Tinan jälkeen oli päätetty, ettei vähään aikaan hankittaisi uusia hamstereita, ja että Tiuhti ja Viuhti olisivat ainakin joksikin aikaa viimeiset. Näin pitkään onnistuttiin vastustamaan kiusausta.
Satumetsässä oli myynnissä yksi "yli-ikäinen" hamsteripoika, jota kukaan ei ilmeisesti ollut vielä halunnut. Meitä oli kiinnostanut jo jonkin aikaa, ja torstaina lähetin sitten Niinalle mailia ja kyselin hamsusta. Sitten alkoikin postia lentää tiuhaan tahtiin; sovittiin kaupoista ja lopulta siitäkin, että lähtisimme Kangasalle Pirkanmaan Nakertajien hamsterinäyttelyyn, ja uusi talvikkomme osallistuisi myös kisaan. Hurjaa: ensimmäinen näyttely ja uusi hamsteri heti mukana!
Eilinen aamuherätys oli tavanomaisen kamala, mutta tielle päästiin kymmenen jälkeen. Matkan varrella muutama pysähdys, leikittiin turistia esimerkiksi Nuutajärven lasikylässä. Perillä Kangasalan Kisarannassa oltiin joskus vähän ennen kahta iltapäivällä, ellen ihan väärin muista. Paikalla oli melkoisesti ihmisiä, hamstereita, marsuja, chinchilloja.. ja sitten piti vain löytää Niina. Se ei onneksi ollut vaikeaa.
Tässä vaiheessa kääpiöhamsterit oli jo arvosteltu, ja kuulimme, miten Satumetsän Unilintu oli pärjännyt. Lupasimme jäädä näyttelyn loppuun asti, pitihän palkintojen jako nähdä ja kokea. Samalla tietysti nähtiin paljon muita hamstereita, ensimmäistä kertaa myös kiinankääpiöhamsteri livenä (söpö otus sekin)! Ällistelimme myös sitä, miten roborovskeja voi arvostella ja pitää kädessä, ne kun ovat tunnetusti tosi vikkeliä ja vähän hankaliakin käsitellä.
Putsin sai kiinni vasta vanhoilla päivillään, eikä se koskaan oikein viihtynyt kädessä, Viuhti on ihan arkajalka, Putsiakin arempi, ja tuskin suostuu ottamaan ruokaa kädestä, mutta Tiuhti on onneksi vähän toista maata. Se antaa ottaa itsensä kiinni silloin tällöin (ei tietenkään vapaaehtoisesti tule käteen) ja välillä jopa istuu kädellä rauhallisesti huikeat puoli minuuttia kerrallaan ja antaa silitellä itseään.
Ja nyt meillä on "Lintsu", tämä talvikkopoika, joka on kaikista hamstereistamme isoin, ainoa, jolla on oikea sukutaulu (muut on ostettu lemmikkikaupoista eikä niiden suvuista ole mitään tietoa) ja ainoa, joka on voittanut palkintoja oikeassa näyttelyssä! Lintsu nimittäin tuli lemmikkiluokassa kolmanneksi ja sai lisäksi kunniamaininnan sekä parhaan nuoren kääpiön palkinnon. Jälkimmäinen on hieno pieni pokaali. Lisäksi saimme sille uuden pesäkopin.
Paluumatkalla pidettiin Lintsun matkalaatikkoa vuoroin takapenkillä, vuoroin sylissä. Tarjottiin sille matkaevääksi omenaa, mutta vastaukseksi tuli kiivasta pärinää ja puruihin kaivautuminen. Ei tainnut maistua. Mieluiten kaveri nukkui matkalla (olisi kelvannut muutamille muillekin), samoin illalla, kunhan uusi terraario oli läpikotaisin katsastettu ja pengottu. Päivä oli varmasti ollut rasittava.
Meillä tietysti röyhistellään nyt pari päivää, mutta suurin kiitos kuuluu tietenkin Niinalle, jonka kasvattama ja näyttelykuntoon hoitama Lintsu on. Ja on se komea kaveri!
Nyt on kova hinku liittyä hamsteriyhdistykseen ja mennä koettamaan onnea johonkin muuhunkin näyttelyyn; Niinan mielestä Lintsulla olisi mahdollisuus menestyä myös virallisissa luokissa.
Ostimme asunnon. Ihan huomaamatta oikeastaan. Viime viikon maanantaina bongasin päivittäisellä etuovi.com-pyrähdykselläni kivan kerrostalokolmion seurannassamme olevalta alueelta. Hintakin oli passeli, joskin vähän korkea, mutta muuten ominaisuudet olivat juuri sellaiset kuin haluamme. Mukavasti näyttö osui samalle päivälle. Kävimme näytössä ja asunto alkoi kiinnostaa ihan oikeasti.
Tässä vaiheessa laina oli vielä ihan auki, olimme vain keskenämme puhuneet siitä, emmekä edes olleet kilpailuttaneet pankkeja (vaikka aina puhuimme ja vannoimme, että sen nyt ainakin teemme). Maanantai-illalla pistimme lainalupaushakemuksen pankkiimme ja tiistaina oli selvää, että laina järjestyy. Eikun uudestaan asuntoa katsomaan ja ohos, teimme tarjouksen.
Myyjät tekivät vastatarjouksen ja me siihen vastatarjouksen ja yllättäen perjantaina vastatarjouksemme hyväksytiin. Mites tässä nyt näin kävi? Viikonloppu meni aika epätodellisissa tunnelmissa... eihän meidän nyt ihan vielä pitänyt asuntoa ostaa, vaan vain vähän katsella...
Tällä viikolla, maanantaina, sovimme pankin kanssa lainan ehdoista tarkemmin ja tänään allekirjoitimme kauppakirjan. Saimme hetken pidellä osakekirjaa, kunnes se taas katosi pankin hoiviin. Edelleen on aika epätodellinen olo, mutta iloinen, todella iloinen. Paljon on hommia jäljellä ennen muuttoa, mutta mielessä järjestelyt on jo aloitettu. Huomenna pitää irtisanoa vuokrasopimus (se on tärkein tällä hetkellä, emme halua maksaa enää lokakuusta vuokraa) ja sen jälkeen alkaa suunnitella muuttoa tarkemmin.
Ai niin, en ehtinyt olla kuin hetken työtön. Mielenkiintoinen kokemus - hyvässä ja pahassa. Edelleen odottelen ansiosidonnaista päivärahaani. Eihän se hakemus olekaan ollut matkalla kuin kuukauden. Minua ei odottelu haittaa, koska olen töissä ja palkkakin on jo kerran tullut, mutta entä ne ihmiset, jotka oikeasti tarvitsevat sen rahan? Kuukausi tai pari on todella pitkä aika.
Vähän kaipaan niitä aikoja kun Provo oli Blogspotissa. Ei ollut niin väliä, miltä koneelta blogasi ja jos vain oli netin ääressä, saattoi sitä tekstiä tuottaa heti kun idea tuli. Nyt kaikki ideat pitäisi kirjoittaa muistiin ja blogaaminen on jotenkin ohjelmanumero. Menen oman koneeni ääreen, kirjoitan, siirrän tekstin Minnan koneelle ja siitä nettiin. Pöh.
Miksi muuten useimmat käsityö- ja askartelublogit on julkaistu Vuodatuksessa? Miksi niissä käytetään melkein aina rumia fontteja (comic sans, tsiisus! tai sitten joku normifontti boldina ja kursiivina)? Miksi niiden omistajat julkaisevat kuvat niin isoina, että kuvien lataus kestää nopealla laajakaistallakin tosi kauan? Kuvat voi pienentää sellaisiksi, että niistä edelleen saa selvää!
Miksi linkkikokoelmien ja päivän kuva -tyyppisten juttujen selailu on mukavampaa kuin moni muu asia netissä? Olen alkanut vieraantua keskustelufoorumeista, olivat ne sitten yleisiä tai johonkin tiettyyn aiheeseen liittyviä. Helpointa vain selailla, lukea blogeja, kommentoida sinne tänne (jos kommentoitavaa on) ja jatkaa matkaa. En enää edes ymmärrä, miten joskus aiemmin olin niin innoissani lukemassa ja keskustelemassa kaikesta mahdollisesta eri foorumeilla..
Jaa, se on taas blogipäivä eli Blog Day. Päivän kunniaksi muutama uusi blogisuositus – luultavasti en ole linkannut näihin aiemmin. Hyviä jokainen, ja suurin osa ihan eri aihepiireistä, kulttuureista (jos siis vaikka meillä HLBT-ihmisillä katsotaan olevan oma kulttuuri) tai maista kuin minä:
Kun kerran linkityksen alkuun päästiin, niin tässä vielä pari juttua: LOLcats alkaa olla wanha (silti ajoittain huvittava), mutta umpimähkään surffatessa löytyi LOLmetal. Nauroin ääneen. Taidan silti pitää eniten LOLratsista.
En vieläkään oikein suostu myöntämään, että on syksy. Niin kauan kuin päivälämpötilat pysyvät inhimillisissä lukemissa, käytän edelleen itsepintaisesti shortseja. Viis siitä, että aamuisin ja iltaisin täytyy jo vetää pitkähihaista päälle.. Mutta koska kalenteri sanoo, että kuukausi vaihtuu, heitetään tänne vielä lopuksi kirjalistan tynkää:
Elokuun kirjoja
Mischa Assayas: Bono on Bono
Haastattelukirja, joka kattaa aika monta vuotta: haastatteluja on tehty useamman vuoden aikana kirjeitse, puhelimitse ja naamatusten, ja niissä käsitellään kaikki mahdollinen Bonoon liittyvä lapsuudesta asti. Pääpaino on kuitenkin muusikon ja aktivistin urassa.
Robin Hobb: Forest Mage
Soldier Son -trilogian kakkososa, meni isoina ahmaisuina. Pienistä annoksista tuli vain vihaiseksi, kun ei ehtinyt kunnolla uppoutua. Jäi taas sellaiseen kohtaan, että.. Koskahan se viimeinen osa tulee pokkarina?
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
