Miira oli tänään (eilen, jos ollaan tarkkoja) kanssani uimahallissa vesikävelemässä. Olen aika yllättynyt, että Miira lähti ihan oikeasti kuntoilemaan ja vielä veteen. Voi olla, ettei meistä kumpikaan olisi päässyt liikkeelle kymmenen aikaan aamulla, ellei Vaula olisi tullut mukaan. Kuntoiluyllätykset eivät loppuneet yhteen vesikävelykertaan – ostimme 20 kappaleen sarjalipun Imppariin, joka Miiran on käytettävä tammikuuhun 2008 mennessä. Ehkä tästä yhteisestä kuntoilusta tuleekin tänä vuonna jotain.
Uimahallireissun jälkeen huristimme kiireen vilkkaa kotiin noukkimaan Tinan mukaamme. Tinalla on silmässä haavauma, johon Petvetin tuttu lääkäri antoi silmätippoja ja antibiootteja. Tina näytti mallia, kuinka eläinlääkärissä käyttäydytään: typy oli rauhallinen ja kiltti ja ärhenteli vain hieman, kun sai kipulääkettä piikistä. Seuraavan 10 päivän ajan olemme Tinan ylimmät ystävät (tai sitten emme) silmätippojen kanssa. Tina sai muuten samaa pahanhajuista (ja oletettavasti pahanmakuistakin) antibioottia kuin Leevi viime toukokuussa.
Olen viime päivinä koukkuuntunut Aapelin ysipalloon ja järkyttyneenä oivalsin aiemmin tänään, että yksi joululahjakirjoistamme on edelleen lukematta. Heli (Koivula-)Krugerin Olen koskettanut taivasta on maannut yöpöydän virkaa toimittavalla nukensängyllä aattoillasta asti. Kirjan voisi loppiaisviikonlopun aikana ahmia viimeisten suklaakonvehtien kera (vaikka kirjoja ei saisikaan lukea suklaata syödessä).
Kolme tilausta Amazonilta (joista kaksi on meille ja kolmas Miralle). Tammikuun lopussakin taitaa tulla taas joulu...
* ABBAn "Happy New Year" on soinut viime vuoden lopusta päässäni. **
** Terkkuja valloittavalle Kauralle, jolta sain inspiraation näihin ihaniin tähtösiin. ***
*** Lukekaa Kauraa! Viistolla pinnalla on minulle Vuoden blogi 2005.
Isän veljen eli setäni eli kummisetäni 50-vuotispäiviä vietettiin tänään (eilen t. nipo). Varsinainen syntymäpäivä oli jo viime vuoden puolella, mutta bileet siirtyivät tälle vuodelle etelänmatkan vuoksi. Tilausajobussi noukki meidät lähimmältä bussipysäkiltä neljän maissa, emmekä tienneet yhtään minne olimme menossa. Ei kyllä tiennyt päivänsankarikaan.
Päädyimme lopulta Kakskerran Hirvilammelle. Paikka oli aikast hiano ja nyt onkin jo Miiran seuraavien tasakymmenten suunnittelu täydessä vauhdissa (vaikka niihin onkin vielä 5,5 vuotta aikaa ja minäkin ehdin tasakymmenvanhentua sitä ennen).
Hirvilammella syötiin ja juotiin hyvin. Sillit olivat tosi nameja, lämmin ruoka uuuuuh ja kakku ihan taivaallista. Söin Mirankin osuuden (pikkusisko ei ollut paikalla, joten äiti söi Miran osuuden lämpimästä ruoasta ja minä kakusta).
Ennen syömistä olimme pulkkamäessä keräämässä ruokahalua ja meno oli hurjaa. Ruoan jälkeen minä ja Miira sekä pari muuta naista menimme saunaan ja loput porukasta siirtyivät pulkkamäkeen. Upouusi Cobramme on muuten hyvä, mutta se ei taida kestää meidän painojamme. Ensi vuonna ostamme vain peruspulkan, joka kestää vuosia. Yksi meillä jo on. Taitaa olla jostain vuodelta 1993.
Tilausajobussi toi meidät myös kotiin ja jo puoli yhden kieppeillä korkkasimme siiderin kotona. En kyllä tiedä, kiitänkö vai vihaanko itseäni aamulla korkkaamisesta. Kivaa kyllä oli, joten eiköhän tämä tästä.
Nyt pelaamme Miiran kanssa ysipalloa ja ehkä jo kohta vetäydymme nukkumaan. Minäkin olen siirtynyt jo vissyyn.
PS. Känniblogista, hyvää yötä!
Ei taaskaan krapulaa. En sitä kyllä (varmaan) kaipaisikaan, mutta haluaisin sen nyt edes kerran kokea. Pitäisi joskus heittää järki mäkeen ja juoda niin paljon kuin pystyy. Eilenkin vaihtelin koko ajan alkoholipitoisten ja alkoholittomien juomien välillä ja ennen nukkumaanmenoa suolasin itseni.
Tänään luvassa pyykkäystä, telsun tuijottelua (uudet Marplet ovat vähän epäilyttäviä, mutta pakko ne on silti katsoa) sekä sukkien kutomista. Tämän talven seitsemäs sukkapari on työn alla. (Tässä välissä eksyin Novitan sivuille vartiksi.) Kevätkaudeksi olikin taas tullut uusia värejä 7 veljekseen, pitääkin mennä kauppaan katsomaan, olisiko sinne jo tullut.
Peter Harryson ei enää tänä vuonna juonna Så ska det låtaa ja pianistitkin (Anders & Robban) ovat vaihtuneet. Suhtaudun epäilevästi uuteen Peter-nimiseen juontajaan ja uusiin pianisteihin (muutos on aina vaikeaa). Pitänee kuitenkin antaa ohjelmalle ja uusille henkilöille tilaisuus. Ehkä.
Söimme äsken Miiran kanssa aamupalaa. Miira lähtee kohta töihin ja minä menen viimeinkin nukkumaan. Mietityttää kaikenlaiset asiat ja pakotin itseni olemaan hereillä niiden takia. Ei kannattaisi, mutta tässäkään tapauksessa järki ei voita.
Virkanainen jutteli kaimoista. Tuli mieleen omaa nimeäni edeltävät ehdokkaat. Yksi nimi, josta äitini kovasti piti, oli Milla, mutta häntä vastustettiin kahdelta taholta: isä siksi, että Aku Ankassa on Milla Magia ja se on pahis, mummi siksi, että lehdessä oli juuri ollut eläinten nimipäivien kohdalla Milla, ja se oli ollut kissan nimi.
Kirja-addikti taas jutteli covereista. Minä olen yleensä cover-tulkintoja vastaan, koska useimmiten ne eivät tuo mitään uutta alkuperäiseen. Poikkeuksia tietenkin on, mutta enemmän sitä törmää onnettoman huonoon coveriin kuin hyvään. Ja eräitä "artisteja" ei koskaan pitäisi päästää tekemään covereita – ei ainakaan Sarah Brightmania eikä Michael Boltonia! En koskaan anna Brightmanille anteeksi Beethovenin seitsemännen sinfonian raiskausta (sinfoniassa on tolkuttoman kaunis hidas osa, jonka BS – anteeksi, S.B. – levytti sanoitusten ja kieunnan kera).
Olen nyt käynyt Minnan kanssa kaksi kertaa uimassa – tai oikeastaan vesijuoksua harrastamassa. Ensimmäinen kerta oli joskus viime viikolla, aamulla, toinen eilen iltapäivällä. Eilen altaassa oli melkeinpä ruuhkaa, ja lisäksi tyyppejä, jotka eivät osanneet ohittaa oikein, jotka uivat vesijuoksijoiden seassa, vaikka vieressä oli toinen rata, kikattelevia teinityttöjä (vesijuoksua kolmen rivissä) ja pari kutevaa idioottia. Mikä pakko sinne altaaseen on tulla lääppimään? Olisivat hankkineet porealtaan!
Minusta on selkeästi tullut keskiäkäinen kääkkä. Ensi kerralla menemme uimaan aamulla, vaikka kuinka väsyttäisi ja inhottaisi. Aamusella uivat mummot näkyivät osaavan altaan liikennesäännöt.
Huomaan toteuttavani blogiin kirjoittamisessa pääasiallisesti seuraavaa linjaa: jos minulla ei ole mitään vitsikästä, positiivista tai muuten vain mukamas mielenkiintoista kirjoitettavaa, en kirjoita. Viime kuukausien kirjoitustiheydestä on siis helppo tehdä johtopäätös, ettei minulla ole ollut kovin kivaa. Ei se kuitenkaan ihan niinkään mene.
Joulukuun ehdottomia huippuhetkiä olivat The Arkin keikat Tavastialla ja Kårenilla. Siinä vasta (live)bändi. Arkin levyt ovat myös vallanneet auton cd-soittimen, enkä taida osata enää muuta autossa kuunnellakaan (ainakaan yksin ajellessa).
Miiran yövuorot ovat kyllä murhaa minulle. En vain osaa mennä nukkumaan ajoissa. Sitten kukun ja käkin täällä ja ärsyynnyn, koska valvon liian myöhään. Ja kun ärsyynnyn, alan tehdä jotain hyödyllistä. Ja kun teen hyödyllistä, valvon pidempään ja kun huomaan, mitä kello on, ärsyynnyn vielä enemmän ja sitten kaikki alkaa taas alusta.
Itseänikin häiritsee tekstini pomppiva epäloogisuus.
Olen kuitenkin varma, että ne asiat, jotka valvottavat ja joista haluaisin paasata blogissakin, järjestyvät aina jollain tavalla. Nyt pitäisi vain saada tuo sumuverho pois pään sisältä ja ryhtyä toimeen.
Kohta alan paasata musiikista ja sen mieltä parantavasta voimasta ja siitä, kuinka Marie ja Per on ihkuja ja Ola seksy, joten nyt on paras mennä koneelta pois. En kestäisi edes itse lukea niitä juttuja. Riittää, että keskustelen niistä itseni kanssa ihan näin aivotusten.
(Mutta kyllä se on niin, että tietty musiikki tehoaa aina – kunhan vain osaa oikean biisijärjestyksen.)
Melkein meinasi unohtua hiustenleikkuu. Hiukseni eivät ole tainneet olla näin pitkät vähintään viiteen vuoteen (korvani melkein peittyvät puoleen väliin asti!! *), eikä minua ole edes ahdistanut. Tämän yön aikana olen huomannut ensioireet. Epäilen, että hyvin pian letti lyhenee reilusti.
* Puhumattakaan pulisongeistani, jotka ovat ihan järkyttävät. Pulisongit ovat minusta vähän öklöjä. Yleensä pulisonkisänkikin viimeistellään partaterällä, ettei vain mitään jäisi. Mutta jakauksesta keskellä päätä tykkään, ja se olisikin ainoa syy, miksi voisin tätä hirmuisan pitkää lettiä vielä pitää.
Laivalla taas. Yövuorosta kotiin, pikainen vaatteidenvaihto ja loppukamojen pakkaus. Sitten saatiinkin jo juosta bussiin – ja vielä toiseenkin! Täysin periaatteiden vastaista, mutta taisi olla pakkotilanne..
Täällä haihtuivat pikku hiljaa kaikki paineet, ärtymykset (rasistinen duunikaveri, ruuhkabussit, idiootit liikenteessä, kaikki, mikä vain voi nakertaa): uni tietysti auttoi asiaa. Samoin luxushytti, jossa oli TV, jääkaappi ja parisänky. Skumpan jälkeen nukuinkin hyvin, laivan keinumisesta välittämättä.
Nyt on välipala syöty, pari lonkkua juotu ja paikkoja katsastettu. On melko hiljaista: liikkeellä enimmäkseen eläkeikäisiä, jotka näyttävät viihtyvän aina siellä, missä on elävää musiikkia.
Tukholman jälkeen oikeaa ruokaa, jossain välissä shoppailua (aion ostaa varastoon mallasviskiä!) ja muuta mukavaa. Rentoutuminen on pääasia.
Pitäähän sitä meemiin osallistua, kun peräti kolmelta taholta haastettiin. Sori Koo, nämä jutut tuskin ovat HLBT-spesifisiä..
1. Höystän keskusteluja elokuvarepliikeillä ja hyödyttömällä nippelitiedolla. Repliikeistä harvoin sanon mitään selventävää (ja niinpä toinen onkin sitten ihan pihalla..), mutta nippelitiedon saatan "otsikoida" sanomalla esim. "Hyödytöntä tietoa osa 61 558.."
2. Inhoan shoppailua ja erityisesti vaateostoksilla käyntiä. Ostan uusia pitkiä housuja vasta, kun vanhat alkavat hajota päälle (ja tällä hetkellä taidan omistaa kahdet ehjät housut). Onkohan tämä putsiutta vai pelkkää laiskuutta?
3. Keräilen, säästän ja varastoin kaikenlaisia paperilappuja, riekaleita ja pieniäkin palasia, koska niitä voi käyttää ATC-korttien tekemiseen. Kaksi joulupaperiakin nappasin pakettien päältä talteen ja ilmoitin Minnalle, että niitä voi käyttää; näpit irti! Samasta syystä poimin mukaani muutakin pientä löytötavaraa: nappeja, prikkoja yms.
4. Olen kielinipo kuten Matkalla-Marjutkin, enkä osaa nauttia tekstistä, jos siinä on paljon kielioppi-, kirjoitus-, paino- tai muita virheitä. Pätee ainakin suomen- ja englanninkielisiin teksteihin. Joskus takerrun pariin virheeseen enkä osaa hahmottaa kokonaisuutta. Töissä haluaisin kirjoittaa kaikki tiedotteet, taulut ja laput uusiksi!
5. Käytän aina käsisuihkua "isomman hädän" jälkeen, jos se vain on mahdollista. Jos käytän pelkkää paperia, olo jää likaiseksi. Onneksi en juurikaan joudu käymään "täysistunnoilla" kodin ulkopuolella ollessani.
Minna kirjoittakoon omista omituisuuksistaan. Omasta puolestani haastan mukaan kirjastotädin, sillä lähes kaikki muut lukemani bloggaajat ovatkin jo osallistuneet..
Käskystä listaan viisi outoutta, vaikka en edes ole outo. Hieman omalaatuinen, kenties, mutta sekin voi olla vain kuvitelmaa.
Yksi hassu tapa liittyy sormuksiini. En osaa pitää vasemman nimettömän sormuksia kotona, mutta jos lähden ulos, vaikka vain kauppaan, sormusten pitää olla sormessa. Yleensä huomaan jo hississä, että jotain tärkeää puuttuu. Pari kertaa olen joutunut palaamaan kotiin hakemaan sormukset.
Omituisia, sensuroituja tapoja on enemmänkin, mutta en kehtaa kirjoittaa niitä. Voi jopa olla, etteivät ne edes ole omituisia. Harvemmin sitä kuitenkin niistä sensuroiduista asioista juttelee yleisesti.
Marjutin perässä...
Neljä työpaikkaa, jotka minulla on ollut elämäni aikana
- tiedotussihteeri
- kirjastoavustaja
- museoapulainen
- elektroniikkatyöntekijä
Neljä elokuvaa, joita voin katsoa uudestaan ja uudestaan
- Casablanca
- Rio Bravo
- Taru Sormusten Herrasta (kaikki osat, mieluiten extended-versioina)
- useimmat Disneyn pitkät piirretyt
Neljä paikkaa, joissa olen asunut
- Käpylä (Helsinki)
- Tapaninkylä (Helsinki)
- Liminka (lukuvuoden verran)
- Turku
Neljä TV-ohjelmaa, joista pidän
- NYPD Blue
- Xena
- C.S.I.
- Taistelupari
Neljä paikkaa, joissa olen käynyt lomalla
- Helsingborg
- Lontoo
- Tallinna
- Praha
Neljä suosikkiruokaani
- lammaspaisti
- sushi
- chili con carne
- sisäfilepihvit valkosipulivoin kanssa
Neljä saittia, joilla käyn päivittäin
- Blogilista.fi
- Mbnet.fi
- Yahoon postit
- Paikallissää: Turku
Neljä paikkaa, joissa olisin mieluummin juuri nyt
- Australia
- Japani
- Alvar (baari)
- sänky
Neljä blogia, joita mainostan
- Näkymätön kirjasto
- Kirja-addiktin tunnustuksia
- Pagistaan
- Nainen ratissa
Maanantain jännitettävä asia oli työhaastattelu. Nyt ei tarvitse enää jännittää mitään, koska työpaikka on minun. Helmikuun alusta siirryn ensimmäiseen palkattuun kokopäivätyöhön. Woohoo! Jipii! Ja ennen kaikkea iiiik ja kääk.
Kamalasti hoidettavia asioita tällainen statuksenmuutos aiheuttaa, mutta en valita. Huomenna menen sivutyöhöni opettamaan osan tekemistäni asioista ihmiselle, joka on useammin paikalla kuin minä. Tämä sattumalta sovittiin jo aiemmin. Viikonloppuna risteillään Xenautican merkeissä ja alkuviikosta pitää joko häärätä paljon tai käyttää viimeiset "vapaat" löhöilyn merkeissä.
Käsittämättömästi olen taas pudonnut jaloilleni kuin kissa.
Eniten rasittaa tekemätön työ, niinhän se menee. Ja jopa onkin ollut rasittunut, väsynyt ja kurja olo koko aamupäivän, kun piti aloittaa 'Nautica-juttujen viimeistely, mutta addiktio veti Blogilistaa lukemaan, posteja tsekkailemaan ja hömppää selailemaan. Palkkatöistä minulla on vapaa viikonloppu.
Jotenkuten sain silti aloitetuksi (miksi aloittaminen on aina niin pirun vaikeaa?) ja yksi homma tulikin jo valmiiksi – ei ollut hankalaa, ei kestänyt kauan, ei rassannut yhtään (paitsi selkää, joka ei taaskaan tykännyt epäergonomisesta työasennosta, koska oli jo eilen töissä alkanut jumittaa). Palkinnoksi kaadoin itselleni lasillisen punaviiniä, ja sen lämpenemistä odottaessani (avattu pullo on jääkaapissa) laitoin pari mukillista teetä.
Seuraavakin homma alkoi lupaavasti. Ans kattoo, mihin tässä vielä päädytään..
Jaha, Minna soitti ja sillä on suunnitelmia pääni menoksi. Niiden töiden lisäksi ruumiinkulttuuria ja ihkutusta parissakin paikkaa (esim. eläinkaupassa). Pesulle ja pukeutumaan siis. Minnan ehdottama liikunta tekisi luultavasti hyvää selälle, joten kauhean tosissani en vastustellut.
Selkä muuten ei tykännyt yhtään hepuleista, joita sain lukiessani Termaria. Muutamat jutut osuivat suoraan nauruhermoon. Nauru pidentää ikää, joten pamautin taas yhden blogin suosikkeihini.. ihan terveydellisistä syistä.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
