Jankan ja Mertenin kautta; kauneimmat rakkauslaulut Top 5. Ilman mitään erityistä järjestystä, minun suosikkini ovat (kai) tässä. Pari muutakin – kuten CMX:n Päivälintu – yrittää kiilata kärkisijoille, mutta tällä hetkellä ne jäävät vähän alemmas. Sitäpaitsi Cole Porterilla, Hectorilla ja Eva Dahlgrenilla on kaikilla muitakin huippuhyviä kappaleita...
Minulla ei muuten ole tapana liittää lempikappaleitani (tai mitään muitakaan biisejä) tiettyihin ihmisiin, vaan nauttia niistä sellaisenaan.
Hector: Jos sä tahdot niin
Sillä ilman sinua hukun öihin sekaviin
ja ilman sinua – no niin –
ilman sinua olen puolitiessä helvettiin
Cole Porter: Ev'ry Time We Say Goodbye (mieluiten Annie Lennoxin esittämänä, kiitos)
There's no love song finer
But how strange the change
From major to minor
Ev'ry time we say goodbye
Anders Hillborg & Eva Dahlgren: Innan kärleken kom
när kärleken kom
skimrande som daggfrusen äng
som ett sommar regn
lekande fri
ingen vilja kan styra den
YL: Hän kulkevi kuin yli kukkien (sävellys Leevi Madetojan, teksti Eino Leinon)
Ja kunis mun voimani kukoistaa
ja soi minun soittoni täällä,
Sinis laulujen laineilla käydä hän saa
ja kulkea kukkien päällä
Simon & Garfunkel: Kathy's Song
My mind's distracted and diffused
My thoughts are many miles away
They lie with you when you're asleep
And kiss you when you start your day
Eilinen oli hämmentävä, niin kuin aina erästä ihmistä tavatessani. En ymmärrä, miksi suhtaudun tähän ihmiseen niin pirun tuttavallisesti. Tavalliseen tapaan mietin tapaamisen jälkeen, tuliko taas kerrottua liikaa itsestäni ja juteltua liikaa omalla tyylilläni. No, rehellisyys on tärkeintä, joten kaipa tuo henkilö saa suunsa auki, jos ylitän jonkun rajan.
Illan päätti tarkoituksellinen provosoiva kysymys. Vastauksessa paljastin liikaa itsestäni ja koska olen minä, traumailin siitä koko loppuillan. Sitten tajusin, että vastaukseni voi ymmärtää parillakin tavalla, ja en yhtään tiedä, miten toinen on sen tulkinnut (auto ei ole paras paikka tuollaisille kysymyksille, koska toista ei näe).
<välipurkaus>Argh, multa menee hermot itseni kanssa!!</välipurkaus>
Kysymys oli, miksi en ole normaali. Vastauksessa lähdin helpoimmasta päästä eli siitä, etten ole hetero. Lisäkommentin "Never say never" myötä pääsin alueelle, jolle en olisi halunnut. Jos kerron itsestäni toiselle noin paljon, haluan tietää vastineeksi jotain toisesta. Ensi kerralla pidän pääni vain tiukemmin kiinni.
Joka tapauksessa eilisen palaveri oli paikoin hulvattoman hauska ja juttua tuntui riittävän (asiasisältöä sitäkin vähemmän). Vielä pitäisi saada tämä puhkianalysointi lopetettua ja voisi taas keskittyä kaikkeen muuhun.
Eilisen paras:
Olisin luullut, että viiden rakkauslaulun löytäminen olisi minulle helppo homma, mutta kuinkas sitten kävikään. En ole saanut kasaan kuin kaksi ja nekin tulivat etsimättä. Toinen on Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta (johon Miira kommentoi "mä arvasin") ja toinen Roxetten Love is all.
Ennakkoäänestys alkoi tänään ja meillä onkin suunnitteilla kotiseutumatkailun lomassa toteutettava ennakkoon äänestäminen. Luultavasti emme ole varsinaisena äänestyspäivänä kotona, ja äänestettävä kuitenkin on, joten siitä kannattaa tehdä samalla seikkailuretki. Muutamia paikkoja on jo katsottu.
Miiralla on tänään kokous ja minunkin piti mennä mukaan, mutta, koska olen edelleen hämmenyksen vallassa, en ole saanut mitään aikaan. Painun sitten kokouksen jälkeen siiderille nollaamaan aivojani hyvässä seurassa. Oma pää ei ole hyvää seuraa tällä hetkellä. Olen rasittava.
Töistä soitettiin, joten päivän suunnitelmat menivät uusiksi. Tästä taas opimme, ettei tenttiin lukemista kannata jättää viime tippaan, koska aina kuitenkin sattuu jotain, miksi ei voi lukea muutamaa päivää ennen. Onneksi myös eilinen baari-ilta loppui säädylliseen aikaan, ja siideriä tuli joutua vain pari tuoppia. Luultavasti töissä ei kuitenkaan mene kovin kauan, joten ei tässä vielä mitään ole menetetty. Netti on kuitenkin suurempi uhka lukemiselleni kuin työt.
Eilen saimme kuulla, että täällä pelataan kesäaikaan pesistä. Innostuimme asiasta heti (jopa Miira!) ja ensi maanantaina aiommekin mennä pelaamaan. Olin jo suunnitellut pakottavani pikkusiskoni kavereineen ja omat kaverini jonain iltana pelaamaan edes vähän, mutta nyt ei tarvitse pakottaa ketään.
Työhomma olikin sitten loppujen lopuksi hieman isompi juttu. Tästä oikeastaan saan vain syyttää itseäni, koska en ole tehnyt hommia pikkuhiljaa vaan lykännyt niitä, että saan sitten kaiken tehdä kerralla. Nyt taidan sitten joutua tekemään hommia lomaviikollamme, joten helvetin hienosti toimittu taas. No enköhän minä tuon jotenkin taas hoida... sitä paitsi, kuka tarvitsee unta kesäisin.
Tanja toi tänään minulle nojatuolin, johon ihastuin jo yli kymmenen vuotta sitten. Olen tuolin pelastaja, koska Tanja suunnitteli lempituolilleni julmia tekoja. Miira himoitsee "uutta" sohvaa meille, mutta minusta tuntuu, ettei sellainen oikeasti enää mahdu tänne. Mitä tapahtuu, kun kaksi hamsteria muuttaa yhteen? Alkuun niin avarasta asunnosta saa ajan myötä täyteen pakatun.
Minna tuli eilen käymään museolla ja toi mukanaan sapuskaa; Heseltä saa taas Iso Carolina -hampurilaisia :-) Minä olin aamulla käynyt ostamassa evääksi nuudelikeittoja (mitä en ollut vielä syönyt) ja pizzapalan (jonka söin heti perille päästyäni). Lähtiessään Minna vei puhelimeni ja kävi myöhemmin vaihtamassa sen uudempaan. Tänään olen sitten opetellut käyttämään uutta 3510i-vehjettäni, mikä on vaikeampaa kuin luulisi. Edellisessä puhelimessa kun oli "idioottinappula", tässä ei.
Puhelimessa on myös GPRS-valmius, mikä on hyvä juttu "pikkumustan" kannalta.. jos vaikka joskus pitäisi nettailla muualta kuin kotoa tai muuten kiinteiden yhteyksien päästä.
Eilen illalla tapasimme vielä töiden jälkeen kaupungilla ja kävimme Akateemisessa, jossa on pokkariale: 20% hinnasta pois. Olin läkähtyä valinnan vaikeuteen, ja lopulta ostin kaksi kirjaa (ehdokkaita oli neljä). Minna ei ostanut itselleen yhtään – outo tyyppi! Hyllyt täynnä vaikka mitä kivaa, ja toinen menee vain tyynesti ohi.
Stockan puolelta ostimme ruokaa, mutta kuten siellä aina tuntuu käyvän, ostimme paljon muutakin kuin sitä, mitä alun perin piti. En valita, koska nyt on tämänkin päivän ruoka selvillä, eikä töistä lähtiessä tarvitse miettiä, mitä söisi.. tai ostaisi. Ilta venyi pitkäksi, kun katsoimme videolta rästiin jääneitä ohjelmia. Tänään nukuin pommiin, vaikka Minnan kännykkä oli herättämässä (ja siinä on tosi kova ääni!).
Nyt on vaikeaa keskittyä töihin, kun ulkona on niin upea ilma. Harmi, ettei arkistointia eikä tallennushommia voi tehdä museon ulkoterassilla.
Parin tunnin päästä lähdemme liikkeelle. Muu perhe jää Helsinki-Vantaalle ja me jatkamme Miiran kanssa Heinolaan tämänvuotiseen Xenatureen. Olemme perillä tajuttoman aikaisin, mutta eiköhän siellä muut innokkaat Xeniitit jo katsele videoita silmät kiiluen.
Koska työhommat kaatuvat niskaan, lähdemme kotiin jo sunnuntain puolella. Toivottavasti matka yötä myöten tulee olemaan rauhallinen ja hirvitön. Onneksi sentään ehdimme pari päivää tuijottaa lasittuneesti Xenaa, viettää aikaa Xeniittien kanssa, saunoa ja grillailla. Voisi yrittää talviturkinkin heittää pois...
Auton kanssa tulee muutettua suunnitelmia koko ajan. Yleensä teen reittivalinnat selviksi etukäteen, mutta tänään tuntui, että muutan mieltäni koko ajan.
Tänään oli uusintatentti ja se meni niin perseelleen kuin aavistinkin. Osasin ne asiat, jotka olin ehtinyt opetella, mutta muita en edes auttavasti.
Harrastimme myös urheilua. Mummis järjestää pesistä kesämaanantaisin ja mekin olimme mukana. Kyllä Miiran ja minun pelaaminen oli aika onnetonta rävellystä, mutta saimmepa silti tehtyä joukkueemme ainoat juoksut! Muuten emme sitten loistaneetkaan.
En nukkunut hetkeäkään perjantain ja lauantain välisenä yönä, Minna taisi nukkua tunnin. Lähtö oli niin aikaisin aamulla, että oli helpompaa vain valvoa. Harmi tosin, että olin liian pirteä nukkuakseni matkalla Helsinkiin. Minnan vanhemmat ja sisko jätettiin lentokentälle ja me jatkoimme matkaa Lahden suuntaan.
Olimme Heinolassa sopivasti kauppojen aukeamisen jälkeen, mutta ruokaostokset tehtyämme jouduimme odottamaan hetken Alkon avautumista (emmekä olleet ainoat). Perille Xenatureen saavuimme aika sopivasti; aamiainen oli ohi ja yksi jakso oli juuri alkamassa.
Lauantain mittaan katsoimme muutamia jaksoja ja ekstroja, juttelimme muiden xeniittien kanssa, hääräsimme keittiössä (olimme ilmoittautuneet kokkausavuksi), ja Minna taisi ottaa paritkin lyhyet torkut. Minä taistelin unta vastaan, luin, otin aurinkoa pihalla ja sitten illemmalla lämmitin saunan.
Oli tosi kiva taas nähdä tuusexejä ;-) ja muita xeniittejä, vaahdota vapaasti sarjasta ja muista jutuista, istua grillailemassa ja tietenkin saunoa oikeassa saunassa. Vesi oli kylmää, mutta järveen piti päästä kaksikin kertaa. Hyvästi, talviturkki!
Sunnuntaina nukuimme liikaa. Missasimme aamiaisen ja jonkun jaksonkin. Vastineeksi olimme muiden ruokien valmistuksessa ahkeria. Päivän ohjelmassa oli enemmän ekstroja, mutta koska yksi ohjelma oli suunniteltu vasta yönäytökseksi, katsoimme sen DVD:n omalla koneellamme etukäteen. Pätkä herätti niin paljon huomiota, että sen esitysaikaa muutettiin :-D
Yksi ohjelmanumero sunnuntaina oli näytelmä, jonka varsinainen esitys on tämän vuoden Finnconissa. Tämä oli jonkinlainen kenraaliharjoitus, ja hyvin se näkyi menevän. Me emme ole menossa Finnconiin; se on kaukanapoissa (Jyväskylässä) tänä vuonna.
Sovimme pari tapaamista – yhden alustavasti ja yksi lyötiin jo lukkoon. Takaisin Turkuun päin lähdimme joskus alkuillasta, vähän ennen kahdeksaa, eli ennen kuin seuraavaa sauna- ja grilli-iltaa alettiin järjestellä. Bongasin matkalla yhden hirven, enkä edes tajunnut sitä hirveksi ennen kuin olimme ihan kohdalla ja se nosti päätään. Se oli ojassa, tien vieressä, ja söi jotain kaikessa rauhassa.
Meille jäi yli sata kuvaa digikameran muistiin, pari video- ja äänipätkää tälle kannettavalle ja varmaankin sata hyttysenpuremaa kummallekin.
Tänään meillä oli kotiseutumatkailupäivä. Tarkoituksena oli käydä Kuusiston linnanraunioilla piknikillä ja Naantalissa näyttämässä Miiralle paikkoja. Merimaskun kirjastossa piti äänestää. Tähän mennessä olemme päässeet olohuoneeseen asti kannettavan ääreen, josta piti vain tarkistaa muutama juttu. Meillä on kyllä (teko)syyt valmiina, jos joku kyseenalaistaa haluttomuutemme lähteä ulos.
Piknikille menemme huomenaamulla, koska sääennuste näyttää silloin paremmalta. Vaihdoimme äänestyspaikaksemme paikallisen kirjaston (tuttu ja turvallinen). Naantaliin menemme seikkailemaan illemmalla. Näin niitä suunnitelmia järkeistetään lennossa.
Lomafiilistä hieman himmentää edessä olevat työt. Ensi yönä en saisi nukkua ollenkaan, jos mielin saada ne valmiiksi määräaikaan mennessä. Materiaali on hankittu jo ja nyt pitäisi vain saada itsestä sen verran irti, että aloittaisi hommat. Alku aina hankalinta.
Minnan kanssa lähdettiin liikkeelle illalla. Autoin häntä siivoushommissa, minkä jälkeen ajoimme Ruissaloon. Katselimme ohimenevää laivaa, kuuntelimme satakieltä ja ihmettelimme, miten erilaiselta ranta ja sen ympäristö näyttävät nyt – rockfestarin aikaan verrattuna.
Yö meni työntekoon; Minna teki niitä omia töitään, minä pesin ja sulatin (no, Minna teki alkuvaiheessa paljonkin, vaikka yritin häätää sen pois keittiöstä) jääkaapin. Pakkasesta oli viety tavarat Minnan vanhempien luo, jääkaapin laihanpuoleinen, ehdottomasti kylmänä pidettävä sisältö mahtui kylmälaukkuun muutamien varaajien kanssa.
Nyt petiin ja huomenna – äh, siis tänään – piknikille!
Tässä on jo alkukesästä napsittu niin paljon digikuvia, että on tehtävä jonkinlainen kuvasivu tai virtuaalialbumi omille kesäkuville. Tietty siihen otetaan vain parhaat kuvat, mutta niitä on silti aika paljon.
Tänään siis oli ohjelmassa piknik Kuusiston linnanraunioille. Ruokalistalla oli savustettua kirjolohta, fetasalaattia, patonkia ja tuorejuustoa, suklaavanukkaat sekä munkit. Juomaksi siideriä (kuivaa alkoholipitoista minulle, makeaa 'holitonta Minnalle). Ruoka oli tietty pääasia, mutta linnanraunioiden tutkiminen, lueskelu, lintujen kuuntelu sun muu oli myös tärkeää. Hulppeinta oli, että saimme serenadin Herra Peipposelta; se istui jonkin aikaa muurin päällä parin metrin päässä meistä ja lauloi täysillä.
Raunioissa olisi ollut koluttavaa pidemmäksikin aikaa, ja lähellä oli vielä mäelle vievä luontopolkukin. Ehkä tutkimme ne myöhemmin kesän aikana. Nyt raunoissa pyöri vähän liikaa ipanoita, ja Minna alkoi hermostua ötököiden määrään :-)
Mökkireissu, jota tälle viikolle suunnittelimme, taitaa jäädä väliin. Ehdimme hyvin mökkeillä joskus toiste – kesä on vasta alussa.
Illalla kävimme vielä ajelemassa lähitienoilla. Minna näytti Kuralan Kylämäen (käytiin moikkaamassa riehakkaita vasikoita), Liedon Vanhalinnan, ja lopuksi kävimme vielä Halistenkoskella. Kaikki sellaisia paikkoja, joihin pitää mennä myöhemmin koluamaan, tutkimaan, kiertelemään tai melomaan.. ja joihin pääsee polkupyörällä ihan kätevästi.
Halistenkoskella kuulimme satakielen laulavan jossain joen toisella puolella – se olikin päivän toinen. Ensimmäinen kuultiin Kuusiston kartanon tienoilla keskellä kirkasta päivää.
Kotiinpaluu – jo tämän vuorokauden puolella – tapahtui Hesburgerin kautta: pitäähän kruisaillessa saada iltapalaa! Syötiin kuitenkin ostoksemme kotona (aah, Iso Carolina vei taas nälän) ja sitten Minna lähti viemään autoa talliin.
Tässähän on aika oikein juossut viime blogauksen jälkeen. Torstaina alkuillasta autoilimme Mynämäkeen pienimuotoiseen Xeniitti-tapaamiseen Heidin luokse. Sieltä palasimme vasta seuraavan päivän puolella. Muuten torstai menikin kotona lepäillessä ja työasioita hoitaessa.
Perjantaina meidän piti lähteä Helsinkiin jo keskipäivän tienoilla, mutta pääsimmekin (yllätys, yllätys!) matkaan vasta nelisen tuntia myöhemmin. Matkalla kävimme koluamassa Lahjahovin ja ostamassa anopille syntsälahjan. Kyllä autoilu on ihanaa *rakastunut huokaus*. Ja isolla autolla voi ajaa hirmulujaakin – jos vain vaimo vieressä ei toppuuttelisi!
Illan keikka Helsinki-Vantaalle sujui loistavasti ja saimme vielä kyydinkin appivanhempien luokse. Isä oli kyllä jotenkin ahdistunut epämääräisestä reitistä, mutta kun hänelle selvisi, ettei sitä reittiä tarvitse ajaa takaisin, niin homma hoitui paremmin.
Tänään aikainen herätys myöhäiseksi menneen nukkumaanmenon jälkeen oli veemäinen. Siitäkin selvittiin, onneksi. Jumalattoman aikaisin myös siirryimme kavereiden luokse ja kuulimme aika järkyttävän uutisen. Siitäkin kai selvitään.
Sisustus-minäni sai loistaa, kun mietimme appivanhempien uuden sohvakaluston sijoittelua. Asia, josta olen erittäin ylpeä. Mutta kohta ruokaa ja sitten saunaa. Mukava ilta edessä.
Mukava ilta lienee puolessa. Ateria oli tosi hyvä, vaikka sen itse sanonkin – minä olin vastuussa sisäfilepihvien ja lampaanmaksaviipaleiden paistamisesta. Musti teki korvasienikastikkeen ja muut lisukkeet, isä oli graavannut alkupalaksi lohta.
Alun perin piti grillata erilaisia ruokia (filettä Minnalle, maksaa minulle ja isälle, lohta Mustille), mutta sateen takia päädyimme kokkaamaan sisällä. Eipä tuo haitannut.
Söin mahani tupaten täyteen ja kun en pian ruoan jälkeen päässyt koneelle ja nettiin, menin ruokalevolle... joka sitten venyi melkein kaksituntiseksi. Nyt on pöhnäinen ja sekava olo. Piristäisiköhän tee, vai menenkö vain saunaan (kohta) ja yritän saada itseni hereille?
Tänään oli sitten aurinkoista, lämmintä ja upeaa. Musti sai merkkipäivälleen sekä liputuksen (vaalit!) että hienon sään – mikäs sen mukavampaa. Nyt, vähän ennen neljää, tosin pilvistyy ja tuuli yltyy.. toivottavasti ei ala sataa. Vielä on kuitenkin aika lämmintä.
Ruoaksi oli poronkäristystä, alkupalaksi blinejä ja isän lohta. Loput lohesta säästettiin voileipäkakun koristeiksi ja viimeiset blinit saamme kuulemma viedä kotiin – iltapalaksi.
Musti on saanut onnittelusoittoja pitkin päivää, ja ensimmäiset vieraat lienevät pian ovella. Yllätysvieraitakin on tiedossa (niistä tiedämme me, mutta ei Musti).
Pännii ja potuttaa, että ensi viikoksi on taas luvassa vähemmän kesäistä säätä.
Nautimme aidot ja alkuperäiset Sacher-torttumme vasta tänään. Hyväähän se oli, mutta hirmuisen makeaa. Aiheutti myös närästystä, kumma kyllä. Niitä voi yllättäen tilata nettisivujen kautta, mutta minulle riittää aito silloin tällöin ja Aschanin Sacher muina aikoina.
Viikonloppu oli mukava, mutta loppui sopivasti. Kyllä sukulaisia kestää, mutta raja on vedettävä johonkin. Viikkokin oli mukava ja vaimon kanssa kivaa, mutta sekin raja on vedettävä johonkin. Ihanaa olla pitkästä aikaa vain omien ajatusten ja Jessican murhien kanssa.
Pesistä olisi taas tänään, mutta nyt minun pitäisi valita isovanhempien ja pesiksen väliltä. Tällä hetkellä ainakin olen valitsemassa isovanhemmat, mutta ehtiihän tässä vielä mieli muuttua.
Pesiksen pelaajia oli eilen vähemmän kuin viikko sitten, mutta saatiinpa silti peli pystyyn. Ikinä en ole tainnut juosta niin paljon.. ja nyt ovatkin reisilihakset lievästi tohjona. Ei tosin pitäisi valittaa: porukasta yksi oli muutamia päiviä sitten reväyttänyt reisilihaksensa jalkapalloa pelatessaan ja hänen juosemisensa oli tuskaa sekä hänelle itselleen että katsojille.
Pelin jälkeen läheiseen pubiin parille siiderille – liityin seuraan, kun Minnakaan ei ollut vielä kotona (tai edes matkalla kotiin). Uusia tuttavuuksia ja jutustelua mm. valokuvauksesta ja tulevasta juhannusviikonlopusta.
Tänä aamuna yritin mailata Piskille, mutta kun painoin lähetä-nappulaa, postiohjelma ilmoitti, ettei sisäänkirjautumiseni ollut enää voimassa. Teksti hävisi sen tien. Seuraava yritys vasta joskus illalla.
MD-soittimeen pitää muistaa ostaa pattereita. Kesälomien alettua busseissa on varsinkin iltapäivisin teinipellejä, joiden juttuja ei hermostumatta kestä kuunnella (eikä niitä blokkaa muulla kuin omalla musiikilla)..
Vaaleista vielä – olen tosi tyytyväinen kolmeen asiaan: 1. Turhanpäiväiset julkkikset eivät menneet läpi, 2. Kristilliset menettivät paikkansa, 3. Eduskunnassa on nyt yksi julkihomo.
Yahoon postilaatikkoni, jonka koko aiemmin oli ruhtinaalliset 6 MB, on nyt kasvanut valtaisaksi: 100 MB! Jipii! Vähän aikaa sitten mietin, pitäisikö minun poistaa joitain vanhoja, suorastaan nostalgisia viestejäni, kun tila alkaa taas huveta... mutta eipä tarvitsekaan.
Tämä osoite on tosin aikamoinen spämmiharava, se kun on vanhin edelleen käytössa oleva sähköpostiosoitteeni. Lisätilalle on senkin takia käyttöä.
Työperäinen stressi vaivaa ja lamaannuttaa kaiken luovan. Muutenkin olen ollut aika lailla mietteissäni erään lähipiirin tapahtuman vuoksi. Päässä liikkuu kaikkea sellaista, mistä tekisi mieli kirjoittaa, mutta ei tänne. Onneksi on muitakin paikkoja.
Edellisyönä näin unta, että synnytimme Tanjan kanssa samana päivänä vauvat. Tanja sai tytön ja minä pojan (ja sillä pojulla oli ihan samanlainen nenä kuin minulla pienenä!). Eilinen oli siis toisin sanoen aivan järkyttävän vauvakuumeinen päivä. Miira ahdistui jo ajatuksesta.
Takaisin töiden pariin, että ne edes joskus loppuisivat.
Tilasin viimeinkin SubTV:n ja Mentalwearin yhteisen kesäkampanjapaidan. Jokaisesta paidasta lahjoitetaan lyhentämättömänä 5 euroa Suomen Mielenterveysseuralle. Kobaian Nean innoittamana haastan Kolikon kääntöpuolen kylähullun osallistumaan.
Pikkusiskoni tilasi paidan normaaliuden tuolta puolen. Toivonkin, että hänen kaverinsa ja tuttunsa innostuisivat myös olemaan vähemmän normaaleja. Eihän meistä kukaan oikeasti ole normaali.
Itse valitsin rajatapauksen. Lähinnä se kyllä valitsi minut. Rajatapaus kuvaa minua erittäin hyvin, moneltakin kantilta. Normaalia vierastan, kylähulluuttani en tunnusta, mutta rajalla liikun ja usein.
Koska keskityn nyt vain työprojektiini, tunnen syyllisyyttä niistä muutamasta muusta hommasta, joita minun pitäisi myös tehdä tällä hetkellä. Selvää kuitenkin on, että se homma, josta maksetaan, menee kaiken muun edelle. Varsinkin kun voin oikeastaan vain syyttää itseäni (ja isoa keskusliikettä), että teen tätä nyt näin ahdistuneena.
Työprojekti päättynee tämän viikon aikana, ainakin tahti on viime päivinä ollut hyvä. Tahtikin on kiinni vain itsestäni, joten kunhan vain ruoskin itseäni lisää, niin eiköhän tämä tästä. Aloittaminen oli taas aivan liian vaikeata. Koska joku keksisi jonkun keinon saada siitä helpompaa?
Viikonloppu, jipii! Ja sitten plääh. Suunnitelmat menivät yksi toisensa jälkeen mönkään ja tässä taitaa käydä niin, että lojumme tämän viikonlopun kotona surffailemassa, tuijottamassa telkkaria ja kärsimässä bloody hellistä. Tässä kunnossa ei oikein huvita lähteä leffaan eikä huomenna Klubillekaan.
Videoiden katselu (nauhalla paljon rästiin jääneitä ohjelmia) ei onnistu, ennen kuin jompikumpi meistä onnistuu huomenna löytämään jostain kaupasta puhdistuskasetin – jos silloinkaan. No, ainakin puhdistuskasetin pitäisi auttaa videonauhurin takkuiluun.
Onneksi on toimiva DVD-soitin: meillä on kaksi ennen näkemätöntä leffaa lainassa, tosin se Kurosawa ei varmaankaan kiinnosta Minnaa :-) Omista levyistä on vielä ekstroja katsottavana, joten sitäkin voidaan harkita.
Eilisiltaisen keskustelun seuraus on se, että tämä viikonloppu alkaakin näyttää valoisammalta. Evil ja Eeka ovat tulossa tänne, ja jos hyvä tuuri käy, törmäämme vielä Aaltikseenkin Keskiaikamarkkinoilla. Siellä on tosin niin paljon ihmisiä, että tuurin pitää olla todella hyvä.
Nukuimme tosi pitkään ja nyt onkin paljon tehtävää: raivaus- ja siivoustöitä, ruokaostoksia ja tiskausta. Onneksi täällä on sentään aika siistiä viimeaikaisten juhlien (ja ehkä poissaolojenkin) takia.
Sääennustekin näyttää lupaavalta. Enää tarvitsee päästä eroon maha- ja selkäkivuista, että voi nauttia täysillä.
Ilta sujui mukavasti, kuten tavallista – tosin aika lailla vauhdikkaammin, kuin mihin minä olen tottunut. Pitääköhän opetella bilettämään vanhoilla päivillään? Loppuillasta mentiin jopa keskustaan (Minna ajoi ja minä roikuin mukana), mutta kamut eivät niin vain kelpuuttaneetkaan paikallisia menomestoja. Viimein he menivät Lyniin, mutteivät sitten kestäneetkään teinihelvettiä, ja palasivat piakkoin lähiöön. Paikallisen pubin "ohjelmassa" oli karaokea ja shotteja – me kaksi olimme tosin koko tämän ajan kotona.
Bilettäjät palailivat hilpeinä ja äänekkäinä kolme jälkeen, kuten tavallista. Istuimme vielä hetken keittiössä yömyssyjen ja naposteltavien kanssa, mutta jo neljän jälkeen menimme nukkumaan. Kilttejä tyttöjä ;-)
Hidas käynnistys pitkän valvomisen jälkeen, kuten tavallista. Teetä, aamupalaa, ja bilettäneet tilasivat vielä itselleen pizzat. Minna lähti mikrotukeilemaan ja me alamme pikku hiljaa valmistautua lähtöön. Evil haluaa nähdä teloituksen.
Koska aurinko vilahti jo pilvien takaa ja säärikarvat saivat ulkoilua shortseissa, Provokin siirtyi kesäkuosiin. Hyvästi tunkkaisuus, tervetuloa ilmavuus. Tällaisesta kuosista olen haaveillut jo pidemmän aikaa.
Otsikkokuvassa sen sijaan yhdistyy pulleutemme, Miiran rakastamat voikukat sekä tämä ihana turkulaisuutemme. Miirahan on – uskomatonta kyllä – todistettavasti turkulainen. Siitä rakkaalla vaimollani on ollut mustetta pergamentilla jo kohta kolme vuotta.
Keskiaikamarkkinoilla törmäsimme Aaltoneitoon ja Vesaan. IIH!! Aaltis on kyllä luonnossa vielä söpömpi kuin pikseleinä 
. Olimme kyllä taas ihan hobitteina pitkien ihmisten vieressä.
Mikrotukihommelini oli ihan pala kakkua. Koneen esiasennus loppuun, HomePNA toimimaan ja pöpövaroittimet ajan tasalle. Asensin myös koneelle Firefoxin ja kehotin käyttämään sitä IE:n sijaan. Koneen omistaja oli erittäin kiitollinen ja sanoi, ettei olisi itse hommaan kyennyt. Minä sen sijaan ihmettelin, mitä ihmeellistä muka tein.
Ehdittiin kamujen kanssa sopivasti Vanhalle Suurtorille, että ehdimme katsella myyntikojujen tarjontaa ja asettua sitten paikoillemme ennen torinäytelmään kuuluvaa mestausta. Hyvinhän se oli tehty, ei siinä mitään. Mutta kyllä torikojut, lasten (ja aikuistenkin) toimintapisteet ja kaikki muu olivat kiinnostavampia.
Pääsin taas ampumaan jalkajousella. Tällä kertaa maalina oli sika ja sen vartalon keskikohdassa omena. Napakymppiä en saanut, mutta yhtä nuolta lukuunottamatta kaikki hipoivat omenaa ja yksi osui siihen – sain palkinnokseni syötävän omenan :-)
Löin myös itselleni kuparikolikon, kuolasin korukauppiaiden kojuilla, ostin isälle inkiväärihyytelöä, katsoin, kun kaverit saivat omat hullun paperit, ja tapasin yhden tutun mummislaisenkin, joka kertoi hyviä, erittäin hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät kyllä ylittivät ne huonot.
Minnan kanssa katseltiin niitä lapsellisempia kohteita; pikkuritareiden turnajaisottelu oli hauskaa katsottavaa (Slytherinin väreissä otelleella pojalla ei tosin ollut käärmekuviota vaan lilja!). Ensi vuonna Minna haluaa tehdä oman puumiekan. Minulle kelpaisi kilpi.
Olipa ihana huomata, että muilla on samoja ongelmia kuin itselläni. Mindyn kuumat jalat ovat kuin omani. Sängyssä viilennän jalkapohjiani yleensä toisen jalan sääressä, viileät paikat lakanasta loppuvat nopeasti ja ovat aika tehottomia. Miira sen sijaan palelee jaloistaan, emmekä voi ymmärtää toisiamme. Miiralla pitää aina olla sukat jalassa öisin ja minun jalkani ahdistuvat ajatuksestakin.
Nyt kahvi porisemaan, puuro kiehumaan ja töiden pariin. Olen jo lähellä loppusuoraa ja kohta pääsen tekemään oikeasti jotain mielenkiintoista omien projektieni merkeissä. Koodaamista, jee!
Aamulla pääsin kerrankin aikaisin ylös, mutta ns. aamutoimissa vierähti aikaa. Blogeja, aulabaaria, Prisoner nauhalta ja sen sellaista. Lopulta nukahdin sohvalle ja heräsin äsken. Ei olisi pitänyt. En ollut aamulla erityisen jäykkä eilisestä pesiksestä, mutta nyt olen. Työt jäävät iltaan, enkä ole edes aamupalaa vielä ehtinyt syödä.
Aivotoiminta ei vielä ole käynnistynyt uudestaan, joten pitänee mennä etsimään polttoainetta.
Olipa tylsää töissä. Kun kerrankin olisin halunnut käkkiä museolla ihan yksinäni, paikka veti puoleensa muita työntekijöitä. Neljä henkeä kävi ja oleili pidempäänkin, tosin vain kolme heistä yhtä aikaa. "Setien" kanssa oli ihan mukavaa, tarjosivat pullaakin kun pidettiin teetauko, mutta silti; miksi juuri tänään?
Nukahdin bussiin (en onneksi ajanut pysäkin ohi – olisin joutunut naapurikunnan puolelle), koska eilisilta oli venynyt ja tänään nousin taas aikaisin ylös. Huomenna pitää nousta vielä aikaisemmin ja tänään on siis mentävä ajoissa nukkumaan. Jos olisin fiksu, menisin jo, enkä istuisi tässä. Mutta vielä olisi kotitöitä tehtävänä.
Töiden jälkeen taas urheilua – mihin tämä vielä johtaa? Menimme pallottelemaan melkein samalla porukalla kuin maanantainakin, mutta nyt vielä epävirallisemmin ja lajina oli koripallo. Huhkia siinä sai (meitä oli kuusi), mutta kivaa oli pienistä vammoista huolimatta. Ensi viikolla uudestaan.
Ilta on mennyt pakkaillessa ja "nettirästejä" selvitellessä. Olemme mahdollisesti neljä päivää poissa, ja se vaatii aika paljon mukaan otettavaa kamaa. Onneksi on luvattu hyviä ilmoja; en pakkaa isoa kasaa paksuja vaatteita.
Jännittää enemmän kuin vähän. Pelikaverit saivat päämme käännetyksi ja yhdeltä heistä saamme jopa kyydin! Toivottavasti reissu menee hyvin... edessä on sentään aika erilainen juhannus.
Taannoisessa (kesäkuu?) Hesarin Kuukausiliitteessä oli juttua vöistä. Artikkelissa esiteltiin sitten muutamia hyvännäköisiä tai mielenkiintoisia vöitä ja yksi niistä oli tekstiilivyö sateenkaaren väreissä. Firman nettisivu julkaistiin jutun yhteydessä.
Nettisivulle oli hankalaa päästä, sillä se on tehty toimimaan vain IE:lle ja siinä on javascript-popuphärpäkkeitä. Sivu on täynnä yleistä lätinää vöistä ja niiden käytöstä, muttei esittelyä eri malleista, kuvista nyt puhumattakaan. Ei jälleenmyyjien tietoja, vain pari puhelinnumeroa ja mailiosoite tyyliä myynti@... Kaiken huippuna siellä on joku hemmetin Muotikatsaus, jossa puhutaan syksyn muodista. Päivitys on tehty 15. maaliskuuta 2002!
Tämä on malliesimerkki sellaisesta yrityssivusta, josta ei ole mitään hyötyä kellekään.. paitsi ehkä sille mainostoimistolle, joka sivut teki. Katsokaa ja ottakaa opiksenne: http://www.ninis.fi – ei näin!
Lähtö piakkoin kaupan kautta. Odotettavissa ainakin mielenkiintoinen juhannus, en kuitenkaan vielä tiedä, missä mielessä mielenkiintoinen. Ulkona sataa, ja muutenkin sääennuste näyttää aika huonolta. Ennusteet kuitenkin muuttuvat koko ajan, joten ei tässä vielä kannata masentua sään vuoksi.
Palaamme linjoille sunnuntaina (ellei hyvin käy ja minä pääsen pakoon sieltä korvesta aikaisemmin ;-)). Hyvää juhannusta kaikille ja olkaa varovaisia.
Olemme palanneet, raporttia seuraa myöhemmin. Kuvien lisäksi pitää purkaa reput ja kassit, sekä täyttää pesukone.
Hoidin blogauksen kynä- ja ruutupaperisysteemillä viikonlopun aikana; tuleva raportti perustuu sitten niihin merkintöihin. Minna raportoi tietysti myös.
Heräsin lopulta klo 9.12, vaikka vekkari oli herättämässä jo pari tuntia aiemmin. Kuulin yhden piipityssarjan, mutta painoin torkkua – kerran. Loppuja piipityksiä en sitten enää kuullutkaan. Lopullinen herätys tuli tekstiviestinä Piskiltä. Äkkiä koneelle ja sähköpostien kimppuun!
Tuli odotettu ja kaivattu viesti, johon vastaamme tänä iltana. Fanisivukin saa vaihteeksi päivityksiä.
Nyt pesulle, pukemaan ja töihin!
Juhannus 2004 on viimeinkin paikoillaan. Raportti voi saada vielä lisää sisältöä, jahka tuo toinen ehtii saada jotain aikaiseksi.
Herätys tänään ei ollut mikään miellyttävä. Selkä kramppaa yhdestä kohtaa edelleen ja muutenkin vituttaa. Kämppä on kuin hävityksen kauhistus, eikä näköjään kumpaakaan kiinnosta tehdä asialle mitään. Miiraa tämä ei tunnu edes häiritsevän. Kohta on taas lähdettävä viikon reissuun ja sitä ennen tänne tulee porukkaa kyläänkin. Ei aina jaksaisi nalkuttaakaan, eikä aina jaksaisi näyttää esimerkkiä, koska ei siitä mitään kuitenkaan hyödy.
Museolla oli tavallisen työpäivän ohella siivouspäivä. Jaana tuli kahden tienoilla ja lyhyehkön kahvitauon jälkeen rupesimme töihin. Vajaan neljän tunnin raataminen imi mehut molemmista, ja vaikka ilma onkin upea, en jaksa muuta kuin haaveilla siideristä jonkin jokilaivan kannella..
Kotonakin pitäisi tietty siivota, mutta tänään en enää jaksa. Rinkan voisi tietty yrittää viedä pois tuosta eteisestä tilaa viemästä. Makuupussit samoin.
Minnan töissäoloaika on vierähtänyt liian nopeasti, kun eräidenkin mutkien takaa löytyi retkeily- ja vaellusjuttuja kuvitettuine vaelluspäiväkirjoineen. Tahtoo!! Yeah right, minulla menisi tunturissa hermot ensimmäisenä päivänä, ja roudaisin ihan liikaa vääränlaista tavaraa rinkassani (joka varmaan sekin on vääränlainen). Vaan saahan sitä selailla ja haaveilla...
Juhannusraportti sai vähän lisäyksiä ja tarkennuksia.
Eilisen raadannan jäljiltä selkä on edelleen pirun kipeä. Sitä jomottaa kaikissa asennoissa, eikä ole väliä sillä, istunko vai seisonko. Koripalloilusta ei siis tullut mitään, ja sade taisi sotkea muidenkin pallottelusuunnitelmat. Plääh.
Ulkona on hämärää ja harmaata. Voisi luulla syksyksi.
Kyläluuta on aina vain poissa. Minun pitäisi tiskata ja nauhoittaa Big Bugger... ans kattoo, teenkö kumpaakaan. Mieluiten menisin jo nukkumaan – jos vain selkä antaa lojua rauhassa. Epäilen.
Nyt on se eilen löydetty sivusto koluttu läpikotaisin. Koirasivujen hulppeinta antia löytyi Esteri-mudin pakinoista (niistä aakkosista). Nauroin monta kertaa ääneen.
Kesäkuun kirjoja
Terry Pratchett: The Amazing Maurice and His Educated Rodents
Pillipiiparitarina Pratchettin tapaan. Hauska, eikä aliarvioi kohdeyleisöään (nuoria), mutta eipä Pratchett tee niin muissakaan kirjoissaan.
Terry Pratchett: Night Watch
Aikamatkailua Pratchettin tapaan. Huippuhyvä, mutta tätä luettaessa auttaa, jos on aiemmin lukenut kirjan Thief of Time.
Leena Lehtolainen: Kuparisydän
Yhdellä haukkauksella luettu, aika heppoinen Maria Kallio -dekkari. Mutta menihän se siinä..
Arturo Perez-Reverte: Rummunkalvo
Tämä on kirja minun mieleeni. Mysteeri, erikoisia paikkoja ja/tai ihmisiä, ja paljon faktaa fiktion höysteenä.
Markku Eskelinen & Silja Hiidenheimo: Viiltokuvia - kotimaista kauhua
Joko minä olen paatunut tai sitten tämä oli huono kokoelma. Monissa tarinoissa oli epämiellyttäviä juttuja, muttei varsinaista kauhua.
George R.R. Martin: A Game of Thrones
Ensimmäinen osa fantasiatrilogiaa, jota näemmä muutkin bloggaajat ovat lukeneet. Tätä pitää saada lisää.
Reijo Mäki: Pimeyden tango
Ensimmäinen Vares-dekkarini. Vähän ennalta-arvattava, mutta ihan OK. On aina kiva lukea kirjoja, joissa liikutaan tutuilla nurkilla.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
