Puistoblues on käynnissä, Keskiaikamarkkinat alkoivat eilen (emme edes tienneet koko asiasta, ennen kuin Elina mainitsi siitä)... ja mitä kaikkea muuta kivaa missaan, kun raadan töissä? Vähän väliä osuu kohdalle jotain, josta sanon ainakin mielessäni, että tuonne voisi mennä – ja kun sitten vilkaisen kalenteria, niin totean, että ei mennäkään. Työvuorot sotkevat kaiken tosi tehokkaasti.
Loppuviikko on iltavuoroja, sunnuntaina teen todennäköisesti tuplavuoron, ja sitten pari yövuoroa vielä päälle. Ensi viikon puolivälissä on tiedossa lyhyt lepotauko, ja sitten painetaan taas täysillä, kunnes päästään vihdoin kuun puoliväliin ja Savonlinnaan. Eilen jo tutkailimme karttoja, mietimme matkaeväitä ja mitä tekisimme Helsingissä reissun jälkeen.
Seuraavaa tapahtumaa saakin sitten odottaa elokuun puoliväliin asti. Kadehdin niitä työkavereita, joilla on täyspitkä loma – mutta ei, en silti käyttäydy niin kuin se olisi minulta "varastettua" aikaa. Ensi vuonna minullakin on oikea kesäloma. Sitä voikin alkaa odotella jo...
Ei hitto! Juuri kun sain tuon edellisen kappaleen kirjoitetuksi, Minna huusi makuuhuoneesta: "Kuvittele, ens vuonna sullakin on neljän viikon loma!" Minkä ihmeen linkin kautta se tämän ehti lukea? En ollut sanonut mitään sängystä noustuani, tulin vain koneelle..
Poimin Marjutilta linkin, jossa pääsin testaamaan ekologisen jalanjälkeni.
Category (global hectares)
- food (1.6)
- mobility (0.2)
- shelter (1.3)
- goods/services (1.3)
Total footprint (4.4)
Keskimääräinen ekologinen jalanjälki Suomessa on 8.4 global hectares per person. Jos kaikki eläisivät kuten minä, tarvittaisiin 2,4 maapalloa. Huh.
Loppuloman kuviot alkavat selkiintyä. Viikon päästä on lähtö Savonlinnan reissulle. Savonlinnassa katsotaan Koirien kalevala ja Aïda. Helsinkiin palattuamme meistä tulee kissavahteja muutamaksi päiväksi. Pääkaupunkiseudulla himottaisi Lintsi, Heureka ja Ikea, mutta katsotaan, mihin Miira suostuu. Ikeassa en ole koskaan käynyt, joten se on listani ykkönen.
Elokuun alussa teemme reissun Itä-Suomeen katsomaan Vaulaa, Tykkimäkeä ja toivottavasti Tanjaa perheineen. Samalla reissulla katsastetaan Ankkarock. Siitä seuraavalla viikolla on Xenature. Sitten ei olekaan kuin pari viikkoa ja alkaa koulu. Kääk.
Olen jo ainakin kerran kuullut keittiön ikkunasta linnunpoikasten piipitystä, mutta ajatellut vain, että jossain lähellä on pesä. Hetki sitten, kun olin laittamassa aamupalaa (vai onko tämä nyt iltapala; yövuoron jälkeen, ennen nukkumaanmenoa?), kuulin piipityksen taas ja menin kurkkimaan.
Jep, kaksi vuotta sitten rakennetussa pesässä on taas räkättiperhe! Ehkä näilläkin oli pesänrakennus mennyt pieleen jossain muualla, ja sitten remontoitiin vanha, tyhjilleen jäänyt. Viimeksi räkätit tekivät pesän melkein valmiiksi, jättivät sikseen.. ja palasivat myöhemmin pesimään siihen.
Viimeksi poikaset olivat tähän aikaan jo lähteneet, viimeinen tarkalleen tänään, kaksi vuotta sitten.
Nyt poikasia on ainakin kolme tai neljä; olin näkevinäni neljä nokkaa harmaiden untuvapallojen joukossa.
Tällä viikolla minulla oli pari vapaapäivää, ja vietimme reilun vuorokauden mökkeillen Lohjalla Piskin ja Stuban kanssa. He olivat olleet siellä hyvän aikaa lomailemassa, me kävimme vain kylässä.
Ihanaa, kun järvivesi oli lämmintä, sauna kuumana kahteen kertaan, ja työ kaukana.. tai siltä se ainakin tuntui. Torstain sää ei ollut yhtä kaunis kuin keskiviikon, mutta ehdittiinpä sitten vähän istua sisälläkin, pelata korttia ja jutella.
Pääsin leikkimään ensimmäistä kertaa omalla uimapatjallani (se on jo yli kolme vuotta sitten saatu!), ja aiheutin runsaasti hupia niin rannalla istuneelle Piskille kuin vedessä olleelle Minnallekin. Patjan päällä oli yllättävän vaikea pysyä, mutta kiva lelu se kyllä on. Toivottavasti sille tulee vielä käyttöä tänä kesänä.
Keskiviikon menu oli sama kuin meillä Tippsundissa; grillattuja possupihvejä ja kasvisnyyttejä, mutta sillä erotuksella, että nyt oli alkupalaksi silliä ja lisukkeeksi salaattia. Stuba hoiti grillauspuolen, saunan pesä tiskit. Torstaina söimme silliä, salaattia, makkaraa ja possunfilettä.
Kun torstai-iltana palasimme kotiin, tuntui kuin olisimme olleet poissa kokonaisen viikonlopun. Oli mukava reissu – josta emme kuitenkaan jostain ihmeen syystä ottaneet yhtään kuvaa!
Huomenaamulla (ähkun siis tänään) alkaa kauan odotettu kyldyyrimatkamme. Lähdemme isonpuoleisella porukalla kohti Savonlinnaa, tavoitteena ehtiä majapaikkaame viimeistään alkuillasta. Matkan aikana pysähdellään usein, harrastetaan niin ruoka-, juoma- kuin ruumiinkulttuuriakin, eikä pidetä turhaa kiirettä.
Olemme siis muutaman päivän poissa netin äärestä, harrastamassa sekä kyldyyriä että kulttuuria, ja mahdollisesti ajoittain hunningolla. Me olemme niitä, jotka ottavat oopperajuhlilla musiikin tosissaan, mutta eivät pingota (eväät mukaan, vaatteet säänmukaiset, olo kotoisa).
Toivottavasti Minnakin tykkää; hän nimittäin kokee Savonlinnan Oopperajuhlat ensimmäistä kertaa livenä paikan päällä.
Päässäni soi jo Celeste Aïda...
Matka sujui hyvin, mutta se olisi voinut sujua vielä paljon paremminkin. Mukanamme olevat kaksi muuta (siis Minnan lisäksi) ekakertalaista eivät olleet oikein sisäistäneet pelin henkeä, etenkään sitä kiireettömyyttä. Paluumatka oli hätäinen ja pari hyvää etappia (uintipaikka Juvalla, ravintola Mikkelissä) jäi kokematta.
Aïda oli yhtä hyvä kuin viimeksikin (vuonna 1988) ja Koirien Kalevala tosi hauska ja mukava. Yllättävänkin "aikuismaista" musiikkia perheoopperaan; ei taaskaan mitään lapsikatsojien aliarviointa siinä suhteessa! Lemminkäisen äidin ja myöhemmin säveltäjän tapaaminen olivat kulttuurimatkailijan reissun kohokohtia.
Hunningolla emme olleet: helteisellä säällä kaikki juotu neste, oli se alkoholipitoista tai ei, meni suoraan "käyttöön" eikä siis tullut ulos tai kihahtanut päähän. Tietysti, jos olisimme litkineet olutta tauotta, kuten eräät nimeltämainitsemattomat ekakertalaiset...
Nyt olemme pitkästä aikaa kissavahteina ja täällä on kuumuudesta huolimatta oikein mukavaa. Olemme syöneet kalakukkoa, joka tuotiin Savonlinnan torilta, olemme käyneet uimassa ja olemme leikkineet kissojen kanssa, ruokkineet ne ja rapsutelleet niitä. Kuviakin on otettu.
Nyt eräs nimeltämainitsematon vaimo hoputtaa lopettamaan ja menemään petiin, koska huomenna pitää nousta ajoissa. Hmph. Mitä lomaa tämä tällainen on?
Eilen oli kiva päivä. Kävimme Tapiolassa (sinne on tosi helppo ajaa täältä) ostamassa mm. uuden Harry Potter -kirjan ja eväitä.. Alkuillasta tapasimme Saunasiiderin ja A:n, ja lähdimme piknikille Suomenlinnaan. Aurinkoinen sää, sopivasti tuulta, hyvää naposteltavaa ja useampaakin lajia siidereitä – retki oli lähes täydellinen.
Kun uhkaavat pilvet aina vain lähestyivät, katsoimme parhaaksi poistua näköalapaikaltamme. Takaisin rantaan ja kaupungin puolelle siis.. ja jatkoille Santa Féhen. Sidu poistui mud caken hotkittuaan (yövuoro), mutta me istuimme A:n kanssa vielä hyvän aikaa. 23.20 etsimme sopivaa bussia, mutta kun 65A ei enää kulkenut ja toisen vuorovälit olivat liian pitkät, hyppäsimme taksiin.
Täällä oli satanut, mutta ilmeisesti keskustassa ei. Kissat saivat iltaruoan kahdentoista maissa, jonka jälkeen minä katsoin vielä Finding Nemon DVD:ltä (lainassa Piskiltä) ja Minna jatkoi Harry Potter and the Half-Blood Princen lukemista.
En tiedä, milloin menimme nukkumaan, mutta olin aivan taju kankaalla vähän ennen kymmentä, kun heräsin kirkonkelloihin ja kipeään selkääni.. Olen ollut siitä asti hereillä, mutta nyt taidan ottaa torkut.
Saunasiideri ja A ovat tosi mukavia; toivottavasti nähdään uudestaan.
Sain juuri ennen tätä lomantynkääni kamerapuhelimen lainaksi, ja se on ihan mahtava vehje! Siinä on ominaisuuksia, joille ei vielä ainakaan ole mitään käyttöä, mutta paparazzeiluun ja bongailuun ("hei, tuolla on makea auto!") se sopii mainiosti. Se on sitäpaitsi mukava ja nopea käytössä, toisin kuin oma puhelimeni.
Jos vain rahaa olisi, hankkisin heti ihkaoman 6630:n. Mutta taitaapa jäädä haaveeksi.
Yöputki alkoi hyvin. Viime yö meni hujauksessa, töiden lomassa ehdittiin leikkiä piirrä ja arvaa -juttuja, jutella musiikista ja muuta kivaa.. Väsymys iski vasta kotimatkalla. Matkaa kuitenkin piristi sateenkaari – en ole nähnyt sellaista aikoihin.
Tänään joudun palauttamaan kamerapuhelimen, enkä tietenkään haluaisi. Jos minulla olisi oma 6630 (tai samankaltainen), aloittaisin ehkä mobiilibloggauksen; se vaikuttaa hauskalta. Tosin vaarana on se, että nettiin pukkaa yhdentekeviä kuvia yhdentekevien saatetekstien kanssa tyyliin "tylsä päivä, mut otin tän kuvan kaupungilta".. ja sellaisia on jo liikaa.
Jos nyt kumminkin purkaisi nuo kuvat ja katsoisi, onko muistikortilla jotain käyttökelpoista. Eilen ainakin yritin ottaa kuvan Minnan pesemistä parveketuoleista (mutten siitä pesutapahtumasta, pesijä kun oli lähes ilkosillaan): tuolista tukeva ote ja sitten sitä pidellään parvekkeen ulkopuolella sateessa, kunnes se on puhdas. Toistetaan niin monta kertaa kuin on tuoleja.
Lopuksi niitä parhaita ruokakokemuksia. Hinkstoonan esimerkin mukaan en pistä näitä järjestykseen enkä rajoita määrää. Huippuhyviä ruokakokemuksia on niin paljon, että taitaa mennä huomisen puolelle, ennen kuin saan listani valmiiksi. Mitä mukaan, mitä jätetään pois?
Hei vaan kaikille. Olen Minna, se toinen Pervokaation kirjoittaja, joka on pitänyt taukoa reilut kolme viikkoa. Liian kauan toisin sanoen. Nyt on ihan hirmuvaikea taas päästä kärryille.
Heinäkuun alkupuolella Touko sai virallisesti nimekseen Matias Viljami. Poikaa ei kyllä oltu enää aikoihin kutsuttu Toukoksi, vaan kutsumanimi vaihtui oikeaan heti, kun vanhemmat siihen nimeen päätyivät. Minä, kirkkoon kuulumattomana kummina, pidättäydyin osallistumasta viralliseen osuuteen, mutta ikuistin tapahtumaa linssin takaa. Matiaksen ristiäiset olivat oikein mukavat ja tarjoilu oli hyvä (aina tärkeä asia). Viime sunnuntain Turun sanomissa oli ilmoitus kastetuista ja hihkutin (ihkutusta, jonka aikana hihkutaan) ihan innoissani, kun nimeni oli lehdessä.
Savonlinnan oopperamatka oli elämys monella tasolla – hyvässä ja pahassa. Koirien Kalevala oli huippu ja Aïda kuorokohtauksineen upea. Olavinlinna oli vaikuttava ja sopi Aïdaan kuin nyrkki silmään. Ollilan tilan mökit olivat ihan ykkösiä. Matkaseura oli paikoitellen ok.
Viime viikko menikin töissä ja voileipäkakkuja serkun rippijuhliin suunnitellessa ja tehdessä. Onnistuivat loistavasti. Voileipäkakut olivat myös loistava tekosyy olla menemättä kirkkoon pitkästymään. Apukokkeinani toimineet Miira ja Mira olivat siitä erityisen kiitollisia. Kukaan meistä ei kuitenkaan ollut tyytyväinen aikaiseen herätykseen – sunnuntaisin ei kuulu nousta kahdeksalta!
Maanantaina teimme perinteisen reissun Tampereelle (minulle kuitenkin vasta toinen kerta). Tällä kertaa ajoimme Rautaveden ja Kuloveden toista puolta, emmekä käyneet Nokian keskustassa. Tampereella taas mustaamakkaraa ostamaan, Radiokirppikselle Miran kanssa (en kärsinyt niin paljon kuin viimeksi, koska annoin Miralle etumatkaa), hengailua Koskikeskuksen vaateliikkeissä ja SÄRKÄNNIEMI! Pääsinpäs tänä vuonna sinne, vaikka epävakaan sään vuoksi jossittelimme siitä viime hetkeen asti. Mira oli vähintäänkin vittuuntunut siitä, että joutui Särkänniemeen, mutta minä pääsin ajelemaan KanttiXKantti-autoilla, pyörimään Troikaan, onkimaan ja katselemaan maisemia Näsinneulasta. Muuta ei sitten ehdittykään.
Tiistaina jouduin heräämään aikaisin kolmannen kerran peräkkäin. Olin luvannut viedä Miran ja Riikan Linkkikirppikselle. Siellä vierähtikin puolitoista tuntia, kun autoin hinnoittelussa. Illemmalla kävimme vielä Miiran kanssa katsomassa, mitä kaikkea oli mennyt ja hieman järjestelemässä tavaroita seuraavaa päivää varten.
Keskiviikkona en saanut paljon aikaiseksi. Kävimme viimeinkin hautaamassa Putsin Kuusistoon ja samalla toteutin lupaukseni käydä mökillä katsomassa mammaa ja pappaa. Merivesi oli aivan tajuttoman lämmintä, harmi vain, että sää oli liian kylmä Miiralle. Jouduin polskuttelemaan yksin.
Aamulla vien kirppariloosiin pari tavaraa lisää. En kyllä vieläkään ole saanut krääsävaatehuonettamme purettua, tässä alkaa tulla kiire. Töissäkin pitäisi piipahtaa, viimeinen päivä kesälomatuurausta on edessä huomenna. Perjantaina pitäisi tehdä omia töitä.
Testitulos, josta en ole ylpeä.
Khilou kyseli kiusallisia, vastenmielisiä ja painajaismaisia ruokakokemuksia. Yhtään painajaismaista juttua ei tule mieleen, mutta eiköhän noissa muissakin ole tarpeeksi.
Kiusallisin tilanne oli vuosia sitten yhdessä arvostetussa japanilaisravintolassa Helsingissä. Olin syönyt jotain kasviskeittoa alkupalaksi, mutta retikka (iso pehmeäksi keitetty kiekko, maistui pahalta) jäi syömättä. Suomalainen tarjoilijatäti tivasi mielestäni hyvin epäkohteliaasti, että mikäs oli kun ei retikka kelvannut. Jäi vähän ikävä olo loppuajaksi, vaikka muu ruoka oli tosi hyvää eikä murustakaan jäänyt. En ole käynyt siinä ravintolassa enää sen jälkeen.
Vastenmielisintä ruokaa minusta on lanttulaatikko. Pienenä sitä oli pakko maistaa, vaikka pelkkä ajatus jo etoi. Aina parin vuoden välein yritän maistaa sitä uudestaan, ja aina yritys jää siihen yhteen pieneen lusikalliseen (joka sekin on vaarassa tulla ylös saman tien). Täytekakuistakaan en pahemmin pidä, ja ne jäävät takuuvarmasti syömättä, jos sisällä on mössättyä banaania. Tekosyyksi sanon aina, että en pidä kermavaahdosta enkä laktoosi-intoleranssin takia voi syödäkään sitä (ainakaan kovin paljon). Banaani hedelmäsalaatissa aiheuttaa saman: syömättä jää, paitsi jos onnistun jotenkin nyppimään palaset pois ja piilottamaan ne. Epäonnistunut piilotus aiheuttaa taas niitä kiusallisia tilanteita. Onneksi hedelmäsalaattia ei enää pahemmin näe..
Perjantaineloseen osallistun pari päivää myöhässä, vaan haitanneeko tuo...
1. Koska viimeksi kävit kirjastossa?
Tiistaina, tällä viikolla. Palautin ja lainasin.
2. Onko kirjastoista sinulle hyötyä?
Aina! Miten sitä muuten tietäisi, mitä kannattaa ostaa omaksi, ellei lue ensin? Ja kun haluaa opiskella jotain, saada tietoa jostain, mutta ei tarvitse omaa kirjaa, niin kirjastostahan ne tiedot (ja kirjat) etsitään. Lisäksi Turkuun muutettuani kävin kirjastossa käyttämässä nettiä, mikä oli ihan korvaamaton juttu, kotona kun ei vielä ollut yhteyksiä ja nettikahvilat olisivat tulleet kalliiksi.
3. Mikä on parasta mitä olet koskaan kirjastosta löytänyt?
Limingan kirjastosta löytyi taannoin yksi ihan loistava kalligrafiakirja, joka antoi potkua kelttikalligrafian opiskelulle ja josta kopioin pari kirjaimistoa. Upea kirja, johon en ole muualla törmännyt. Onneksi sain sitten ostetuksi melkein yhtä hyvän myöhemmin Lontoosta.
4. Mitä kirjastot voisivat tehdä houkutellakseen lisää kävijöitä?
Lisää määrärahoja = lisää uusia kirjoja, enemmän (ja uudempia, tehokkaampia) nettikoneita. Hyvin varustettu kirjasto on aarre.
Heinäkuun kirjoja
Robin Hobb: Ship of Destiny
Liveship Traders -trilogian päätösosa. Lähes kaikki irtonaiset juonenpäät pääteltiin ja solmittiin tässä kirjassa, mutta jäljelle jääneet selvinnevät kirjassa Fool's Fate (joka on edelleen lukematta; pakko ostaa!).
J.K.Rowling: Harry Potter and the Half-Blood Prince
Yllätyksellinen loppu (mutta tämähän on jo toiseksi viimeinen Potter). Taattua Rowlingia, ja kuten Minna huomautti, mukavasti aikuisempi kirja.. tyyli muuttuu hillitysti sitä mukaa kuin Harry kasvaa. Cliffhangeriin jäätiin.. ja nyt pitäisi vain malttaa odottaa.
Margaret Atwood: Nimeltään Grace
Elinkautisvangin elämäntarina, jonka alkuasetelma (jä vähän muutakin) perustuu tositapahtumiin. Tosi mielenkiintoinen juttu, hiukka yllättäväkin.
Anne Rice: Pandora
Tämä taas.. no, taitaa olla sarjan keskeltä, ja sen takia niin kummallinen. Mutta kun koko ajan odotti, että päästäisiin asiaan.. eikä koskaan päästä. Tylsä. Ja ovatko kirjoitusvirheet kirjailijan vai kustantajan syytä (jumaluudet eivät tosiaankaan ole englanniksi "dieties" – kerran kirjoitettuna se voisi olla typo, kaksi kertaa on jo vähän epäilyttävää)?
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
