Reissun jälkeen ollaan oltu kotona ja chillattu. Ensimmäinen lievä kulttuurishokki tuli minulle jo Helsinki-Vantaan kentällä, kun ympärillä oli pelkästään suomea puhuvia ihmisiä, eikä niitä pösilöimpiäkään voinut enää tostanoinvaan ohimennen kommentoida. Minnalle kulttuurishokin (tai ainakin jotain sinne päin) aiheuttivat eurosetelit. Mutta kyllä minäkin vielä tänään olin aloittamassa päänsisäistä valuutanvaihtoa, kun näin lihapasteijapaketin päällä olevan hintamerkinnän.
On pesty pyykkiä, käyty kaupassa juhannusta varten ja muutenkin, katsottu videolta kolmen viikon ohjelmat pois (ei niitä ollut kuin 11 tuntia) ja purettu kamoja. Ei tosin kaikkia vielä..
On myös pähkäilty autoasioita, työhuoneasioita ja raha-asioita, kunnes tänään tuli palkkakuitti. Huhhei! Onhan meillä tietysti kasvutilin "varakassa", johon jäi ihan mukavasti rahaa vielä reissukulujenkin jälkeen, mutta nyt siihen ei ole minkäänlaista tarvetta koskea.
Juhannuksen ohjelma on jokseenkin auki ja levällään. Grillattavia on, kertakäyttögrillitkin on, skumppaa on.. mutta ei tietoa paikasta. Mökille meno ei taida onnistua, koska siellä onkin porukkaa (toisin kuin luulimme), takapihan kallio ei käy grillauspaikaksi, koska täällä on metsäpalovaroitus, kauemmas ei voi lähteä, koska auto on korjattava ennen kuin sillä voi taas ajaa...
No, voidaan tietenkin viettää paheellinen cityjuhannus ja grillata parvekkeella (mikä on kiellettyä, mutta moniko tämänkään talon asukkaista on paikalla enää huomenillalla?). Mutta mietitään vielä.
Niijjoo, reissu meni tosi hyvin ja kivaa oli. Viikko Lontoossa olisi voinut olla lyhyempikin, jos sillä olisi taattu pidempi oleilu Islayn saarella, joka oli aivan mahtava paikka. Kuvia otettiin hurja määrä, ja nyt pitäisi valita niistä ainakin pieni osa paperikuviksi. Ifillä on kesätarjous.
Päivän seikkailunpoikanen koettiin vähän aikaa sitten, kun mentiin ensin ulos pumppaamaan minun pyöräni kumit ja sitten kiivettiin talon takana olevalle kalliolle. Odoteltiin samalla Miraa, joka oli tulossa kaverinsa kanssa kaupasta. Kallion päällä on muutama sammalikkoinen paikka, ja yhdessä niistä oli näköjään poltettu nuotiota. Ei siinä mitään, mutta nuotion ympärillä oli palanutta ruohoa ja sammalta, joka savusi edelleen.
Todettiin, että palo on lähtenyt leviämään ja minä menin ensimmäiseksi polkemaan ja potkimaan palavaa maata. Ei tehonnut, vaan pahaenteinen ritinä jatkui ja tennarinpohjat alkoivat kuumeta. Mietittiin tilannetta hetki ja sitten soitin hätäkeskukseen. Arvelin, että käsisammutin voisi riittää, alue oli kuitenkin pieni. Jäätiin pihalle odottelemaan. Siellä oli muitakin: kolme penskaa skeittaamassa ja yksi nainen kissaa ulkoiluttamassa.
Pelastuslaitoksen yksikkö tuli viidessä minuutissa, pillit päällä Itärille asti. Opastin yhden miehistä kalliolle, näytin paikan ja pian kaksi muutakin tuli vesisankojen, lapion ja sankoruiskun kanssa. Kavereilla olikin hommaa: itse nuotion jäänteet olivat jo kylmät, mutta tuli kyti sammalen alla ja kun turve oli lapioitu pois, alla oleva kallio oli kuuma. Arviolta viisi ämpärillistä vettä sammutustöihin meni, mutta varmoja emme ole, koska lähdimme pois tieltä (ja Mira ja Sallakin olivat jo pihalla odottamassa meitä). Pihan suupaltti pikkupoika kyllä taisi pitää palomiehille seuraa loppuun asti.
Taisi olla elämäni ensimmäinen hätäpuhelu.. ja Minna huomautti, ettei puhelinkammosta ollut tietoakaan, kun oli tosi kyseessä. Tosi ja tosi, eihän tuo nyt niin vakava juttu ollut.. mutta ikävää, jos tuli olisi levinnyt läheisiin puihin. Täällä tarvitaan vielä aika monta sadetta, että rutikuiva maasto vähän kostuu.
Kuvan lähde: http://www.kumiankka.net/halytysmap.php
Vietämme kaupunkijuhannusta pitkästä aikaa. Eilen päivällä kolmen tienoilla Mira ja Meija tulivat meille viettämään juhannusta. Vanhemmillani on sähkögrilli, jota he eivät ole kertaakaan käyttäneet, mutta onneksi tajusivat meille ehdottaa sen käyttöä, joten saimmekin grillata. Pidimme kivaa, söimme hyvin ja joimme kohtuullisesti aamuun asti. Neljän aikoihin yöllä (aamulla) houkuttelimme Janinkin meille juomaan tequilaa.
Kuuden maissa aamulla lähdimme saatille, ensin Meija kotiin, sitten Mira ja lopuksi Jani saatti meidät takaisin meille. Janikin oli päässyt turvallisesti kotiin, vaikka hänellä ei siitä kovin hyvää muistikuvaa olekaan.
Nukuimme kahteen ja puoli kuuden maissa Henkka tuli meille. Tarkoitus oli pitää seuraa Henkalle etkojen muodossa. Nyt olemmekin kaikki Suxesissa (minä, Miira, Henkka, Meija ja Mira). Täällä on näköjään ilmainen internet, mutta aivan kamala näppäimistö. Tämä on törkeän jäykkä ja typoja tulee huomattavasti enemmän kuin kunnon vuoksi pitäisi tulla.
Vähän harmittaa, ettemme auton vuoksi päässeet Tippsundiin, mutta suoraan sanottuna tämä on ollut kivaa vaihtelua kolmeen viimeiseen juhannukseen. Ensi vuonna naisten leirille uudella innolla.
Molemmat reissussa luettuja, paljon muuta en ole ehtinytkään..
Bill Bryson: Notes from a small island
Matkakirja Britanniasta, kuinkas muutenkaan.. Brysonin juttuja ja huomioita paikoista, ihmisistä ja ilmiöistä. Kaveri on asunut pitkään Yorkshiressa, vaikka onkin jenkki. Tätä lukiessa nauroin pari kertaa ääneen, kun en uskonut takakannen varoitustekstiä (ei julkisilla paikoilla luettavaksi).
J.R.R. Tolkien: Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring
Ensimmäinen kerta kun luen Sormusten herraa alkuperäiskielellä. Jotkut nimet ovat vähän hankalia (kun etymologiaa ja murresanoja ei osaa eikä kaikkia suomennettuja voi muistaa ulkoa). Muuten ihan yhtä mukaansatempaava kirja kuin suomeksikin. Oli kiva huomata, että leffassa moni repliikki on ihan sanasta sanaan sama kuin kirjassa.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
