Tämä päivä menee kyllä reissusta toipuessa. Junailu on ihan ok, mutta kyllä 5 tuntia matkassa on liikaa. Kännykkää tuli hiplailtua aivan liian paljon. Löysin sieltä jopa uuden pelinkin, joten viimeinen tunti meni sen kanssa rattoisasti, vaikka tenttikirjojakin viihdykkeenä olikin.
Turku-Lappeenranta-Turku meni melkein yksin istuessa, ainoastaan Kouvola-Lahti -välille viereeni lösähti mies, joka söi kylmää maksalaatikkoa. No se kokemus oli nopeasti ohi. Junista testasin Pendolinoa, IC:tä ja tavallista pikajunaa. Mielestäni Pendolino on edelleen paskin, koska siinä penkit ovat aivan kamalat ja jalkatilaa on liian vähän. Selkäni kipeytyi jo vartin istumisesta. IC:t ja tavalliset pikajunat olivat kivoimmat, niissä ei hirveästi ollut eroa, paitsi että selkäni piti eniten tavallisista junista.
Vaimo kutistuu entisestään, nyt vaaka näytti jo uutta kymmenlukua. Eihän sillä vielä olla edes normaalipainossa, mutta minä pidän vaimoni pesupallosta ja muista pehmeistä osista. Pitänee tehdä vaimolle herkkujoulukalenteri sitten, kun tilillä taas on rahaa.
Lassi ja Leevi ovat ihan yhtä nirsoja kuin Putsikin. Miira laittoi hamsuille eilen raakaa porkkanaa. Tänä aamuna huomattiin sitten, ettei se ollut pojillekaan kelvannut. Meidän lapset haluavat porkkanansa al dente tai ei ollenkaan. Hemmoteltuja pötiköitä.
Otin eilen pojat juoksemaan ja viisi minuuttia ne jaksoivatkin kaivella, mutta sitten hiljeni. Olivat menneet samaan nurkkaan purujen alle nukkumaan, päällekkäin niin kuin aina. Sydäntä särki, kun jouduin herättämään pojat ja nostamaan ne takaisin omaan kotiin. Olivat raukat ihan pihalla, mitä tapahtuu, kun iso paha käsi tulee puruihin häiritsemään.
Matkalla museolle huomasin ÅST:n edessä kynttiläasetelman. Annoin siinä vieressä seisovalle lipaskerääjälle pari euroa taskunpohjalta; siinä AIDS-päivän viettoni. Museolla vierähti taas pari tuntia tietokantaa täydentäen.
Kotiin palatessani poikkesin hakemaan meille kaupasta vitamiiniannoksen: kiwejä, omenoita ja banaaneja. Loppuillasta pitäisi vielä piirrellä, osan kuvituksista pitää olla valmiina loppuviikosta. Ehdin varmaan, jos joka päivä teen jotain. Nämäkin kuvitukset ovat partiojuttuja; niistä ei siis tule palkkaa.
Huomasin äsken, että olin unohtanut eilen maksaa yhden laskun... ADSL-laskun! Heti iski paniikki, että kohta yhteys katkeaa. Nauratti, koska eräpäivästä kestää oletettavasti törkeän kauan ennen kuin yhteyteen millään lailla kosketaan. Nyt lasku on kuitenkin maksettu, ja surffata saa taas murehtimatta.
Odotan torstaita jo innolla. Silloin näkee hemaisevia naisia ja saa shoppailla mielin määrin kun veronpalautukset ja opintotuki pamahtavat tilille. Nyt hemaisevia naisia näkee vain kotona, mutta siinäkin on kyllä ihan tarpeeksi purtavaa.
Siis joululahjoja... muille. Sain aikaiseksi muutamia onnistuneita vedoksia tänä iltana, ja niillä kelpaa lahjoa niin serkunpoikaa kuin muitakin. Kädet siinä sottaamisessa ja putsaamisessa kyllä kärsivät; naputtelenkin tätä juttua kädet rasvattuina ja puuvillahanskat kädessä.
Huomenna pitäisi nousta ajoissa, että saisin byrokratian hoidetuksi. Plääh. Mutta se kuvitushomma, josta olen hermoillut, etenee hyvin, eikä paineita enää oikeastaan ole. Mukava tunne vaihteeksi.
Parin tunnin kuluttua pitäisi olla yhdessä kokouksessa, jollaisessa en ole koskaan aikaisemmin ollut. Hermostuttaa, vaikka Minna sanoo, ettei se ole tarpeen.
Kotona piti siivota, mutta mitä olen saanut aikaiseksi? Pikkujuttuja, pelkkiä pikkujuttuja. En edes oikein tiedä, mistä pitäisi aloittaa. Ehkä illalla onnistuu paremmin.. ja varmaan onnistuukin, kun orjapiisk— siis vaimo on vieressä vahtimassa.
Teen yhtä lempiruokaani, ruispuolukkapuuroa. Siellä se hiljalleen kypsyy ja kohta pääsen siitä nauttimaan. En jaksanut mennä kokoukseen mukaan, vaikka Miira yritti kovasti houkutella. Viime yönä tai itse asiassa aamulla nukuin vain kaksi tuntia, joten en ole oikein hereillä.
Jotenkin olen taas saanut itseni vedettyä kuiville pahimmasta työ- ja kouluahdistuksesta, mutta hommia vielä riittää. Onneksi ei enää ahdista niin paljon kuin esimerkiksi eilen. Kyllähän tässä vielä pitäisi kolme kirjallista kouluhommaa vääntää perjantaiksi ja mielellään työjuttujakin, ainakin maanantaiksi, mutta nyt nautin tästä panikoimattomuudesta.
Huomenna shoppailemaan. Ihan kuin olisin hehkuttanut tästä aiemminkin.
Hehkeä ja ihana opettajani oli tänään todella hehkeä ja ihana. Miirankin mielestä. Olimme taas kuin pahaiset teinitytöt hehkuttaessamme kotimatkalla. Toivottavasti ope ei lue meitä. Jos lukee, niin saa sanoa.
Lassi ja Leevi ovat ylisöpöjä. Toisesta rullasta on enää kaksi kuvaa jäljellä. Rakas joulupukki (lue: isi), joululahjaksi tahtoisin Canon PowerShot A70:n. Onko kellään muuten jotain positiivista tai negatiivista sanottavaa kyseisestä kamerasta? Mietimme sen hankkimista ihan tosissamme.
Ei sentään. TuSETA:n syyskokous meni ihan hyvin ja tulin tuupatuksi mukaan neuvostoon. Homma alkaa ensi vuoden alusta, jos ymmärsin oikein.
Minna simahti jo ennen kuin Tipping the Velvet alkoi, mutta ei se haittaa; nauhoitan koko sarjan, koska haluamme sen talteen ja koska Minna haluaa katsoa sen yhdellä kertaa (tai ainakin niin, ettei tarvitse odottaa viikkoa jaksojen välissä). Minähän näin sarjan jo elokuun lopulla mutta katson sen nyt uudestaan.
Minäkin voisin hehkuttaa shoppailua... mutta enpä taida sittenkään. On jo tarpeeksi outoa olla innoissaan siitä, että ylipäätään lähtee vapaaehtoisesti ostoksille. Kaksi tornia -spessupakkaus, herkut ja pikkujoulukamat, täältä tullaan!
Meidän piti lähteä aamulla aikaisin shoppailemaan, mutta toisin kävi. Olemme vasta nyt lähdössä. Harjoittelimme shoppausta jo kotona, cdon.comin tilaus lähti liikkeelle. 3 DVD:tä, joista kaksi menee joululahjoiksi ja yhden saan minä synttärilahjaksi.
Illalla luennolle ihkuttamaan ja sen jälkeen Sittariin shoppailemaan pikkujoulupippaloiden ruokapuolta. Ja jos hyvin käy, niin saan sieltä myös diskopallon ja pukupaidan.
Kaveri rannalta mietti lahjoituksen motiiveja, minä myös... mutten kauaa. Olen varma, että periaatteesta siinä on kyse. Hieno ele kuitenkin; eihän palkinto ja sen tuoma arvostus siitä mihinkään katoa, että rahat antaakin pois.
Muistin juuri yhden ikivanhan päiväkirjamerkintäni jostain kouluajoilta. Julistin (yksityisessä) päiväkirjassani, että jos joskus näen Saision kaupungilla, "aion purra sitä!" No, tuosta oli puolet pilaa (ja varmaan enemmänkin, enhän tuolloin edes tiennyt, miltä Pirkko Saisio näyttää), mutta olin todella kiukkuinen yhdestä näytelmästä, jonka olimme joutuneet katsomaan kouluporukalla. Se oli ollut tekotaiteellinen ja käsittämätön rävellys, jossa ei tuntunut olevan päätä eikä häntää. Silloin en käsittänyt, että näytelmän tekivät todennäköisesti ihan muut ihmiset kuin se, jonka kirjaan näytelmä perustui.
Vielä vähän eilisestä.. shoppailu oli kivaa, mutta väsyttävää. Ilman Minnan tervettä järkeä olisin varmaan tuhlannut koko veronpalautukseni DVD-levyihin ja kirjoihin miettimättä viittä minuuttia enempää. Pikkujoulusapuskat on nyt suurimmaksi osaksi hankittu, samoin ne muutamat muut tärkeät ostokset. Minnan himoitsema diskopallo jäi hankkimatta, koska jäljellä oli enää yksi kappale, ja siitä oli pari peilinpalaa jo irtoamaisillaan. Tosiputsit flanellipaidat kyllä hankittiin – voi meitä stereotyyppejä!
Luento oli jälleen mielenkiintoinen, ja pysyin hyvin kärryillä, vaikken ollut paikalla viime torstaina. Ja se "IHQ" opettaja kyseli tunnin jälkeen hieman huolestuneena opiskelustani, jolloin selitimme, että olen vain uteliaisuuttani mukana – kuunteluoppilaana. Ei siis mitään paineita tenttioikeuksista tai demotunneista (joilla en ole ollut). Juuri kun keskustelu alkoi käydä mielenkiintoiseksi, eräs toinen opettaja ilmestyi paikalle ja keskeytti meidät epäkohteliaasti. Hampaita kiristellen lähdimme ulos ja ruokakauppaan.
Herättiin vähän vaille kahdeltatoista, vaikka piti nousta nelisen tuntia aikaisemmin. Minna oli nukahtanut kesken kännykän herätyksen asettamisen, ja minun herätyskelloni oli pysähtynyt varttia vaille yhdeksän. En siis tiedä, mihin aikaan heräsin, kun kelloa vilkaistuani totesin ehtiväni nukkua vielä hetken – "kyllä Minnan känny sitten herättää" – ja käänsin kylkeä.
Nyt on kiire kauppoihin; pitää tehdä loput ostokset viikonlopuksi. Minulla on sitäpaitsi parin tunnin kuluttua tapaaminen Sabinen kanssa keskustassa, eli sinnekin pitää ehtiä. Kaveria ei sovi odotuttaa.
Missähän välissä ehtisi siivota? Mieluummin ei enää huomenna.
Nukkumaan pitäisi mennä, mutta täällä sitä vain kukutaan. Siivoiltiin paikkoja (järjesteltiin kamoja ja kerättiin ylimääräistä roinaa pois tieltä), homma jatkuu aamupäivällä. Mira tulee leipomaan joulutorttuja Minnan kanssa jossain vaiheessa, ja minä... no, ainakin pysyttelen poissa arvon leipurien tieltä.
Sinivalkoiset kynttilät odottavat, keittiön ikkunassa on iloiset jouluvalot (siihen ei kuitenkaan voi laittaa kynttilöitä, koska ikkunalautaa ei ole), jouluinen nallekoriste on ulko-ovessa ja glögiä on pullo poikineen jääkaapissa.. näyttää oikeastaan aika lupaavalta. Vielä kun saadaan pikkukivet ja villakoirat pois lattioilta, ja paikat siisteiksi.
Museoreissu Sabinen kanssa oli kiva. Aboa Vetus on niin mielenkiintoinen paikka, että siellä voi käydä useampaankin kertaan – tämä oli minulle toinen, Sabinelle ensimmäinen. Koluamisen jälkeen teetä ja ruisleipää Aura-juustolla höystettynä.. yllätyin, kun maku ei ollutkaan kamala. Onko minusta tulossa homejuustojen syöjä, vai niin turkulainen, että Aurakin jo kelpaa? Hui.
Nyt vaikuttaisi siltä, että Canon Powershot A70 olisi yksi joululahjoistamme (maksetaan siitä itse osa, molempien vanhemmat osallistuvat osaan). Vaikka digi helpottaakin joidenkin juttujen osalta elämää ja kuvausta, en silti aio hylätä EOS 3000:ni. Canon sekin – ja hyväksi havaittu.
Tänään (itse asiassa eilen, mutta ei nyt mennä tuohon nipotukseen) meillä oli pikkujoulut kavereille. Kivaa oli ja ruokaa riitti. Nyt jääkaappimme on niin täynnä, että saammekohan ikinä syödyksi noita kaikkia?! Terästettyä glögiäkin on vielä termarissa, mutta teemme parhaamme sen tuhoamiseksi.
Anna sai houkuteltua meidät keskustaan ja menimme Olkkoseen. Kaksi syytä: Annan kavereita oli jo paikalla ja mietimme, että Tarja ja Laura voisivat myös olla siellä. Emme olleet väärässä - minäkin pääsin nyt esittäytymään Tarjalle.
Poistuimme vähän ennen paikan sulkemista ja saatoimme Tanjan vanhempiensa luokse ja lähdimmme itse kotiin. Jos hyvä tuuri käy, saan vielä seksiäkin tänä yönä. Lesbian bed death ei siis ole ainakaan vielä todellisuutta meillä.
Ai niin!! Se Olkkosen portsari oli sika!! Kun tulimme paikalle Annan ja Tanjan kanssa, niin minulta ei kysytty papereita, vaikka seuralaisiltani kysyttiinkin. Molemmat ovat minua vanhempia - Anna 10 kuukautta ja Tanja 5. What am I, ikäloppu rupsahtanut ämmä?!
Ikälopuista rupsahtaneista ämmistä tuli mieleen, että Tuomas (uusi tuttavuutemme, Marikan poikaystävä) arvioi Miiran kuusi vuotta nuoremmaksi kuin Miira on. Minkä babyface itselleen voi? Hassua, että meitä luullaan varmaan suunnilleen samanikäisiksi, vaikka tuo toinen onkin paljon vanhempi. Siis biologisesti, ei henkisesti.
Minulla oli pitkästä aikaa työhaastattelu tänään. Jo eilen katsottiin paikan sijainti ja bussiaikataulut valmiiksi, tuuletettiin siisti (mutta savunhajuinen) paita ja mietittiin, mitä kysymyksiä voisi tulla esille.. Olin paikalla yhdeksää minuuttia vaille kahdeltatoista ja haastattelu alkoi kutakuinkin tasalta. Reilut puoli tuntia myöhemmin olin taas ulkona, helpottuneena mutta miettien, mitä olisin voinut sanoa paremmin.
Bussipysäkillä huomasin, että jännitys (joka ei toivottavasti näkynyt ulospäin) laukesi tosi oudolla tavalla: olin kotiin pääsyyn asti kuin humalassa. Tasapainovaikeuksia, katseen kohdistusvaikeuksia – piti sytyttää rappuvalot, vaikka yleensä osun hämärässäkin avaimenreikään – ja epämääräisen kevyt olo päässä. Aika epämiellyttävää.
Viikon kuluttua saan tietää, miten kävi.
Ai niin, parisuhde ei tullut haastattelussa ollenkaan esille, vaikka olin varautunut kertomaan suhteen laadun, jos sitä olisi kysytty.
P.S.: Mindy, aiheutit minulle korvamadon.. ja ne sanat piti tietysti heti kaivaa esiin. Minäkin katsoin sitä sarjaa joskus.
Sain eilen inspiraation lähteä kävelylle, kun yksin kotona oleminen alkoi ahdistaa. Olin ollut koko päivän sisällä ja roikkunut koneella, joten kaipasin ilmaa. Muutenkin on helpompaa pakoilla koneella tehtäviä töitä, jos menee pois koneen äärestä.
Onnistunut kävelylenkki vaatii joko kaverin tai musiikkia. Eilen ei ollut kaveria tarjolla, joten Buffyn musikaalijakson loppu ja Perin Mazarinin alku saivat viihdyttää minua kävelyni ajan. Kävelyllä on myös hyvä olla jonkinlainen päämäärä. Eilen esimerkiksi päädyin "käymään" vanhempieni luokse (huomasin kymmenen jälkeen, että olisi kiva mennä joskus kotiinkin - ohjelmia asennellessa ja niitä testaillessa aika menee kuin siivillä).
Pukeutuminen on tärkeää. Vaatteita ei saa olla liikaa, mutta niitä ei saa olla liian vähänkään. Alkumatkasta saa siis olla vähän viileä olo, koska kävelyn edetessä tulee kuitenkin lämmin. Pipo ja hanskat tähän vuodenaikaan ovat ihan pakolliset! Vaikka ulkona olisi plussaa, niin tuuli on petollinen.
Vielä kun saisi tehtyä tämän edes kaksi kertaa viikossa, niin olisin tyytyväinen. Kävely selventää hieman päätä ja tarvitsen sitä konepainotteisen elämäni vastapainoksi. Luulen kuitenkin, että säännöllisyydestä on turha haaveilla, ellen saa ketään potkimaan itseäni liikkeelle.
Minna on jonkinlaisessa flunssassa ja olo on kuulemma kurja. Siitä huolimatta tuo aikoo mennä kouluun (koe tänään) ja illalla siivoamaan. Sanoin jo, että voin hoitaa siivouksen, mutta enhän minä pärjää härkäpäiselle vastuuntunnolle. Varmaan Minnan kontrollifriikkeyskin panee hanttiin: mitäs, jos sijainen ei osaakaan siivota kunnolla?
No, töiden jälkeen voidaan parannella oloamme glögillä ja muilla kuumilla juomilla.
Olemme Miiran kanssa hyvä tiimi. Siivous sujui kahdestaan todella nopeasti ja olen todella onnellinen, että Miira oli mukana, en olisi millään jaksanut imuroida. Se vähä mitä nytkin tein rasitti jo paljon.
Ennen ostaria sain ilkeän idean ja houkuttelin Miiran kauppaan viekkaudella ja vääryydellä (ei minun tarvinnut kuin mainita juustikset). Ostimme glögiä ja juustiksia, joten Boomtownin aikana herkuttelemme. Ei kyllä saisi enää, viikonloppu oli sellaista mässäilyä. Ihme, ettei vaaka lopettanut yhteistyötä. Toisaalta olen kipeä, joten minua pitää helliä herkuilla.
Ifiltä tuli postia: kasa kuvia ja tunnukset nettialbumiin. Latasimme nettikuvat (kahden rullan verran) omalle koneelle ja olen juuri siirtämässä niitä poikien omaan Yahoo-albumiin. Lassi & Leevi ovat kyllä aika kuvauksellinen pari.
Yksi joululahjalähetyskin tuli, mutta siitä ei sen enempää – saajat voivat olla lukemassa tätä.
Minna on tosi kipeä, ja näyttää siltä, että minä olen saamassa saman taudin. Yskittää ainakin. Minnalla on melkein 38 asteen kuume; onneksi tänään ei ole tärkeitä tunteja tai muuta sellaista. Viikonlopun synttärinvietto on kyllä nyt epävarmaa.. voi olla, ettei juhlakalusta ole muuhun kuin lepäilyyn.
Pikkupoikien kuvat on nyt sijoitettu Yahoo-albumiin. Pari pystykuvaa on vielä vaakatasossa, mutta se tuskin haittaa paljonkaan. Muutama kaveri sai maililla tiedon kuvista jo etukäteen, kun halusin testata kuvien jakamista.
Sairaat vaimot voivat olla aika ärsyttäviä. Korkeanpuoleisesta kuumeesta huolimatta pitää vain istua ylhäällä, katsella viisi jaksoa Babylon 5:ttä (Ivanova kuulemma parantaa mitä vain) tai roikkua netissä. Ei puhettakaan sänkyyn menosta! Höh.
Ehkä Minna menee, jos minäkin menen. Illan jakso Tipping the Velvetistä on nauhalla, tarvitsee enää ruokkia hamsterit ja ottaa omat lääkkeet.
Kuume ei ole hellittänyt, vaikka onkin vähän laskenut eilisestä. Miira alkaa olla jo samassa kunnossa kuin minä. Käymme varmaan yhdessä kaupassa, parempi että kaksi sairasta kärsii saman verran kuin että yksi kärsisi todella paljon. Kaupassa on pakko käydä, koska leipää ei ole enää edes pakkasessa. Ja kipeänä minä ainakin tarvitsen paljon herkkuja (puhumattakaan siitä toisesta syystä, miksi herkuttelisin tänään).
Ihkuopen luento jää nyt välistä. Pitää lähettää hänelle sähköpostilla demot. Harmittaa. Ihan varmasti jo pelkkä ihkun näkeminen olisi parantanut kaikki taudit.
Hyvää syntymäpäivää vaan minulle.
(Syytän sekavuudestani kuumetta, en normaalia sekavuuttani.)
Minna oli kiltti pikku nörttioppilas ja teki demonsa vaikkei mentykään luennolle. Sillä välin minä kävin kaupassa ostamassa herkkuja päivänsankarille, nenäliinoja ja ruokaa. Myöhemmin tehtiin yhdessä "tökkipaistia", ja sen valmistumista odotellessa katseltiin lisää B5:ta.
Halusin tehdä tänään kaikenlaista, oli ihan oikeita suunnitelmiakin, mutten jaksa. Kauppareissukin otti voimille. Muun hyvän lisäksi bloody hell iski päälle ja nyt on kirjaimellisesti vittumainen olo. Jos Minnalla on vähänkään samanlainen olo, niin hatunnosto sille, että on jaksanut kuitenkin olla ylhäällä..
Kohta kuitenkin myöhäiselle ruokalevolle; ehkä kuumekin laskee.
Saimme eilen loistavan idean, kun olimme menossa nukkumaan - telkkari ja dvd makkariin. Tuumasta toimeen heti. Ei muuten ollut mikään maailman fiksuin idea toteuttaa sitä illalla, roudaamisen jälkeen oli kahta kamalampi olo. Mutta mieltä lämmitti kuitenkin se, että nyt saa katsoa Babylon vitosta ihan rauhassa omassa sängyssä.
Minä alan jo hieman toipua, mittari näytti aamulla vain 37,29 (eilen aamulla se kyllä näytti vielä vähemmän, mutta iltaan mennessä oli taas noussut yli 38 asteen). Miiralla sen sijaan olo pahenee koko ajan (mittarilukema aamulla 37,89). Minä pidän digitaalisesta kuumemittarista. Se on kätevä. Tämä on kyllä jatkuvaa niistämistä, yskimistä ja vaatteiden lisäämistä tai vähentämistä. Saisi loppua jo kokonaan.
Mira on kohta tulossa tänne ja yritämme houkutella häntä käymään puolestamme ostoksilla ja tuomaan samalla pitsan tai pari. Toivottavasti onnistuisi.
Flunssan aiheuttaman keskittymisenpuutteen takia pätkiä ja pikkujuttuja.
Pikkusiskot ovat joskus ihania. Minna sai minun pikkusiskoltani tosi kivan synttärikortin ja Minnan pikkusisko kävi tänään puolestamme kaupassa ja toi pizzankin. Upeaa.
Onko huonompaa täkyä keksitty kuin paketti Juhlamokkaa? Paikallinen Citymarket kosiskelee meitä tilaamaan Turun Sanomat vielä pariksi kuukaudeksi (tällä kertaa maksaisimme siitä itsekin jotain) – meille nimittäin tuli TS vähän aikaa ilmaiseksi. Kaupan päällisiksi voisi saada paketin kahvia, jos maksaa tilauksen eräpäivään mennessä! Don't make me giggle!
Appiukko lähetti meille pullollisen itse tekemäänsä mustaherukkamehua. Se on kuumana tosi hyvää.. ja muutenkin.
Minulla on nyt dilemma: otanko "taju pois" -lääkkeen ja nukun kipuni pois, vai sinnittelenkö hereillä ja katson Minnan kanssa B5:ttä kommenttiraidalla? Jos B5 ensin ja sitten se lääke..
Heräsin seitsemältä ja oli pakko nousta ylös – selkään sattui liikaa voidakseni lojua enempää. Tunnin istumisen jälkeen (tsekkasin mailit, lukaisin päivittyneet blogit ja parit nettisarjikset) olen taas valmis nukkumaan.
Tilanne on ihan sama kuin eilenkin: joka paikkaan sattuu, erityisesti silmiin ja päähän. Ihoakin särkee ja välillä lakanat tuntuvat liian karkeilta. Palelen ja hikoilen vuorotellen. Tällä hetkellä taas palelen, vaikka mukillinen kuumaa mehua lämmittikin vähän. Takaisin petiin, siis.
Nousimme kahdelta ja mittari näytti normaalilämpöä minulle. Miirallakin mittari oli laskenut jo alle 37 asteen, mutta vain vähän. Miira tulee tämän taudin kanssa päivän minua jäljessä.
Minun piti käydä kaupassa, mutta en jaksanutkaan lähteä. Ruokaa on kotona ja joulukortit saa vielä ostettua huomennakin. Sairastelu on sotkenut suunnitelmamme aika tehokkaasti ja nyt olemmekin aikataulusta jäljessä. Onneksi olemme edes suunnitelleet kaiken valmiiksi, niin tekeminenkin on sitten nopeampaa.
Telkkari piti roudata takaisin olohuoneeseen, koska tänään on taas tv-ohjelmapäivä. Parhaillaan tulee todella ökö jakso Xenaa (ihmissyöjät eivät ole kiva aihe). Olen käynyt vain välillä vilkaisemassa sitä varovasti ovensuusta.
Alamme olla jo paremmassa kunnossa. Väsyneitä, yskäisiä ja nuhaisia kyllä, mutta emme enää kuumeisia. Niinpä appivanhemmat ovat tulossa tänään Minnan synttärikahveille (mutta jos minä saisin päättää, ne tulisivat vasta parin päivän päästä). Huomenna ovat vuorossa Minnan isovanhemmat.
Kohta kauppaan; orjapiisk— siis vaimo käskee. Tarvitsemme vähän ruokaa ja ne joulukortit, jotka ovat sattuneesta syystä lähdössä viime tipassa. Ulkona on kaunista, mutta tuntuuko lumessa kahlaaminen mukavalta? Epäilen.
Tänään kestitsimme isovanhempiani ja oli mukavaa. Hassut syntymäpäivät, kun leivoin pelkkiä torttuja, eikä vieraita käynyt kuin vanhemmat ja toisen puolen isovanhemmat. Yleensä olen leiponut paljon kaikkea ja ihmisiä on ollut ainakin muutama enemmän. Siivoaminenkaan ei ollut samanlaista säätöä kuin aikaisemmin. Poikkeuksellinen syntymäpäivä kaikin puolin.
Tällä viikolla selviää Miiran tulevaisuus. Jännittää, kumman vaihtoehdon mukaan alamme elää ensi vuoden alusta lähtien. Molemmat toivomme sitä rahakkaampaa, vaikka se toinen olisikin Miiralle mieluisampi työn puolesta.
Museolla vierähti illalla kaksi ja puoli tuntia melkeinpä huomaamatta. Takaisin päin oli vähän vaikea tarpoa, kun Virusmäentien jalkakäytävät olivat enimmäkseen kapeita polkuja lumen keskellä. Mutta olipa valoisaa.
Katsottiin taas jakson verran Babylon 5:ttä. Enempää ei oikein ehditty, kun Ruotsin TV:stä tuli Mat.. ja sitten Minna jämähti katsomaan jotain uskomattoman typerää Capra-kierrätysleffaa, jota minäkin unohduin katsomaan pariksikymmeneksi minuutiksi. Tsiisös, mitä ajanhukkaa! Kohta kuitenkin petiin.
Ai niin, Caprassa ei ole mitään pahaa, omaperäisyyden puutteessa on. Eikös Mad-lehti jo ajat sitten pannut käytöstä poistuneiden sanojen listalleen käsitteen "alkuperäiskäsikirjoitus"..?
Huomenna jouluostoksia. Väsyttää jo valmiiksi.
Aamulla herätyskellojen soidessa olimme vielä niin väsyneitä, että poistin herätyksen parista kännykästä. Nousimme sitten kahden maissa ja vieläkin olisi vain nukuttanut. Emme taida ihan terveitä vielä olla. Jatkoimme lepäilyä DVD:n parissa. 3 jaksoa Babylon 5:ttä meni ihan huomaamatta ja nyt onkin aika lähteä. Hoidamme keskustan jouluostokset tänään ja sitten ne loput huomenna tai torstaina.
Mielenkiintoista nähdä, miten jaksan siivouksen tällä viikolla. Ainakin olo on huomattavasti parempi kuin viime viikolla, mutta se ei paljon kerro.
Siivous meni hujauksessa ja nyt on sellainen olo, että ihan varmasti jotain unohtui. Jotain isoa ja aikaa vievää. Toisaalta paria aikaa vievää hommaa ei tarvinnut tehdä, joten ehkä se hujaus tuli siinä. Ehkä. Ahistaa silti.
Vaimo väittää, että irkkaan liikaa. Enpäs. Juttelen vain pikkusiskon ja pikkusiskon kavereiden kanssa. Tänään ne raukat olivat miettineet, että missä minä mahdan olla, kun ei näy, ei kuulu. Näköjään olen roikkunut heidän seurassaan jo niin kauan, että epämääräisten juttujeni poissaolo huomataan.
Eilen (yksin)puhelin paljastuksia suomalaisesta musasta, kun kuuntelin cd:tä, jota saan kuunnella vain, kun olen yksin kotona. Oletettavasti paljastukseni aiheuttivat monta räkänauruista ja ahdistavaa hetkeä. Tai mitä te sanoisitte, jos esimerkiksi kertoisin, että R-A-K-A-S on mielestäni hieno biisi ja yksi suosikeistani?
Alan saada alikuntoisuudesta, lähes jatkuvasta päänsärystä, silmien jomotuksesta ja kurkkukivusta tarpeekseni. Piisaa jo!
Illalla taas yksi shoppailureissu. Nyt puuttuu enää yksi lahja, ja sen Minna aikoo käydä ostamassa huomenna päivällä (oltiin tänään liian myöhään liikkeellä, vaikkei kello ollut edes paljon). Minä olen omasta mielestäni shoppaillut jo ihan tarpeeksi.
Joulun lähestymisessä on tällä hetkellä yksi huono asia: sen yhden "IHQ":n tunteja ei ole enää tänä vuonna – nyyh!!
Minnalla oli taas lämpöä ja nukuimme melkein koko valoisan ajan päivästä. Minulla ei ole enää muuta kuin armoton väsymys, yskä ja nuha. Nyt, herättyään, on Minnakin kuumeeton. Mutta silti.. ei tässä tosiaan kunnossa olla, kun 13 tunnin nukkuminen onnistuu ihan helposti. Se, mikä minut sai nousemaan ylös, oli jomottava selkä (kun olin taas nukkunut liikkumatta).
Posti tuo joulukortteja joka päivä, ja vaikka kuinka olemme päättäneet, että kortteja lähetetään vain niille, joiden kanssa ollaan muutenkin tekemisissä (ja osalle niistäkin nettikortteja), on vaikea välttyä lieviltä omantunnonpistoksilta. Kortteja tulee niin monilta...
Ifiltä tuli tänään uusia kuvia pikkupojista. Alan tehdä sitä nettikorttia tänään tai huomenna.
Viimeiset tentit olivat tänään ja nyt on lukukausi ohi. En voi sanoa, että se oli rankka fyysisesti, mutta henkisesti sitäkin enemmän. Ja onneksi valopilkkuna oli ihq (jolle toivoin lempinimeä, mutta en sentään noin järkkyä). Muutenkin olen aika yllättynyt ajatusteni suunnan muutoksesta. Minä olen niin järkkymätön, mutta jos joku saa sen pienen epäilyn mieleeni, niin sitten alankin tosissani pohtia muutosta suunnitelmiini eli suuntautumisvaihtoehdon muutosta (ja edelleen siis puhun koulusta, en parisuhteestani).
Tenttejä oli siis tänään kaksi, molemmat saman opettajan. Ne oli onneksi järjestetty järkevästi eli molemmat sai tehdä samaan aikaan. Tunti tentin alkamisesta olin jo ulkona, joten en odota mitään ihmeellisiä tuloksia (enhän edes lukenut yhtään, kun en pysty keskittymään). Pääsemme siis lähtemään jo tunnin päästä bussilla Helsinkiin.
Hieman pelottaa, miten jaksamme viikonlopun. Menoja on paljon, eikä hengähdystaukoja juuri ole. Viime yökin meni vain muutaman tunnin unilla. Bussissa pitää siis nukkua ja toivoa, ettei tänään mene myöhään. Huomista ei jaksa millään muuten.
Eilen glögit ja "vähän" enemmänkin Helin ja Juhanin luona. Meitä piti olla useampiakin, mutta flunssa verotti porukkaa. Hauskaa oli kuitenkin, ja kahvien (avec) jälkeen lähdettiin vielä keskustaan. Näytettiin kamuille Sling In. Sieltä siirryttiin vielä yksille siidereille, ja sitten olikin aika vetäytyä yöpuulle.. Palattiin melkein viimeisellä bussilla, mutta koska isä ja Musti olivat vielä hereillä, emme menneetkään nukkumaan ennen kuin joskus neljän jälkeen.
Tänään väsyttää ja edessä on pitkä päivä. Shoppailua, jos ehditään, sitten tavataan Tycho, Suski ja kissat, ja illalla Piskin kanssa syömään ja (ilman Piskiä) joulukonserttiin. Kun täältä vajaan tunnin kuluttua lähdetään, palataan takaisin kahdentoista tunnin kuluttua!
Muut ovat jo nukkumassa, mutta minä en jostain syystä malta mennä petiin vieläkään. Syynä ei ole puolikas punkkulasillinen, vaan jokin muu. Levottomuus kai.. ja hinku kirjoittaa, vaikkei olisikaan mitään tärkeää sanottavaa.
Shoppailu jäi väliin, kun saatiin isältä ja Mustilta kyyti Lauttasaareen. Tavattiin kissojen ja niiden omistajien lisäksi Henkka (heh, jätkällä on niin bizibizilaiffii ettei sitä näe Turussa!), juotiin teetä, syötiin suklaamoussekakkua ja juteltiin. Kissat olivat ihania kuten tavallista.
Bar Teosissa syötiin kuin possut ja vasta ruuansulatusjuomien jälkeen päästiin lähtemään YL:n joulukonserttiin. Konsertti toi lopultakin sen flunssan ja kiireiden takia kateissa olleen joulufiiliksen.
Jatkot isän ja Mustin luona kestivät puoliyöstä hyvin aikaiseen aamuun. Ohjelmassa oli paljon jutustelua, yöpalaa (etanoita tai blinejä) ja juomia.. Lopuksi suklaakonvehteja ja juomia. Keskustelun taso kyllä laski ajan mittaan, mutta sitä ei olisi voinut ainakaan naurun perusteella päätellä.
Aamulla ei nukuttu kauhean pitkään, mutta menin aamiaisen jälkeen takaisin petiin ja nukuin jotain kaksi ja puoli tuntia; minut revittiin ylös puoli kolmelta.
Päivä meni leppoisasti ja alkuillasta lähdettiin perinteiselle joululahjakierrokselle. Tällä kertaa Stubakin oli mukana – vieläpä ajamassa. Kierros oli vähän aiempia lyhyempi, ja hyvä niin: lumipyryssä ja umpihangessa oli vaikea kulkea. Viimeiseksi käytiin vielä kaupassa (ostettiin mm. saunajuomat ja kiitoskortti perjantai-illan isäntäväelle) ja sitten palattiin isän ja Mustin luo.
Musti tarjosi poropataa ja ruoan jälkeen vielä saunottiin. Nyt ramaiseekin niin, että ihme kun vielä ollaan pystyssä.
Täällä alkaa porukan suhtautuminen pikku hiljaa muuttua: näyttää siltä, että ensi vuonna on odotettavissa kutsuja muutamiin juhliin, ja Mustikin on pyytänyt meitä viettämään joulua Helsingissä. Tänä vuonna ollaan kuitenkin Turussa – palaamme kotiin huomenna.
Minä tulin kimpsuineni ja kampsuineni suoraan kotiin, Minna meni kaupungille hakemaan kuusta. Pitäisi varmaan aloitella sitä siivousta..
Eteisessä odotti hurja kasa joulukortteja, osa minun sukulaisiltani (joilta ei ole aiemmin tullut mitään). Hyvin kummallista. Asennemuutos taitaa olla suurempi kuin luulinkaan – tai sitten ihmisillä on vain ollut paljon ylimääräisiä kortteja ja postimerkkejä tuhlattaviksi.
Tilasimme Canon PowerShot A70:n Netssonilta kaksi viikkoa sitten ja toimitus piti olla heti samalla viikolla. Kamerat ehtivät kuitenkin loppua varastosta jo saman päivän aikana, ja saimme jännätä viime viikon loppuun asti, ehtiikö kamera jouluksi. Palvelu oli Netssonissa loistavaa, sposteihin vastattiin nopeasti ja toimitusjohtaja Nummela henkilökohtaisesti toimitti meille kameran kotiovelle tänään.
Nyt pitäisi vaan malttaa, että kameran lämpötila tasaantuu ennen kuin käymme sen kimppuun. Lähes mahdoton tehtävä.
Korttimme, olkaa hyvät :-)
Emme aio hiljetä joulunakaan, vaan odotettavissa on tätä samaa...
Olen ottanut kuvia mielestäni aika hillitysti eilisen ja tämän päivän aikana. Eniten kuvia on otettu nätistä pienestä kuusestamme (joka muuten aiheuttaa minulle huolta, kun pelkään, että se kallistuu kohta liikaa ja kaatuu). Pojista ei vielä ole paljon otettu, mutta kun jossain vaiheessa ne otetaan juoksemaan, niin salama vain välkkyy. Mutta kyllä on digikamera kätevä, ei voi muuta sanoa.
Tässä välissä Lassi ehtikin tulla leikkimään äitin kanssa näppikselle. Toinen äiti räpsi kuvia, minkä ehti. Pelottaa ajatellakin, että meillä olisi ihmislapsi, josta ottaa kuvia. Lapsi-raukasta tulisi ihan linssilude, pakosta.
Olin tänään keskustassa ensin Miiran, sitten Tanjan kanssa. Miira panikoi, kun minä olen kuulemma niin vaikea, ettei minulle osaa ostaa mitään. Samaa Tanja valitti. Molempien kanssa tehtiinkin sitten niin, että olin itse valitsemassa "yllätyslahjani". Tanjan kanssa sovelsimme myös Miiran ohjeistusta ja menimme kesken shoppailun yhdelle Daily Newsiin. Kyllähän se hieman helpotti, kun sai levähtää ja janon sammutettua.
Viimeisetkin lahjat on nyt paketoitu (ellen sitten vanhempieni luona vielä joudu hommiin) ja huomisesta lähtien keskityn vain repimään auki toisten vaivalla paketoimia lahjoja. Olen tänä vuonna erittäin tyytyväinen pariin pakettiini. Eipähän ainakaan ulkomuodosta voi arvata, mitä lahja sisältää.
...vaan olen hyvin tyytyväinen elooni ja olooni juuri nyt. Olohuoneen pöydällä palaa vielä pari kynttilää, olen istunut lukemassa kaiken yötä (ensin Kramppeja ja nyrjähdyksiä -sarjakuvaa, sitten uutta Saisiota) suklaakakkua mussuttaen. Yllättäen Minnakin piti kakusta, joten sain sitä aika lailla saman verran kuin vanhempieni luona asuessakin; isä söi aina vähintään kolmanneksen.
Eilen päivällä hautausmaakierros räntäsateessa ja ruuhkassa, sitten appivanhempien luo jouluaterialle. Meillä oli mukana vähän omiakin ruokia: Mummin silliä ja ruskistettua kaalia. Kinkku oli tosi hyvää ja aterian loppupuolella Minna jo kyseli, mihin aikaan joulupäivänä syödään.
Lahjapaketeista löytyi muutama yllätys ja paljon muuten vain kivoja juttuja, mm. pulkka, jota Minna yritti kotimatkalla testailla (ei onnistunut, vesisade oli kastellut hangen) ja The Rocky Horror Picture Show -DVD sekä sen soundtrack-CD. Kananlennon jälkeen lähdettiin kotiin availemaan lisää lahjoja ja lepäilemään. Ja taas ylläreitä ja mukavia juttuja – kylläpä me olemme olleet kilttejä!
Vielä vähäksi aikaa lukemaan, kai ensi yönä ehtii jo nukkuakin.
Yleisön pyynnöstä lahjalistaa.. Minnan ehdotuksesta tein eilen illalla otetuista lahjakuvista koosteen.
Yhteiset:
Minnan lahjat:
Minun lahjani:
Ehdin kauppaan juuri ennen sen sulkemista. Olin jo päättänyt, etten edes mene, mutta sitten muistin! Kameraan tarvitaan pattereita. Kuvia on räpsitty nyt jo niin paljon, että patterit ovat lopussa. Ensimmäisenä ostoslistalla onkin siis akut, jahka tästä taas arkeen palataan.
Olen ollut tyytyväinen jouluun. Kaikki on mennyt mukavasti ja haikeana mietin, että ensi vuonna en taida ollakaan kotona Turussa joulua viettämässä. Tämä joulunaika on myös ollut oman kotimme kannalta todella mukavaa. Täällä on ollut jatkuvasti siistiä eri kyläilijöiden vuoksi. Toivon todella, että tämä jatkuisi myös vuoden muina aikoina. Siinä olisi minulle ihana joululahja.
Pikkupojat ovat alkaneet taas siivouksen jälkeen tapella reviiristä. Inhottavaa kuunnella, kun toinen vinkuu hädissään (vaikka osa onkin teatraalista rääkynää). Toivottavasti niitä kahta söpöliiniä ei tarvitse erottaa toisistaan.
Deadline maanantaina, vaivaiset neljä piirrosta tehtävänä, ja jätin homman viimeiseen päivään. Taas. No, en ainakaan tee niitä piirroksia yöllä, en edes sunnuntaina ja maanantain välisenä yönä – vaan huomenna päivällä, niin kuin pitääkin.
Ennen joulua murehdin sitä, että olin missannut HG:n leffaillan. Reilu tunti sitten juteltiin Miran kanssa Messengerillä; Mira halusi tietää, mitä videoita meillä on. Pengoin sitten kasettejani ja huomasin, että minullahan on se leffa, joka HG:n leffaillassa katsottiin! Olin täysin unohtanut sen.. ja olin siis murehtinut ihan turhaan. Lahopää.
Jos minulla olisi tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, niin tässä olisi nyt kaksi: hommien hoitaminen ajoissa (eikä viime tipassa) ja taistelu lahopäisyyttä vastaan (voisi edes yrittää muistaa asioita). Mutta kun ei niin ei.
Pojat ovat sopeutuneet omiin "asuntoihinsa" hyvin ja meillä on ollut todella hiljaista. Minäkin olen nyt jo rauhoittunut, enkä hermoile enää Leevin puolesta. Pikkuötököille pitäisi saada jokin taso, ettei kaksi terraariota aina valloittaisi kahta nojatuolia. Muutenkin tämän asunnon ongelma on tasojen puute. Minä tarvitsisin lisää työtilaa, koska koneen ääressä on äärimmäisen hermostuttavaa tehdä yhtään mitään, jos siinä ei ole tilaa.
Olemme joulukuun aikana ostaneet ja saaneet ennätysmäärän dvd:itä. Nimekkeiden määrä on lisääntynyt yhdeksällä ja se on uskomatonta, koska aiemmin meillä ei ollut kuin viitisentoista nimekettä. Tänään kävin hakemassa Miiran joululahjarahoilla Miiralle Henkien kätkemän, jota emme sitten koskaan nähneet teatterissa. Sen voisi yrittää vielä tämän vuoden puolella katsoa.
Uudenvuodensuunnitelmatkin alkavat nyt selkiintyä. Menemme viime vuoden tapaan katsomaan LotRia leffaan ja sitten illalla paukutellaan vähän. Minä papattejani ja Miira perhosiaan.
Sain ne piirrokset tehdyksi ja postitetuksi eilen illalla (vasemmalla Minnan näppäämä kuva työnteosta; huomatkaa ergonominen asento!) eikä tänään ole tullut mitään valituksia tai muutakaan postia aiheesta. Kaikki lienee siis kunnossa.
Oli tarkoitus nousta joskus kymmenen maissa, mutta taas kävi niin, että väsytti liikaa ja nukuimme yli puolenpäivän. Onkohan kaupassa enää yhtään niitä Minnan himoitsemia tarjouspapatteja jäljellä?
Isä, Musti ja Ritu kävivät meillä pikaisesti eilen. Eilen, joo, Minna ei viitsinyt/jaksanut/mitälie blogata ennen kuin vuorokausi oli vaihtunut, eikä vielä sittenkään. Kummasti se kyllä jaksoi jutella Messengerissä kamujensa kanssa... ärrinmurrin. Rouva suvaitsi päästää minut koneen ääreen hetki sitten.
Jupinat sikseen. Vanhemmat siis kävivät ja viipyivät kahvikupillisen verran. Minna teki joulutorttujakin. Sain pari joululahjaa lisää; paketit kun olivat tulleet heille niin lähellä joulua, että me emme enää olleet Helsingissä. Musti kertoi yhdestä perhetutusta, joka oli taannoin nähnyt meidän ilmoituksemme lehdessä, muttei ollut ymmärtänyt sitä!
Ilmeisesti hetero-olettamus istuu joissain ihmisissä niin lujassa, ettei heidän päähänsä mahdu ilmoitus otsikon "Vihittyjä" alla, jos ilmoituksessa on kahden samaa sukupuolta olevan nimet.
Sain muuten ne papatit ja ostin myös roomalaisia kynttilöitä ja perhosia. Vielä kuohuviiniä ja vähän sapuskaa, niin ollaan valmiita uuden vuoden viettoon.
Yöllä ehdotin leikilläni Mesessä pikkusiskolle, että herättäisiin molemmat yhdeksältä ja nähtäisiin sitten kirjastossa jo yhdeltätoista. Mira piti minua ihan hulluna ja ehdotustani vitsinä (mitä se oli olikin, aluksi). Loppujen lopuksi kuitenkin päätimme tehdä niin, koska kumpikaan meistä ei saa unirytmiään kuntoon, ellei siihen joku pakota. Minut pakottaa tässä tapauksessa hereille lupaus ja pikkusiskon se, että minä soitan.
Yhdeksänhän on aivan liian aikainen herätysaika, jos kahden tunnin päästä vasta tavataan, joten nyt tässä on käymässä niin, että Mira menee takaisin nukkumaan ja herää joskus uudelleen. No soitan varmuuden vuoksi (ja ilkeyttäni) tunnin päästä uudelleen ja varmistan, että herätyskello toimii parin kilometrin päässä.
Miiran herätyskello piipittää edelleen yksin seinän takana, joten pitää mennä sinnekin jakamaan tätä heräämisen iloa. Toisaalta voisin antaa Miiran vain nukkua, niin saisin itse olla koneella rauhassa. Aikaisin heräämisen ideahan ainakin minulla oli, että saisin jotain aikaiseksi, ja jos sänkyä nyt lähestyn, niin luultavasti jään sinne hyviä leffoja katselemaan (unet ovat paljon parempia kuin ne tekeleet, mitä elokuvateollisuus suoltaa).
Miiru kirjoitti jossain jutussaan (en enää muista missä, luin arkistoja ison kasan kerrallaan) lukevia ihmisiä häiritsevistä tyypeistä.. lähinnä siitä, miten jos joku istuu nenä kiinni kirjassa, sivulliset eivät tajua hänen todellakin haluavan lukea eikä jutella.
Elimäen perimmäisessä tarkoituksessa on sana läplom (englanniksi se on verbi, dalmilling), joka tarkoittaa sitkeää pälpätystä jollekulle, joka lukee. Se on tosiaan aika tuhoon tuomittu yritys, joka vain ärsyttää lukijaa. Minusta on kuitenkin ihan OK kysyä toiselta, mitä kirjaa tämä lukee, kunhan sen juttelun jättää siihen – ainakin jos lukija ei muuta sano.
Ja tuikituntemattomien ihmisten harrastama läplom vasta hermostuttavaa onkin! Harrasta siinä nyt small talkia ja tutustumista, kun sankari on kiperässä tilanteessa ja haluat vain kääntää sivua ja nähdä, miten se siitä selviää...
Typerintä lienee kuitenkin jaarittelu toisen lukemasta kirjasta, kun se kerran on sillä toisella vielä kesken; juoniselvitys tai jostain kohdasta vaahtoaminen... Pahimmassa tapauksessa siinä spoilaa toisen lukukokemuksen. Dekkaria lukevalle murhaajan arvuuttelu on myös aika ärsyttävää. Minä ainakin haluan selvittää murhaajan itse (jos ollenkaan) enkä heitellä toiselle mahdollisia ehdokkaita, tai kuunnella ilkkumista "mä keksin sen jo vähän puolivälin jälkeen".
Minulla on vielä se "mukava" piirre, etten edes kuule, mitä minulle puhutaan, jos olen keskittynyt kirjaani. Ja keskittymisen häirintä on niin helppo kuitata sanomalla "joo" tai "okei", vaikkei edes tiedä, mihin vastasi. Tästä tietenkin seuraa väärinkäsityksiä ja sähläystä, ja meidän tapauksessamme nalkutusta (Minnalta minulle). Minusta kuitenkin kannattaa varmistaa, että esim. Minnalla on minuun katsekontakti tai muuten vain varmasti kuulen ja ymmärrän, mitä hän sanoo.
(Minna luki tämän pätkän ja alkoi valittaa vielä "asiasta viidenteen" siitä, että minun lahopäisyyteni ja yleisen hoksaamattomuuteni takia katsekontaktikaan ei välttämättä riitä. Kiitti vaan... mäki' sua.)
Teinix-o-Maticilla saatiin hupia aikaiseksi. Miira oli _^-B-I-T-C-H-^_ ja minä Blondi69. Molemmat saivat siis täysin uskottavan ja oikean nimen. Hienoa! Valitettavasti teininimigeneraattori antaa teinixxx-uskottavat nimet vain naaraille, eli tosi uhmakkaiden urhojen on vielä odotettava omaansa.
Puolen tunnin kulutta pitäisi jo olla liikkeellä; repussa on viisi lippua Kuninkaan paluuseen, klo 12.30 näytökseen, ja eväät on ostettu eilen. Emme aio kuitenkaan mennä rapisevien pussien kanssa leffaan, vaan pakkaamme herkut vanhoihin jäätelöboxeihin (neliömäisiä muovitötsiä, joiden vetoisuus on kaksi litraa).
Elokuvan jälkeen käydään kotona, otetaan tarpeen mukaan päiväunet ja sitten käydään Minnan vanhempien luona. Iltaohjelma on aika rauhallinen, sillä olemme kahden. Paikallinen ilotulitus kahdeksan maissa illalla, omat paukut lähellä puoltayötä, ja kotona hyvää ruokaa ja juomaa. Ehkä katsotaan joku DVD – niitähän riittää.
Olen kyllä aika innoissani Kuninkaan paluusta.. ja jos muiden kommentteihin on uskominen, kannattaa varata mukaan pari nenäliinaa. Varmuuden vuoksi. Todennäköisesti luemme trilogian lähiaikoina uudestaan.
Anne Rice: Veren vangit
Uusintaluku, yritin saada selville, miksi se ensimmäisillä kerroilla niin kolahti. Ei selvinnyt.
Pirkko Saisio: Punainen erokirja
Joululahjakirja, lievä yllätys Mustilta. Hyvä, kiinnostava, ajatuksia herättävä.. ja nyt pitäisi lukea ne aikaisemmat.
Leena Lehtolainen: Veren vimma
Ensimmäinen lukemani Lehtolainen. Ei hullumpi. En keksinyt murhaajaa, vaikka yhden tärkeän jutun arvasinkin oikein.
Terry Pratchett: The Truth
Uusintaluku, kun oli pulaa jostain viihdyttävästä. Luin tämän pienissä pätkissä pitkin kuukautta, vaikka yleensä hotkaisen Pratchettit kerralla.
Mark Levengood ja Unni Lindell: Vanhat tädit eivät muni
Hulvaton kokoelma lasten juttuja ja pohdintoja – sekä hauskoja että ajatuksia herättäviä.
Outi Popp: Poppologia
Nippelitietoa, listoja ja juttuja Suomi-Popista. Hilpeä ja mielenkiintoinen sisältö, mutta pilkunviilaaja minussa turhautui typojen ja muiden virheiden määrästä.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
