Viikko sitten huomasin flunssan ensioireet. Torstaina ja perjantaina olo oli aivan kamala, mutta lauantaiaamu ei ollutkaan enää niin paha. Selvisin vähemmällä kuin pelkäsin ja tänään olen ollut jo ihan hyvässä kunnossa. Yskä kestää varmaan vielä pitkään, näin ainakin muilla saman taudin läpikäyneillä.
Miiran mielestä kuitenkin sairauteni ilmenee tänään vain eri tavalla. Olen ylipirteä ja haluan siivota. En sentään ole Miiraa patistanut, vaan vain itsekseni iloisena kuurannut vessaa. Oireiluni alkoi viime yön tiskauskohtauksesta. Keskellä yötä oli tiskattava aseet, että sain altaat tyhjiksi. Mikään ei keittiössä ärsytä niin paljon kuin se, että altaissa on tavaraa.
Big Brotheriakin on kestänyt nyt viikon. Kuten arvata saattoi, olen koukussa. Netti-tv:tä en ole tilannut, mutta jos meillä olisi digiboksi, voisin sortua 24/7-kaapeliversioon. 96 päivää on pitkä aika, ehkä sitä kuitenkin jossain vaiheessa tarvitsee lisää ja silloin netti-tv on vaihtoehto...
Tällä hetkellä Provon hittimittari näyttää 99998 kävijää. Hurjaa! Vaikka Provosta ei olisi muille mitään iloa, niin itselle iloa tulee siitä, kun voi lukea arkistoja. Nytkin luin ensimmäisiä blogimerkintöjä ja olin ihan ihmeissäni, oliko niistä tapahtumista jo niin pitkä aika. Aika rientää, ei voi muuta todeta. Arkistoista on myös hyvä tarkistaa asioita... kuten esimerkiksi mitä on tullut tehtyä ja milloin. Joskus jopa selviää miksi!
Marikan ja Tuomaksen luona oli mukavaa ja Pimu oli hehkeä. Kissakuume iski, mutta se alkaa jo olla normaalia – lähes kaikki kissat aiheuttavat sitä meille. Olisi todella hienoa, jos suunnitelmamme yhteisistä kuntoiluhetkistä onnistuisi Marikan kanssa, samalla pääsisi juoruilemaan. Jotkut ihmissuhteet eivät haihdu tauoista huolimatta.
Viime yönä en päässyt nukkumaan ennen kuin Miira lähti töihin. Tänä yönä näyttää myös pahalta, mutta tähtään siihen, että olen sängyssä ennen neljää. Miira vielä viime sanoikseen ennen nukahtamista sanoi minulle, etten saisi valvoa niin pitkään kuin eilen. Sen voin jo nyt luvata.
Haluaisin säännöllisen unirytmin. Joko niin, että valvon yöt ja nukun päivät tai sitten tämän perinteisen version yöllä nukkumisesta ja valvomisesta päivällä. Tällaista puolielämää en halua jatkaa. Tarvitsisin rankan viikkoaikataulun, jotta saisin rytmin kuntoon. Sitä ei ole luvassa vähään aikaan, ainakaan jos pelkillä koulutunneilla mitataan. Itsekuria pitäisi myös saada lisää. Sitäkään ei taida olla tulossa mistään.
Koulu alkoi ja samalla alkoivat unet opettajista. Yleensä keskityn vain yhteen opettajaan unissani, mutta muut vierailevat aina välillä. Toivoisin, etteivät uneni olisi niin aitoja. Aitous lisää hämmennystä herätessä. Muuten en valita, pitäähän sitä jotain äksöniä olla, vaikka vain unissaan.
Paljon olisi tehtävää, joten aikani kuluksi taidankin ensin tehdä to do -seinätaulun. Näin ne ongelmat ratkotaan...
Kun äsken istuimme tunnin verran olohuoneessa, kummankin kone tilttasi. Tämä minun pöytäkoneeni tekee sitä siloin tällöin: jämähtää toimintakyvyttömäksi mennessään valmiustilaan, eli ei siinä mitään uutta. Ärsyttävää kuitenkin. Minnan läppäri taas ei yleensä tilttaile, mutta nyt niin kävi. Oli ilmeisesti sammuttanut itsensä sen tunnin aikana.. ja Minnahan skitsahti. Lisä-ärsytystä tuli minun profiilistani koneella (se pitää poistaa ja minun pitää siivota tiedostoni), irkkiin pääsemättömyydestä ja lopulta kai kaikesta.
Koneen ääressä istuva ärripurri on kaukana siitä ihanasta ihmisestä, jolla oli ruoka melkein valmiina, kun tulin töistä, ja joka ehdotti siideriä ruokajuomaksi.. ja antoi vielä omankin lasillisensa minulle. Ruoka oli muuten herkullista: kanasuikaleista, ruokakermasta, vahvasta currysta ja kasviksista tehty kastike, riisin ja kaali-kurpitsasalaatin kera. Nam!
Nyt vain odottelen, että kohtaus menee ohi ja pääsen postaamaan tämän kirjoituksen. Sitten taas olohuoneeseen korttien ja rästiohjelmien pariin, ellei Minnalla ole mitään sitä vastaan..
PS. Ainakaan meidän skitsahtelumme ei kuulunut naapuriin, toisin kuin yläkerran Taistelevien Virtasten – äiti ja poika ottivat siellä taas yhteen, kun olin laittamassa teetä (reilu tunti sitten). Oi perheonnea!
Tunneilla istuminen on väsyttävää puuhaa. Neljän tunnin keskittyneen kuunteluputken jälkeen olin ihan raato koko illan. Taisin nukkua yhteensä kolme tuntia, eikä siinäkään ollut tarpeeksi. Tietenkin flunssan rippeet vaikuttavat, mutta olin silti aika yllättynyt.
Tämäniltainen Todistettavasti syyllinen oli huisi. Ensinnäkin koko jakso oli Rocky Horror Picture Show -fanitusta (loistavaa sellaista). Toiseksi jakson sarjamurhaaja oli tehnyt jotain jollekin tytölle Provossa... ihan liian hauskaa nähdä Provo tekstityksessä.
Viikonloppu tarjosi yhdet tuparit – lainasin mangaa (Negima ja Fushigi Yuugi) –, mökkeilyä, bongauksia (en ole koskaan ennen nähnyt käärmettä uimassa!), upean tähtitaivaan.. ja kaiken kivan vastapainoksi ärsytystäkin. Mutta milloinkas kaikki olisi täydellistä?
Kortteja olen askarrellut hyvää vauhtia, noin kappaleen päivässä. Innostusta olisi enempäänkin, mutta kun muutakin pitää ehtiä tehdä – ja osa ajastahan menee aina odotteluun (liiman, värin yms. kuivuminen). Skannaamaan pitäisi päästä.. ja kortteja vaihtelemaan – parilta tyypiltä odotan kortteja, pari vaihtoa on jo tehty.
Aion viimeinkin laittaa muutamia ATC:eitäni näkösälle. Flickr-kansiossani on runsaasti tilaa, joten sinne. Nämä ovat jo vanhoja kortteja, taitavat kaikki olla maailmalla...
Ensin se perjantainelonen. Vaihteeksi oikeana päivänä.
1. Mitä keräät ja kuinka iso on kokoelmasi?
Pinssejä paikoista ja tapahtumista, joissa olen ollut, ja muutenkin aiheista, joista pidän. En ole laskenut määrää, mutta arvelisin omistavani kolmisenkymmentä kappaletta. Suosikit ovat aina kiinni liivissäni eli kaikkien nähtävillä. Keräilen jonkin verran myös ilmaispostikortteja. Aiemmin keräsin järjestelmällisesti avainrenkaita (niitä on noin 500 kpl), mutta homma hiipui, kun kunnollista esillepano- tai säilytyspaikkaa ei enää ole.
2. Miksi keräät?
Pinssit ovat kivoja (ja yleensä halpoja) matkamuistoja. Niitä voi antaa lahjaksikin ilman suurempia seremonioita. Ne ilmaispostikortit taas ovat usein kivan näköisiä (napsin vain ne, joissa on jokin hyvä idea tai jotka ovat kauniita). Niitäkin voi lähetellä, kun ottaa pari kappaletta samaa..
3. Mistä suosikkiesineestäsi et voisi koskaan erota?
Ai pitää valita vain yksi esine? Muuten olisin maininnut National Geographic -kokoelmani tai kaikki kirjani.. mutta sanotaan nyt sitten linkkari. Victorinox Champ, saatu isältä Sveitsin-tuliaisena 1987. Siihen on kaiverrettu oma nimeni.
4. Minkä esineen poisheittämistä kadut?
Yleensä en mitään, mutta ihan äskettäin kadutti jokin pikkujuttu.. olisin tarvinnut sitä, ja kuten tyypillistä on, tulin vähän aikaa sitten heittäneeksi sen pois – tarpeettomana.
Yöputken viimeinen vuoro edessä ja aamulla Helsinkiin. Siellä annos tai pari Tribadeita ja sitten risteilylle. Tukholma, täältä tullaan!
Kyllä perjantai on edelleenkin viikon paras päivä. Silloin kaikki kiva on vielä edessä.. vaikka joskus töissä potuttaakin, kun joutuu tekemään hommia lauantaina. Nyt ei potuta, mutta aamulla voi "vähän" väsyttää.
Aamulla lähdin liikkeelle puoli kuuden maissa ja poimin Miiran töistä. Matka sujui rattoisasti ja tällä kertaa jopa pysähdyimme aamukahville Lahnajärvelle. Vieläkin ihmetyttää, miksi seitsemän aikaan oli asiakkaita niin paljon. Ehkä osa oli matkalla Turkuun laivalle?
Olemme jo pitkään suunnitelleet joskus ajavamme Kehä I:lle vanhaa tietä Veikkolan kautta. Tänä aamuna sitten teimme sen koukkauksen. Kilometreissä matka ei tainnut merkittävästi poiketa motarista, mutta ajallisestihan tuo reitti on hidas. Motarilla saisi hurjastella 120 kilometriä tunnissa, kun taas 110-tiellä nopeus vaihtelee 60 - 80 kilometriä tunnissa.
Päästyämme perille kaaduimme suoraan nukkumaan. Liian nopeasti nukahtamisen jälkeen herätyskello ilmoitti, että olisi aika nousta ylös. Päivän pääohjelmanumero oli Lauttasaaressa, Villa Salinissa – Gradupuheet. Aiheetkin olivat mielenkiintoisia, mutta ennen kaikkea menimme sinne tapaamaan tuttuja. Hanin "tyyppi" oli söpö ja Tarjan saimme houkuteltua kanssamme Pullmaniin yhdelle. Syksyinenkin tuli moikkaamaan, oli kiva yhdistää kasvot ja nimi.
Olimme lahjakkaasti lähtötohinoissamme unohtaneet ottaa pakkasesta lihaa sulamaan, joten meidän oli pakko (ihan pakko!) mennä Santtuun syömään. Todellista pikaruokaa – puolessa tunnissa olimme saaneet pöydän, tilanneet, syöneet ja maksaneet. Lauantai-iltana tuo vaatii tuuria, pelkästään pöydän saaminen vie normaalisti sen puoli tuntia. Jälkkäri nautittiin Sling Inissä.
Nähtyäni Tarjan kirkkaanpunaiset hiukset totesin Miiran olevan aika pliisun näköinen maantienharmaan pehkonsa kanssa. Koukkasimmekin asematunnelin Alepan kautta ja ostimme hypnoottisen punaisen värin. Nyt minä loistan päälaestani, eikä Miira ole enää pliisu. Oikeastaan pitäisi kiittää Tarjaa silmien avaamisesta, koska on yllättävää huomata, kuinka paljon hiusväri piristää.
Tänään ohjelmassa vielä hiustenleikkuuta, saunomista ja telsun tuijotusta. Huomenna lähdemme päivä Tukholmassa -risteilylle Piskin kanssa. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, maanantaina blogataan nettikahvilasta.
Laivalla tavanomaiseen tapaan paljon syömistä, vähän juomista ja hengailua. Heräilimme kaikki hieman ennen Tukholmaan saapumista, ilman herätyskelloja. Ainakin minun heräämiseeni oli syynä liian kova sänky.
Vanhaa kaupunkia koluttiin hitaasti, käytiin Hard Rock Café -kaupassa, Science Fiction Bokhandelnissa (Miyazakia!) ja "aamiaisella" Murenissa. Isot, ihanat uuniperuna-annokset veivät nälän ja taas jaksettiin shoppailla.
Kulturhusetin nettikahvilassa saatiin vähän odotella, sillä kaksi konetta on epäkunnossa. No, aikaa on tunti (jäljellä noin 50 minuuttia tällä hetkellä) ja tunnukset voimassa viikon, jos niitä ei yhdellä istumalla käyttäisikään.
Seuraavaksi kai visiitti Åhlénsille.. ja shoppailukierroksen voikin päättää siihen. Laivalla päiväunet, välipalaa ja illalla ruokaa grilliravintolassa. Tämä ainakin on suunnitelma; kaikkihan voi vielä muuttua.
Korttihullu keräilee matkan varrelta flyereita ja ilmaislehtiä korttimateriaaliksi, metron alennusliputkin kelpaavat.. Tämä alkaa olla jo sairasta.
Näin unta ikääntyneestä, yksinäisestä lesbosta, joka oli murhannut useita samanlaisia – yksinäisiä, kokemattomia, piireihin kuulumattomia lesboja. Unessa olimme joutua Miiran kanssa hänen majataloonsa, mutta siellä oli itikoita, joten emme menneet (huvittava yksityiskohta). Yhtäkkiä olenkin nuori homomies, joka on tuonut naiselle ruokatarvikkeita Kotikadun Maurin ja Onnin kanssa. Jostain syystä päädyn piileksimään tämän naisen vessassa/keittiössä (ne olivat jollain tavalla yhtä) ja laitan tavaroita jääkaappiin. Sitten nainen mystisesti kuolee (en tiedä, mihin ruumis päätyy). Joka tapauksessa taloon tulee nainen, joka olisi ollut seuraava uhri. Olen peloissani, enkä uskalla lähteä vessa/keittiöstä pois. Lopulta Mauri ja Onni ihmettelevät, mihin olen jäänyt ja tulevat huhuilemaan taloon, olisinko vielä siellä. Sitten pakotin itseni hereille, en halunnut tietää, mihin seuraavaksi olisin päätynyt.
Mira täysi-ikäistyi viime keskiviikkona. Olimme syömässä Bremerissä, jossa Mira läpäisi testin – papereita ei kysytty, kun Mira osti Miiralle yhden siiderin. Eilen oli sitten sukulaiskestit, yksi kokonainen Sacher jäi ja me saamme siitä puolet. Hyvästi tämän viikon ajatukset laihtumisesta.
Perjantaina aloitin "syyskauden" ja kävin uimassa Impparissa. Viikonlopun aloittajana sauna ja uinti on kyllä yliveto yhdistelmä. En edes enää traumaile karvoistani, ainakaan kovin paljon.
Lauantaina olin Saaran tupareilla. Meillä oli hauskaa, kuten TuseXe-porukoissa yleensä. Miira liittyi iltavuoron jälkeen joukkoon Koulussa. Kävin ostamassa Miiralle punaviiniä, joka oli kuulemma hyvää. Huvitti, että toisen valintaperusteet voi oppia tuntemaan ja niiden perusteella valita "oikein".
Reilun tunnin päästä tytsyt (Mira ja Vaula) tulevat hyppytuntiteelle. Voisin vaikka peseytyä, pukeutua ja pestä pyykkiä.
Nolo tunnustus: Ostin eilen palkintoprepaidliittymälläni (se on ISO lieventävä asianhaara) tunnin katseluaikaa Big Brother -netti-tv:stä. Nyt kyllä vähän hävettää (mutta ei paljon). Äänestäkää Iinaa. (köh)
Iltapäivän ratoksi kehitimme uuden drinksun. Pinker Vanilla tai tuttavallisemmin Nasu on erittäin onnistunut juoma, jolla häivytetään palkkioksi saadun vaniljakossun maku.
Tervetuloa kylään! Tuokaa mukananne sitruunamehua, se loppui. Ginger Alekin on kohta lopussa, koska Suomessa myydään vain surkeita puolen litran pulloja.
Vapaapäivä! Ohjelmassa laiskottelua, pyykkäystä, DVD-leffoja, korttejakorttejakortteja, nettiinettiinettii ja aikainen nukkumaanmeno. Huomenna aamuvuoro (hyi yök), samoin lauantaina.
En ole taaskaan ehtinyt lukea. Sarjiksia ei lasketa, vaikka olisivatkin kirjamuodossa. Samat kirjat samassa vaiheessa kuin viime kuun lopussakin, ellen nyt näiden parin päivän aikana ehdi tehdä asialle jotain..
Minulla oli toissapäivänä ensimmäistä kertaa tyypilliset PMS-oireet: ihan järjetön kiukku ja ärtymys kaikesta. Piti vakuuttamalla vakuuttaa Minnalle, etten ollut hänelle vihainen enkä edes itse oikein tiennyt, mikä oli kaiken syy. Ärtymystä aiheuttivat mm. eväiden ostaminen, kassajono, se, että piti mennä töihin enkä saanut tehdä kortteja, ja nukkuminen. No, eilisestä lähtien olen taas ollut ihan viilipytty.. mitä nyt mahakrampit kavereidensa hedarin ja ruokahaluttomuuden kanssa ärsyttävät...
Onneksi on lääkkeet ja paljon teetä.
Sekavia ajatuksia, huomioita ja pikkujuttuja ennen petiin menoa.
Päässä soi vaihteeksi hyvä musiikki sen kaiken kökön sijaan, mitä töissä olen joutunut kuulemaan. Hartain toiveeni tällä hetkellä (sen lisäksi, että työpaikan kaikki radiot mykistyisivät) on, että kun tämä kuu loppuu, joku herättäisi Green Dayn pojat eikä kenenkään enää tarvitsisi kuulla sitä yhtä typerää biisiä.
Minna on IHQ: sain tänään ison läjän askartelumateriaaleja ja -välineitä – oman pahvipuukonkin, ettei tarvitsisi töistä lainata (aina lainatessani pelkään, että unohdan sen kotiin). Papereita, huopaa, kyniä, liimoja ja vaikka mitä. Kyllä nyt kelpaa!
Lisäsin blogilistan suosikkeihini pari ajatuksia herättelevää, pohdiskelevaa ja mielenkiintoisista jutuista kertovaa blogia. Samalla pudotin angstiblogit huspois (jos oikein uteluttaa, niitä voi lukea suosikkien ulkopuolelta, kuten muutamia "mammablogejakin").
Olen päättänyt kieltäytyä aaseista, panna kunnolla hanttiin rasistisille ja homofobisille kommenteille töissä (se on alkanut jo) ja odotan jo innokkaasti tulevia kehitys- ja tavoitekeskusteluja. No juu, pomolle aion sanoa kilttiin sävyyn, mutta silti suoraan – en halua leimautua hankalaksi tapaukseksi.
Ei kirjalistaa taaskaan.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
