Löysimme Tiuhtin tupareiden aattona kuolleena terraariostaan. Tiuhtin kuolema oli jossain määrin shokki, koska tyttö on ollut niin hyvässä kunnossa koko ajan, eikä mitään vanhuuden merkkejä ole ollut (saman ikäinen Viuhti on paljon raihnaisempi). Tiuhti täytti kaksi vuotta 10 päivää ennen kuolemaansa. Ilmeisesti kuolinsyy on ollut sydänkohtaus.
Tiuhti oli ulkonäöltään kuin Putsi. Luonteeltaan Tiuhti oli utelias ja nimesimmekin hänet terraariokyttääjien puheenjohtajaksi. Tiuhti oli aina paikalla katsomassa, jos jotain tapahtui. Pyykin ripustaminen narulle oli Tiuhtin lempikyttäyskohde.
Mistä tämän aloittaisi? Lopusta? Piski ja Pii lähtivät joskus vähän ennen viittä eilisiltana, kaikki muut olivat poistuneet jo lauantain puolella. Kivaa oli ja ruokaa sekä juomaa riitti loppuun asti (ja ylikin), mutta sunnuntaipäivä meni jostain kumman syystä kuin puoliunessa. Ei, meidän kohdallamme ei voi syyttää alkoholia, sillä joimme hyvin kohtuullisesti. Yleistä väsymystä kai.. ja tällä kertaa minä olen se, joka ei jaksaisi enää olla yhtään sosiaalinen.
Alkupuolelta katsottuna: tupaantuliaisia oli suunniteltu hyvän aikaa ja juhlia edeltävät pari viikkoa niitä oli valmisteltu lähinnä siivoamalla, tavaroita järjestelemällä ja stressaamalla. Loppuun asti odotettiin uutta sohvaa, joka ei sitten tullut (mutta ehkä tällä viikolla...) ja mietittiin, riittääkö ruoka. Kutsut lähetettiin suurimmalle osalle postitse. Minä olin jo reilua kuukautta aiemmin pyytänyt juhlia edeltävän yövuoron vapaaksi, muuten en olisi ollut ollenkaan työkunnossa kotona. Tarpeeksi rankkaa jo se, että kesken hulluimpien valmistelujen oli yksi yövuoro.
Piski tuli perjantaina, autteli loppujärjestelyissä, saunoi kanssamme ja esitteli Tomppaa (navigaattoria). Valvottiin pitkään vielä saunan jälkeenkin, koska Minnalla oli kyydityshomma julmetun aikaisin aamulla eikä kannattanut nukkua parin tunnin unia.. Mutta yölläkin ehdittiin tehdä vaikka mitä.
Lauantaina vielä loppusilaus, voileipäkakkujen koristelua ja muuta sellaista. Ensimmäiset vieraat tulivat ihan ajallaan (oli pelätty, että joku tulisi reilusti etuajassa) ja siitä eteenpäin olikin meno päällä. Viimeisten sukulaisten lähdettyä ei mennyt kuin hetki, niin tupa oli kavereita ja ystäviä puolillaan. Kaikki tuntuivat nauttivan olostaan ja näytti siltä, että toisilleen tuntemattomatkin ihmiset viihtyivät hyvin keskenään.
Sukulaisporukka lähti iltapäivällä kuin yhtenä laumana, niin että kun yksi pariskunta keksi, että nyt mennään, melkein kaikki muutkin seurasivat ja talo oli vartin kuluttua tyhjä. Samoin kävi kaveriporukan kanssa: kun tieto viimeisen normaalibussin lähtöajasta ja jatkopaikasta levisi, porukka poistui hyvässä järjestyksessä parinkymmenen minuutin sisällä. Kaikki ehtivät siihen bussiin – olin mukana saatilla ja varmistamassa, ettei kukaan vain eksy!
Me jatkoimme vielä hyvän aikaa kotona, jatkoille ei jaksettu lähteä vaan mieluummin rentouduttiin. Piski ja Pii tosin olivat vielä juhlatuulella, mutta eivät näyttäneet suuremmin pahastuvan, kun me lopulta aamuviideltä ilmoitimme, että nyt eivät silmät enää pysy auki ja suljimme makuuhuoneen oven... ja sitten ne silmätkin.
Sunnuntaiaamuna tyypillisen hidas käynnistys, aamupalaa, siivoilua, hengailua, päiväunia.. Illalla vielä sauna ja jutustelua Börjen (tuli hakemaan fillarinsa) ja Miran (puhelimitse) kanssa. Kohtuulliseen aikaan nukkumaan, Minnalla taas työpäivä edessä. Minä nousin kymmenen maissa ja koomailin kaiken päivää.
Vielä on pieni pala voileipäkakkua ja neljännes suklaakakkua jäljellä, ja kaksi isonpuoleista astiaa tiskattavana. Mutta jahka tästä nousen, se suklaakakku on mennyttä...
Joulu sujui edestakaisesta ravaamisesta huolimatta melkoisen rauhallisesti. Aatonaattona Helsinkiin, ja siellä mm. joulusauna, riisipuuroa, aattoillan ateria ja lahjoja. Joulupäivän iltana (ruoan jälkeen) takaisin kotiin ja pikavisiitti appivanhemmille (lahjojen avausseremoniat). Varsinainen jouluvierailu appivanhemmille Tapaninpäivänä: lisää jouluruokaa. Ja tän— eiku eilen ostettiin vielä oma kinkku ja vähän laatikoita, koska emme ole vielä saaneet tarpeeksi jouluruokaa. Kolme kertaa ei riitä mihinkään!
Sain kaikkea, mitä olin toivonutkin, sekä vähän ylimääräistä. Suurin yllätys oli Minnan minulle ostama Veikkauksen joulukalenteri, jollaisella voitin toissavuonna kaksi kymppiä: tänä vuonna voitin kympin! Ilmeisesti minulla on arpaonnea vain, jos joku toinen ostaa sen arvan...
Kotona ollessamme olemme katselleet TV:tä, DVD-leffoja, lukeneet ja napostelleet pipareita, suklaata, pikkuleipiä ja kaikkea muuta hyvää. Myös teetä, glögiä ja punaviiniä on mennyt kiitettävästi. Herkuttelun vastapainoksi pitäisi tietenkin (viimeistään vuoden vaihduttua) alkaa liikkua, ettei tässä vallan paisuisi. Ans kattoo...
Huomenna (ähku siis tänään!) pitäisi nousta ajoissa, käväistä ostoksilla – alet ja ruuhkat tosin hermostuttavat – ja käydä hautausmailla, kun pyhinä ei ehditty. Lauantaina töihin, samoin sunnuntaina, mutta sitten minulla on kahden päivän vapaa. Uusi vuosi, täältä tullaan!
Tämä on ollut hyvä vuosi. Nyt on käynnissä kiivain pauke ja skumppapullo avataan ihan kohta. Uutta vuotta vietetään Miran, Tanjan, Riston ja Matiaksen kanssa syöden, juoden ja pelaten (Rappakalja-matsi menossa). Matias tosin nukkuu jo.
Edellisten vuosien tapaan vähän tänä vuonna ensi kertaa koettuja asioita:
Joulukuun kirjoja
Hannu Väisänen: Vanikan palat
Omaperäinen, omaelämäkerrallinen (?) tragikomedia isästä ja pojista 50-ja 60-luvun Oulussa.
Hannu Väisänen: Toiset kengät
Jatkoa edelliselle, mutta edellistä parempi.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
