Vietimme viikonlopun loppupuolen Helsingissä; Minna poimi minut taas lauantaiaamuna mukaan, kun pääsin töistä. Sain vasta viimeisenä yönä tiedon siitä, että voin viettää lomani toivomanani ajankohtana eli ennen juhannusta. Helsinkiin päästyämme emme sitten ajaneetkaan suoraan vanhempieni luo, vaan vähän matkaa eteenpäin Jumboon ja siellä Stockan Hulluille päiville. Jonotusnumerot kädessä kiersimme jonkin aikaa, mutta kun jonot eivät juuri tuntuneet etenevän, palasimme Helsingin puolelle. Minä menin nukkumaan ja Minna lähti pari tuntia myöhemmin uudestaan Jumboon... ja sai lopulta meille lentoliput.
Lauantai-iltapäivällä juhlittiin Knossoksessa, ja kun päivänsankari työkavereineen oli lähtenyt risteilylle, Minna, isä ja minä vietimme illan kolmisin. Aperitiivit kotona, herkuttelua Saslikissa ja vielä parit jälkiruokadrinkit ennen nukkumaanmenoa. Oltiin tosi pahoilla teillä, kun ei edes jaksettu pelata Alhambraa enää! 
Sunnuntaina Musti (ja tietty koko se porukka) tuli takaisin risteilyltä. Me olimme nukkuneet pitkään, relailleet ja tehneet vähän kotitöitä sitä ennen. Terassikausikin ehdittiin avata: istuimme iltapäivällä jonkin aikaa parvekkeella ottamassa aurinkoa (ja punkkua). Ruoka oli valmista, kun isä ja Musti tulivat ovesta sisään – ja taas herkuteltiin. Tosin tämän ruoan Musti oli tehnyt etukäteen, meille jäi vain alkupalojen ja lisukkeiden teko sekä pääruoan lämmittäminen.
Illalla saunottiin, katsottiin TV:tä, ja jäätiin vielä yöksi. Maanantaiaamuna lähdettiin kotia kohti, mutta kun kerrankin ei ollut minkäänlaista kiirettä tai aikataulua, pysähdeltiin matkan varrella useammassakin paikassa.
Kotona olemme olleet enemmän tai vähemmän ahkeria, suunnitelleet tulevaa reissua, pyykänneet, katselleet rästiohjelmia pois ja suunnitelleet... ai, se onkin jo mainittu. Minun keskittymiskykyni on aika olematon nyt, kun ajatukset pyörivät vain matkassa ja kaikessa siihen liittyvässä.
Pääsiäinen oli ja meni. Miiran piti olla enimmäkseen töissä, mutta töistä tarjottiin vapaapäiviä, joihin Miira tarrasi kiinni. Kävimme Miiran kanssa Tanjan, Riston ja Matiaksen luona kahvilla ja tarjosimme kahvit vanhemmilleni ja Miralle. Teimme hyvää ruokaa ja minä kutsuin itseni yhtenä päivänä vahingossa syömään vanhemmilleni. Ihan mukava pääsiäinen, eikä ollut hoppua.
Pääsiäisen jälkeen lähdin Mirvan ja Terhin kanssa Tallinnaan ostosmatkalle. Kolme keissiä hyvyyksiä (Miiralle siideriä ja minulle kaht lai lonkeroa) tuli ostettua, mutta ei pahemmin muuta. Syömässä kävimme Oliverissa ja chateaubriand oli hyvää! Tallinnaan on pakko päästä Miiran kanssa rakkauslomalle joskus – juomaan uskomatonta kaakaota Vene 6:ssä sijaitsevaan tunnelmalliseen kahvilaan.
Yksi koulukavereistani käyttää termiä rakkausloma. Se on jotenkin suloinen ja ihq sana. Rakkausloma. Varsinaiselle rakkauslomalle lähdetään 29.5. ja sen käänteitä voi seurata reissublogista.
Olin eilen eräänlaisella hurmoksellisella rakkausmatkalla Tavastialla. The Ark veti törkeän hyvän keikan ja Olan karisma on jotain käsittämättömän suurta. Paikoitellen keikkaa olisi voinut kutsua uskonnolliseksi kokemukseksi.
Rakkaudesta Miiraan olen häätänyt hänet tänä viikonloppuna Helsinkiin. Saan kärttyillä yksin opinnäytetyöni parissa. Alan vähitellen vakuuttua siitä, että se valmistuu joskus ja sen myötä minäkin valmistun joskus. Tällä hetkellä valmistumisen ehdoton takaraja on 28.5. eli siihen mennessä pitäisi kaikki paperit olla kunnossa ja prosessoituina. Koulun puolesta nuo voisivat olla kunnossa vasta kesäkuun puolella, mutta siihen mennessä minä olen huuhtonut koulun kurkusta alas hyvällä englantilaisella siiderillä jo useampaan otteeseen.
Eilen: sadetta ja tuulta, tuulta ja sadetta. Varmaan ihan hyvä luonnon (ja heinänuhan) kannalta, muuten ei ollenkaan mukavaa. Onneksi sillä hetkellä, kun astuin ExpressBussista ulos ja kävelin Töölönrantaan, ei satanut juuri ollenkaan.
Menin baarin puolelle ja katsoin siellä olevia ihmisiä. Tässä vaiheessa kello oli ehkä varttia vaille kuusi (miitin alkamisaika 17, bussin ilmoitettu saapumisaika 17.40). Ei selkeästi blogiporukan näköistä ryhmää, mutta yksi pieni joukko näytti siltä, että voisi ehkä olla... Otin siiderin ja parkkeerasin itseni baaritiskille sen pienen ryhmän lähelle. Tiskin toisella puolella istui miellyttävän näköinen nuori mies, jonka katseessa oli tuttua epävarmuutta. Otin kuvan Fotoprovoon noin viittä vaille kuudelta ja pian tunnistin tuttuja puheenaiheita. Menin esittäytymään porukalle (se toinen oli myös juuri liittynyt sohvilla istuvaan seuraan) ja perillä oltiin.
Lisää väkeä tuli tipoittain eikä jutunaiheista tainnut pulaa olla. Sun äitis (kiva nähdä livenä!) raportoi jokseenkin tyhjentävästi kaiken; olikohan sillä mukana nauhuri ;-) ? Join vielä toisen siiderin ja yhden tumman Velkon. Kamalat hinnat muuten, en suosittele Töölönrantaa budjettimatkaajille, edes hintojen pääkaupunkilisään varautuneille. Tumma Velkokin, jossa on prosentteja vähemmän kuin monessa muussa, maksoi täydet kuusi euroa. Muutama poistui, loput alkoivat tehdä lähtöä jatkopaikkaan ehkä kymmenen tienoilla.
Puoli yhdeltätoista oltiin joka tapauksessa perillä Sandelsissa & Sveicissä (tarkistin lähetetyistä tekstareista). Siellä annos pelmeneitä (nam!) ja yksi siideri lisää. Paikka oli ihan täynnä meidän sinne tultuamme, eikä kaikille ollut heti istumapaikkaa. Niitä sitten valloitettiin sitä mukaa kuin väljeni. Lopuksi viimeiset 10 henkeä (Kriisi, Virkanainen, pni, Janne, Seppänen, Laura, Marinadi, nikc, PA sekä allekirjoittanut, jos oikein muistan) pääsivät kaikki saman pöydän ääreen omaan syvennykseen... which was nice.
Kun sieltä lopulta lähdettiin, lähes kaikki yhtä aikaa, minä jatkoin vielä Mannerheimintien Viljamiin, jossa Piski oli kavereidensa kanssa. Ero seurueiden välillä oli kuin yöllä ja päivällä, esimerkiksi nämä: blogi-ihmiset olivat rauhallisia, nämä toiset remuisia. Blogijoukossa saattoi puhua normaaliäänellä, tässä toisessa olisi pitänyt huutaa. Söin vielä toastin yöpalaksi, join yhden vehnäoluen ja pilkun jälkeen alettiin tehdä lähtöä (minä ja Piski tietysti yhdessä, kun samaan suuntaan mentiin). Vartin yli kolme "kotona", nukkumaan puoli viiden maissa – pitihän blogit lukea, mailit tarkistaa, appelsiinimehua juoda ja Minnan kanssa puhua puhelimessa.
Näin hurjan määrän uusia naamoja, löysin uusia blogeja, joista jotkut olivatkin jo tuttuja satunnaisvisiiteiltä – huomasin tämän, kun menin Takaisin Kallioon ja Kriisipuuroa kurkkimaan. Kaikki, niin uudet kuin vanhatkin tuttavuudet, olivat jotenkin tosi sympaattisia ja mukavia. Olisin viihtynyt vaikka kuinka pitkään.
Satunnaisia huomioita lopuksi:
Tupakoimattomien seuraan tottuneelle ilta oli kuin savusukellus.
Laura oli ihan mielettömän symppis (ja etäisesti tutunnäköinen).
Veera on "aika" hottis.
pni on kiva.
Please, sir, I want some more!
Näin unia halailusta ja heräsin tyytyväisenä. Vaatteet tuulettumaan, aamupalaa ostamaan (kolmen maissa iltapäivällä) ja taas koneelle. Kohta Piskin ja Stuban luo syömään ja katsomaan Soitinmenot-DVD:tä.
Olin sitten unohtanut kotiin yhtä jos toistakin. Ensin allergiatabut, joiden ihan oikeasti luulin olevan mukana. Jep, pieni lääkerasia oli taskussa kuten tavallista, mutta kun avasin sen, siellä olikin vain särkylääkkeitä; allergiatabut olin tainnut käyttää edellisellä reissulla. Tänä aamuna paraatiin valmistautuessa huomasin myös, ettei partiopaidan mukana ollutkaan huivia. Ups. Niijjoo, taisin heittää sen pyykkikoriin viime häppeningin jälkeen. Onneksi kamut toivat kololta yhden huivin lainaksi. Tyhmä minä.
Naapurin pihalla kissa tuijotti puussa istuvaa sepelkyyhkyä ja alkoi sitten hitaasti kiivetä puuhun. Jo puun lähestyminen oli hassunnäköistä vaanimista, kiipeämisestä nyt puhumattakaan. Ennen kuin se ehti metrinkään korkeuteen, kyyhky lensi tiehensä. Minä jäin virnistelemään koneen ääreen ja kurkkimaan monitorin yli, kun katti lähti mukamas muina miehinä pois.
Bussissa paluumatkalla tyhmiä mummoja, jotka kaikki kyselivät rahastajalta vuoron perään, onko päivän lehteä ja onko luettavaa. "Ai eikö ole mitään muuta?" Linja-autoasemalla sen sata ja yksi kioskia, josta olisi voinut ostaa lukemista. Tai kuljettaa omaa kirjaa mukana (kuten minä), että saa lukea sitä, mitä haluaa. Pösilöt.
Kohta nukkumaan, jos en ole tyhmä ja valvon (vaikka väsyttää ja huomenna saa nukkua ihan kivan pitkään).
On jo 23.4. – hyvää yrjönpäivää, kaikki partiolaiset... ja muutkin!
Tästä tulee mahtava kesä! Ihan takuulla! Ensi kuun loppupuolella, noin viikko ennen lähtöä, saan (ostan) kickbiken, jollaisesta olen haaveillut jo pitkään – ainakin niistä taannoisista messuista lähtien. Ja onhan se aikuisempi ja coolimpi kuin potkulauta. Vehje on vähän käytetty ja hinta suorastaan halpa, alle puolet alkuperäisestä ovh:sta. Kelpaa sitten potkia..
Toinen ihkutuksenaihe on uusi luottokorttini (nyyh, ensimmäiseni!). Itse valittu kuva ja kaikkea. Nyt voidaan tehdä loput lippuvaraukset reissua varten ja sitten ottaa kortti mukaan vararahaksi.
Kolmannesta aiheesta lisää Fanitusblogissa.
Lopuksi pienempiä ihkutuksia: saatiin Piskiltä ja Stubalta kävelylenkkarit, jotka koeajon perusteella näyttäisivät sopivan Minnalle just eikä melkein. Sellaisia tarvitaan matkalle, ja aina parempi, jos homma järjestyy näin kätevästi. Ja ne ovat tosi hyvän näköiset. Iih! Eilen katsottiin Myytinmurtajia, jossa Jamie ja Adam kilpailivat erilaisissa jutuissa. Yksi osa-alueista oli "pelkokerroin", ja siinä oli mm. pieniä viljakäärmeitä. Iih, mitä söpöläisiä! Ja kauniita kuin mitkä! Ja melkein joka päivä: Cute overload, jossa eilen oli mm. maailman ihkuimmat robot!
Piski ja Laura tulivat yllättäen käymään Turussa. Syynä oli Lauran asunnonetsintä ja kolme näyttöä. Käytiin läpi ne kolme asuntoa – Minna ajoi, minä ja Piski hengailimme mukana ja Laura kävi sisällä – ja päädyttiin yhteen. Sopimus syntyi parin tunnin sisällä ja sitten parivaljakko lähti takaisin Helsinkiin, kumpikin omiin bileisiinsä.
Me suuntasimme keskustaan ja sieltä Linnaan. Skumppaa ja muuta kuplivaa juotiin, musiikkia kuunneltiin ja hauskaa oli. Tuttujakin nähtiin. Mutta jossain vaiheessa väenpaljous alkoi ahdistaa ja sitten alettiin tehdä lähtöä Börjen vastustuksesta huolimatta. Jossain vaiheessa ei vaan pysty. Sitäpaitsi edessä on vielä töitä.. eli pitäisi herätä ajoissa.
Huhtikuun kirjoja
Seppo Heikinheimo: Mätämunan muistelmat
Omaelämäkertaa, anekdootteja, juttuja ja huulenheittoa. Ihanaa ilkikurisuutta mutta myös turhanpäiväistä katkeruutta. Oli silti ihan luettava, lähinnä niiden juttujen takia.
Paul Auster: City of Glass
New York -trilogian ensimmäinen osa, omalaatuinen dekkari omalaatuisesta tapauksesta, joka ehkä perustuu väärinkäsitykseen. Ajatuksia herättävä, piti otteessaan bussimatkan kumpaankin suuuntaan (luin tämän käydessäni Helsingissä).
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
