan. Mullanvaihto, sauvakävely, tilastot painosta yms. Painon putoaminen motivoi minua toteuttamaan itseäni siihen suuntaan kuin olen aina omassa päässäni ollut. Sisäinen ja ulkoinen kuva itsestäni ei ole sama, mutta ne eivät kuitenkaan ole koskaan taistelleet keskenään. Olenkin aina ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa.
Olen kahden vaiheilla. Väsyttää ihan hirmuisasti, mutta pian pitää lähteä töihin. Olisi kuitenkin mahdollista mennä nyt hetkeksi nukkumaan. Onko se viisasta? Jaksaisin luultavasti paremmin töissä ja sitten illalla kouluhommien kanssa, jos menen nyt nukkumaan, mutta välttämättä näinhän ei käy.
*pohdintaa*
Otan riskin ja otan tirsat.
25 minuuttia myöhemmin
No pöh, ei niistä tirsoista tullutkaan mitään. Naapuri kävi pyytämässä nimeä listaan, jotta saataisiin jotain tehtyä talomme ulvovalle hurtalle. Sitten tuli soitto, joka olikin tarkoitettu taas sille naapurikunnassa asuvalle kokonimikaimalle (hassua kyllä, miten minunkin perheeni omistuksessa on maata samassa paikassa kuin kaimalla). Ihan turha enää yrittää nukkumista, parasta vain lähteä töihin ja yrittää päästä ajoissa nukkumaan ja aikaisin ylös. Jäänee haaveeksi.
Töissä yritin ommella vähän (muutamiin tekstiileihin pitäisi ompelemalla kiinnittää arkistonumerot), mutta vaikka oikean silmän pupilli on palautunut melkein normaaliksi, ompelu ei tahtonut onnistua edes ilman rillejä (jolloin näen vähän paremmin lähelle). Onneksi monitorin tuijottelu luonnistuu jo melkein entiseen tapaan.
Iso osa työpäivää (no, ehkä tunti–pari) meni kopiokoneen kanssa taistellessa. Siitä oli väri loppumassa, ja sitä piti aina välillä huijata lähes tyhjää värikasettia ravistelemalla. Kone ei pitänyt siitä touhusta sen enempää kuin minäkään, ja jumitti paperia aina välillä. Kun väri lopulta loppui kokonaan ja laitoin sitä lisää, jumittelukin loppui. Värin lisäämisessä oli sitäpaitsi omat ongelmansa, kun värikasetin "liukuovi" ei tahtonut aueta. Pomo kertoi myöhemmin sen olevan tosi hankala.. mutta siinä vaiheessa minä olin jo saanut homman hoidetuksi – vieläpä rikkomatta värikasettia!
Selkä on jostain kumman syystä vihoitellut tänään ihan liikaa. Tätä kirjoittaessa se yrittää vetää oikealta puolelta kramppiin, ja nauraminen on viho viimeinen juttu, mitä nyt kannattaa tehdä...
Tapasimme Minnan kanssa keskustassa, minä grafiikan, hän töiden jälkeen. Ensin oli tosin juteltu puhelimessa pariinkin otteeseen ja minä olin saanut käskyn käydä ruokaostoksilla. Ehdin Stockmannin Herkkuun viime tipassa ja poistuin sieltä paria minuuttia vaille yhdeksältä, repussa kaksi sisäfilepihviä ja pakastekasvisröstiä.
Tapaaminen Yliopistonkadulla ja nopea kävely bussiin; kotona röstit uuniin, valkosipulivoin sekoittaminen ja sitten pihvit pannulle. Ateria nautittiin Casillero del Diablon kanssa ja puolet pullosta säästettiin huomiseen. Nyt petiin: huomenna on taas pitkä päivä.
Lauantaina istutetut rairuohot pilkistivät eilen ensimmäisen kerran ja tänään ne ovat kasvaneet huisisti lisää. Kyllä tänne hieman vihreää saadaan jo pääsiäiseksi, vaikka isäni sitä kovasti epäilikin. Istuttamani yrtit sen sijaan jännittävät minua kovasti. Niiden ei pitäisikään vielä näkyä, mutta olisihan se aika hienoa, jos sieltä jotain kasvaisi... edes rikkaruohoa.
Muillakin utulaisilla on näköjään mennyt hermot Aurian ihanan pätkivällä yhteydellä. Eilisilta oli pahin, yhteys oli katki useita minuutteja putkeen ja sitten palasi minuutiksi takaisin ja taas katkesi... ja tätä jatkui pitkään. Tänä aamuna yhteys ei ole pätkinyt ja onkin ollut ihanaa pitkästä aikaa surffata normaalisti kotoakin. (Olisi pitänyt olla ihan hiljaa tuosta pätkimättömyydestä. Kun yritin siirtää päivitystä paikoilleen, yhteys oli sopivasti katki "normaaliin tapaan". Veetu.)
A5 (sykemittari) on lähempänä kuin koskaan aikaisemmin. Ehkä ostan sen jo huomenna, kun menemme Tanjan kanssa shoppailemaan. Kattellaan.
Huomasin juuri, että Murhasta tuli totta ei tulekaan tänään. Ajoitin sauvakävelylenkkinikin niin, että pääsen sitten 45 minuutiksi palautumaan töllön ääreen ja katsomaan, kun täti selvittää rikoksia. Tämä on niin väärin. Onneksi nauhalla on West Wing... ja tajusinpa juuri, että olen nauhoittanut eilen West Wingin juuri nauhoitetun Bad Girlsin päälle. Miten voi olla näin lahis?
Allekirjoitin Miiralle täksi illaksi Loma-lipun, joka oikeuttaa ulkosalla oloon klo 20 jälkeen, mutta ei kuitenkaan myöhempään kuin keskiyöhön. Lisäksi lippu oikeuttaa yhteen (1) siideriin. Miira mukaili itselleen tuollaisen lipun "Siistiä sisätyötä - kopiohuumoria" -kirjan perusteella.
Vaikka Miira sai minusta vapaaillan, niin hän kuitenkin halusi minutkin siiderille. Taivuttelun jälkeen hyppäsin bussiin ja Olkkoseen. Taivuttelu ei loppujen lopuksi ollut kovin hankalaa, lähinnä vain mietin, onko minusta seuraa kenellekään (olin hieman käärmeissäni isälleni).
Lopulta lähdimme Olkkosesta puoli kahden aikaan muutaman siiderin jälkeen. Hyvässä seurassa aika menee siivillä. Semiburgerista yösyömiset mukaan ja sitten taksilla kotiin. Superjättihampurilainen oli namia!
Koska ilta meni pahoilla teillä, siirtyi pikkuleipien teko täksi aamuksi. Kaksi annosta taikinaa ja kolme pellillistä pikkuleipiä myöhemmin olin menettänyt puolet koulupäivästäni, joten teen nämäkin tehtävät etänä.
Pääsiäinen tuntuu taas hieman kiireiseltä, mutta onneksi sunnuntai ja maanantai sentään ovat aika tyhjiä. Illalla lähdemme Helsinkiin ja reilun vuorokauden päästä siitä olemmekin jo kotona takaisin. Lauantaina menemme tupareille samaan aikaan Xenan vihoviimeisen jakson kanssa (voitte vain kuvitella, kuinka vähän minua vituttaa).
Tipuongelmakin ratkesi. Löysin Vapsukasta aivan ihania liloja tipuja, joita ripustelin ympäri kämppää. Homotiput. Ostin samanlaisen paketin myös appivanhemmille, ihan vain piruuttani. Mutta on ne tiput söpöjä!
Classicilla alkoi pyöriä mainoksia, joten selailin muita kanavia. Yhtäkkiä jollain kanavalla kuuluivat sen kappaleen alkutahdit. Ensimmäistä kertaa tänä keväänä: Sir Elwoodin hiljaiset värit ja Neiti Kevät.
Keskustelin Mustin kanssa puhelimessa hetki sitten ja olin saada sätkyn. Kaiken aikaa olen luullut, että tässä ollaan menossa isän ja Mustin luo perinteiselle pääsiäislampaalle. Minulle ei vain ollut kerrottu (ennen kuin nyt!), että tarjolla ei olekaan lammaspaistia vaan poroa!
Olin odottanut lammaspaistia, se kun on sellaista herkkua, jota ei saa kuin kerran vuodessa (meillä sitä ei voi tehdä, koska homma vaatii syvän uunipellin ja ainakin viisi halukasta/nälkäistä syöjää).
Porohan on tosi hyvää ja Mustilla oli erittäin hyvät perustelut sen tarjoamiselle – mutta miksi minulle ei kerrottu? Miksi? Minulla on nyt noin vuorokausi aikaa toipua järkytyksestä ja sopeutua ajatukseen, että pääsiäiseksi koristellussa juhlapöydässä ei olekaan siihen oleellisesti kuuluvaa ateriaa.
Siivous- ja muita hommia alettiin nakittaa meille aamupäivällä. Pöydän kattamisen ja pölyjen pyyhkimisen lisäksi piti auttaa Mustia keittiössä ja isää varastossa. Minä tein maustesekoitusta ja lopulta paistoin poronfileet, kun Musti teki muita hommia vieressä.
Paistinpannun varressa tuli mieleen, että ehkei tämä nyt niin kamalaa ole... vaikkei poro tietenkään ole sama asia kuin lammaspaisti. Tämän lisukkeeksi tulee sitäpaitsi suppilovahveroilla höystetty vahva kastike, jonka voisin syödä yksinäni (ja minä en edes pidä kastikkeista)!
Kaikesta hääräämisestä huolimatta ehdimme käydä pikaisesti Piskin ja Stuban luona ihailemassa Piskin äskettäin valmiiksi saamaa Disney-palapeliä (2000 palaa) ja juttelemassa loppukevään suunnitelmista.
Kohta on alettava näperrellä alkupaloja; Minna meni jo keittiöön. H-hetkeen on puolitoista tuntia.
Perjantain kutsut sujuivat ihan mukavasti: ruoka maistui, vieraat viihtyivät, eikä tarvinnut turhia pingotella. Vähän ennen vieraiden saapumista Musti kuitenkin oli vähällä romuttaa koko jutun alkaessaan vanhaan tyyliinsä valittaa meille pukeutumisestamme. Jotenkin olisin sulattanut sen, että minä olin kohteena, mutta kun Minnallekin piti purnata...
Lopputulos: Minna jätti Tipin pois ja minä pukeuduin (hampaita kiristellen) alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Minnalla oli tähän hyvä perustelu, mutta silti minua loukkaa se, että nyt Musti taitaa luulla voivansa hyppyyttää häntäkin.
Eilen käväisimme Piskin kanssa ostoksilla (hän osti uudet pitkät shortsit – upeat!) ja minä sain ne vanhat (upeat!), jotka eivät oikein olleet hänen väriään. Minnakin osti yhdet housut. Shoppailun jälkeen Piski heitti meidät bussipysäkille.
Illalla oli Minnan tädin perheen tupaantuliaiset, jonne menimme appivanhempien kanssa. Minna oli paluumatkalla kuskina. "Äijät" joivat runsain mitoin (päätellen appiukon kunnosta loppuillasta), mutta kyllä mekin osamme saimme. Kolme ja puoli isoa lasillista valkoviiniä minulle; muiden määriä en laskenut. Minnan serkun kanssa pelattiin Kinder-sivuilla pelejä, koodeilla ja ilman, ja pelien jälkeen poika esitteli Transformersejaan. Minna luki myöhemmin iltasadun, mutta sitä ennen oli käyty vakavia keskusteluja isoista aiheista.
Kotiin alkuyöstä. Väsytti niin, etten edes jaksanut ajatella koneen avaamista. Pikkupoikia ja Putsia ulkoilutettiin silti ja annettiin niille tuoretta vettä. Ruokaa ne olivat saaneet jo aikaisemmin.
Lähden Visan perässä meemiin mukaan.
Grab the book nearest to you, turn to page 18, find line 4. Write down what it says:
"sa on vaikea erottaa työvoimaa ja pääomaa. Osa työvoiman mää-". Tämän viisauden kanssamme jakoi kansantalouden tenttikirjani "Mikrosta makroon".
Stretch your left arm out as far as you can. What do you touch first?
Käsi makaa printterin päällä ja sormet koskettavat seinää.
What is the last thing you watched on TV?
Buffyn puoli tuntia sitten nauhalta.
Without looking, guess what time it is:
22.10
Now look at the clock, what is the actual time?
22.09
With the exception of the computer, what can you hear?
En mitään.
When did you last step outside? What were you doing?
Päivällä olin siiderillä Anun kanssa ja sitten Miiran liityttyä seuraan kävimme syömässä Haraldissa.
Before you came to this website, what did you look at?
Omaa pamaustani tuijottelin.
What are you wearing?
Sukat, mustat lyhytlahkeiset pyjamahousut, sininen pyjamapaita, jossa on lammas, ja ranteessa on A5-sykemittarini.
Did you dream last night?
Luultavasti, mutta en kyllä enää muista mitä.
When did you last laugh?
En muista. Luultavasti tänään.
What is on the walls of the room you are in?
Vanha Xena-kalenteri, ankkatauluja, pari muuta taulua, pari kirjahyllyä, ilmoitustaulu, tämän vuoden kalenteri sekä erittäin hauska Leopold ja Osvald kehystettynä.
Seen anything weird lately?
Enpä ole tainnut.
What is the last film you saw?
Ei mitään havaintoa. Nauhalla odottaa katsomista "Veikeä kulkuri".
If you became a multi-millionaire overnight, what would you buy first?
Auton.
If you could change one thing about the world, regardless of guilt or politics, what would you do?
Pitää miettiä tätä.
20 minuutin kuluttua
Koska Skitso-setä sanoi sen ensin, niin nyt minäkin viitsin. Tekisin itsestäni multimiljönäärin (ja ostaisin heti sen auton... ai miten niin minulla on pakkomielle autosta??).
Do you like to dance?
Jep.
Imagine your first child is a girl, what do you call her?
Riina.
Imagine your first child is a boy, what do you call him?
Tycho.
Would you ever consider living abroad?
En.
...Tai no, ainakin ylhäällä. Aion pitkästä aikaa ehtiä ajoissa töihin, mutta mahdollisia hidasteita ovat tämä kone, Minna (joka pitää myös saada ylös) ja se pikku seikka, että en eilen illalla laittanut papereita valmiiksi ja pakannut niitä reppuun. Homma pitää siis tehdä ennen lähtöä, muuten ei illan grafiikanhommista tule mitään.
Miksi minä muuten aina onnistun järjestämään itseni töihin sellaisiin paikkoihin, joihin joutuu kulkemaan kahdella bussilla (joiden vuorot ovat harvassa)?
Ostin siis viime torstaina viimeinkin himoamani sykemittarin. Nyt sitä on sitten testattukin jo muutaman otteeseen ja olen tyytyväinen! Olen selvästi enemmän välinekuntoilija, koska sauvojen ja sykemittarin jälkeen lenkille lähtö on huomattavasti helpompaa kuin aikaisemmin.
Sykemittarini on Polarin A5, jonka ominaisuudet riittävät minulle. Aluksi ajattelin ihan simppeliä (A1), mutta sitten A3 herätti mielenkiinnon. Sen jälkeen huomasin vielä kiinnostavamman eli A5:n. Viime hetkillä M32 meinasi kiilata ohitse, mutta kyllä A5 riittää ja tuntuukin jotenkin paremmalta. Hinta oli hurja, mutta ajattelin asian niin, että halvempi olisi kuitenkin pitänyt pian vaihtaa "parempaan", koska nälkä kasvaa syödessä, joten parempi sitten kerralla panostaa.
Sykemittarin myötä voin nyt kirjautua (jos vain joskus pääsisin sille sivulle sisään) Polarin Personal Traineriin, jonne siis voin kirjata ylös mitä olen tehnyt ja kuinka paljon kuluttanut yms. Kuulostaa kiinnostavalta (ilmais)palvelulta, mutta en osaa vielä tarkemmin sanoa, kun tuo saitti tuntuu tökkivän aika perusteellisesti.
Yllätyin tänään melkoisesti, kun en joudukaan tenttimään aikaisemmin siteeraamaani kansantalouden kirjaa. Mikäs siinä, en minä valita, vaikka olinkin jo henkisesti valmistautunut. Yksi homma vähemmän huisin pitkällä to do -listallani.
Annoin tänään viimeinkin myös palautetta. En tajua, miten sen saattaminen kirjoitettuun muotoon oli niin vaikeaa. No.. jos rehellisiä ollaan, niin kyllä minä tiedän, mikä siihen vaikutti – palaute meni henkilölle, jolle haluan antaa ihan oikeasti palautetta, enkä vain sitä mitä mieleen juolahtaa. Palautteen kohde huvitutti minua analysoimalla minut lurjukseksi.
Huomisaamuun kymmeneen mennessä listalta katoaa kolme kohdetta. Sunnuntaihin mennessä kolme lisää ja sitten listalle jääkin enää vain kolme akuuttia juttua. Huh. Ahdistaa. Tenttejä on seuraavan kolmen viikon aikana kuusi ja yksi projekti pitäisi saada kasaan.
Toukokuun keskitynkin työjuttuihin ja niihin pariin kouluhommaan, jotka kuitenkin jäävät tekemättä aikaisemmin. Kesä-, heinä- ja elokuu ovat vielä auki. Minua saa käyttää hyväksi/hyödyksi, jos tarvetta (halvalle) työvoimalle tulee.
Taas näitä aamuja. Ylösnousemus on tuskallisen vaikeaa, ja kun lopulta pääsee ylös, huomaa paitsi sen, että selkä on tohjona, myös sen, että ulkolämpötila on vain pari astetta. Lupaavat +14 astetta seuraaviksi viideksi päiväksi, mutta mitäs minä siitä kostun, jos istun sisällä, töissä?
Töistä puheen ollen, nyt on tiedossa toisenlaista koneen kanssa leikkimistä. Ei enää tallennushommia – reilut 6000 merkkiä on nyt naputeltu arkistoon – vaan skannausta ja kuvankäsittelyä. Kivaa, helppoa ja vielä uudella koneella, ei vanhalla pöntöllä, joka pyörittää Windows 3.1:tä.
Kuvankäsittelyhommat jatkuvat (pomon luvalla) myös kotona. Koska museolla on vain yksi kone, jolla voi skannata ja käsitellä kuvia, sain luvan tehdä töitä maanantai- ja keskiviikkoaamuisin kotona. Noina päivinä kun konetta tarvitsee yksi niistä museon "kivoista sedistä", enkä haluaisi häätää häntä koneen äärestä pois.
Tämä ratkaisee kaksi ongelmaa: sen, miten saan kuvista sellaisia, että olen itse niihin sataprosenttisen tyytyväinen (no, ainakin mahdollisesti; oma kone ja tuttu ohjelma auttavat paljon), ja sen, miten tehokkaasti vältyn kohtaamasta homekorvia.
Selkä ei päivän mittaan toennut. Tuntuu siltä, kuin selkärangassa olevat jouset tai iskunvaimentimet olisivat rikki, ja sattuneesta syystä jokainen tärähdys tekee kipeää.
Vaimo meni nukkumaan ja jätti ohjeet ruudulle. Blogaa, tai...
Työpäivä, niin mukava kuin se olikin (skannailin ja pusailin kuvien kanssa ihan intona), loppui lyhyeen, kun Minna komensi ylös, ulos ja keskustaan. Avattiin niin jäätelö- kuin terassikausikin. Jäätelö oli torin kulmalla olevasta kioskista ostettu suklaapehmis ja terassi oli ravintolalaiva Lulun kannella.
Tekstaroin pariinkin suuntaan terassikauden alusta, ja ensimmäinen vastaus oli ilahduttava: Tarja ja Laura liittyivät seuraan. Kahden terassijuoman jälkeen lähdettiinkin ex tempore pubikierrokselle:; SuomiRock Barissa otettiin yhdet, Päiväkodissa ja Olkkosessa myös. Lopulta seuralaisemme lähtivät syömään – me seurasimme esimerkkiä, kunhan lasit tyhjenivät. Milanista hyvää kebabia mahantäytteeksi ja sitten viimeinkin kotiin.
Illan päätöskin oli mukava: katsoin TV:stä nostalgiapläjäyksen Vaihdetaan vapaalle, Ferris ja join mukillisen kuumaa kaakaota. Leffan loputtua ruokin pikkupojat, Putsin ja Minnan (joka sai loput hamsuille tarjotusta perunasta).
Viikonloppuna pitänee vähän tehdä rästitöitä museolla.. mutta se on kivaa työtä eikä museolla yksin oleilu ole ollenkaan pöllömpää (kunhan ovi on kiinni eikä asiattomia hyypiöitä pääse sisään).
Postitalo tuoksui uudelta uusien huonekalujen vuoksi. Esittelykierros oli kattava, epäselväksi jäi ainoastaan se, miten sinne sitten pääsisi töihin ;-) Auria-taloksi en sitä kuitenkaan vielä suostu kutsumaan, vaikka Wiki kovasti sitä toistelikin. Taiteilimme pikkusiskoni kanssa hienon "monimuotoisen Auria-talon", vaikka olimmekin kisaan reilusti yli-ikäisiä. Taiteellinen panoksemme taitaa kuitenkin olla samalla tasolla kuin virallisilla kisaajilla.
Olen ihan kyllästynyt "kevättakkiini". Eilen se sai baarissa punaviinikasteenkin, joka kyllä lähti ihan kätevästi kylmällä vedellä heti tuoreeltaan pois. Tänään sitten sain ihanan neuleen, joka on niin paksu ja jämäkkä, että siitä tuli nyt uusi kevättakkini. Neuleen vaaleus on ihana poikkeus vihreälle takilleni ja anorakilleni.
Olen kade pikkusiskoni tietokoneelle ja alati kasvavalle mp3-kokoelmalle. Kyl määki, jos vois.
Shortsikelin raja oli minulla 10 vuotta sitten +15 astetta. Sitten se muuttui +12 asteeksi. Nyt olen muuttanut sitä niin, että keväällä vaaditaan huomattavasti isompia pluslukemia ennen kuin suostun shortsit jalassa menemään ulos. Syksyllä pystyn aika myöhäänkin olemaan shortseilla, +10:kin riittää. Silti ulos katsoessa ja mittaria tuijottaessa tuli mieleen, että jos sittenkin kokeilisi jo nyt, pärjääkö tuolla lahkeettomilla.
Katsoin juuri eilisen Selviytyjät nauhalta ja se oli kyllä todella nautittava kokemus. Odotan jatkoa malttamattomana. Ja yritän pysyä poissa Selviytyjien nettisivuilta. Kiinnostaisi kovasti tietää, miten kisa ratkeaa.
Lähdin iltapäivällä, aika pian Tinan keittiön jälkeen, museolle tehdäkseni vähän rästitöitä. Kävelin torilta, sillä ilma oli upea ja olin luvannut niin Minnalle kuin itsellenikin harrastaa vähän liikuntaa. Museon ovella tuli pettymys ja heti sen kannoilla suunnaton kiukku: ovi oli lukittu niin, ettei sitä saanut minun avaimillani auki.
Ensi hätään yritin soittaa pomolle, mutta hän ei vastannut. Toisaalta ihan hyvä: kaveri asuu aika kaukana ja olisi ollut vähän noloa hälyttää hänet paikalle (kesken kauneimman sunnuntaipäivän) vain, jotta yksi innokas – mutta viikolla laiskanpuoleinen – työntekijä pääsisi hommiin. Palasin hampaitani kiristellen kotiin ja huono tuuli jatkui aika kauan.
Lohturuoaksi olisin halunnut ostaa juustiksia, mutta läheisessä kaupassa oli vain Nacho Cheese Balls -versiota. Ostin pussillisen ja ahmin sen pian kotiin tultuani. Hyvää tietty, mutta oikeat juustikset ovat parempia.
Näin ...no, jonkin aikaa sitten jotain Alien-aiheista painajaista. Ehkä tällä viikolla. Tänä iltana otin torkut ruoan jälkeen (uni oli näköjään tarpeen; nukuin pari tuntia) ja heräsin siihen, että ähkäisen kivusta, pelosta ja siitä epämiellyttävästä tunteesta, että muutama (iso, ruma, inhottava) paarma puree käsivarttani.
Unen jälkeistä pöhnäoloa kestikin sitten aika kauan. Epämiellyttävää.
Nyt iltapalalle. Sain jo maistaa lusikallisen katkarapupöperöä ja olen varma, ettei iltapala ainakaan ole pettymys.. tai painajainenkaan.
Tämä päivä näyttää ihan yhtä kauniilta kuin eilinenkin. Ajattelinkin lähteä tentistä kävellen kotiin päin, ainakin lähi-Prismaan asti. Olisi ihanaa, jos saisimme tänä keväänä parvekkeemme kuntoon. Suunnitelmat ainakin ovat jo valmiina, mutta toteutukseen meillä yleensä hommat kaatuvatkin (niin kuin viime keväänäkin).
Viime keväästä minulla on kesken myös yksi toinen projekti. Sitä en ehtinyt kunnolla edes aloittaa, hankin vain välineet valmiiksi. Sitä en voi kyllä toteuttaa juuri nyt, olen taas lykännyt kouluhommia ihan liikaa ja ne menevät kyllä kotiprojektini edelle.
Earl Grey purnaa ruotsin kielen opiskelun hyödyttömyydestä: "...här i Finland vill ingen tala svenska med en person som har finska som modersmål och vems svenska inte är perfekt." Huonoa tuuria, sanon minä. Olen muutamaan otteeseen törmännyt suomenruotsalaisiin, jotka esim. töissä ihan mielellään puhuvat ruotsia, jos toinen on ruotsintaitoinen ja suomenkielinen. Kirjastohommissa törmäsin ruotsinkielisiin täteihin, jotka olivat suorastaan innoissaan, kun umpisuomalainen halusi harjoituksen vuoksi heidän kanssaan puhua ruotsia (yksi niistä tädeistä oli asiakas, kaksi työtovereita).
Tällä hetkellä museolla on yksi henkilö, jonka kanssa puhun ruotsia yli 90% ajasta. Loput on sanavaraston loppuessa pakko selittää suomeksi, mutta heti kun pääsen vaikean kohdan yli, jatkan pälätystä ruotsiksi – viis siitä, onko puheeni täydellistä vai ei. Eikä epätäydellisyys häntäkään haittaa.
Minulla on ollut (ja edelleen on) lähes aina käyttöä ruotsin kielelle; meillä on tuttuja länsinaapurissa ja heidän kanssaan olen joutunut kommunikoimaan 9-vuotiaasta asti. Alkuvaihe tosin meni kuuntelemiseen ja kärryillä pysymiseen – skoonen murre kun on vähän eri juttu kuin meikäläinen koulussa opetettu ruotsi.
...siis Mignon-muniin. Olen pääsiäisen jälkeen ostanut niitä tarjouksesta jo kahdeksan kappaletta, mikä on kyllä aivan ennen kuulumatonta! Vastahan minä viime vuonna tajusin tykkääväni niistä. En kyllä ole syönyt kaikkia yksin, vaan jakanut munani rakkaan vaimoni kanssa.
Parvekekausi avattiin eilen jo illan pimettyä. Uusi Upcider Grapevine oli meidän mielestämme hyvää, vaikka lykkäsimme sen ostoa erään arvostelun vuoksi pitkään. Maistaahan siitä sen, että se on lightia, mutta maku oli kiva. Ostetaan varmasti toistekin.
Kuten kuvasta näkyy sain eilen ostettua sen, mitä pitikin. Miira arveli, että jättäisin tuon hankkimatta, varsinkin kun olin liikkeellä yksin (päätökset voivat joskus olla vaikeita), mutta ihastuin siihen niin paljon, ettei sitä paljon pohdittu enää kaupassa. Nyt parvekkeelta puuttuu enää muutama puulaatta ja sitten se on siinä pisteessä, missä sen olisi pitänyt olla jo kaksi vuotta sitten.
Löytyi ensin Kolikon kääntöpuolelta, tänään sitä ovat näemmä harrastaneet jo muutkin.
10 bands you've been listening to a lot lately:
(tyhjää täynnä, en ole kuunnellut muuta kuin Classic Radiota töissä)
9 things you look forward to:
1. Lämpimät ilmat... pidemmäksi aikaa kuin yhdeksi viikonlopuksi
2. Viikonloppu
3. Partioparaati
4. Vappu
5. Juhannus
6. Kesäleirit
7. Terassikelit
8. Hääpäivän juhlinta
9. Return of the King -DVD-boksin ilmestyminen
8 things you like to wear:
1. Anorakki
2. Monitaskuliivi (kunhan lämpenee)
3. Shortsit (kunhan lämpenee)
4. T-paidat, joita ei ihan heti tule kaupungilla vastaan
5. Muuten vain mukavat T-paidat
6. Reisitaskulliset housut
7. Bokserit
8. CK One
7 things that annoy you:
1. Oma typeryys
2. Yläkerran naapurit
3. Museon modeemiyhteys ja siitä seuraava nettivaje
4. Se, ettei päivässä ole riittävästi tunteja
5. Aikaiset aamuherätykset
6. Puhelinmyyjät
7. Idiootit busseissa
6 things you say most days:
1. Hohhoi
2. Pölijä
3. No mitä?
4. Tee on kaadettu!
5. Yerwhat?
6. Widdushaadana
5 things you do everyday:
1. Juon teetä
2. Peseydyn
3. Napsin lääkkeitä
4. Roikun netissä
5. Välttelen kotitöitä
4 people you want to spend more time with:
1. Piski
2-3. No ne kaks (en kerro, ne lukee tätä kumminkin)
4. Maikki
3 movies you could watch over and over again:
1. Casablanca
2. Rio Bravo
3. Disneyn Fantasia (kumpi tahansa)
2 of your favorite songs at the moment:
1. SEhv: Neiti Kevät
2. No se yks Dvorákin kappale, jonka nimeä (tai opusnumeroa) en vieläkään tiedä; haikea pieni pätkä – ja nätti kuin mikä.
1 person you could spend the rest of your life with:
1. Minna ...luulisin ;-)
Vapaapäivä meni enimmäkseen laiskotellessa. Istuin koneella lukemassa aulabaaria (tästä addiktiosta on päästävä eroon) ja muuten vain hillumalla netissä. Lakanat sentään vaihdoin, mutta en lähtenyt edes lenkille (syynä vesikeli ja lenkkikenkien pohjassa oleva halkeama).
Aamusella riemastuin, kun naamioiden takaa paljastui ihanat kesäiset värit ja otsikkokuva! Alkoi tehdä mieli suunnitella tämänkin tunkkaisen rähjän tilalle jotain kesäisen ilmavaa. Ehkä sitten, kun oikeasti olisi aikaa siihen.
Luin taas lisää Alceste/Lokin arkistoja kolikon kääntöpuolelta. Harmittaa, että harvoin seurailen uusia blogeja – kyllä kirjoittaja paistaa tekstiensä läpi. Minua olisi tyydyttänyt erityisen paljon tällainen oivallus. Voisin kyllä nalkuttaa vaimomaiseen tapaan leiskan liiallisesta leveydestä, mutta antaa olla... en jaksa nalkuttaa muille kuin tuolle yhdelle.
Olin vain aamun museolla, loppupäivä meni messukeskuksessa. Lähinnä putsailin rekvisiittaa ja vitriinilaseja ja pystyttelin telttoja. Teltoista yhteen ehdin rakastuakin: hyvän värinen, helppo pystyttää, vaikutti tukevalta (sikäli kuin kupoliteltta betonilattialla voi) ja... no, se vain vetosi minuun.
Ollapa erähenkisempi (ei kannata ostaa telttaa, jollei sille ole käyttöä) ja vähän rikkaampi (parisataa euroa löysää ja se olis niinku siinä)!
Nyt väsyttää. Nukuin jo epämääräiset torkut, eikä sitä olisi pitänyt tehdä: tuloksena oli vain päänsärkyä, kova jano ja jumiutunut selkä. Juon teetä ja koitan piristyä; vielä pitäisi katsoa ER ja tehdä vähän kuvankäsittelyhommiakin.
Sormipornomeemiin on ihan pakko osallistua (kunhan pysytään vain kuvien tasolla sormipornossa). Väittäisin, että vasen puoli takamuksestani on aika lailla kuvan vasemman "pakaran" näköinen. Se voi kyllä olla vain haaveilua. Etusormeni epäsuhtaisuus aiheuttaa epämääräisen takamuksen, koska toinen puoli on aivan liian muhkea verrattuna toiseen.
Eri maiden sormitakamuksia voi katsella xenophilia.comissa. Pitäisi varmaan lähettää oma tuotoskin sinne.
Villikkomme sai eilen uuden kodin. Illalla siivosimme Lassin häkin ja tänä aamuna tutkimme, että poju oli todellakin ottanut ihanan oranssin mökin käyttöönsä. Lassi on hamsuistamme innokkain pesäntekijä. Lassi nukkuu aina samassa paikassa, reeraa talouspaperit haluamaansa järjestykseen ja hyökkää heti uusien talouspaperien kimppuun. Oli hauska katsella Lassia äsken, kun laitoin vähän lisää talouspaperia pesäntekovälineiksi. Lassi heräsi heti ja alkoi raahata kaikin mahdollisin keinoin papereita mökkiin.
Miira lähti Helsinkiin tänään ja osallistuu huomenna partioparaatiin lippukuntansa kanssa. Minä jäin kotiin nauttimaan rauhasta ja ahdistumaan asunnon siivosta ja kouluhommista. En kyllä ole pahemmin kotona ehtinyt olla, koska sain houkuteltua siskoni mukaan lenkille (vanhempani olivat ihan järkyttyneitä, koska Miraa ei yleensä koskaan saa mihinkään mukaan, eikä ainakaan kuntoilemaan).
Voisin viettää illan katsomalla telkkaria (leffaa videolta tai dvd:ltä tai kenties snookeria Eurosportilta), tiskaamalla, aulabaarissa roikkumalla, järjestelemällä paikkoja tai tekemällä kouluhommia. Taidan ryhtyä sohvaperunaksi. Popcornit mikroon ja perse leveä(mmä)ksi.
Eilinen päivä meni kokonaan messukeskuksessa, lähinnä seisten. Ei siis ihme, jos illalla ja vielä tänäänkin reisiin sattuu. Huomenna pitäisi kuitenkin kyetä marssimaan pitkin Helsingin keskustaa.
Melkein heti Helsinkiin saavuttuani tulin tänne, Piskin ja Stuban luo. Heillä ei ollut mitään kummempia suunnitelmia illaksi, joten saatoin hyvin tulla jo alkuillasta. Ruoka valmistui hyvin myöhään, mutta eipä se haitannut. Alkuillan ohjelmaan kun kuului vain leppoisaa oleilua, siideriä ja hirvenlihan nouto "säilytyspaikasta".
Stuba paistoi lampaanfilettä, joka syötiin kanttarellikastikkeen ja valkosipuliperunoiden kera. Ruokajuomaksi punaviiniä.. tietty! Katsottiin jääkiekkoa, Uutisvuoto ja nyt, kun isäntäväki katsoo vielä urheiluakin hölmömpää ohjelmaa, minulla on hyvää aikaa blogata.
Siitäkin huolimatta, että huomenna on noustava aikaisin, aion tänä iltana valvoa ja pitää hauskaa. Kyllä viimeistään kotimatkalla voi nukkua.
Kerrankin saan olla tyytyväinen sunnuntain työsaldoon. Heräsin ennen yhtätoista, vaikka olin mennyt nukkumaan vasta reilusti neljän jälkeen (Bubbels on addiktoiva peli!). Keitin vanhemmilleni mökkikahvit, koska eilisiltana halusin kahvia vanhempieni luona ja heillä oli vain yksi suodatinpussi (joka ehti mennä roskiin ennen kuin tajuttiin, että sen olisi voinut käyttää uudelleen). Pannullisesta sain itsekin pienen mukin kahvia, joten söin kerrankin aamupalaa ihan oikeasti aamulla.
Olen tänään pessyt kolme koneellista lakanoita ja pyyhkeitä, tiskannut, maksanut laskuja ja ollut muutenkin kovin aktiivisella tuulella. Enhän minä tietenkään mitään kouluhommia ole saanut tehdyksi, mutta tärkeintä on, että aktiivisuus palaisi. Kehittelin taas verhoideaani ja aktiivisuuspuuska aiheutti sen, että toteutinkin siitä osan.
Kävin myös kevään ensimmäisellä pikasotkaisulla (noin kilometri suuntaansa). Omat pyöräni ovat ihan romuja, joten Miiran uskollisella Tunturilla piti taas polkea. Olin ihan järkyttynyt, miten helpolta ensimmäinen kerta tuntui. Viime vuonna aloitin ihan samalla tavalla, mutta en minä kiitänyt noin vaivattomasti. Näköjään 10 kiloa kevyempi ruumis ja epäsäännöllisen säännöllisen kuntoilun aloittaminen tekevät ihmeitä.
Toissayönä nukuin vähän, mutta sain itseni ajoissa ylös ja liikkeelle. Hyvä minä! Lippukunta oli hyvissä ajoin Senaatintorilla ja kaikki muukin paraatiin liittyvä sujui. Oli mukavaa taas tavata partiokavereita niin omasta kuin muistakin lippukunnista, mutta kaiken huippu oli kyllä mummo, joka tuli jututtamaan meitä ja kertoi olleensa lippukunnassamme jo 30-luvulla! Hän sai välittömästi kevättiedotteemme ja minä otin ylös hänen osoitteensa, jotta voimme jatkossakin pitää yhteyttä (synttärikutsu ainakin tulee, varmaan myös muita uutisläpysköjä).
Paraati marssittiin lyhyen toritilaisuuden jälkeen – ei kenttähartautta ja puheet olivat kohtuullisen mittaisia. Aurinko paistoi eikä välillä kylmästikin puhaltanut tuuli paljon haitannut. Reisilihakset kyllä vähän protestoivat – tosin perjantain seisoskelu oli osasyyllinen.
Tulin kotiin illalla, väsyneenä mutta tyytyväisenä. Piskiltä ja Stubalta saatu foccaccia-leipä oli yllätys Minnalle ja herkkua meille molemmille. Tänään otan sitä museolle evääksi, tavanomaisen nuudelikeiton lisäksi.
Kohta onkin taas lähdettävä liikkeelle. Kuvankäsittely jatkuu.
Olen löytänyt uuden, erittäin tehokkaan kuntoilulajin – hiomisen. Haluan kukkapöydästä vanhat maalit pois, joten ajattelin hioa ne ja sitten maalata pöydän uudelleen. Tunnin hiomisen jälkeen heikottaa ja jalat ja kädet ovat ihan muusia. Olen myös tehnyt asioita hieman väärin tai ainakin tyhmästi, joten pitäisi varmaan paneutua asiaan ennen kuin rehkin lisää.
Nälkä kasvaa syödessä näissä sisustushommissa. Tikkurilan sivujen selaamisen jälkeen vanha ajatus eteisen ja keittiön maalaamisesta heräsi jälleen. Vuokrakämppään ei viitsisi paljon tehdä, mutta maalaus voisi olla kiva projekti. Luultavasti tämä jää taas ajatuksen tasolle, mutta tilasinpa ainakin nyt esitteitä.
Luin Miiran viimeisimmän kirjoituksen otsikon hieman väärin – Paratiisista paluu arkeen. Toisella lukukerralla minäkin osasin sitten lukea sen oikein. Meinasi vaimo-raukka saada osakseen närkästynyttä nalkutusta.
Miira repäisi Bubbelsissa ja pääsi loppuun. Pisteitä ropisi kivat 128810. Selvisipä nyt senkin pelin idea. Itse pääsin ns. toiselle tasolle ja sain parannettua ennätystä hieman – 73840.
Aamulla kahdeksalta tentti. Pitäisi varmaan alkaa viimeistely. Kurssi on onneksi ollut hyvä, eikä tenttiin pahemmin tarvitse lukea. Asiat pitää silti kerrata, etten mene sekaisin eri kuvausmenetelmien kanssa.
Eilen jäin taas oven taakse. Pomoa odotellessani ehdin (palelemisen lisäksi) katsella museon portailla ja sähkölangoilla juoksevaa oravaa sekä kuunnella ja katsella ihan vieressä laulavaa peipposta. Kadun toisella puolella vihelteli mustarastas. Pomon tultua sain toisenkin avaimen, ettei tarvitse enää ihmetellä tuplalukossa olevaa ovea.
Tänään tulin töihin myöhään, mutta heti sisään päästyäni huomasin, ettei aamulla ollut käynyt ketään – eikä varsinkaan niitä, joiden takia tulin myöhään. Kummallista.
Bussipysäkillä oli uudet aikataulut, paitsi yhden bussin kohdalla. Torilta lähtevä bussi meni kuitenkin ihan oman aikataulunsa mukaan: se lähti ilman mitään syytä (ei kuskinvaihtoa, ei myöhästymistä) viisi minuuttia myöhässä. Kummallista.
Muita ihmetyksenaiheita tänään:
Tiramisulta löytyi tällainen, tuli näköjään Usmiksen kautta.
No minäpä kehun itseäni. Kerrankin ;-) Ai vähintään viisi kohtaa? Tämä voi mennä vaikeaksi.
Ääk, siinä oli vasta neljä! Mitä vielä? Miten muuten voisin kehua itseäni... niin että kehuilla on katetta, mutten kuitenkaan vaikuta sietämättömän itserakkaalta (ellei jo tähän hommaan ryhtyminen anna minusta sellaista kuvaa)?
Tämä ilta näyttää menneen lähes kokonaan sijaistoimintojen parissa. Huomenna ryhdistäydyn ja teen enemmän kuvia. Pakko. Olisi kiva saada kaikki valmiiksi viikonloppuun mennessä.
Huomenna on viimeinen varsinainen koulupäivä. Huominen mukaan lukien minulla on enää neljä tenttiä, yksi testi ja yhden nettisivuprojektin viimeistely. Ai niin, ja se yksi referaatti on edelleen kirjoittamatta.
Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, otin itselleni yhden päivityshomman. Helppo homma ja kivaa asiaa, joten sen tekeminen menee leikiten. Eihän siitä rahaa tietenkään tule, mutta ehkä opintoviikkoja. Ei niilläkään niin väliä.
Päivän naurut ja parhaan epäuskoisen tuijotuksen sai Auria. Postiluukustamme oli kolahtanut joukkokirje, joka oli osoitettu "asunnon haltialle". Tietääkseni täällä ei asu ketään Legolaksen sukulaista, joten pieleen meni. On ihan pakko lähettää asiasta palautetta ja toivoa, että Auria vastaisuudessa panostaa enemmän työntekijöidensä suomen kielen taitoon.
Viimeinkin pääsin Bubbelsin läpi. Olihan sitä jo taottukin. Lopputuloksena 125620. Olisi pitänyt saada varsinaisen pelin aikana enemmän pisteitä, koska kentän tyhjennys tuplaa pisteet. Minä en kuitenkaan malta lopettaa pelaamista tähän, vaan jatkan.
Olen taas positiivisesti yllättynyt tenttituloksistani ja ehkä minä sittenkin olen edelleen pinko. Ei sitä kyllä lukutavoistani ja läsnäolostani yleensä huomaa. Tai sitten olen vain pirun hyvä...
Tein simaa ensimmäistä kertaa ja se onnistui hyvin. Eilen syötiin Miiran kanssa tippaleivät siman kanssa ja maistui molemmille, vaikka Miira ei niin simasta välitäkään. Äitikin iloitsi, kun kuuli, että olin tehnyt simaa. Hän jo luuli, ettei mistään saisi simaa ja sitä joutuisi ostamaan. Eihän kaupan sima koskaan voita itse tehtyä.
Robin Hobb: Fool's Errand
Jatkoa Farseer-trilogialle; The Tawny Man -trilogian ensimmäinen osa. Lisää Fitziä ja kumppaneita... ja niin hyvä kirja, että jatko-osa piti ostaa melkein saman tien.
Patricia Cornwell: Raatokärpänen
Viimeisin Scarpetta-dekkari. Yllätyksellinen, en muuta sano :-)
Stephen King: Kosketus
Uusintaluku.
Alfons Åkerman: "Brigadis" muistelee
Vanhan suomalaisen partiomiehen muistelmia, ihan kiinnostavia juttuja ja historiaakin.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
