Kolme vuotta parisuhteen rekisteröinnistä. Aika menee nopeasti, mutta silti hitaasti. Hääpäivää vietettiin todella karun tavallisesti, mitä nyt kävin ostamassa Miirallekin Talon sydämen. Koko päivä on mennyt matkan järjestelyissä.
Huomenna lähdemme itään. Ensimmäinen yöpymispaikka on Savitaipaleella ja seuraavat Lappeenrannassa. Perjantaina menemme Lemiin syömään särää. Lauantaina taas liikkeelle, sään salliessa pysähdymme kiljumaan Tykkimäelle ja sieltä Helsinkiin. Sunnuntaina onkin sitten Ankkarockin vuoro.
Tuleva matka on jännittävä monella tapaa. Ensimmäinen kerta oikeastaan, kun lähdemme Miiran kanssa pidemmälle lomamatkalle, jonka järjestelyt hoidimme itse. Se, että Mirakin on mukana, on tietenkin omalla tavallaan jännittävää. Meillä oli joulukuun risteilyllä kivaa kolmestaan, joten lähtökohdat ovat ainakin hyvät. Minulla on sellainen kutina, että tästä tulee hauska matka.
Vielä pitäisi pakata, maksaa laskuja, siivota... näitä ei tietenkään ole voinut tehdä aiemmin. Huomisaamuunkin olen saanut tungettua liikaa ohjelmaa. Joudun käymään töissä ja samalla reissulla heitän vanhemmat linja-autoasemalle. Hassu muutos perhe-elämässä, pikkusiskon täysi-ikäistyessä tänä syksynä – vanhemmat lomailevat omien kavereidensa kanssa ja me lähdemme Miran kanssa reissuun. Ei ollenkaan huono juttu.
"Mökillä" oli kivaa, vadelmia oli ihan sikana ja yrttien tuoksu lähes huumaava (kiitos ryytimestarille). Harmi vain, että tänä aamuna satoi niin paljon. Lappeenrannan "apinapojalla" oli hurmaava virnistys ja Lemin särä oli taivaallista! Taas piti syödä itsensä ähkyyn asti.. mutta kyllä se kannatti.
Nyt ollaan menossa nukkumaan, leirintäalue on mukava ja oma pikku mökki oikein kodikas. Lähinaapureina meillä on brittejä ja ruotsalaisia; edellisten puheesta tuskin sai selvää, mutta sitä oli silti ilo kuunnella.
Edessä on vielä pari päivää lomaa ja reissua. Hurraa!
Lauantaina heräsimme (ilman herätyskelloja!) yhdeksän maissa, ja aamusuihkun sekä pikaisen aamupalan jälkeen pakkasimme auton, poistuimme leirintäalueelta ja... jäimme edelleen Huhtiniemen parkkiin. Paikallinen minigolfrata oli juuri auennut ja pitihän meidän vielä pelata yksi kierros ennen lähtöä; tätä oli kyllä jo suunniteltu aiemmin.
Minna voitti, mutta kaikkien pisteet lähentelivät satasta (rataennätys oli 22). Sää oli kaunis ja lämmin, joten keula kohti Kouvolaa ja Tykkimäkeen. Me "kakarat" ostimme rannekkeet, Mira tuli vain istuskelemaan ja lukemaan. Ihan kuin olisi ollut äidin kanssa huvipuistossa, paitsi että Mira ei kauhistellut suureen ääneen korkeita kieputtimia.
Kiersimme läpi kai kymmenen laitetta, joista vanha kunnon Pilvenpyörä ja vesiliukumäki olivat hauskimmat. Autoradalla ajoi meitä ennen eräs arviolta 9-vuotias tyttö, joka ei omaa syytään törmäillyt kertaakaan, onnistui välttämään lähes kaikki törmäykset ja muutenkin ajoi niin sujuvasti, että olimme aivan äimänä. Mikä pelisilmä! Minun ajoni olikin sitten sitä tyypillistä sähläilyä..
Lopuksi minun piti saada vielä hattara, ja lähdimme, kun se oli syöty viimeistä hitusta myöten. Helsingissä oltiin joskus illalla: menimme suoraan Stuban valmistujaisjuhliin. Siellä syötiin, juotiin ja pidettiin hauskaa.. aina pikkutunneille asti. Petiin (isän ja Mustin luo) joskus neljän maissa, Mira meni jo aikaisemmin.
Sunnuntaina sitten Ankkarock, joka oli lieveilmiöitään – hihhulibusseja ja niiden meluavia ämyreitä – lukuunottamatta ihan mukava kokemus. Tervomaasta kuulimme loppuosan, Zen Cafen, Franz Ferdinandin ja The Arkin kokonaan. Oli kivaa, taas.. ja olipa muuten joukossa iso läjä "meikäläisten" näköistä porukkaa! Muutama ihan varmakin tapaus, kuulemma (Minnan bongaus). Fosterfan oli myös kiinnittänyt asiaan huomiota.
Lähdimme takaisin Helsinkiin pian The Arkin lopetettua, ja iltapalan jälkeen minun pitikin jo mennä nukkumaan. Sain nukkua huimat neljä tuntia, ennen kuin piti taas lähteä liikkeelle. Pysyttelin skarppina koko matkan ajan, menin töihin ja olin nukahtaa pystyyn siellä. Vielä toinen aamuvuoro tänään, mutta nyt helpottaa jo.
Ensi yönä nukun kunnolla. Ja pitkään.
Aamu ei luvannut hyvää. Heräsin (siis eilisen puolella) 02.30, aika pahaan selkäsärkyyn, mikä tehokkaasti esti uudelleen nukahtamisen. Piti siis nousta ylös, istua selkänojalliseen mukavaan tuoliin (koneen ääreen) ja lepuuttaa selkää.
Menin noin kolmen vartin kuluttua takaisin petiin.. enkä saanut unta. Se siitä sitten; taas koomailtiin työpäivä.
Ilta olikin sitten parempi. Synttäreiden viettoa pienimuotoisesti: herkkuja (Fazerin sacheria), ohjelmia videolta ja lopuksi hilpeä skumppahumala ja Priscilla, aavikon kuningatar – käytiin Gigantissa ostamassa se DVD (special edition: kommenttiraita, mokia ja muuta kivaa).
Teema jatkui vielä valituilla paloilla Victor/Victoriasta. Välillä pikavisiittejä koneiden ääreen ja sitten takaisin sohvalle.
Taas pitäisi pakata. Aamulla lähdemme Heinolaan ja Xenatureen. Vähän tympii jo. Matkoilla on ollut aivan älyttömän kivaa, mutta lähteminen ja tämä pirun pakkaaminen. Ei voisi, vittu, vähempää kiinnostaa. Fiilis onneksi muuttuu positiiviseksi heti, kun pääsee liikkeelle.
Tämäkään reissu ei ole yksinkertainen paikasta A paikkaan B ja sitten takaisin A:han. Lauantaiaamuna lähdemme Heinolasta Helsinkiin häihin ja sunnuntaina taas takaisin Heinolaan. On ihanaa, että omalla autolla mennessä on vapaa tekemään tuollaisia reittipäätöksiä, mutta kyllä tuo vapaus välillä kyrpiikin. Ajajalle se tuo enemmän hommia ja vastuuta. Omapahan on valintani, turhaan valitan.
Tulipa muuten mieleen, että Anunkin häiden pitäisi olla lauantaina. Ei sitten tullut kutsua, mutta en sitä kyllä odottanutkaan. Pitäisi muistaa laittaa tekstaria tai jotain siihenkin suuntaan.
Hurahdin Ankkarockissa lopullisesti The Arkiin. Pikkusiskon syytä, kun pakotti minut mukaansa aivan upealle keikalle. Olastahan tuli ihkupejpe jo aiemmin. The Ark on ehdottomasti livebändi. Biiseistäkin saa enemmän irti keikan jälkeen.
Kotona taas, ja nyt ei lähdetä ainakaan kuukauteen mihinkään, eihän? Minnan kaasujalka on kaputt enkä minä enää jaksa pakkaus- ja purkuoperaatioita. Nyt ollaan kotona ja korkeintaan kutsutaan kamuja tänne. Vähemmän vaivaa sillä konstilla.. ja "rästejä" on paljon. Monia ihmisiä pitäisi tavata, kun aiemmin kesällä ei ehditty, suunnitelmista huolimatta.
Xenaturessa viihdyttiin, taas kerran.. mutta nyt alkaa minustakin tuntua siltä, että jaksot ja ekstrat ovat sivuseikka ja muiden xeniittien kanssa hengailu pääasia. Tietysti olisi kiva saada katsoa kaikenmaailman ekstroja, kommenttiraitoja sun muita, mutta ehkä kuitenkin ihan omaan tahtiin.
Välillä oli tosiaan pistäydyttävä Helsingissä. Häät olivat perinteinen mutta hauska tilaisuus, Karunan kirkon penkit ennätyksellisen kamalat, hääkarkit ja koristeet kadehdittavan kivoja (taidan käyttää nimilappuni ATC-korttien materiaaleiksi) ja ne punaviinit.. mon dieu!
Juhlat jatkuivat hyvin myöhään. Me lähdimme joskus kolmen jälkeen aamuyöllä, mutta emme tietenkään päässeet nukkumaan ennen kuin viiden maissa. Paluu Imjärvelle siis venähti vähän.
Ai niin, Helsingissä sain myös synttärilahjan Piskiltä: Robin Hobbin Fool's Fate, joka piti tietysti aloittaa heti seuraavana päivänä. Harmi vain, että nyt on taas edessä tiukka työviikko ja lukeminen etenee hitaasti.
Pikkujuttuja:
Joka vuosi näihin aikoihin mietin koulunsa aloittavia. Kaupat täynnä kivaa krääsää ja ihan tarpeellistakin tavaraa, että kamala koulun alku olisi edes vähän vähemmän kamala. Meillä ei paljon alaluokille vihkoja sun muita osteltu, koska semmoiset sai koulusta. Kynät ja kumit piti kyllä ostaa, koska koulusta saadut olivat tosi huonolaatuisia. Ja koska lyijytäytekynää (jollaista koulusta ei saanut) ei tarvinnut teroittaa.
Koulun alku oli kamala. Ensimmäisen luokan ensimmäiset viikot olivat minulle kidutusta, ja samoin taisi käydä vielä toisenkin luokan alussa. Meluavia lapsilaumoja, hyi olkoon! Iso läjä vieraita ihmisiä, apua! Pitkiä, oudonhajuisia käytäviä, tillilihaa, voimistelutunteja, urkuharmonit, ilkeitä ja tyhmiä kakaroita ja opettajia, joista osa ei tajunnut mistään mitään – mä haluan kotiin!
Kynänpääkumit, hajukumit, värikkäät kynät, uudet reput ja magneettipenaalit, joiden reunoissa oli viivoittimia, teroitin, yhdistelmälukko tai jotain muuta hienoa, olivat kivoja. Omat pikku laput pulpetin nurkassa siltä varalta, että piti äkkiä saada jokin idea paperille, olivat hyvä keksintö; harmi vain, että opettajat joskus luulivat niitä viestilapuiksi (niiksi, mitä ei tunneilla saanut lähetellä).
Kaikenlaiset kiellot olivat enimmäkseen naurettavia, mutta eihän niitä pienenä uskaltanut rikkoa, vaikka sisällä välillä kiehui. Mukana ei saanut olla rahaa (ei vaikka olisi halunnut käydä kioskilla koulun jälkeen), ei karkkia, ei edes purkkaa, pihalla ei saanut mennä tietyille alueille eikä riehua (tappeluleikit sallittuja vain pukilla), ei heitellä lumipalloja, ei juosta käytävillä, ei lämmitellä vessassa (vaikka ulkona olisi ollut kuinka kylmä).. ja jos jotain näistä tai monista muista säännöistä rikkoi, piti olla joukossa, joka myös teki samoin, tai muuten joku varmasti kanteli.
Ja miksi ihmeessä opettajat kuvittelivat, että se luokan pahin häirikkö rauhoittuisi, jos joutuisi jonkun kiltin ja hiljaisen tytön viereen? Mitä järkeä siinä oli?
Sääliksi käy tänäkin vuonna koulunsa aloittaneita. Niillä on pitkä tuomio edessään, pahimmillaan 12-13 vuotta (enemmänkin, jos joku vielä nykyään jää luokalle).
Lomaa on jäljellä pari viikkoa. Eilen väsäsin kattavan taulukon tähän asti saavutetuista, keskeneräisistä ja tulevista opinnoista. Jos mitään yllättävää ei satu, minulla on tiedossa seuraavan puolentoista vuoden aikana opiskeltavat asiat. Jäljellä on 90,5 opintopistettä (84 op, jos suoritan minimin) ja perverssi osa minusta haluaisi suorittaa tutkinnon loppuun lukuvuoden 2005-2006 aikana.
Tarvitsen suurta ja mahtavaa Miiraani poistamaan työhuoneen lattialta kuolleen vaaksiaisen. Edellä mainittu on tämän yön tekosyy sille, etten voi raivata työhuonetta. Itikkaötökkäkammoni on lieventynyt, en ole enää läheskään niin hysteerinen kuin aiemmin. Se ei silti tarkoita, etten välillä olisi naurettava itikkaötököiden vuoksi.
Päätös on tehty ja sovittu, syksystä lähtien minulla on vain yksi virallinen työpaikka. Hurjaa lopettaa työsuhde, joka on kestänyt syksystä 2000 asti. Nyt melkein mikä vain on mahdollista (kummallista, miten kaksi tuntia viikossa voi vapauttaa).
* The Ark - Let Your Body Decide
Mietin eilen, koska opiskelijajärjestön minulle lupaama Kauppalehti oikein alkaa. Tänään sain kirjeen, jossa kerrottiin, että Kauppalehti tipahtaa postiluukkuuni 1.9.2005-28.2.2006. Hyvä, ehkä siihen mennessä on paperiroskakaaos saatu siivottua pois, jotta uutta mahtuu tilalle.
Nukuin 11 tuntia ja nousin sängystä myöhemmin kuin yövuoron jälkeen nukkunut Miira. Nyt vähän hävettää. Puoli päivää on taas mennyt turhaan. Mutta jos nukuttaa, eikä kuule jumalattoman äänekkäitä herätyskelloja, vaikka ne ulvovat puolisen tuntia, eikö silloin ole vain hyväkin, että nukkuu? Omani soivat yhdeksän aikaan (ei mitään mielikuvaa) ja Miiran kahden aikaan (en kyllä niitäkään ole kuullut).
Nyt alkaa työnjako, pitäisi vielä saada kaksi persettä ylös tuoleistä ja irti tietokoneen lumosta.
Jouduin tänään tekemään jotain sellaista, mitä en koskaan ole tehnyt: kömmin pelkääjän puolelta autoon ja kuskin paikalle, koska viereisen auton kuski oli ollut idiootti ja ajanut romunsa liian lähelle. Jotta minä olisin päässyt autoon oikeasta ovesta, olisi minun pitänyt olla tikkulaiha ja mielellään vain muutaman vuoden ikäinen. Onneksi sentään toiselta puolelta pääsi hyvin sisään, muuten olisin joutunut miettimään, miten pääsen takaluukusta autoon. Liian ekstriimiä minulle.
Maanantaina kävin laittamassa käyttökuntoon isäni kaverin serkun koneen. Illan saldo oli yksi tietokone toimintavalmiudessa kaikkine tarvittavine ohjelmineen, yksi nettiyhteys, kolme kuppia kahvia, kolme voileipää, kaksi pullaa ja yksi palkkio: kaksi pulloa valkkaria, yksi pullo ja yksi pänikkä punkkua sekä lisäksi litra vaniljakossua. Huh. Kyllä nyt taas pärjää. En muuten suosittele tuota vaniljakossua kenellekään, ellei erityisesti pidä vaniljan mausta. Meneehän se drinksuissa, mutta on kyllä aika kamalaa.
Viikon aikana tehty persoonallisuustesti: here, piggy piggy.
Mitä enemmän vietän aikaa netin keskustelupalstoilla, postilistoilla ja muilla foorumeilla, sitä useammin minun tekisi mieli vaahdota kirjoittajille oikeinkirjoituksesta ja oikeakielisyydestä.. mutta koska olen jokseenkin kiltti, vaahtoan vain omassa blogissani. Niin ovat näemmä tehneet monet muutkin viime päivinä. Joistain näistä jutuista olen varmasti vaahdonnut aiemminkin, mutta en jaksa kaivella arkistoja etsiäkseni, mistä ja milloin. Aivan sama. Uuslukutaidottomatkin kirjoittavat samat virheet kymmeniä kertoja.
Koko ajan, niin kuin ja yhtä aikaa kirjoitetaan erikseen. Kuvagalleria, kotisivu ja monet, monet muut sanat yhteen.. enkä edes yritä alkaa selittää väliviiva-asiaa. Jonnekin, jollekin, kummallekin, tulepas jne. – ei kaksoiskonsonanttia (vaikka se ääntyykin).
Lisää hampaidenkiristystä ja hiustenrepimistä aiheuttaa se, kun joku kirjoittaa systemaattisesti sanat piirustus ja erilainen väärin – siis niin monta kertaa, ettei kyseessä voi olla typo. Se ei todellakaan ole piirrustus, vaan piirros tai piirustus! Erilainen kirjoitetaan ilman sitä ännää sanan keskellä (vaikka samanlaisessa se ännä onkin). Siinä ei myöskään ole tupla-ällää. Eikä sitä ainakaan kirjoiteta erikseen: "erin lainen" (tätäkin olen nähnyt).
Lopuksi tämän hetken suurin inhokkini: Hesburgerin TV-mainos isosta BBQ-hampurilaisesta. Loppuspiikissä äijä sanoo selkeästi "beebeeguu". Siis GUU! Anna mun kaikki kestää.
C- G- ja Q-kirjainten sekoittamisesta saisi aikaan ihan oman kirjoituksensa, mutten jaksa. En tänään ainakaan.
Ilahduttaa: Henkka kävi. Olen saanut valmiiksi muutaman kortin, ja muutakin kivaa on työn alla. Korttivaihtojakin on käynnissä.. yksi Englantiin asti. Tukkoisesta kylppärin viemäristä selvittiin taas Kodin Putkimiehellä; ei tarvinnut vieläkään avata röörejä. Punaviini oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Pännii: en saanut nukutuksi kunnolla yövuoron jälkeen, bloody hell alkoi (etuajassa, juuri kun olin päättänyt mennä verikokeisiin huomenaamulla), väsyttää, taas törsättiin herkkuihin vaikkei saisi, työvuorojen takia en pääse yhteen tärkeään kokoukseen, Stuballa on työsuhdepuhelimena sellainen vehje, jonka minä haluaisin (jep, olen kateellinen!).
Tälle kuulle ei ole kirjalistaa, koska en ehtinyt lukea yhtään kirjaa loppuun. Neljä kirjaa on kuitenkin kesken, joten ensi kuussa sitten.
Green Tea...
You are Green Tea!
Strong and very smart you prefer peace to violence
and very rarely take action if it involves
confrontation. But you make up for this with
your keen insight and understanding of the
world and people around you, you have a very
mysterious nature. Many people see you as laid
back and that may be true but you are very
intelligent and make good decisions.
What type of Tea are you? {-With Anime Pictures!-}
brought to you by Quizilla
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
