Täällä sitä nyt ollaan... ja ihan omilla jaloilla seistään. Aika pelottavaa näin alkuun, mutta kyllä tämä on meille huomattavasti parempi vaihtoehto kuin Bloggerissa pysyminen. Muutenkin jouduin jo Operalla kirjoittamaan linkitkin itse, kun Bloggerin hienot "paina nappia ja liitä url"-toiminnot eivät toimineet lofi-puolella.
Palautetta ja vikailmoituksia saa ja pitää lähettää. Jos IE:llä tulee ongelmia, niin niille emme välttämättä tee mitään. Jos käytät IE:tä ja tuo oikealla oleva palkki katkeaa, se on ihan normaali IE:n ominaisuus. Voit joko odottaa sen aikaa, että tulee lisää tekstiä tai sitten voit kokeilla Refreshiä tai F11:tä kahteen kertaan. Miiran pitäisi lisätä hieno "Ei IE:lle"-merkkinsä tänne.
Asennettiin tälle koneelle tekstieditorikin, että sivujen ja varsinkin blogin koodaaminen olisi helpompaa. Kyllähän sen Notepadillakin tekee, mutta editori näyttää tagit eri väreillä, rivien seuraaminen ja moni muu juttu helpottuu.
Paineita tässä kyllä tulee enemmän kuin Bloggeria käyttäessä: Minna kyttää silmä kovana, että teen hommat oikein, muistan permalinkit jne. Lisäpaineita tulee siitä, että pitää kirjoittaa validia xhtml:ää. Minusta tuntuu, että huvin vuoksi blogaus ja pahin haircut karsiutuu pois.. mikä on toisaalta ihan hyvä asia.
Eija soitti ja pyysi meitä tänään viimeinkin hoitamaan muutaman ohjelman asennukset. Taka-ajatuksena taisi olla polttavan aseman asennus koneeseen. Koska tämä ilta olisi muutenkin ollut "vapaa", niin ei pikanakituksesta tullut mitään ongelmia. Minun olisi vain pitänyt tehdä kouluhommia, mutta mikäs sen mukavampaa kuin tekosyy olla tekemättä niitä.
Olipa mukava ilta! Ennen asennushommia saatiin päivällistä: kesäkurpitsasosekeittoa (nam!!), omena-kaura-jotain juttua (ihan hyvää; kuulemma jotain samantyyppistä, mitä Minnakin välillä kotona itselleen tekee) jälkiruoaksi ja valkoviiniä palanpainikkeeksi. Eipä hullumpaa :-)
Asennukset sujuivat ilman suurempia ongelmia ja aika nopeasti. Siinä sivussa Markku esitteli uuden, aivan painotuoreen kirjansa ja jutteli kirjoittamiseen ja kuvaamiseen liittyvistä asioista. Lopulta, asennuksen ja vähän pidemmänkin jutustelun jälkeen (katsottiin uutiset sivusilmällä) lähdettiin kotiin, taas Eijan kyydillä, se uusi kirja ja viinipullo repussa. Sain vielä lainaksi muutaman Eijan suositteleman kirjan.
Se Markun kirja julkistetaan Turun Kirjamessuilla perjantaina...
Pimeitä iltoja, jo toinen syksy tässä asunnossa.. eikä vieläkään kivaa kynttilälyhtyä parvekkeella. Sisällä on jo tuikkukynttilöitä polteltu, mutta se ei ihan riitä. Minusta on mukavaa, kun pimeällä olohuoneen ikkunasta vilkaistessaan näkee kellertävän, lepattavan valon. Vielä mukavampaa se on silloin, kun on itse tulossa kotiin ja vilkaisee ylös kohti omaa parveketta...
Hyvä lyhty onkin sitten vaikeampi juttu. Ei liian koristeellinen, ei liian "tylsä", ja lasit semmoisia, että valo näkyy, liekki ja kynttilän yksityiskohdat eivät (ei siis pelkkää kirkasta lasia). Ja hinnankin pitäisi olla kohtuullinen. Tässä taitaa olla kuukauden "palkintotehtävä".. etsiä ja löytää lyhty.
Parvekkeella on vaatetanko, johon lyhdyn voi ripustaa, mutta ehkä kiinnitys pitäisi vielä vahvistaa metallilangalla.
Tänään selvisi, miksi Office ei suostu Markun koneella toimimaan. Virheilmoituksen syötettyäni Google ilmoitti, että Nimda-virus on syynä ongelmiin ja virheilmoituksiin. Sovin sitten Eijan kanssa, että tutkailen asiaa rauhassa ensi viikkoon ja hoidan sen sitten pois Markun koneelta ja päiväjärjestyksestä.
Tällä viikolla ei enää ehtisikään. Markulla ja Eijalla on paljon puuhaa ja jonkin verran on meilläkin. Huomenna on luento ja koulua ja ilta on pyhitetty rentoutumiselle. Lauantaina menemme messuille. Viikonlopun aikana pitäisi vääntää etäopetuksesta 5-sivuinen raportti viestinnän kurssille.
Ammattikorkeassa opiskelu aloitetaan liian terävästi. En ole ollenkaan ehtinyt orientoitua taas opiskelemaan. Koko ajan pitäis olla tekemässä jotain. Ja minulla on vain 10 viikkotuntia! Miten ne raukat, joilla ei ole hyväksilukuja mahtavat ollenkaan jaksaa?!
Mietin taannoin kirjalistan pitämistä ja eilen päätin kokeeksi pitää listaa ainakin tämän kuun lukemisista.. niitä kun näyttää kertyvän taas. Eipä silti, kyllä viime kuussakin tuli luetuksi kirja poikineen, välillä sellaista tahtia, että Minna kummasteli.
Kuun lopussa siis – jos kaikki menee suunnitelmien mukaan enkä unohda yhtään kirjaa – tiedossa listaa.. Päätin ottaa listalle kaikki "oikeat" kirjat, siis paperiversiot, joissa on kannet ja sivuja. Faktaa tai fiktiota, aivan sama. Runokirjoja en ota mukaan, koska niitä ei yleensä lueta kannesta kanteen (paitsi ehkä ensimmäisellä kerralla).
Kävin tänään ostamassa uuden puhelimen, Nokian 3410:n. Se oli halvin vaatimukseni täyttävä puhelin. Vaatimuksia minulla ei ollut paljon: Nokian kaksitaajuuspuhelin, jossa ei ole idioottinappia. Aamulla saan sen sitten käyttöön ja toivottavasti se ei petä.
Suunnitelmat muuttuivat tämän päivän osalta. Emme taidakaan mennä kirjamessuille tänään, koska saan auton käyttöön muutamaksi tunniksi päivällä ja aiomme shoppailla kerrankin ruokakaupassa oikein antaumuksella. Ilman autoa koko viikon ruokien kuljetus on aivan liian hankalaa. Käymme myös varmasti Askossa ostamassa viinipullotelineen, johon ihastuin. Toivotaan, että Miirakin pitää siitä. Saa nähdä, mitä muuta kivaa keksimme auton kanssa :-)
Olimme myös niin aktiivisia, että viimeinkin varasimme päivä Tukholmassa -risteilyn. Emme ole koskaan olleet Tukholmassa kaksin, joten nyt on mukavaa, kun saamme rauhassa kierrellä Tukholman homo- ja lesbopaikat läpi.
Katselimme myös alustavasti Vinokinon ohjelmaa. Vinokinohan järjestetään Turussa 6.-8.11. ja päätimme mennä katsomaan lyhäreitä (koosteet Bar Talk ja Sexy) sekä yhden leffan (Do I Love You?). Lauantaina bileissä on esiintyjänä Killer. Kuulostaa mukavalta.
Eija otti hätääntyneenä yhteyttä aamulla - Maken kone oli nyt ihan sekaisin. Sovimme, että kone tuodaan minulle ensiapuun. Jos minusta ei ole mitään apua, niin kone toimitetaan sitten maanantaina liikkeeseen huoltoon. Tuossa se nyt vieressä raksuttaa ja Nimda.A on jo poistettu. Huone on hauskan näköinen tällä hetkellä - kolme konekokoonpanoa, joista kaksi on päällä (kolmatta ei saisi kyllä päälle, kun piti siitä ryövätä virtajohto, että sain Maken koneen toimimaan).
Auto on kyllä ihana. Kävimme shoppailemassa Miiran kanssa ja ostimme sen ihanan viinipullotelineen. Miira sivisti minua ja kertoi, että se on Ristomatti Ratian Saaristo-sarjaa. Sama se minulle, se on nätin sininen.
Kun pääsimme kotiin ja aloin kasata Markun keskusyksikölle näyttöä, näppistä ja hiirtä, niin tajusin, ettei meillä ole kuin yksi PS/2-näppis. Äkkiä autolla lähellä olevaan Giganttiin ostamaan adapteria. Se oli törkeän hintainen, mutta homma hoitui vartissa. Jos minulla ei olisi ollut autoa käytettävissä, olisi tuohon yksinkertaiseen toimeen mennyt ainakin tunti.
Ja sitten vielä siideriasiaa, ainakin Piskille tiedoksi. Upciderin uusi Spicy Apple ("talvimausteiden ja chilin makuinen omenasiideri") on aivan taivaallista (olemme molemmat sitä mieltä). Juuri sopivaa syksyksi ja talveksi, chiliä ei huomaa, mutta kanelia on sopivasti. Emme uskaltaneet ostaa kuin yhden pullon ja nyt harmittaa.
Eilen herkuteltiin. Minna nimittäin innostui kauppareissulla, ja vähäisistä vastusteluistani huolimatta osti Sacher-leivokset ja sisäfilettä. Leivokset söimme iltapäivällä kahvin ja teen kanssa, lounasvoileipien jälkeen, sisäfilepihvit paistoin illalla. Lisukkeena oli folionyyteissä kypsennettyjä perunakuutioita ja ihan vähän (noin teelusikallinen per nenä) valkosipulivoita. Ja tietenkin punaviiniä.
Sulattelin ateriaani juoden vielä toisenkin punkkulasillisen ja lueskellen. Jossain välissä, kun Minna jutteli puhelimessa Tanjan kanssa (Tanjakin oli ostanut uuden kännykän), katsoin C.S.I. Miamin. Vielä myöhemmin, jo tämän päivän puolella, juotiin lasilliset kuohuviiniä kynttilänvalossa, k.d. langin soidessa taustalla.. mutta nyt alamme kumpikin olla petivalmiita.
En uskalla miettiäkään pointseja tällä hetkellä.. mutta sama se; viikko on muutenkin reilusti miinuksilla. Ensi viikolla otan itseäni niskasta kiinni enkä antaudu kiusauksille. Tai jos antaudun, kulutan kaloreita liikkumalla. T'ai chi -liikesarja kuluttaa pisteitä oikein mukavasti... ja niistä hyötyy selkäkin.
Kirjamessut tuntuivat aikaisempaa pienemmiltä. Voi olla, että asiaan vaikutti ajankohta (viimeisen päivän viimeiset tunnit) tai mukana olevat messut (kirjamessujen yhteydessä järjestetään aina parit kolmet messut).
Markku kävi hakemassa "lapsen" tänään kotiin ja menen sitten vielä keskiviikkona hoitamaan muutaman ohjelman asennuksen Paraisille. Ainakin IE pitää päivittää ja varustaa kone virustentorjuntaohjelmalla.
En saanut viikonloppuna edes aloitettua raporttia - Markun kone ja eilinen kuskaus sotkivat suunnitelmani. DL on ensi perjantaina, joten siihen mennessä on pakko saada jotain paperille. Tänä iltana voisi yrittää katsoa puolet nauhalla olevista ohjelmista (sen jälkeen kun kaksi NYPD Blueta ja Kameleontti on katsottu suorina). Nauhalla on vain 9 tuntia ohjelmia... onneksi tapanani on katsella suurin osa ohjelmista pikakelauksella.
Melkeinpä ensimmäinen messuosasto, jolla pysähdyimme, oli Runo-Kaarinan oma osasto. Ostin samantien tämänvuotisen voittajateoksen, ja sain siihen vielä Teija Kortelaisen nimmarin ja omistuskirjoituksen! Kotona ehdin lueskella kirjaa sen verran, että tiedän pitäväni sen sisällöstä. Vähän erilaista murrerunoutta :-)
Sain ihan yllättäen kiinni Heli Laaksosen; ostin yhdeltä osastolta runopostikortin ja pyysin sitten hänen nimikirjoituksensa siihen. Runo-CD:tä en vielä ostanut.. Mutta saldo: kaksi nimmaria! Aika hyvin..
Ymmärrän hyvin Laaksosen jutun Helsingin Linja-autoaseman laiturista 24 (se on se, josta lähtee bussi Turkuun). Alan olla niin juurtunut tänne, että on aina helpotus tulla sille laiturille... siitäkin huolimatta, että visiitti entiseen kotikaupunkiin on ollut mukava. Laiturin 24 kautta pääsee kotiin.
Tuntuu, ettei 7 tunnin yöunista ole mihinkään. Olen ihan yhtä väsynyt kuin nukkumaan mennessä. Toivottavasti pääni ja ruumiini tästä herää, koska jakso lähestyy loppuaan ja tehtäviä on metrin pino ja minä en ole tehnyt mitään. Kuulostaa jotenkin niin tyypilliseltä toiminnaltani, valitettavasti. Olin jo luullut, että olen vuosien varrella oppinut jotain, enkä antaisi tämän enää tapahtua.
Ennen kuin pääsen työn touhuun täytyy kuitenkin roikkua netissä hetki. Viilasin äsken vanhan Provokaation pohjaa sen verran, että sivupalkin arkistolistauksessa on nyt pysyvät linkit eli kirjoitin ne itse, enkä antanut Bloggerin luoda niitä skriptillä. Blogger kun tuntui koko ajan olevan sotkemassa niitä - aina joku kuukausi oli tippunut listauksesta.
Postit pitää myös katsoa, ne jäivät viikonlopun töiden jalkoihin. Muutaman laskunkin voisin maksaa, niin en unohda niitä. Pitäisi valita logo ja soittoääniäkin. Kyllä sitä aina keksii tekemistä, ettei tarvitsisi tehdä mitään kouluhommia.
Ai niin, tajusin eilen, miksi emme saaneet toista romppuasemaa sopimaan tämän koneen etupaneeliin. Tarkoitus olikin, että romppuasema jää kokonaan etupaneelin taakse. Aivan liian fiksuja nämä Dellin koneet minulle. Humanistidatanomi on aika vaarallinen yhdistelmä.
Sami on päivittänyt Provon uuden osoitteen blogilistaan ja nyt tuntuu taas, että elämme :-D Viikon tauko top-listan seuraamisesta on luultavasti tehnyt minulle vain hyvää.
Nyt katsomaan Tinaa STV:ltä. Pitäisikö avata valkkari ihan vain drinking gamea varten? Jotain syötävää on ainakin pakko kehittää ohjelman ajaksi tai ainakin sen jälkeen. Kuitenkin tulee nälkä.
Aamulla oli niin sumuista, ettei Itäristä näkynyt kuin epämääräinen möhkäle. Nyt onneksi aurinko paistaa. Ei kylmyys haittaa, mutta pilvisestä ja sateisesta ilmasta en pidä.
Herättelin itseäni koneen ääressä pari tuntia ja sen jälkeen pannullisella teetä. Katsoin myös – risti seinään! – vanhan kotimaisen elokuvan TV:stä. Kyseessä oli ristiinpukeutumiskomedia Perheen musta lammas vuodelta 1941; pitihän sellainen harvinaisuus nähdä. Aika löperö juttuhan se oli, hölmö juoni ja hirveää ylinäyttelemistä, mutta onpahan nyt nähty.
Kotitöitä pitäisi tehdä, kuten tavallista.. mutta mieluummin tietysti tekisin jotain tässä koneella. No, kohta kuitenkin kauppaan. Pitää vain ensin tutkia Tinan reseptejä, että tiedän, mitä pitää ostaa.
Hesari uutisoi tänään, että evankelis-luterilaisen kirkon valiokunnan päätös on, ettei homojen ja lesbojen parisuhdetta siunata kirkossa. Täysin odotettavissakin: olisihan se nyt kamalaa, jos toisiaan rakastavien ihmisten liitto voitaisi siunata! "Jumala on rakkaus" – katin kontit.
Toisaalta valiokunta päätti, että rekisteröidyssä parisuhteessa oleva ihminen saa olla kirkon palveluksessa. Päätös ei kuitenkaan ollut yksimielinen: muutama valiokunnan jäsen halusi säännöksen, jolla estettäisiin "homoseksuaalisen elämäntavan tunkeutuminen kirkon työntekijöiden keskuuteen". Milläs estätte? Kirkossa, niin kuin monissa muissakin paikoissa, on töissä homoja, jotka eivät ole vielä uskaltautuneet ulos kaapista...
Kävin vielä kirkon sivuilla etsimässä lisätietoa tästä uutisesta. Ihan odotettavissa oli sekin tieto, että eriävän mielipiteen takana oli vain miespuolisia valiokunnan jäseniä. Toisaalta koko valiokunnan 17:stä jäsenestä vain neljä oli naisia.
Taas olisi mahdollisuus osallistua arvontaan, josta voi voittaa digikameran. Pitää yrittää, kun en kuitenkaan sellaista kameraa aio ostaa (on tärkeämpiäkin rahareikiä, ja sitäpaitsi minulla on aivan hyvä järjestelmäkamera). Tällä arpaonnella ei vain taida olla toivoakaan moisesta voitosta. Peukut pystyyn silti.
Digikamera olisi kätevä vehje: epäonnistuneet kuvat voi poistaa heti, kuvia voi postailla helposti nettiin ja niitä voi koneella muokkailla. Webbisivujen tausta- ja muut kuvat saisivat uutta ja omaperäistä ilmettä, kun aineistona olisi omia digikuvia. Reissu- ja bilekuvia ei tarvitsisi odottaa päivääkään, vaan ne voisi pian ottamisen jälkeen jakaa muille mukana olleille. Ja tietysti uusi lelu on aina kiva juttu ;-)
Juuri tällä hetkellä digikameralle olisi semmoista käyttöä, että voisin näyttää kuontaloni esimerkiksi Piskille.. Jostain kumman syystä, kampaamisesta ja kaikesta huolimatta, näytän varsinaiselta tarhapöllöltä tai perin pohjin säikähtäneeltä: päälaen hiukset sojottavat suoraan ylös!
Päätin tänään, että nyt riitti. Sateenvarjo on hankittava mitä pikimmiten. (Älä pyörry, Tanja!) Kylmässä tihkusateessa oli joskus muinoin mukava kävellä, mutta kun en enää edes käytä lippiksiä, niin sade tulee inhottavasti naamalle. Joten sorrun, vuosien kieltäytymisen jälkeen.
Huominen on tyhjää täynnä pakollisen opiskelun osalta, joten aion pinkaista Galniksille. Eilen kun kävelin Akateemisen ohi, huomasin, että perjantaina tulee Hullujen päivien yhdeksi tarjoukseksi Hyundain 17" TFT-näyttö. Ei saa kiusata tuollaisilla köyhiä pennittömiä (sentittömiä?) opiskelijoita! Pakko on kuitenkin perjantaina käydä katsomassa, mihin hintaan ne ovat sitä myymässä.
Scilla pyysi viisaampia päättämään puolestaan. En tiedä, olemmeko yhtään viisaampia, mutta me valitsisimme vaihtoehdon nro 2 (1h+k, 26,5m2, kauempana keskustasta, vuokra vain 202 euroa kuussa). Perustelumme ovat: omistat auton (etäisyys ei haittaa), huoneistossa on keittiö (verrattuna keittokomeroon) eikä puoli neliötä paljon ole (ei edes noin pienessä asunnossa).
Hullut päivät söivät rahojamme kiitettävästi. Tällä kertaa rahat menivät kuitenkin tarpeellisiin hankintoihin, eikä turhuuteen. Karkkeja olisi kyllä voinut ostaa hieman vähemmän... Yllättäen löysin Galniksilta itselleni kävelykengät, joiden hinta sopi budjettiin. Ostimme myös pyöräilyä ja muuta kuntoilua ajatellen juomavyön, jossa on lämpöeristetty pullotasku, GSM-tasku ja vetoketjutasku. Se oli oikein ihanan värinen (sininen).
Olimme reissussa nelisen tuntia ja vaikuttaisi siltä, ettei Miira ahdistunutkaan tästä kokemuksesta. Aika outoa. Alkaakohan sen pää pehmitä minun seurassani vai onko se vain niin tottunut jo? Hmmm, nuo kaksi taitavat kyllä olla ihan samoja asioita eri tavoin sanottuna.
Hulluista päivistä selviää kyllä, kun aina välillä saa jotain itselleenkin, ja kun lopuksi saa jäädä johonkin odottamaan kassien kanssa (pehmistä syöden) sillä aikaa kun toinen sukeltaa ruuhkaan. Levy- ja elektroniikkaosastojen tungoksessa kyllä ahdistuin, mutta onneksi niissä ei oleiltu pitkään.
Minä sain uudet sormikkaat, ison vesiväripaperin (joka kestää kauan, koska se on TOSI iso, ja minun maalaukseni aika pieniä), muutaman suklaapatukan ja Kuolleiden runoilijoiden seura -DVD:n. Siinä oli muutamia ekstroja, joiden takia ostos kannatti ihan ehdottomasti. Kosteuttavat palasaippuat ja ruokaosaston herkut olivat myös hyvä asia.
Miira istuu nyt onnellisena olohuoneessa ja tuijottaa telkkaria. Saatuaan kuulla, että minulla ei tänään enää ole mitään katsottavaa, niin Miira työnsi Kuolleiden runoilijoiden seura -DVD:n sisään ja haki itselleen teetä, suklaata ja porkkanoita dipin kera. Nauttii siis toisin sanoen elämästään.
Minä sen sijaan yritän pakoilla raportin kirjoittamista. Minulla on aihe, kolmasosa tekstistä tehtynä ja materiaaliakin olisi hankittuna, mutta nyt ei yhtään huvita kirjoittaa. Onneksi deadline on vasta aamulla. Vielä tässä hyvin ehtii (varsinkin kun raportin kokonaispituus pitää olla vain 3-4 sivua ;-).
Työtä pakoilen Bejeweledin ja ICQ:n avulla. Tanja lähtee aamuyöllä Bulgariaan pelaamaan shakin EM-kisoihin ja nyt pitää jutella viimeiset kuulemiset, koska reissun aikana ei kuitenkaan pahemmin tule jutelluksi, mitä nyt muutaman tekstiviestin verran.
Autoilijat. Taas yksi tapaus, jossa päin punaisia ajanut osui lapseen (ei vakavasti, mutta kuitenkin). Ja kilpa-ajot kaduilla, kärsijöinä sivulliset.. Mikä noita ihmisiä vaivaa? Ei mitään kunnioitusta sääntöjä, suojateitä, liikennevaloja tai muita tielläliikkujia kohtaan.
Yläkerran naapurit. Taannoinen herkänpuoleinen hetki lässähti aika lailla, kun suoraan yläpuolelta kuului: "Jossetsä lopeta tota, niin mä lyön!" Äänieristys olisi kiva. Tai Taistelevien Virtasten poismuutto.
Suvaitsemattomat hihhulit, aivottomat poliitikot, puolisoidensa hakkaajat, tyypit, joille seksin puute on ydinonnettomuutta vastaava katastrofi (ja asia, jota puidaan kauemmin kuin Tshernobylin tapausta), lastenvaunujen työntäjät ruuhkissa (se kärry ei ole tankki!), eläintenrääkkääjät, muodin orjat (ihme, etten tullut sokeaksi eilen)...
Taidan vihata ihmisiä... taas kerran.
Viime yön unet jäivät 1½ tuntiin ja alkuillan päikkärit keskeytettiin rajusti rasittavalla puhelulla puolen tunnin koisimisen jälkeen. Vitutti. Nyt olen jääräpäisesti ollut hereillä, vaikka Miira on toistuvasti käskenyt minut nukkumaan.
Huomenna on ala-asteen luokkamme luokkakokous. Tuuli oli aamulla laittanut spostia, että vain meitä on paikalla vain kahdeksan. Odotukset eivät siis ole korkealla, mutta mahtavatko ne koskaan olla, kun on kyse luokkakokouksista.
Brassi-NSF jäi ostamatta Hulluilta päiviltä, koska sitä ei saanut palana. Pakastimeemme ei mahdu puolentoista kilon edestä lisää lihaa. Hieman harmittaa, mutta ei sille mitään voi. Ja onhan meillä tökkipaistiainekset kolmelle kertaa, joten se lohduttaa hieman.
Innostuin taas väärään aikaan koodaamaan ja siksi tulee kiire. Viime yönä sain sitten nukuttua, ja nyt ei enää väsytä. Melkein heti heräämisen jälkeen yhden tienoilla aloitin yhdellä paukulla iltaa jo ajatellen. Tahti kuitenkin hiipui, koska innostuin koodaamaan Putsin sivun uudelleen ja hieman kirjoittamaan sisältöäkin siihen. Sehän oli koodin ja sisällön kannalta ihan peestä aiemmin.
Miira lähti juuri kauppaan hakemaan minulle lisää siideriä ja avasin juuri Spicy Applen. Jos edes vähän pääsisi "tunnelmaan" ennen kuin pitää lähteä kotoa. Huominen on saatu jo täyteen ohjelmaa, mutta tänä iltana en aio ainakaan sen rajoittaa itseäni. Luultavasti varallisuus ja seura rajoittavat minua jo ihan tarpeeksi.
Minna soitti luokkakokouksestaan vähän yli kymmeneltä ja pyysi tulemaan kaupungille – piti tuoda rahaa.. No, DVD-soitin kiinni, äkkiä siiderit kurkkuun ja sipsit pois. Reilut puoli tuntia myöhemmin olin jo Bristolissa Minnan vieressä.
Parin juoman jälkeen porukka alkoi hajaantua, ja me kävimme Bremerissä yhdellä. Grillin kautta käveltin Piispankadulle ja yliopiston mikroluokkaan. Matkalla Minna selitti ummet ja lammet vanhoista kotinurkistaan ja nostalgisoi oikein urakalla. Mikäs siinä; ihan kivaa seutuahan se on.. ja ymmärrän kyllä hyvin, miksi hän on niin kiintynyt juuri Tuomiokirkon takaisiin kortteleihin.
Piskille tiedoksi: kun tulet, ruoka- ja menomestat on jo päätetty!
Selkä alkoi kiukutella jostain syystä eilen illalla eikä nukkumaanmeno auttanut yhtään. Nukuin katkonaisesti, koska lähes joka kerran asentoa vaihtaessani selkä veti kramppiin. Tänään olen sitten ottanut iisisti ja lääkinnyt itseäni (ja ollut lääkkeiden takia entistä väsyneempi).
Minna on rukkailemassa Markun konetta ja minun pitäisi tehdä yhtä sun toista. Koneen ääressä istuminen ei tosin onnistu kuin pienissä pätkissä.. Taidan siirtää velvollisuudet huomiseen.
Heräsin joskus puoli kahdentoista maissa. Ei enää kramppeja, mutta pari kohtaa selästä on vielä aika jumissa ja ne voivat vetää kramppiin, ellen ole varovainen. Selänpentele aloitti kyllä "sopivaan" aikaan tämän temppuilunsa: Reumaviikko alkoi eilen!
Illalla menen taas museolle, mutta sitä ennen on hoidettava pari velvollisuutta pois päiväjärjestyksestä, esimerkiksi tiskaus. Nyt altaan ääressä jaksaa taas seistä.
Pitää taas vaahdota Perin Mazarinista. Pitkään aikaan mikään levy ei ole kolahtanut tällä tavalla. Tämä on ihan uskomatonta. Outoa on myös se, etten ole kehittänyt tästä levystä soittolistaa... koska jokaisessa levyssähän pitäisi olla myös niitä biisejä, joita en voi sietää.
Vara sant...
För bra för att vara sant
För bra för att hända i verkligheten
För en sån som jag
För bra för att vara sant - Per Gessle
Olemme Miiran kanssa miettineet, missä höyryissä Merten ja Jaakko ovat olleet, kun ovat meitä listanneet. Oikeasti olemme kyllä todella imarreltuja.
Merten sanoo hauskasti, ettei "Tiku ja Takukaan provoile, ne nyt vain kuuluvat erottamattomasti yhteen". Jaakon mielestä taas "arkisuuden lämpö on hellyyttävä". Mertenin biisilainaus sai aikaan yhteisen "aww"-hetken täällä ja ihmettelemmekin, olemmeko tosiaan noin läpinäkyviä kirjoituksissamme.
20000 kävijää pamahti rikki juuri. Edellisestä kymppitonnistahan on vasta reilu kolme kuukautta, joten hieman hirvittää. Nyt pitääkin sitten ottaa tavoitteeksi 30000 kävijän rajan rikkominen ennen vuodenvaihdetta :-D
20000:s kävijä tuli Päivän pamauksen kautta ja oli kovin pupumainen. Viimeksi lupasimme kahvit (joita Anni Porista ei ole muuten vielä lunastanut), joten tällä kertaa lupaamme kaljat/siiderit/lonkut/limuviinat.
Bejeweled (se erittäin addiktoiva timanttipeli) jämähdytti minut 55 minuutiksi eli yhden pelin ajaksi tähän koneen ääreen. Uusi ennätys onkin sitten todella komea: 86605 - paransin edellistä ennätystäni yli 57000 pisteellä! Jos nyt sitten saisi blogit luettua ja huomisen ohjelman tarkistettua. Toivotaan, etten joudu heräämään jo yhdeksältä.
Minnan tekemien ennätysten jälkeen Bejeweledin pelaaminen ei oikein innosta. Timetrialin päivän ennätys on niin korkea, etteivät minun taitoni ja kärsivällisyyteni riitä sen ylittämiseen – ei ainakaan nyt, kun pidempiaikainen istuminen tuntuu pahalta.
Kun ajatus ei kulje, sitä pitää avittaa. Olenkin istunut nenä kiinni kirjassa kaiken iltapäivää. Yksi kirjaston kirjoista täytyy silti uusia; eräpäivään on viikko, mutta kirjasta on luettu vasta viidesosa.
Heräsin puoleltapäivin, kun Minna soitti. Olin kyllä laittanut kännykän herättämään puolitoista tuntia aikaisemmin, mutten kuullut sitä (en ainakaan muista kuulleeni sitä) ollenkaan. Vieläkin väsyttää ja on sekava olo. Pitäisi kai mennä laittamaan pannullinen teetä.
Subleffana on tänään Boys Don't Cry, jonka aion edelleenkin jättää katsomatta. Liian masentava juttu. Minna ei ole suostunut edes katsomaan leffamainosta, kun se on joidenkin ohjelmien mainoskatkolla tullut. Kamalien asioiden olemassaoloa ei tarvitse kieltää, mutta ei niillä tarvitse ehdoin tahdoin masentaa itseään.
Taidan vain katsoa Ylen uutiset klo 20.30. Vieläköhän Piskillä on se Inkvisition (JJS:n edeltäjä, niin se kai oli?) EP-levy jossain tallessa?
Tänään oli jo yksi tentti, johon lukeminen koostui tenttimateriaalin osittaisesta lukemisesta. Itse tentti olikin sitten niin helppo, että harmitti, etten ollut lukenut paremmin. Olisin voinut jopa pärjätä. Onpahan tentti nyt ainakin tehty ja uusintaa varten on nähnyt luennoitsijan tyylin.
Viestinnän perusteetkin on nyt melkein takana - ainoastaan suullisen viestinnän luento vieraalle kohderyhmälle on tekemättä. Kirjallisen viestinnän tentti ja raportti menivät loistavasti ja paras mahdollinen arvosana tuli molemmista. Kurssin vetäjä haluaisi laittaa minun raporttini malliksi nettisivuille... I don't mind.
Huomenna minulla on sitten kasvatustieteiden ensimmäinen tentti. Siihen pitäisi kyllä lukea, koska haluan päästä ensimmäisellä kerralla siedettävällä arvosanalla läpi. Siksi nukuinkin päikkärit ja aion käyttää jopa bussimatkat töihin ja kotiin hyödyksi. Saas nyt nähdä, mitä siitäkin tulee.
Minna osti meille pähkinöitä yhteensä neljäsataa grammaa, puolet cashewpähkinöitä, puolet pistaasipähkinöitä. Napostelin oman osani TV:tä katsellessani ja lukiessani.. ja sitten menin merkkaamaan päivän pisteet. Ei olisi pitänyt – pähkinöistä tuli enemmän pisteitä kuin koko päivän muista syömisistä ja juomisista! Miinuksille mentiin ja rankasti!
No, viikonlopun aikana tulee liikutuksi enemmän ja syödyksi vähemmän.. ja saan edes vähän tasoitusta tämän päivän syöpöttelylle. Pointsien logiikka on kyllä hölmö: miinuksia voi tulla vaikka satoja (?), mutta pluspisteitä ei voi säästää kuin neljä päivässä – ei vaikka kuinka rehkisi ja liikkuisi. En siis saa millään konstilla pisteitäni kokonaan tasoitetuksi.
Jos pääsen läpi Johdatus kasvatustieteisiin -tentistä, niin se on jo luettava ihmeeksi. Neljä kysymystä, joista kolmeen oli jonkinlainen tietopohja, mutta niistä kolmesta vain yhteen sellainen tietopohja, että sain suht hyvän vastauksen. En siis odota liikoja, ja lähdin poiskin jo tunnin kirjoittamisen jälkeen, koska tiedän, ettei tieto riitä.
Tämä oli kyllä odotettavissa lukemiseen käytetyn ajan perusteella. Ajatukset harhailivat aika rankasti viime yönä ja tänä aamuna, kun luin :-D Nyt pitäisi vain selvittää, koska seuraava tenttikerta on ja kuka neljästä luennoitsijasta sen vastaanottaa.
Päivän iloisiin uutisiin kuuluu se, että tentteihin voi nykyisin ilmoittautua netissä. Enää ei ole pakko kirjoittaa niitä rasittavia ruskeita kuoria. Joten Ka3-ilmoittautuminen onnistuukin huomattavasti helpommin.
Retki kutsuu! Olen jo Helsingissä ja parin tunnin päästä matkalla kohti partiokämppää. Tiedossa on viikonlopun verran ulkoilua, leikkejä ja muuta kivaa. Iltaisin – toivottavasti on kirkasta – pitäisi opettaa porukalle tähtikuvioita.
Palailen sivistyksen pariin sunnuntaina, siihen saakka saa Minna hoitaa blogauspuolen.
Olen jo ihan valmis menemään nukkumaan, vaikka kello on näin vähän. Taitaa viikon vähät unet nyt vaatia korvausta. Saa nähdä, milloin pääsen tästä ruudun edestä pois.. mikään ei ole niin helppoa kuin puolinukuksissa istua koneella ja sinnitellä.
Tänään haettiin vanhemmille uusi kone ja käytiin koululla asentamassa siihen ohjelmat. Parin viikon päästä siihen tulee ADSL ja olenkin nyt suunnitellut, että siitä tulee hieno kakkosnettikone minulle ja Miiralle. Tein koko perheelle sinne tilit ja nettiyhteyden tullessa asennan sinne Operan ja WinSCP:n näin alkajaisiksi. Illalla istuin siinä huomattavasti kauemmin kuin koneen kolme varsinaista omistajaa. Jotenkin minusta tuntuu, että niin voi käydä jatkossakin.
Aaltoneito kävi terveystarkastuksessa eilen. Minä kävin vastaavassa torstaina. Aikoja varattiin parikin kappaletta, labraan ja lääkärille. Niin oikeastaan halusinkin, koska jos homma jäisi itselleni, lykkäisin niitä kuten tähänkin asti. En silti ole ihan riemuissani siitä lääkäristä, mutta kai sekin ensikerta on naisen joskus koettava.
Täällä on ollut ihanan hiljaista ja rauhallista, jopa naapurit ovat olleet äänettömiä. Eilen vietin koko päivän vanhempieni ja pikkusiskoni kanssa, ja se metelin määrä on hirveä. Parhaimmillaan (pahimmillaan) päällä oli kaksi televisiota ja radio ja siihen puhe vielä lisäksi.
Nousin ylös vasta puoli neljältä, väsymykseni oli siis aikamoinen. Koko päivän olen oikeastaan vältellyt koulutehtävien tekoa. Harmi, että lähden jo huomenna Helsinkiin, muuten niillä ei olisi vielä mitään kiirettä.
Olen minä silti jotain saanut tänään aikaan:
Nyt ottaa päähän. Tajusin vasta äsken, että Bumtsibumissa olisi kerrankin ollut katsottavaa, koska yhtenä kilpailijana oli Markku Nylander (Åbo Svenska Teaternin Rocky Horror Show:n iki-ihana Rocky). Ei kellään tutulla sattuisi olemaan jaksoa nauhalla?
Anoppi soitti ja lähdön hetki lähenee. Tunnin päästä ovat täällä ja nyt pitäisi keksiä tunniksi jotain tekemistä. Bejeweled ei enää innosta, koska päivän tulokset ovat todella kovat ja niillä pääsi hyvin listoillekin. Nettikin vähän tympii, eihän sunnuntaina mitään missään tapahdu. Kouluhommia ei tietenkään voi aloittaa, tässähän on vain tunti aikaa. Ehkä pitäisi sitten pikapikaa tiskata ja imuroida. Saisi samalla kulutettua tätä ylimääräistä energiaa.
Nyt lähenee lähtö päivä Tukholmassa -risteilylle. Suunnitelmissa on ainakin Science Fiction Bokhandeln, Åhlens ja RFSL-huset.
Miira on ihan yrmy bloody hellin vuoksi, mutta enköhän minä sen saa iloisemmaksi hyvän ruoan ja juoman avulla. On se vaan sen verran helppo tapaus.
Täällä pääsee nettikoneelle ilmaiseksi, kunhan ei viivy varttia kauempaa. Mukava juttu!
Kävimme juuri tekemässä pöytävarauksen. Ennen ruokaa pitää tietenkin saada jostain aperitiivit, tutkia paikkoja ja ehkä käväistä jo katselemassa Tax free -kaupan valikoimaakin.
Oloni parani kummasti, kun saimme maihinnousukortteja hakiessamme myös ilmaiset drinkkikupongit (kannattaa olla kanta-asiakas; Club Silja Gold!).. ja toisen kerran, kun näin hyttimme. Se on iso, neljän hengen Promenade-hytti, ja saamme vielä siirretyksi alasängyt yhteen. Tästä tulee hyvä matka.
Hyvä kun pääsimme edes Tukholman keskustaan ennen kuin tulimme nettikahvilaan. Itse asiassa Ice oli sattumalta matkan varrella, eihän me muuten...
Luultavasti RFSL-huset jää suunnitelmista pois, koska 15.30 paikallista aikaa pääsemme komentosillalle laivalla. Se on huomattavasti tärkeämpi juttu kuin Husetissa uudelleen käyminen.
Aamupala olisi tarkoitus nauttia jossain vanhan kaupungin pienessä kuppilassa, erityisesti Chokladkoppen Stortorgetilla kiinnostaisi. Paikan tiedot löytyivät QX:n sivuilta.
Laivalle tulon, komentosiltavisiitin ja välipalan jälkeen oli pakko ottaa päivätorkut, jotka sitten venyivät parin tunnin mittaisiksi. Nyt olemme taas hereillä.. ja nälkäisiä!
Illan ohjelmassa on taas yökerhon show (samat esiintyjät kuin viime yönä), Tribute to Abba and Bee Gees. Minna oli eilen vähän ymmällään ja myrtsinäkin, kun viime yön Disco Inferno -showssa ei esitetty yhtään Abban biisiä. Homma korjaantunee nyt.
Chokladkoppen oli oikein mukava, joskin pieni paikka, ja kaakaokupilliset isoja ja ihania. Science Fiction Bokhandelnissa vain kuolattiin erinäisten paitojen, DVD-boxien ja kirjahyllyjen kohdalla.. *huokaus*
Uutisia ehdin jo vilkuilla kotimatkalla "satasesta", nyt ovat vuorossa nettiuutiset, sarjikset, blogien ja postilistojen anti. Kyllä tässä kohta ollaan taas ajan tasalla.
Ajan tasalle mennään myös TV-ohjelmissa. Eläinsairaala on jo katsottu, seuraavaksi on vuorossa Boomtown. Pitänee napata vähän evästä mukaan ja keittää toinenkin mukillinen glögiä (säästin sitä viime joululta); kylmyys tuntuu vieläkin luissa ja ytimissä.
Ja taas on eräs kanssabloggaaja listannut meidät.. ja kuvailee meitä jollain täysin epäputsilla ja -rankalla adjektiivilla! Ei me olla hellyttäviä, me ollaan isoja, pahoja putseja, jotka turmelee viattomia tyttösiä, juopottelee ja syöpöttelee, pöllii kaikkea, mitä ei ole pultattu kiinni, laiskottelee ja käyttäytyy tökerösti muita ihmisiä kohtaan. Nih. Me ollaan iiivil.
Otin oppia Daddaliesta, mutta koska en jaksa mokomaa pitkää kyselyrimpsua, heitän tähän Piskiltä saamani suomenkielisen kyselyn... ja omat vastaukseni.
1. Jos voisit rakentaa talon ihan minne tahansa, niin minne sen
rakentaisit?
Perisuomalaiseen tapaan jonnekin veden äärelle. Koska kuitenkin haluan asua kaupungissa, sen veden pitäisi olla merta Helsingissä tai Aurajokea.. no, kyllä Vantaakin kävisi.
2. Mikä on suosikkivaatteesi?
Monitaskuliivi.
3. Paras ominaisuus vastakkaisella sukupuolella?
Ööääh.. varmaan samat kuin samallakin sukupuolella. Rehellisyys, luulisin.
4. Minkä CD-levyn ostit viimeksi?
Taisi olla Eva Dahlgrenin Jag vill se min älskade komma från det vilda.
5. Missä olet mieluiten?
Nojatuolissa, kirjan kanssa.
6. Missä olet vähiten mieluiten?
Puhelimessa, jonkun hemmetin myyjän uhrina.
7. Mistä kohdasta haluaisit että sinua mieluiten hierotaan?
En erityisemmin pidä hieronnasta, mutta joskus harvoin hartioista.
8. Mitä lehteä tilaat?
Tiedettä, National Geographicia, MikroBittiä.
9. Mihin aikaan yleensä heräät?
Yhdennellätoista hetkellä, melkein liian myöhään ;-)
10. Mistä keittiökoneesta pidät eniten?
Jääkaappi ei varmaan kelpaa.. No, sähkövatkain on kätevä.
11. Mikä saa sinut todella vihaiseksi?
Epäoikeudenmukaisuus, ihmisten typeryys.
12. Jos osaisit soittaa jotain instrumenttia, mikä se olisi?
Huilu, sello tai ehkä klarinetti.
13. Lempiväri?
Kirkas keltainen, mutta omissa vaatteissa vihreän ja ruskean eri sävyt.
14. Mitä aamupalaasi kuuluu?
Vähimmillään (eli useimmiten) lasillinen vettä ja pari pilleriä. Joskus pala tai pari ruisleipää.
15. Uskotko kuoleman jälkeiseen elämään?
En.
16. Suosikkilastenkirja?
Joku Muumi-kirjoista kai.
17. Mistä vuodenajasta pidät eniten ja miksi?
Kesästä, koska silloin ei yleensä tarvitse palella (paljon). Valoisuus on myös hyvä juttu.
18. Mikä kotityö on mielestäsi tylsin?
Imurointi, mutten pidä mistään kotitöistä.
19. Jos voisit saada jonkun supervoiman, mikä se olisi?
Lentokyky olisi kiva.. tai näkymättömyys. Yliluonnollinen paranemisvoima (tyyliin Wolverine) tai haavoittumattomuus kelpaisi myös.
20. Jos sinulla olisi tatuointi, mitä se esittäisi?
Minulla on.. ja se esittää käärmettä.
21. Oletko koskaan kutonut mitään?
Vapaaehtoisesti? En mitään. Pakosta? Koulussa parittomia sukkia ja lapasia.
22. Henkilö menneestä, jonka kanssa toivoisit voivasi päästä
juttelemaan?
Ukki.
23. Mikä on suosikkisi viikonpäivistä?
Perjantai.
24. Paras TV-ohjelma?
Xena? Tai ehkä joku poliisisarja.. NYPD Blue on hyvä, ja se jatkuukin vielä.
25. Minkä valitset: Sushi vai hampurilainen?
Riippuu tyystin mielentilasta.
26. Jos voisit muuttaa jotain itsestäsi niin mitä se olisi?
Lisää kärsivällisyyttä, vähemmän hermoilua ja murehtimista, lisää rohkeutta.
27. Parasta itsessäsi?
Emmäävaantiä.
28. Mistä vielä haaveilet?
Mukavammasta elämästä.
29. Kenen kanssa lähtisit maailmanympärimatkalle?
Minnan, tietty.
30. Mitä sanoisit Kimi Räikköselle, jos olisitte kahden kesken?
Ei minulla ole sille mitään sanottavaa. Ehkä "Älä narise siinä!"
31. Mikä voisi tehdä tästä päivästä melkein täydellisen?
Se, että ilma yhtäkkiä lämpenisi ja kauppareissu olisi helppo.
32. Kerro jokin sinua koskettava elämänviisaus / mottosi.
"Liian totta ollakseen hyvää."
33. Jos olisit eläin, niin mikä olisit?
Mäyräkoira.
34. Mitä meinasit seuraavaksi tehdä?
Mennä nukkumaan..
35. Mikä on ilahduttanut sinua viimeksi?
Minna.
36. Ketä vihaat eniten?
Yksittäisiä ihmisiä on vaikea sanoa, mutta kaikenlaiset sekopäiset fanaatikot ja tyypit, jotka sortavat tai riistävät heikompiaan, saavat kyllä sapen kiehumaan.
37. Mitä teit eilen?
Olin laivalla, palasin kotiin, purin kamoja ja koitin taas asettua kotiin. Palelin.
Kävin aamupäivällä labrassa ja verikokeen ottajatätönenkin jo vitsaili, että olen kuin neulatyyny, kun vasta kolmannella yrittämällä löytyi suoni - ja sekin minun avustuksellani. Mikäs niille suonille nyt on tullut, kun ne aikaisemmin ovat ihan kiltisti löytyneet?
Kohta alan tehdä ruokaa. Perunaporkkanasosetta ja jauhelihapihvejä sienipaprikakermakastikkeella. Namnam. Maha kiljuu tyhjyyttään, kun olen syönyt viimeksi illalla yhdentoista aikaan.
Miira on edelleen yöpuvussa ja haahuilee. Paljon olisi tehtävää, koska huomenna tulee vieraita - Jussi Miiralle ja Tanja minulle (vaikka en vielä tiedäkään, tuleeko Tanja käymään täällä). Onko keksitty jotain ruisketta, jolla vaimoon saisi vähän enemmän energiaa ja edes pikkuriikkisen kodinhoitointoa?
Minnalle tuli iltapäivällä äkkilähtö töihin, mutta se osoittautui hukkareissuksi (so what else is new?). Ehdittiin kuitenkin syödä ennen Minnan lähtöä. Sapuska oli simppeliä mutta tosi hyvää: Minnan maustamia jauhelihapihvejä, porkkana-perunasosetta ja herkkusienihöystöä (eikä mistään purkkisienistä).
Minnan mentyä tiskasin, pyykkäsin ja järjestelin vähän paikkoja. Sitten juutuin koneelle värkkäilemään lippukunnan sivuja... Loput työt pitää tehdä nyt illalla sekä huomenna. Imurointi nyt ainakin siirtyy huomiseksi. Alkuillasta katselimme taas ohjelmia videolta; niitä on vielä jonkin verran näkemättä.
Odotan, että soittopyyntööni vastattaisiin. Nyt on vähän epävarma olo, kun sellaisen jätin. Näytänkö idiootilta, jos kahteen tuntiin ei kuulu mitään ja soitan taas? No toisaalta, ei ne siellä minun nimeäni muista, vain edustamani yrityksen ja siitähän nyt kaikki tietävät muutenkin, millaisten ihmisten kanssa ollaan tekemisissä.
Odotan myös, että Miira heräisi. Olemme aikataulusta kaksi tuntia myöhässä, kun tuo yksi vain vetelee sikeitä. Ehkä pitäisi olla ilkeä ja mennä ahdistelemaan sitä kylmillä sormillani. Ainakin heräisi ...ja minä saisin kärsiä kiljahduksista.
Hartaimmin odotan, että joku kiva haltiatar ilmestyisi paikalle, tekisi kaikki harjoitustehtäväni (12 kpl), kävisi hakemassa loput tenttikirjat, lukisi tenttiin ja osallistuisi siihen. Samaan aikaan minä voisin vain löhötä, lukea fanficciä ja olla nettiaddikti.
Soittopyyntööni ei koskaan ehditty vastata, kun sain haluamani henkilön itse kiinni sitä ennen. Hyvä niin, kolmisen tuntia tässä kuluikin puhelimen ääreen juurtuneena. Asia eteni sen verran, että nyt voin tiistaina jatkaa töissä tämän asian tienoilla ja kerrankin oman firman puolesta sellaisen henkilön kanssa, ettei minua ahdista yhteistyö (yleensä olen tehnyt töitä niiden kanssa, jotka a) eivät ymmärrä asiaa, b) eivät osaa asiaa ja c) ovat idiootteja).
Miirankin olen saanut jo käymään kaupassa ja viemään tavaroita vinttikomeroon (miksi sanon sitä vinttikomeroksi, kun se sijaitsee kellarissa?). Itse olen tiskannut, pessyt vessan, korjannut roskia ja yleisesti siistinyt kämppää. Valitettavasti en ehtinyt hakea paria tenttikirjaa viikonloppulainaksi, joten nyt olen vain puolittain valmistautunut tenttiin lukemisen aloittamiseen. Samapa tuo, en siitä kuitenkaan läpi pääse.
Vaimot ovat sitten rasittavia. Eivät tunnu tajuavan, että hätäily, kiirehtiminen ja yletön raataminen ovat energian tuhlaamista ja hermojen rassaamista; vähemmälläkin pärjää. Jussin tuloon on vielä jonkin verran aikaa, ja vaikka Minna jätti minut tänne yksin (hermoili kuitenkin mennessään, saanko mitään tehdyksi), kaikki on valmista. Huoneet on imuroitu, keittiö siisti, kylpyhuoneen allastukos selvitetty – ja minulle jäi vielä hyvää aikaa tehdä muita juttuja.
Viime aikoina tuo euk— siis rakas vaimo on kuulostanut Mustilta niin paljon, että pelottaa. Pitäisiköhän tässä huolestua? Ojasta allikkoon?
Jussi ja Miira jatkavat vielä ruudun tuijottelua, mutta minä taidan painua pehkuihin. Huomenna pitäisi ihan oikeasti tehdä kiltisti töitä, eikä vain suunnitella kovasti niitä tekevänsä. Nyt on hyvä mennä nukkumaan, kun masu on täynnä pitsaa ja pää täynnä siideriä.
Ilta meni mukavasti, näimme Tanjan kanssa Annan Daily Newsissa ja juttelimme kolmisen tuntia. Sen jälkeen kävimme Tanjan kanssa Anttilassa pikashoppailemassa pitkiä kalsareita Tanjalle ja Miiralle ja sitten Stokkalle siideriostoksille (Anttilan tai mikä lie Kivikukkaron K-supermarket oli aivan törkeän kallis). Tunnin ehdimme olla Tanjan vanhempien luona ennen kuin Martti heitti meidät tänne. Tanja lähti sitten viimeisellä tavallisella bussilla takaisin keskustaan ja nukkumaan vanhempiensa luokse.
Heräsin varttia vaille yhdeltä ja herätin Minnan. Jussi oli siinä vaiheessa ollut hereillä reilut puoli tuntia.. Söimme aamupalan ja sitten minä ja Jussi katsoimme Fellowshipin loput extrat (kolme dokumenttia). Seuraavaksi kai Aarreplaneetta... Ohjelmassa on myös Dyyni-minisarja ja jos ehditään – toivottavasti ehditään! – The Fellowship of the Ring kokonaisuudessaan.
Maassa on lunta; ohut kerros, mutta kuitenkin. Taisin ripustaa tiaisten talipallon parvekkeelle juuri oikeaan aikaan (ensimmäisten pakkasten tultua). Onneksi ei tarvitse mennä ulos muuten kuin käväistäkseen pikaisesti kaupassa.
Eilinen DVD-päivä loppui Dyyniin ja päästiin nukkumaan hieman aikaisemmin kuin edellisenä yönä. Tänään nukuttiin yhteentoista (jep, muistettiin siirtää kelloja) ja aamiaisen jälkeen istuttiin taas TV:n ääreen popcornein, teemukein, mehulasein ja karkein aseistettuina.
Fellowship of the Ringin jälkeen syötiin "kevyt kenttälounas" ja sitten Jussi alkoikin jo tehdä lähtöä.. sillä on tietenkin mukavampi päästä kotiin ennen kuin tulee ihan pimeää.
Nyt Minna katselee videolta muita ohjelmia ja kohta on taas aika katsoa kaikki sunnuntai-iltaan pakkautuneet TV-sarjat. Minä tulin hetkeksi lepuuttamaan silmiäni tietokoneen ääreen..
Syysloma loppui virallisesti jo perjantaina, mutta nythän se vasta oikeasti loppui. Kohta painun nukkumaan ja yritän päästä aamulla ylös, jotta edes saisin vilkaistua tenttikirjoja. Onneksi kasvatustieteiden opiskelu on vain tällainen kevyt harrastus oikean opiskelun ohella, muuten tässä voisi vaikka ahdistua saamattomuuttaan.
Miirasta en taida saada seuraa sänkyyn vielä pitkään aikaan... tälläkin hetkellä Miira tuijottaa silmät kiiluen Aarreplaneetta-extroja. Vaimolla jäi siis pahasti putki päälle. Koko päivän olemme joko tuijottaneet TV:n tai tietokoneen ruutua, pelottavaa.
Olen viimeisen kuukauden aikana tehnyt kolme Quizillan testiä. Koska tulokset sopivat minuun (yksi loistavasti, toinen hyvin ja kolmaskin näyttää päällisin puolin oikealta), niin ajattelin nyt jakaa ne teille. Saa lähettää arvauksia, mikä vastaus sopii mihinkin osumatarkkuuteen.
What Common Breed of Dog Are You?
?? Which Of The Greek Gods Are You ??
Gay/Lesbian movie! You love fooling around with the same sex, so it's no surprise you'll be starring in a gay porn flick. We all know you "swing that way"...
What kind of porno would you star in?
Ensimmäinen tämän päivän mukavista yllätyksistä alkoi jo viikonloppuna, kun ystäväni Sabine otti yhteyttä. Tänään tapasimme, hän tuli meille ja istuimme iltaa. Juteltiin paljon, syötiin iltapalaa ja sovittiin alustavasti seuraavat tapaamiset. Kyldyyriä, hauskanpitoa ja uusia elämyksiä tiedossa.
Toinen mukava yllätys tuli sähköpostilla ja se johti fanisivun päivittämiseen ja kiireiseen, mutta innostuneeseen puheluun Piskin kanssa (tosin ensin piti saada se kiinni). Puhelu taas johti lippuvarauksen ja suunnitelmien tekemiseen... Jipii!
Loppuilta menee todennäköisesti koneella räpeltäessä ja leikkiessä. Mietin kuitenkin koko ajan tulevia juttuja enkä pysty keskittymään mihinkään tärkeään.
Istun tunnilla ja koneen hiiri ei toimi. Koska tämä nyt näyttää olevan ennen kaikkea luentomainen tunti, niin tämä hiirettömyys ei hirveästi vaivaa. Minusta on ihan mukava olla välillä hiirettömänä, koska näppiksen avulla pystyy kuitenkin tekemään lähes kaiken, minkä hiirelläkin.
Itselleni tämä kurssi on aika turha, mutta 0,25 opintoviikon verran kestän luennointia ja tehtäviä. Kurssi siis käsittelee tiedonhakua ja erilaisia kirjastotietokantoja Turun seudulla. Olen käyttänyt Volteria, Almaa ja Auraa jo lukuisia kertoja aikaisemmin menestyksekkäästi.
Tämän tunnin jälkeen kiidän yliopiston pääkirjastoon palauttamaan muutaman kirjan ja tapaamaan pikaisesti Mirvaa. Sitten töihin ja toivottavasti nopeasti kotiin, koska illalla on taas töitä, mutta eri paikassa. Päiväunetkin olisivat mukavat ja harjoitustöitä olisi tehtävä vielä muutamia.
Viime yö meni lippukunnan sivuja värkätessä, tänään olen viilaillut yksityiskohtia niin fanisivuilla kuin lippukunnan sivuillakin. Minna löysi uuden lelun, jolla voi tarkistaa linkit (ensin siitä tosin mainitsi Loki), ja olihan siitä apua. Minnan säntäily koneelle ja takaisin kesken ruokailun kyllä ärsytti.. kakara!
Noin tunnin kuluttua taas grafiikkapajalle.. ja tällä kertaa aion matkustaa kännykkälipulla, koska sille on huomennakin käyttöä. Lippu on voimassa 24 tuntia, mikä sopii näihin pariin päivään mainiosti.
Lippukunnan sivujen viilailu jatkunee hamaan tulevaisuuteen. Toivottavasti sivua voi joskus käyttää "työnäytteenä" duunia hakiessa.
Minna lähti kouluun vähän aikaa sitten, minä yritän heräillä. Työlistalla piirrosten selailua ja valikointia (jos jotain löytyy; koitan auttaa kamua), lippukunnan sivujen säätöä ja museoituminen.
Eilisen grafiikkahommailun jälkeen käsiä pitää taas rasvata urakalla pari päivää. Iho ei pidä niistä litkuista ja väreistä, joita työpajalla joutuu käyttämään (vaikka yli puolet ajasta tekisikin töitä hanskat kädessä). Mutta sainpa aikaan neljä vedosta. Lisää tulee, kunhan hankin vedostuspaperia.
Ulkona on sumua, silmissä unihiekkaa. Ruutu näkyy kuin likaisten rillien läpi (eikä minulla vielä ole rillejä päässäni. Jospa menisi pesulle ja laittaisi teetä...
Kello on jo vaikka mitä, mutta minä istun edelleen kotona. Se nettisivu ei ole edistynyt yhtään (CSS:n viilailu ja väritestailu ei nappaa), mutta olen sentään saanut aikaiseksi yhden piirroksen. Toinen löytyi "arkistosta".
Tira ihmetteli eilen, miksi naisten tilaisuuksien ohjelmaan kuuluu aina jotain hömppää (astrologiaa, feng shuita tms.). Minä ihmettelen samaa.. ja kummastelen myös naistenlehtien samanlaista linjaa. Horoskooppipalsta on joka lehden vakiokamaa, mutta missä olisi sen vastapainoksi samankokoinen tiedepalsta – vaikka pikku-uutisia tieteen alalta, ei pelkästään niitä, jotka liittyvät "kauneuteen, terveyteen ja hyvinvointiin" ("laihduta, niin näytät hyvältä ja miehet tykkää").
Uskovatko niin monet naiset mokomaan hömppään, että kannattaa tunkea sitä oletusarvoisesti kaikkiin naisille suunnattuihin juttuihin? Ja jos niin monet uskovat, kannattaisiko niille tarjota vaihtoehtoja? Hmm? Jos vaikka joku lukija/kävijä oppisi ajattelemaan itse tai edes kyseenalaistamaan pseudotieteet...
Nyt pitää ryhdistäytyä ja lähteä vihdoinkin liikkeelle.
Kävin iltapäivällä Minnan koululla katselemassa paikkoja ja pitämässä Minnalle seuraa hyppytuntien ajan. Minna vaahtosi kaiken aikaa yhdestä opettajastaan, joka ohimennen nähtynä vaikutti kyllä kiinnostavan putsilta ;-) Mutta mikään maailman putsius ja ihanuus ei auta, jos tyyppi on jollain tapaa ärsyttävä tai huono hommassaan. Aika näyttää.. ja sillä välin minun on vain kestettävä "ihkutusta".
Pitihän se leffa-aiheinen testi tehdä, Skitso-Jannen syytä. Tuloskin kelpaa; toisinaan testin antama määritelmä tuntuu sopivan.. ja leffakin on hyvä (olen tainnut nähdä sen kolme kertaa).
Seuraava homma: pannullinen teetä peliin ja uudella innolla CSS:n ja lippukunnan sivun kimppuun!
Päivällä nukuin nautinnolliset yli kolmen tunnin päiväunet. Nyt illalla en sitten olekaan saanut mitään aikaan, mutta onneksi on vielä tämä päivä aikaa. Tänään pitäisi mennä käymään töissä, mutta en taida mennä. Asia ei ole edennyt, koska en ole saanut sähköpostiini vastausta ja minun on ihan turha matkata sinne asti vain hengailemaan. Töitä voin tehdä tehokkaammin kotona omalla koneella (kunhan vain tuolle vaimolle saisi jotain tekemistä, ettei sekin halua tähän).
Tänään on taas sen aivan ihanan opettajan luento. Vaikuttaa todella lupaavalta pakkaukselta joka tavalla ja kyseisen henkilön ihanuus on saanut minut jo pohtimaan suuntautumisvaihtoehdon valinnan muutosta. Onneksi sitä päätöstä ei tarvitse tehdä ennen kevättä.
Nyt nukkumaan, Miira tuijottaa ahdistavasti selän takana, koska haluaa tulla pelaamaan timanttipeliä. Tuolla keinolla kyllä saa nopeasti minut joko kaikkoamaan koneelta tai nalkuttamaan pää punaisena.
Kuten Kirsi ja Aaltoneito osuvasti kirjoittivat vieraskirjassa, niin edellisen kirjoitukseni suuntautumisvaihtoehto tosiaan tarkoitti opiskelussa valittavaa linjaa, ei seksuaalisen suuntautumisen muutosta. Tajusin tuon saman yöllä ennen nukahtamista, mutta en jaksanut enää nousta ylös ja tulla selventämään plokaustani.
Sitä paitsi tämä aivan ihana opettaja on nainen, joten ei pelkoa - kiinnostukseni kohteeksi ei yleensä edes pääse kulkustyypit. Olen nyt saanut Miirankin kiinnostumaan kyseisestä opettajasta niin paljon, että Miira taitaa tulla tänään luennolle mukaan. Opettajan pitkät kapeat sormet olivat Miiralle se viimeinen niitti.
Kävin Minnan kanssa luennolla tänään nähdäkseni kunnolla sen "aivan ihanan" opettajan. Olihan siinä silmänruokaa (ne kädet, ne kulmakarvat, ne nopeat hymyt, eleet ja hiukan levoton liikehdintä!) ja luentokin oli mielenkiintoinen. Jälkeenpäin juttelimme näkemästämme kuin olisimme juuri tulleet teatterista tai jostain konsertista.. Nyt Minna pelkää, että innostun enemmän kuin hän.
En silti aio istua kuunteluoppilaana seuraavilla luennoilla; jos tosissani kiinnostun ohjelmointijutuista, voin käyttää Minnan opiskelumateriaalia hyväkseni ja lukea itse.
Illalla syötiin "tökkipaistia", ranskalaisia perunoita sekä paistettuja paprika- ja sipulisuikaleita. Palanpainikkeeksi lasilliset hyvää punaviiniä (kiitos, Piski!).
Että voi taas olla vaikeata tämä harjoitustehtävien tekeminen. Ei inspiroi yhtään, vaikka ehdoton deadline on tänään (ellen siis halua, että arvosana alenee numerolla ja sitä en tosiaankaan halua, koska en tiedä yhtään, miten tentti meni). Toisen aineen oikeustapausanalyysikin pitäisi tehdä. Silmät eivät enää yhtään pidä tästä ruudun tuijottamisesta.
Vaikeata on myös oikeiden sähköpostiosoitteiden antaminen. Selvisi, miksi en ollut saanut työsähköpostiini vastausta - lähettämääni viestiä ei oltu koskaan voitu toimittaa perille, koska osoite eli siis henkilön nimi oli annettu minulle väärin. Ja minä vielä toistin kiltisti perässä tämän henkilön nimen, eikä puhelimen toisessa päässä älähdetty. Nyt sitten pitäisi aamulla soittaa ja kysyä tältä henkilöltä, että "mikäs se sun spostiosoittees on, jos vaikka maililla lähettäisin tämän tiedoston tarkastettavaksi". No, samalla saisin sitten kysyttyä muutaman tärkeän kysymyksen ihan puhelimitse, mutta koska vihaan soittamista vieraille ihmisille, niin en todellakaan hypi riemusta tällä hetkellä.
Valvoin sitten koko yön ja sain hommat tehtyä. Olen jopa päättänyt mennä koululle. Sänky kyllä houkuttaisi, nukahtaisin varmasti heti. Jos Miira olisi nyt kotona, niin en kahta kertaa miettisi - jäisin kotiin nukkumaan Miiran kainaloon. Bussimatkalla nuokun ihan varmasti ja luulen, että luennoillakin. Minulla on kaksi luentoa tänään, molemmat saman luennoitsijan pitämiä ja molemmat aiheet liittyvät lakeihin. Pitää vain yrittää pitää silmät auki. Korvat saa sentään sulkea vapaasti. Mieluiten tekisin tietenkin toisin päin - silmät kiinni ja korvat auki.
Kun tein tietoturvan harjoitustehtäviä, niin yhtenä tehtävänä oli tutustua Käytännön tietoturvallisuusoppaaseen PK-yrityksille (pdf-tiedosto, 2,3 Mt). Lukiessani pelkästään liitettä 1 ja 2 ahdistuin - miksi se firma, jossa minä olen töissä hoitaa asiat juuri niin, kun ei missään nimessä saisi? Miksi?! Miksi tieto on vain harvojen päässä ja sielläkin väärin? Miksei tietoja kirjoiteta (tieto)koneelle kerralla oikein ja sitten niitä tiedostoja muokata aina kun muutoksia tulee? Miksei toimiston porukalle opeteta edes alkeita tietoturvasta, viruksista, ohjelmista tai ylipäänsä mistään? Miksi vitussa minä olen siellä vielä töissä?!
Tiedänhän minä, miksi minä siellä roikun. Ei ole muutakaan. Ja rahaa on jostain saatava, vaikka tuon firman työtunneilla ei kyllä paljon palkkaa saa.
Huh, taitaa olla parasta lähteä vain koululle ja unohtaa tuo pikkufirma hetkeksi. Tässähän melkein heräsi, kun ärsyyntyi.
Sain eilen puhelinsoiton, joka tiesi töitä tälle päivälle. Pakkaus- ja postitushommia, eikä edes hankalan matkan päässä. Työ oli mukavaa vaihtelua niin työttömyyteen kuin koneen ääressä istumiseenkin; seisoin melkein koko päivän. Välillä tuli kyllä tosi kuuma, ja kädet punoittavat kipeinä hanskoista huolimatta (kämmenissä oleva ihottuma kiukustui tiistaisesta grafiikasta eikä ole tietenkään ehtinyt parantua vielä).. mutta eipä sureta. Laatikoiden pakkaus ja nostelu eivät rassanneet selkää liikaa, mikä on tosi hyvä juttu.
Hyvä juttu on sekin, että töitä riittää vielä ainakin maanantaiksi. Ja punkkuni olen ansainnut. Salud!
Lopuksi vielä se kirjalista, josta kuun alussa mainitsin. Tässä kuussa ei sitten lopulta tullut luetuksi niin paljon, kuin alkuun näytti, mutta ihan hyvä läjä tuossakin on. Nyt keskeneräiset kirjat siirtyvät ensi kuun listaan.
Lokakuun kirjoja
Markku Lappalainen: Turun eläinsuojeluyhdistys – Eläinten asialla
Asiaa isolla A:lla. Eläinsuojelun historiaa Suomessa, lisäksi paljon eläinjuttuja, hauskoja, koskettavia ja puistattaviakin tarinoita (jotka ovat totta!) eläinsuojelun arjesta. Tuli heti halu auttaa tai avustaa...
Radclyffe Hall: The Well of Loneliness
Paikoitellen tosi masentava kirja. Vastustajien ja foobikoiden argumentit olivat 1900-luvun alussa ihan samoja kuin nykyäänkin: "luonnotonta", "Jumalan virhe", "sietäisi kuolla".. Ei silti alkuunkaan se tylsä tiiliskivi, jollaiseksi sitä on kuvailtu.
Colin Dexter: Viimeinen bussi Woodstockiin
Morsen ensimmäinen tapaus. Ei ihan parasta Dexteriä vielä.
Carol Shields: Kivipäiväkirjat
Romaani yhden ihmisen (ja samalla monien muiden) elämästä, alusta loppuun. Ei silti mikään tyypillinen elämäntarina; tässä sattuu ja tapahtuu vähintään yhtä paljon ajatustasolla kuin fyysisesti.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
