Duuniprojekti on nyt osaltani ohi, ainakin tältä erää!! Ihanaa. Vaikka olenkin nyt puolikuollut väsymyksestä ja tiedän, että ensi yön unet jäävät reilusti alle 12-tuntisiksi, niin silti hymyilyttää ja olo on helpottunut. Mutta aika viime tippaan taas jätin viimeistelyn. Ei vanha rekku opi uusille tavoille.
Viime yön unet jäivät vain kolmeen tuntiin, koska eilisten pippaloiden jälkeen (epäviralliset Tanjan synttärit meillä) lähdimme ensin Olkkoseen yksille ja sitten Giggliniin tanssimaan pöydille. Ja uskokaa tai älkää, sain Miiran kanssani tanssimaan pöydälle! Biisinä oli vielä järkyttävän kamala "Pure mua". Eikä Miira edes ollut pahasti alkoholin vaikutuksen alaisena!
Kolmen maissa olimme kotona ja kinkkisafkat syötyämme painuimme petiin. Kuudelta ylös ja hommat loppuun, keskipäivällä töihin ja ex tempore päätinkin tehdä yhden toisen homman vielä alta pois, joten nyt olen vapaa. Huomenna Helsinkiin viikoksi, eikä tarvitse edes ajatella sitä kämäistä duunipaikkaa.
Helsingissä huomenna marssimaan ja illalla natoilemaan (nato tappaa minut, koska kutsun natoa natoksi – elän vaarallista elämää). Viikon muihin suunnitelmiin kuuluu ainakin Santtu ja Toscanan auringon alla.
Univelka päätti ottaa maksun tänä aamuna meiltä molemmilta. Nukuimme siis kolme tuntia pommiin, emmekä ole menossa marssimaan. Emme enää ehtisi. No jos Helsingissä on yhtä huono sää kuin Turussa, niin ei meitä harmita niin paljon, mutta jos siellä on kaunista... minkäs sille sitten voi. Ensi vuonna sitten paremmalla onnella.
Ai niin, rajatapaus saapui eilen. Se on kyllä hieno ja pitänee korkata se käyttöön heti.
Eilinen sade loppui vasta joskus alkuillasta, kun olimme päässeet Piskin ja Stuban luo. Oli kuitenkin niin märkää, ettei kannattanut grillata. Saimme siis pannulla paistettuja pippuripihvejä, jotka olivat (taas) aivan hillittömän hyviä! Pohjattomat mahamme vetivät illan mittaan vielä melkoisen läjän sipsejä ja naksuja, juomista puhumattakaan.
Löysin oluen, josta pidän, vaikkei se olekaan stoutia tai muuta tummaa lajia: Thors Øl upposi hyvin simamaisen makunsa ansiosta. Lämmettyään se tosin menetti ison osan herkullisuudestaan, joten puolen litran pullo on parasta juoda lasillinen kerrallaan, ja antaa sen pullon olla jääkaapissa. Minusta ei ainakaan ole nopeaksi juojaksi – eikä se niin hauskaa olisikaan.
Katsoimme Disney-DVD:n Melody Time (Stuban uusinta varastoa) ja kuuntelimme nettiradioita samalla kun pälätimme kaikkea mahdollista. Yritämme kuitenkin pitää tämän viikon aikataulun suht löysänä; lomallahan tässä ollaan, vaikka kissoja hoidetaankin.
Eilen toinen kissoista jätti niin kuvottavan hajuiset pökäleet, että minuakin (lujahermoisempi meistä kahdesta) ällötti siivota vessa. Että voikin pieni kissa löyhkätä niin paljon! Yöllä molemmat ruinasivat ruokaa sen verran kovaäänisesti, että heräsin. En kuitenkaan heltynyt, koska oli aamuyö ja minä vasta vähän aikaa sitten nukahtanut.
Nyt herättelemme itseämme: olemme tapelleet Messengerin kanssa, jutelleet Piskin kanssa, suunnitelleet päivän ohjelmaa (sightseeing ja Laru-suunnistus) ja seuraavaksi pitäisi piristää itseään teellä. Pannullinen kuumaa odottaa jo.
Selitys torstai-illan tanssimiseen: olin joskus luvannut Minnalle tanssia sen kanssa, ja nyt se on lunastettu. Tämän jälkeen en enää julkisesti (enkä muutenkaan) tanssi.
Joka kerta, kun tulen tämän asunnon kylpyhuoneeseen ensimmäistä kertaa visiitin aikana, hätkähdän yhtä parfyymipulloa – siis sen ulkonäköä. Se on niin pervo, ettei siihen totu.
Minnalla taas on vaikeuksia tottua siihen, että ennen hellan käyttöä (jos ollaan välillä oltu ulkona asunnosta) pitää ruuvata sulake paikoilleen. Sulake on kissojen varalta pois, kun ihmisiä ei ole paikalla.
Herkuttelimme hetki sitten spaghetilla ja jauhelihakastikkeella, ja Minna korkkasi Out of Africa -viinin palanpainikkeeksi. Nam! Spaghetti on Gallon ohuen ohutta trikoloria, jota Piski suositteli eilen. Nappiin meni; taidamme siirtyä syömään sitä aina kun spaghettia tekee mieli.
Helsingin loma on puolivälissä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että minä lähden tänään käymään kotona. Töitä pitää tehdä parin tunnin ajan. Huomisaamuna takaisin Helsinkiin ja samalla otankin pikkusiskon mukaan. Ohjelmassa shoppailua, kokkikoulu ja mutakakku.
Tänään meillä pitäisi vaihtua liittymät. Numerohan ei muutu, mutta tämän jälkeen laskun pitäisi suunnilleen puolittua. Toivottavasti näin myös käy, emmekä innostu halvemman hinnan vuoksi puhumaan vain enemmän. Miira kyllä korjaisi tähän "toivottavasti SÄ et innostu puhumaan lisää". Mitään en tunnusta.
Liittymävaihdos tuli pian puoli viiden jälkeen. Helppo nakki: uusi liittymä toimi heti SIM-kortin vaihdon jälkeen ja saatoin taas lähetellä tekstiviestejä Minnan kanssa – hän kun oli bussissa matkalla kohti Turkua.
Tänään piti vähän hillitä törsäilyä, mutta kuinka ollakaan, söimme ulkona. Ne shortsit, jotka Minna olisi halunnut ostaa, olivat onneksi lopulta vähän väärän malliset – 90 euron hinta lievästi sanoen hirvitti. Shoppailuhirmu saa tyydyttää himoaan huomenna ja raahata pikkusiskonsa mukaan ostoksille; minulle riittää jo.
Katselen paraikaa DVD:ltä Akira Kurosawan leffaa Kätketty linnake, ja seuraavaksi lienee vuorossa lisää Indiana Jones -extroja. Eilen illalla katsoin jo muutaman pätkän. Toinen kissoista istui hyvän aikaa sylissäni, kun join teetä ja tuijotin töllöä. Nyt on kuitenkin paussin paikka, ja sylinlämmittäjä on taas tervetullut, kun pääsen takaisin nojatuoliin.
Viikonlopun ohjelma on vielä ihan auki ja levällään. Varmuutta ei oikein ole mistään, mutta moni juttu on tilassa "ehkä mennään". Hieman ärsyttävää.
Indy-ekstrojen sijaan katsoin eilen vielä pölhön, mutta ajoittain hauskan komedian Big Daddy. Samalla meseilin Minnan kanssa ja hain puhelimeeni uuden taustakuvan. Leffan loputtua ja Minnan jo mentyä nukkumaan hain uuden soittoäänenkin. Hill Street Bluesin teema kuulostaa polyfonisena oikein mukavalta; samaa ei voi sanoa edellisestä suosikkiäänestäni (Concerning Hobbits).
Ai niin, eilinen sylinlämmittäjä istui kanssani (vuorotellen sylissä, vuorotellen vieressä tuolin käsinojalla) vielä toiseenkin otteeseen, ja tänään, kun nousin ylös, se tuli kiehnäämään ja kerjäämään huomiota. Pitkistä rapsutuksista se ei tällä kertaa perustanut, mutta minut on selvästi nyt hyväksytty. Olemme jo puskeneet otsiamme yhteen.
Illalla tuli lisäksi yksi hyvä uutinen: Onnea "rengastuksen" johdosta (asianomaiset kyllä tietävät...)!
Kun tulimme tänne, oli Messenger-yhteyden saaminen palomuurin takia mahdotonta. Sen sijaan sitten otimme yhteyksiä IRCin ja chattien kautta, ja kuinka ollakaan, olen taas luisumassa vanhaan chatti-innostukseeni.. Joka ilta on pitänyt ainakin käväistä juttelemassa, toisinaan roikun pidempäänkin.
Aamiainen on nyt syöty. Suihkuun ja pukemaan ja... mitähän kaikkea minun pitikään tänään tehdä? Selvinnee, kunhan herään kunnolla.
Shoppailuhullut viettivät päivän kaupungilla ja palasivat ruoka-aikaan. Ihan heti ei kuitenkaan syöty, kun saaliit piti esitellä (iih, löytö: Harry Potter -sukkia, aikuisten kokoa!) ja suunnitelmistakin piti puhua. Pihvit, tsatzikin (miten se sitten kirjoitetaankin) ja ranskalaiset perunat syötyämme hetken lepo ja sitten taas liikkeelle. Shoppaajat shoppasivat vähän lisää, mutta sitten painelimme jälkiruoalle Santa Féhen. Mud cake oli taivaallista, kuten tavallista.
Leffasta luovuttiin; Minna ja minä olimme liian laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Palasimme langattomien nettiyhteyksien ja kissojen pariin saatettuamme Miran junaan. Illan ohjelmassa Rakkautta vain -DVD, nachoja sekä dippejä. Minna jätti jopa Big Brotherin väliin; risti seinään!
Välillä ehdimme chattailla, nostaa puhelimeni homoustasoa (siinä on nyt sateenkaaritaustan lisäksi "Out & Proud" -logo) ja jutella Mustin kanssa. Vanhempani palasivat myöhään illalla sukulaisvisiitiltä naapurimaasta ja olivat kuulemma viimein kertoneet minusta ja Minnasta. Tulos: olemme molemmat tervetulleita koska vain. Noin sitä pitää!
Olen blogeissani aika lailla jäljessä (perkeleen RL-elämä sotkee kuvioita) ja olen nyt vasta päässyt Blogosfääri-romanssista tietoiseksi. Julmaa. Minä haluan olla ajan hermolla, enkä vasta jälkeenpäin ihmetellä. Onneksi nyt olen jo selvillä osapuolista ja tiedän tarkkailla...
Olen mustis mirreille. Miira rapsuttaa ja hellii vain Nipsua ja Nirppua, mutta ei minua. Miira tuli pitkän langattomastinetissäolohuoneessa-sessionsa välissä käymään makuuhuoneessa. Sain pusun poskelle ja sitten kun asetuin niin, että selkääni rahnutettaisiin, huomasinkin takanani vain Sloggien peittämän takamuksen. Miira oli kääntynyt ruoputtamaan Nirppua. *snif* Kyllä siinä alkaa vahvemmallakin putsilla alahuuli väpättää. Julmat vaimot ovat hirmuisia.
Eilinen päivä meni enimmäkseen lööbaillessa. Vasta illalla lähdimme liikkeelle, tapaamaan Piskiä ja Petjaa. Pullmanissa pari lasillista, Santussa ahdettiin vatsamme täyteen – toivottavasti muutkin kuin minä; olin niin nälkäinen, etten paljon kiinnittänyt huomiota toisten annoksiin. Onneksi Minna tunnusti saman :-) Minna sanoi laskeneensa, että tuhosin kahdeksan tortillaa täytteineen.. ei siis ihme, että loppuillasta teki mieli vain juoda paljon kylmää vettä.
Petjan seurassa oli hauskaa, kuten aina (harmi, että tapaamiset ovat niin harvassa). Kaverilla on ehtymätön juttuvarasto ja hän osaa myös kertoa niin, että yleisö ei taatusti kyllästy. Ne pukusuunnitelmat ovat myös tosi kiinnostavia – taidan alkaa udella projektin etenemisestä aina muutaman kuukauden välein.
Tämäkin päivä on mennyt lööbaillessa. Olemme katsoneet videolta muutamia ohjelmia (Minna katsoo yhtä juuri nyt) ja illalla lähdemme taas liikkeelle. Tänään ei oikeastaan saisi mennä kovin myöhään, koska täällä pitää vähän tiskata ja siivoilla, ennen kuin isäntäväki huomenna palaa. Mutta onhan tässä aikaa...
Eilen tapasimme Hanin pitkästä aikaa. Istuimme Kiasman terassilla ja juttelimme hyvän aikaa. Oli oikein mukavaa – tosin minä olisin nauttinut enemmän, jos aurinko olisi paistanut kunnolla (mutta Minna ei).
Hanin tapaamisen jälkeen menimme viimeinkin elokuviin. Leffa oli Toscanan auringon alla (Under the Tuscan Sun). Nyt pitäisi lukea kirja, johon tuo pätkä perustuu.
Tänään isäntäväki palasi yhdeltätoista aamupäivällä, kuten ilmoitti, ja me revimme itsemme siiheksi ylös. Vaikeaa se oli, mutta onnistui. Iltapäivällä saimme kyydin isän ja Mustin luo, ja täällä olemme nyt huomisiltaan asti.
Musti tarjosi poropaistia ja nyt on sauna päällä. Minna paistaa iltapalaksi lettuja, ja sen jälkeen taidamme mennä hikoilemaan. Kylmä siideri odottaa.. ja myöhemmin voisi vielä pelata pari erää Rommea.
Kirjoitettu Pohjolan Liikenteen expressbussissa – lähtö Hki 19.30, tulo Tku 21.40
Istun kahdella penkillä, selkä ikkunaa vasten. Selkäni takana on inhottava muovinen ikkunalautasysteemi, joka estää mukavan löhöämisen. Penkkini on hieman makuuasennossa. Siitä johtuen takanani istuva mies näkee minut ja minä hänet, koska istumme ristikkäin. Mies lopetti juuri lehden lukemisen.
Olen pitkästynyt. Saamattomuuteni vuoksi tällä koneella ei ole yhtään fanficia, eikä mitään muutakaan mielenkiintoista luettavaa. Voisin tehdä projektiin liittyviä asioita, mutta en ole sillä tuulella. Lomaviikko saa olla lomaviikko loppuun asti.
Miira lukee Hobbia keskittyneesti ja syö lakritsia samalla. Minä voisin lukea Pottereita 2-4 englanniksi, mutta ei sekään innosta. Sen sijaan kaivoin koneen laukusta ja päivitin budjetin ja aloin näpytellä tätä. Vaikuttaa siltä, että takana istuvalla miehellä on myös tylsää. Hän aloitti uudestaan lehden, mutta lopetti melkein heti.
Klipsiaurinkolasini menivät tänään katki. Appiukko korjasi ne, ja nyt minulla on nörttilasit. Hiidenpirtti. Paikka on jotain metallia litistettynä katkenneen kohdan päälle, parilla pikaliimatipalla varmistettuna (siis aurinkolasieni paikka, ei tuo juuri ohitettu taukopaikka).
Mies aloitti ja lopetti lehden lukemisen nyt neljännen kerran. Jollain on vielä tylsempää kuin minulla. Tämä toisten tarkkailuhan alkaa käydä mielenkiintoiseksi. Jotain kuitenkin omasta tylsyystasostani kertoo se, että kirjoitan siitä blogiini.
Saupart.Yleensä bussitylsyyden iskiessä suljen vain silmäni ja alan ajatella. Lopulta nukahdan ja niinhän se aika sitten kuluu. Panin Winampin päälle ja soittolistalta Skunk Anansien Hedonismin soimaan. Olen jo tappanut tunnin, vielä pitäisi toinen mokoma saada kulutetuksi.
Tässä vaiheessa tämän kirjoituksen aloittaneista lukijoista on kadonnut jo puolet. Ymmärrän hyvin, minuakin tylsistyttää. Jos minulla olisi edes jotain meheviä juoruja jaettavana. Hmmm, mietitäänpä... Lahnajärvi.
Pöhpöhpöh! Kaikki juoruni liittyvät lähipiiriin, mutta niistä ei ole kenellekään muulle mitään iloa. Sitä paitsi minut kynitään elävältä, jos sellaisia edes menisin kirjoittamaan. Julmaa. No se ei varmaan ole kenellekään uutta, että minulla on paha vauvakuume. Valitettavasti isäehdokas ja vaimoni eivät ole mitenkään innoissaan ajatuksesta. Se vasta onkin julmaa.
Hassua, että bussissakin menevät korvat lukkoon. Mistäköhän se johtuu? Mies takanani yrittää taas lukea lehteä. Sinnikäs kaveri. Onko bussimatkoille mitään sopivia pelejä? Korttia ei oikein voi pelata ja muiden pelien roudaaminen olisi hankalaa. Tjaah, olisin itsekin voinut pelata Bubbelsia tai Bejeweledia, mutta ei huvita tehdä niitäkään. Hah, mies pani taas lehden syrjään!
Eih, nyt on yritettävä keksiä jotain aikaa kuluttavaa tekemistä. Tai ainakin uusi asento. Selkäni on jo ihan jumissa tämän nykyisen takia. Ehkä kotisivuja voisi päivitellä jotenkin...
Iiih, Isokylän tunneli on sitten kiva. Hei, tämähän tarkoittaa sitä, että olemme jo motarilla! Motarilla tulee aina sellainen olo, ettei enää ole pitkä matka.
Piispanristi. Saavumme hetken kuluttua Turkuun. Provokaatio kiittää matkasta ja toivottaa teidät tervetulleiksi uudestaan.
Ensin pikkusiskoni sanoi odottavansa minua, koska minulla aina kestää. Nyt, kun olen saanut itseni valmiiksi, joudun itse odottamaan pikkusiskoani. Ai kenellä tässä nyt kestää? Odottavan aika on pitkä (ainakin yhden blogauksen mittainen).
Ajattelin ostaa kaupasta kaalia ja tehdä jotain kaalihommelia. Saa nyt nähdä, mitä lopulta teen. Yleensä suunnittelen jotain kauppaan mennessäni ja sieltä ulos tullessa on aivan eri ainekset mukana. Tykkään vaihtaa ruokasuunnitelmia lennossa. Siten voi hyödyntää tarjouksiakin paremmin.
Mäenala. Päivällä ei satanut, aamulla kylläkin – ja paria taukoa lukuunottamatta koko hemmetin illan. Edelleen sataa. Juu, onhan se luonnolle hyvä ja pohjavesien kannalta hyvä, mutta eikö sade voisi tulla aina öisin?
Olin odottanut pesiksen peluuta töiden jälkeen, varsinkin kun viime maanantaina olimme Helsingissä, mutta sade sotki suunnitelmat. En usko, että juuri kukaan meni kentälle.. Meidän oli tehtävä päätös ajoissa (eli juuri silloin, kun sade piti taukoa), sillä matkoihin menee aikaa. Omalla autolla siellä olisi voinut pistäytyä ja todeta tilanteen.
Enpä olisi tätäkään uskonut: että potuttaa, kun en pääse (gasp!) harrastamaan liikuntaa.
Kotona olemme katsoneet videolta rästiin jääneitä ohjelmia, lukeneet ja totutelleet taas arkeen. Vielä kun osaisi mennä ajoissa nukkumaan...
Täällä oli alkamassa Minnan kokkikoulu kun tulin kotiin. Mira ja Minna olivat käyneet ruokaostoksilla ja illalla oli sitten tiedossa spaghettia ja tomaattista jauhelihakastiketta. Minä väsäsin eilisistä perunoista, tuorejuustosta ja katkaravuista pienen alkupalan. Toimii! Nyt tiedetään, mitä ylijäämäpotuilla voi tehdä.
Iltapuhteiksi huolsimme vähän yhtä fillareistamme, että Minna pääsi ajelemaan Miran kanssa vanhempiensa luo. Minunkin pyöräni takakumi taitaa olla vandalisoitu. Minnan vanhan fillarin kumi on nimittäin viillelty; alkuun tosin näytti siltä, että ulkokumi oli itsestään (raaoissa olosuhteissa, liian vanha etc.) haljennut. Sisäkumin viiltojäljet paljastivat totuuden.
Nyt odottelen Minnaa palaavaksi. Mokomalla menee aina vanhemmillaan tuplasti niin kauan kuin arvion mukaan menisi.
Heräsin tunti sitten. Aamulla tarjonnassa oli jännäritrilleri, pääosissa Mulder ja Scully. Se oli aika mielenkiintoinen. Toinen ristikkäin pyörivä uni oli kissanpennusta. Olimme jostain löytäneet kissanpennun, jonka toimme kotiin. Ennen ylösnousemistani annoin sille vettä ja yritin opettaa sitä sisäsiistiksi. Kisu oli itsestään oppinut pissaamaan vain yhteen paikkaan. Tuli inhottava kissanpentukuumekin tuosta unesta.
Blogaukseni jumittui Crimson Editoriin, kun kirjauduin aulabaariin. Hemmetin addiktoiva keskustelusaitti, suosittelen. Päivittäiset viestimäärät ovat kyllä hurjia, mutta valikoiva lukeminen kannattaa.
Pitäisi tästä varmaan siirtyä aamupalalle. Eiliset murhat voisi myös katsoa. Tämähän alkaa vähitellen tuntua ihan oikeasti lomalta. Mikäs sen mukavampaa :-)
Juuri kun sain pyykit parvekkeelle, alkoi sataa. Ärsytti, mutta toisaalta olin mielissäni siitä, että olin parvekkeella juuri silloin. Sainpahan pelastettua (vielä märät) vaatteet turvaan ennen kuin kastuivat enemmän.
Vaikka ulkona ei kesältä tunnu niin O-Zonen Dragostea din tei sentään tuo jotain kesäfiilistä. Aika perverssiä, että tykkään tuosta biisistä. Huomenna pitäisi mennä Kuusistoon viettämään kesäpäivää piknikin muodossa sukulaisten keskellä. Saas nähdä, mitä siitäkin tulee. Mahtaako edes toteutua, eihän kukaan sateella sinne lähde.
Museoväki valmistautuu kovalla tohinalla Tarus-leiriin ja niissä hommissa tarvitaan minuakin. Mukavaa vaihtelua lehtien niputtamiselle ja merkkien kaivelulle. Olen tosin niin toivoton pelkuri, etten ole vieläkään kertonut itsekin meneväni leirille "töihin". Luulevat minun menevän sinne tavallisena vieraana leirin vierailupäivien ajaksi.
Eilinen ja toissailta kuluivat rattoisasti Tarjan gradua lukiessa.. ja Minna kävi sen kimppuun minun jälkeeni. Pitäisi ottaa yhteyttä kirjoittajaan ja vähän vaahdota, mutta hannaroin taas.
Mira on täällä nyt. Ei ollut syönyt Nachos Supremea koskaan aiemmin, joten päivälliseksi teimme sitä – ja söimme kaksi isoa annosta kolmeen pekkaan. Pelasimme aterian jälkeen Rommea.. ja lopun aikaa minä olenkin ollut epäsosiaalinen; istunut koneen ääressä, lukenut tai puuhaillut omiani.
Huomenaamulla taas museolle ja iltapäivällä mahdollisesti sukulaisvisiitti, joka voi mennä pieleen tai pahasti pieleen. No, voihan siinä käydä ihan hyvinkin, mutta varta vasten ja väkisin väännetyltä se vaikuttaa; on siis todennäköisempää, että pieleen menee.
Heräsin puoli kahdeltatoista. Olen juonut yksinäni melkein koko pannullisen teetä ja lukenut. Yritin herättää Minnan, kun tee alkoi olla valmista, mutta hän sanoi näkevänsä juuri mielenkiintoista unta ja haluavansa jatkaa sitä. Nyt, 13.37, Minna nukkuu edelleen. Ulkona paistaa aurinko, yläkerrassa haukkuu koira ja sieltä kuuluu kolinaa (ehkä ne siivoavat). Huuto kesti vain pari minuuttia tällä kertaa.
Eilinen olikin ihan mukava. Olin ensin nelisen tuntia museohommissa ja iltapäivällä lähdimme Minnan isovanhempien mökille. Kävelimme osan matkaa reput selässä, ja vaikka olikin kuuma, reipas kävely ei tuntunut pahalta. Kaikki muut olivat jo paikalla ja olivat lopettelemassa kahveja. Meille katettiin pian omat kupit ja lautaset, mutta ennen kahvitarjoilua tuhosimme omat eväsleipämme, joita emme ehtineet tai muistaneet bussissa syödä. Voisi luulla, että matka oli pitkä, mutta ei se ollut.
Ilta kului mökin pihalla ja tontilla. Väki istuskeli penkeillä, tuoleilla, pöytien ääressä tai maassa (meillä oli makuualusta mukana), jutteli, joi, rapsutteli koiria... Mukana oli Otto, kultainen noutaja, ja Ransu, bedlingtoninterrieri, kivoja hurttia kumpikin. Välillä käytiin rannassa – Minna, Milla, pari sukulaistätiä ja -setää uivat, minä istuin betonilaiturilla ja luin.
Rantareissun jälkeen grillailua ja muuta ruokaa, lisää juomia ja sitten saunomista. Mira ja minä emme saunoneet. Ilta venyi yllättävän pitkälle, kun kaikki viihtyivät. Kun kello läheni puoltyötä, saimme kyydin Kaarinan keskustaan ja palasimme viimeisellä bussilla kotiin.
Osa omista juomista ja jälkiruoka (pannari) jäi, joten toimme ne takaisin. Lisäksi meille päätyi vähän jämiä: patonki, puolikas rasiallinen mansikoita ja noin litra cokista. Mamma antoi meille vielä levyn Fazerin Sinistä! Mansikat ja pannarin söimme yöpalaksi täällä, ja pian sen jälkeen saatoimme Miran kotiinsa. Nukkumaan joskus kahden-kolmen välillä.. kai.
khilou-sedän esimerkkiä noudattaen haluan täten suositella blogia Kesät, talvet... Tykästyin siihen ensi lukemalta. En itse seuraa uusia blogeja, vaan yleensä päädyn minulle tuntemattomiin blogeihin lukemieni blogien kautta tai kavereiden suosituksesta. Marleenaa minulle suositteli pikkusiskoni.
Maanantaina Miira leikkasi minulle taas kesätukan. Eli lyhyt joka puolelta (paitsi häntä pysyy). Joku voisi näsäviisaasti kysyä, miten kesätukka eroaa talvitukasta ja minä voisin vastata, että kesätukka on pari milliä lyhyempi. Talvitukan mitat ovat: päältä 21 mm ja sivuilta ja takaa 10 mm. Kesätukka sen sijaan on päältä 18 mm ja takaa ja sivuilta 7 mm. Huomattava ero.
Kesätukan ainoa puute on värien katoaminen. Olin jo niin tottunut punaiseen päälakeeni ja muuten blondiin päähäni. Eilen kuitenkin sain natolta vinkkiä blondaavasta suihkeesta. Sellaista pitäisi etsiä piakkoin, kunhan saan vain vaatteet päälleni. Käynnistykset näin aamuisin ovat aika hitaita nykyisin.
Onnistuin eilen houkuttelemaan sekä Tarjan että Minnan ulos. Valitettavasti vain kumpikin joutui ensin Tusetan toimistolle, jossa minä ja Erkki olimme tekemässä lippuja ja lappuja leiriä varten. Tarja saikin sitten istua laminointikoneen ääressä hyvän aikaa..
Lopulta pääsimme raittiiseen ulkoilmaan ja Koulun pihalle – siideri teki hyvää. Parin tuopillisen jälkeen vaihdoimme paikkaa ja menimme Foijaan syömään. Ravintolan yläkerta on uusittu kokonaan, alhaalla oli uusittu ruokalista. Kun ei ollut mahdollista syödä koko listaa läpi, päätimme, että tullaan uudestaan – mieluiten pian. Tällä kertaa "vain" friteerattuja chilejä, valkosipulipihviä (Minnalle) ja vuohenjuustolla ja yrteillä höystettyä lammasta (minulle). Kesädrinkitkin olivat hyviä, mutta se ruoka..! Makuhermot ovat tyytyväisiä vieläkin.
Kesäleski näkyy viihtyvän ihan hyvin yksikseen; toisin taitaisi olla meillä. Hillitön MB se kuitenkin on.. mutta ei paljasteta kaikkea ;-) !
Poistuimme Foijasta pian pilkun jälkeen, ja minä olisin vielä ollut valmis hakemaan yhden ruoansulatusjuoman. Järjen ääni (Minna) antoi kuitenkin ymmärtää, että paras mennä kotiin vielä, kun bussilla pääsee ja kun ei ole liian myöhäistä. Kotona valvottiin vielä jonkin aikaa; olin tietysti ylipirteä.
Tänään revin itseni museolle vähän ennen yhtätoista. Päivästä tulee pitkä, kun museopakerruksen lisäksi pitää jatkaa pakerrusta Tusetan toimistolla. Hassua, molemmissa paikoissa valmistaudutaan samaan leiriin ja kiire on sen mukainen.
Ostin viime viikolla uudet kuulokkeet kävelemistä varten. Viime viikolla testasin näitä äitin kannettavalla cd-soittimella ja puhtaasti kuului. Nyt joudun kuuntelemaan omilla vanhoilla korvalappustereoillani c-kasetteja. Voi tätä särinän määrää. Kai tähän taas tottuu, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole.
<painostustäsmennys>Äh, nyt pitää korjata, kun pikkusisko painostaa. Kyseessä on siis pikkusiskon vanhat woolkmanit, jotka olen ominut käyttööni. Omani ovat vielä vanhemmat ja aivan järkyttävän painavat (enkä edes halua testata niiden äänenlaatua). Pikkusisko kyllä voisi lahjoittaa nämä minulle, koska hän hankki juuri hanipuppelssoninsa.</painostustäsmennys>
Ostamani blondausaine kyllä toimii, mutta kahden sentin siilen kanssa aineen kampaaminen hiuksiin ei tietenkään onnistu. Huomenna laitan taas tököttiä lisää ja istun auringossa ja tutkailen tuloksia. Pidempiä hiuksia ja blondimpaa ilmettä odotellen.
Lähden tutkimaan paikallista matonpesupaikkaa. Puskaradiosta olen kuullut, että tännekin on viimein sellainen tullut. Jos paikka näyttää hyvältä, niin pitäisi joku päivä käydä pesemässä parit matot. Johan ne pari vuotta onkin lattioilla maannut.
Museolla oli loppukiri tänään. Roudausapua ei enää tarvittu, mutta piti varmistaa, että saan hommia ensi viikolle, kun vastuuihmiset ovat kuitenkin leirillä. Lisäksi otin pomolta kuittauksen ja jäin päivystämään päivystäjää (vuorossa olevalla ei nimittäin ollut omaa avainta museolle, joten jonkun piti olla paikalla päästämässä hänet sisään). No, samaan syssyynhän se meni – ja sainpa niitä kipeästi tarvitsemiani tunteja taas...
Kotimatkalla poikkesin ostoksilla. Nenäliinoja (heinänuha voi hyvin, minä en), saippuaa, porkkanoita, mansikoita. Bussissa söin jo kaksi porkkanaa.. enkä ole varmaan ikinä syönyt niin makeita ja hyviä!
Minnan kanssa teetä ja videoita. Luin Pilluparven loppuun, vaikka viimeisiin sivuihin olikin hieman vaikea keskittyä samalla, kun yritti seurata välillä pikakelailtua Bad Girlsiä.
Kello on vasta vähän yli puoli neljän, ja minusta tuntuu, että sen pitäisi olla ainakin seitsemän. Sen siitä saa, kun monta päivää venyy liian pitkiksi loppupäästään, ja aamuisin nukkuu liikaa. Tänään olin ylhäällä vähän seitsemän jälkeen sen museohomman takia.
Illan ohjelmassa oli hiusten värjäystä ja kylpyhuoneen perusteellinen siivous. Minna teki pääosan varsinaisesta siivoustyöstä, minä puhdistin lattiakaivon (yök) ja raahasin pesukonetta pitkin lattiaa, että sen alta ja takaa voi myös siivota.
Hiusväri, joku lila, osoittautui niin tummaksi, että lopputuloksena olin ihan gootin näköinen.. No, tilanne helpottui vähän, kun hiukset leikattiin, mutta kyllä tähän tottumiseen silti menee aikaa. Enkä kuitenkaan pukeudu kuin gootit. Häntä jäi hailakan punaiseksi; yhdistelmä näyttää aika hauskalta. Hätkähdän taas aina peilin ohi mennessäni.
Minna teki suklaakakun (kaakaolla höystetty sokerikakku ja tumma suklaakuorrutus) ja olin taivaassa. Ei laihdutus tai edes tässä painossa pysyminen näin onnistu! Toinen palkinto on luvassa myöhemmin.. mutta sitä ennen minun pitää tehdä enemmän kotitöitä.
Minna lähti iltapäivällä mammansa synttäreille. Minä jäin kotiin, tehdäkseni rästiin jääneitä kotitöitä. Vahinko vain, että heti alkuun nukuin... ihan liikaa. Toisaalta, kai se oli tarpeen; olin ennen Minnan lähtöä nukahtanut istualleni työhuoneen sohvalle. No, vähän yli neljältä ylös ja hommiin.
Nyt valmiina: koneellinen pyykkiä, vähän tiskejä ja talous- sekä WC-paperit kaapissa. Tehtävänä: toinen koneellinen pyykkiä ja loput tiskit. Myös keittiön ja olohuoneen pöydät pitäisi raivata ja syödäkin pitäisi.. nyt alkaa jo olla nälkä, ja söin neljä porkkanaa alkajaisiksi.
Ai niin, sämpylöitäkin pitäisi tehdä; talossa ei taida olla muruakaan leipää.
Puolen tunnin päästä lähden huimiin seikkailuihin Tampereelle. Matkaseurana minulla on pikkusisko, isä sekä mamma & pappa (isän vanhemmat). Tämä on kuulemma jonkinlainen perinteinen kesämatka pappan nuoruusvuosien kotipaikoille. Minä vain en koskaan jostain syystä ole ollut mukana enkä ole edes tiennyt, että tämä sellainen retki on. Kyllä se on niin väärin, kun ihmiseltä pimitetään tietoa.
Miira valvoi koko yön, koska uni ei tullut. Mitenköhän vaimon mahtaa päivän aikana käydä? Toisaalta ymmärrän hyvin – joskus on pakko tasoittaa rytmi juuri tuolla tavalla.
Eilinen päivä meni nukkumisen puutteesta huolimatta ihan hyvin. Jaksoin tehdä töitä, jaksoin pelata pesistä, ja kaikki meni hyvin... kunnes kymmenen maissa illalla väsymys iski oikein kunnolla. No, pääsin lopulta yhdeltätoista nukkumaan ja vajaan yhdeksän tunnin jälkeen taas ylös.
Työpäivä oli mennä ihan läskiksi, kun vanhoja lehtileikkeitä tallentaessani myös luin niitä. Vanhimmat jutut ovat 1910-luvulta, mutta vielä 20-luvun lehtileikkeistä osa oli fraktuuralla kirjoitettuja ja senkin takia hitaita lukea. Tai no, se modernimpi fraktuura vielä menettelisi, mutta kun Suomessa oli käytössä se versio, jota nykyään näkee Sisu-pastillien logossa: S muistuttaa joko G:tä tai f:ää, iso A on kuin U ja k on kuin vanhanaikainen avain.
Minna toi eiliseltä seikkailumatkaltaan muun muassa salmiakkia ja lakurullia.. enkä tietenkään malta pitää näppejäni erossa niistä. Olen viime viikkojen aikana syönyt ihan liikaa salmiakkia ja lakritsia, eikä semmoinen voi olla hyväksi. Ja sitten kun itse olen lujana enkä osta mitään, niin Minna ostaa. Ja olisihan epäkohteliasta kieltäytyä herkullisista tuliaisista! Töihin en sentään lakurullia ottanut (vaikka pakertaessani sitä kaduinkin).
Maanantain seikkailuretkellä kävimme tutkailemassa äidinisän kotimökillä Kämmäkässä ja isänisän lapsuustienoilla Nokian seutuvilla. Pappa löysi etsimältään hautausmaalta haluamansa haudan ja nyt se on ikuistettu myös digitaalisesti. Oli mielenkiintoista kuulla kaikkea pappan lapsuudesta. Nyt uteliaisuus heräsi ja pitääkin jossain vaiheessa kysellä lisää. Vielä kun voi.
Tampereelta ostettiin mustaa makkaraa (mustaamakkaraa?), kierreltiin Koskikeskuksessa ja pikkusisko raahasi minut väkipakolla kiertelemään Radiokirppistä reiluksi puoleksi tunniksi. Voi sitä tuskaa. Pyhäjärvessä oli kiva uiskennella. Särkänniemeen en päässyt, koska Mira ei halunnut, niin en minä sitten viitsinyt sanoa haluavani. Ehkä Miira vie minut sinne joskus...
Kotimatkalla käytiin syömässä Pentinkulmassa ja samalla ostettiin hieman karkkia. Nuutajärveltä tarttui mukaan Arctican siniraitaiset teekupit tilpehööreineen. Reissun päätteeksi käytiin vielä katsomassa pari lähtöä Metsämäen raveissa ja niin sitä saatiin kulutettua reilut 12 tuntia tien päällä.
Mukavaa oli, vaikka tunnelma takapenkillä olikin aika tiivis. Loppumatkasta aloimme olla Miran kanssa vielä niin väsyneitä, että juttu lähinnä omituista. Mutta niin se taitaa meilla olla muutenkin. Onnistuneen retken salaisuus on aina hyvät eväät ja lukuisat, hyvin ajoitetut tauot. Tässä onnistuimme kyllä hyvin.
Eilen sitten näin tytsyjä ja kävin hieman shoppailemassa. Ennen töihin menoa ostin vain t-paidan ja kahdet housut. Työt nopeasti tehtyäni pääsin vielä pikashoppailulle Anttilaan ja mukaan tarttui kahdet erittäin halvat, mutta hyvälaatuiset kaaritukiliivit (Viania-merkkiset, jos jotakuta kiinnostaa).
Nyt odotan Miran kanssa, että Miira tulee kotiin, niin saamme kokkiksen (meidän oma kokkikoulumme) aloitettua. Itse asiassa voisimme jo mennä tekemään jotain, koska hommaa kuitenkin on. Tänään kokkiksen aiheena on tapakset. Lisää niistä myöhemmin.
Olen vihdoinkin ajoissa hereillä ja vieläpä pystyssäkin. Nyt pitäisi vain irrottautua koneesta ja lähteä töihin. Sieltä on kadonnut se viimeinenkin pieni netinkäyttömahdollisuus, kun leirille lähtijät ottivat koneen mukaansa.
Eilinen kokkis oli kiva ja lopputulos herkullinen. Söimme itsemme ähkyn partaalle, ja siskokset käyttäytyivät ruoan jälkeen kuin pikkulapset samassa tilanteessa – hepuloimalla. Varsinkin Minna hekotti hyvän aikaa ihan oudoille tai olemattomille jutuille.
Hullua palella sisällä keskellä kesää, kun ei ole edes ilmastointia, jota syyttää. Aamupäivän auringossa olisi ollut lämmintä, jos kaihtimet olisi saanut nostaa ylös.. mutta kun ei saa. Valo on pahasta, kun paikka on täynnä vanhoja esineitä. Juon siis teetä ja kadun, että jätin pitkähihaisen paidan kotiin. Pyysin jo Minnaa ottamaan sen mukaan kaupungille.
(Tämä blogaus kirjoitettu Minnan avustuksella ja tekstiviestin välityksellä)
Shoppailemassa Minnan kanssa töiden jälkeen. Ostimme muutaman välttämättömän tarvikkeen ja sitten kiertelimme kaupoissa. Sormuksiakin katseltiin tulevan hääpäivän kunniaksi. Minulle ostettiin viikonloppua varten paristot kameraan sekä retkiastiat (vanhat kun ovat vieläkin isän ja Mustin luona, enkä saa niitä sieltä tähän hätään), ja uudet housut, koska kaikki vanhat alkavat olla pahasti rispaantuneita.
Housuja etsiessä menikin aikaa. Käytiin useammassakin kaupassa ja sovitin kai yhteensä kahdeksaa housuparia. Yhdet tärppäsivät, mutta enhän minä useampia tarvitsekaan. Kesäaikaan kuljen kuitenkin sisukkaasti shortseissa tai niissä vanhoissa, rispaantuneissa..
Nyt on shoppailukiintiö täynnä. Eihän mun enää tartte mennä vaateostoksille? Ainakaan puoleen vuoteen? Pliis..?
Tavarat alkavat olla kasassa ja valmiina. Kuten aina, tällainen isompaan juttuun lähteminen jännittää ja hermostuttaa aika lailla. Mietin ja tarkistan monta kertaa, ovatko kaikki tarpeelliset tavarat mukana, ja onko rahaa riittävästi. Turhaa; ennemmin minun pitäisi hermoilla, heräänkö ajoissa. Lähtö Tarukselle on kuudelta, ja se tietää sitä, että minun pitää lähteä kotoa niin, että ehdin 05.20 lähtevään bussiin.
Ainoa vähemmän tärkeä asia, jonka suhteen olen vielä hyvin epävarma, on matkalukemiseni. Minkä kirjan otan mukaan? Kirjaston kirjat eivät kelpaa, pitää olla oma. Pratchettit on puhki kaluttu, lähes kaikki muut helposti kulkevat pokkarit samoin. Lukemattomia kirjoja on surkean vähän, mutta ehkä joku niistä on otettava.
Illalla tuli vielä soitto museon porukalta: pyysivät tuomaan muutamia kirjoja ja postikortteja myytäviksi. Heidän osastollaan on ollut melkoinen kuhina, ja joidenkin tavaroiden menekki ylitti arviot. No, mikäs siinä – hyvä, että tavara menee kaupaksi, ja hyvä, että rinkkaan mahtuu.
Ihan kohtuullista sitäpaitsi, että avitan museota näin, kun en sitten muuten tee hommia heidän osastollaan. Ehei, tämä putsi menee Setan osastolle! Toimintapisteessä on esitteitä, muuta luettavaa, ja "lautapeli maastossa". Asennemuutos on siis totta ja kun kerran rohkeita löytyy, niin esillä ollaan!
Sarah Waters: Fingersmith
Juonitteluja taskuvarkaiden ja muiden pikkukonnien parissa 1800-luvun Lontoossa. Kaksi naista, joiden elämäntarinoita seurataan limittäin ja pätkittäin. Hyvä kirja, mutta pidin Tipping the Velvetistä enemmän.
Robin Hobb: Ship of Magic
Liveship Traders -trilogian ensimmäinen osa. Taattua Hobbia; lisää pitäisi saada heti eikä huomenna!
Tordis Ørjasæter: Tove Jansson – Muumilaakson luoja
Lapsille kirjoitettu Tove Jansson -elämäkerta. Ihan kiva, varsinkin lapsuuskuvaukset. Pitäisi kai lukea se Kuvanveistäjän tytär...
Linda Skugge, Belinda Olsson, Brita Zilg: Pilluparvi
Feminististä juttua ja asiaa. Takakannen suositus "Tämä kirja pitäisi saada kaikille yläasteille pakolliseksi kirjallisuudeksi" pitää täysin paikkansa. Upea kirja!
Leena-Maija Rossi: Heterotehdas
Eli mainoksista ja niiden jämähtäneisyydestä. Mainosten naiset ja miehet ovat lähes aina tietyntyyppisiä, eikä poikkeuksia juuri näe.
Quentin Crisp: How to Go to the Movies
Alun perin lehtijuttuja; elokuva-arvosteluja ja muuta jutustelua leffoista. Kaverilla on kyllä aika hilpeä tapa kirjoittaa.
J.K. Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban
Uusintaluku, leffaa odotellessa...
Nick Hornby: Hyvät ihmiset
Tragikomediaa Hornbyn tapaan. Joko tässä oli liikaa tragediaa tai sitten aihe oli minulle liian vieras.. joka tapauksessa tämä ei oikein säväyttänyt. Kyllähän sen silti luki, niin kuin Hornbyn aina.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
