Kun tulimme vanhempieni luota kotiin kahdeksan jälkeen, tyhjensin vain reppuni, riisuin vaatteet ja sitten jo kaaduinkin sänkyyn. Nukahdin heti. Tänään heräsin yhdentoista jälkeen eli mukavat yli 14 tunnin yöunet maksoivat heti univelan pois.
Vanhempani olivatkin jo kaivanneet meitä, kun minäkään en ollut käynyt kahteen viikkoon. Istuimme sitten iltaa siellä muutaman tunnin, kun pikainen perunanhakumatkani muuttuikin ruoanlaitoksi, syömiseksi, juoruiluksi ja koneen kanssa väsäilyksi.
Nyt tekemään eilen ostamastani lohesta ruokaa. Tarkoitus olisi tehdä lounaaksi lohipastaa ja sitten illan ja huomisen ruoaksi lohilaatikkoa. Miiran maha kiljuu jo, mutta älkää uskoko sitä - ihan varmasti ei pidetä sitä täällä nälässä, vaikka se aina onkin sitä mieltä.
Lohipastasta tuli tosi hyvää ja vaikka olemmekin olleet tosi epäileväisiä Creme Bonjour Cuisine -tuotteista, niin kyllä ne ihan hyviä ovat ja tarpeeksi erilaisia tuorejuustoista. Sorruin siis eilen kaupassa konsulentin tarjoaman lohipastan vuoksi ostamaan pippuri-cuisinea. Konsulentti kyllä oli tehnyt oman pastansa tomaattiversiosta. Lohipasta oli kyllä konsulentiltä fiksua, koska Sestossa oli lohi tarjouksessa.
Ääks, kellohan on jo yli kuusi. Star Trek tulee. Nyt pitää mennä, näkee sitten edes lopun!
Edellisestä kirjoituksesta unohtui otsikko kiireessä, mutta nyt sekin on paikoillaan.
Kauneus on katsojan silmissä on yksi hienoimmista totuuksista. Minä itse en esimerkiksi pidä yleisesti kauniiksi kutsuttuja ihmisiä/naisia yleensä lainkaan kauniina. Minulla on oma näkemykseni kauneudesta, joka kyllä varmastikin yhtyy muidenkin ihmisten näkemyksiin, mutta tosiaan nämä missit ja mallit yleensä eivät minusta ole kauniita.
Yleensä olen vielä niin nirso, että pitkät hiukset ovat iso nounou kauneudelle. Poikkeuksiakin löytyy, kuten esimerkiksi Lucy Lawless (Xena). Olenkin koonnut tuohon Minnalla pinnalla -listaan joitakin kauniita naisia ja kuvia heistä (Mariesta ja Lucysta on kaksi kuvaa).
Lisäsin viimeinkin uuden trackerin.. ja muutin sen koodin xhtml-kelpoiseksi. Aamulla sitten näkee, toimiiko se enää niin kuin pitäisi. Ainakin kauheat uhkailut oli extremetrackingin sivuilla, ettei mitään saisi muuttaa ja pitäisi vain kopipeistata.
Eilen oli varsinainen herkuttelupäivä. Ensin se Minnan kermainen ja pippurinen lohipasta, sitten suklaalla höystetty sokerikakku (onneksi se oli aika pieni, sillä söin siitä reilusti yli puolet yksin!). Myöhemmin illalla tehtiin vielä kirjolohikiusaus (johon tuli taas sitä pippurista ranskankermaa), ja ensimmäisen lusikallisen jälkeen oli ihan pakko syödä "maistilautaselliset"... Oikeasti se kiusaus on meidän tämän päivän ruokamme.
Heräsimme vähän aikaa sitten ja huomasimme missanneemme Tinan keittiön. Ähpöh. No, aina voisi lohduttautua syömällä.. mutta pannullinen teetä taitaa olla fiksumpi vaihtoehto. Minnalla on lautasellinen puuroa "vähän jäähtymässä", mutta siihen minä en koske. Joku raja sentään.
Miira sai juuri valmiiksi lättytaikinan ja aikaisemmin avasimme laivalta tuomamme valkkarin. Olin tänään seikkailuretkellä Myllyssä ja sieltä mukaani tarttui maissilastuja ja Fizzin upcider-matkinta: Angry Apple, chilillä maustettu siideri. Huomenna olemmekin taas aloittamassa Pointsit - ne kun jäivät Tanjan matkan vuoksi kovasti heitteille.
Joku voisi ihmetellä, miten Tanjan reissu meidän pistelaskentaan mitenkään vaikuttaa, mutta kyllä minulla ainakin motivaatio hävisi, kun ei voinutkaan Tanjan kanssa vertailla. Tämän aamuinen vaa'alla käynti kuitenkin kertoi, ettei painossa ollut tapahtunut mitään muutoksia 4 viikon aikana, joten ihan hyvistä asemista lähdetään taas taistoon läskiä vastaan.
Osasivatpa taas lopettaa kauden inhottavaan kohtaan. Ja Nelonen auttaa cliffhangerissa laittamalla West Wingin tauolle. Onneksi me tulemme kuitenkin jäljessä ja sain tyydytettyä pahimman uteliaisuuteni netin avustuksella. Nyt tiedän ainakin, mitä viidennen kauden ensimmäisissä jaksoissa tapahtuu.
Toivoisin, että intoni ja energiani palaisivat kotiin lomaltaan viimeistään aamulla. Hommia olisi tehtävänä, mieluisiakin, mutta en vain jaksa tehdä mitään. Ehkä hoidan heti yhden sähköpostin, josta tunnen jo huonoa omatuntoa. Sitten menen nukkumaan ja yritän nousta aikaisin.
Into ja energia eivät tulleet takaisin, vaikka kovin odotin. Ehkä tässä pitää nyt ottaa järeät aseet käyttöön hienovaraisen suostuttelun sijaan.
Miira on tulossa kotiin museolta, jonne meni suoraan töistä. Laitoin perunaporkkanasosekeiton alulle ja Tinan nauhalle.
En nähnyt sitä ihanaa opettajaa tänään (muista: pitää keksiä sille joku ihana lempinimi), toivottavasti sentään huomenna törmäillään. Mutta viimeistään keskiviikkona.
Tänään tulee viimeinen Oz. Nyyh.
Viikonlopun jälkeen aloitin työt reippaasti ja kerroin uteliaalle työkaverille, että vain käsivarsiin hieman koski kaikki se nostelu. Vertasin sitä partioretkien jälkeiseen jomotukseen (polttopuiden roudauksen jälkeen tuntuu samalta). Hän ihmetteli, ettei jaloissa tuntunut, "ei mitään edes reisien takaosissa?"
Tänään tuntuu. Sattuu, jomottaa, reisien takaosan lihaksia polttaa ja selkä on jumissa. Olo on (melkein) kuin jyrän alle jääneellä. Lisäksi väsyttää – pakko päästä ajoissa nukkumaan tänään!
Illalla vietin vielä kaksi tuntia museolla ennen kotiin tuloa, mutta kun tulin, Minnalla oli ruoka viittä vaille valmiina (ahhh...) ja koneella oli paljon mukavaa luettavaa. Päivä on sittenkin aika hyvä.
Iik, olemme päässeet Homoglobiinin (Turun homo-, lesbo-, bi- ja transopiskelijoiden yhdistys) linkkilistalle! Olisi kiinnostava tietää, kuinka monta tuttua lukijaa meillä oikein on. Pitänee teettää Provo-paidat, jotta meitä voi helpommin lähestyä (ihan kuin meille joku haluaisi puhua).
Vuoden 1998 reissu EuroPrideen HG:n kanssa oli ikimuistoinen. Sen jälkeen olenkin ollut jäsenenä vain pari vuotta, viimeisin taitaa olla vuosi 2001. Miira on jäsen tällä hetkellä, joten enköhän minäkin taas ensi vuonna liity.
Ei, tänään ei ole uusia lihaskipuja. Tänään on kauhea väsymys ja hermostus, kun olisi paljon tehtävää muttei aikaa tehdä sitä. Ja kohta pitäisi olla matkalla grafiikkapajalle, aion aloittaa uuden työn. Ongelmana on vain se, että pää on ihan tyhjä ideoista.
Ruoka oli taas melkein valmiina, kun tulin töistä. Tällä hetkellä keittiömestari on päiväunilla.. *huokaus*
Pirkan Otetaan selvää -palstalla oli taannoin aivan loistava kysymys. Itse en ole tätä miettinyt, mutta voisi kuvitella, ettei tämä ole ainoastaan tämän rouvan ongelma.
Mitä tähän voisi lisätä? Kuukauden palautusoikeus, jos käykin huonosti, eikä saa itselle sopivaa nuolijaa? Ja jos joku kehtaa väittää, että minä olen viismielinen, niin se joku on aivan oikeassa.
Luin kotiin tultuani blogeja ja maileja kaikessa rauhassa, pusailin lippukunnan sivuja ja räpelsin kaikkea pientä. Nyt on pannullinen teetä valmiina ja aion pian poistua tästä olohuoneeseen lukemaan ja lämmittelemään.
Onnistuin töissä rasittamaan itseäni vähemmän kuin esim. maanantaina, mutta vastapainoksi kolhaisin reiteni pöydänkulmaan niin, että siihen tuli iso (ja ruma) mustelma. Mitäs tuosta, pitkät housut jalassahan tässä kuljetaan, mutta kun se sattuu. Jokainen askel (tärähdys) tekee kipeää ja kevytkin hipaisu on liikaa.
Eilen sain tietää mielenkiintoisia uusia blogeja. Mielenkiintoisia siksi, että tunnen niiden kirjoittajat. Illalla lueskelin sitten Vaulaa takautuvasti kesään asti.
Herättyäni olen heti joutunut tekemään töitä. Pomo soitteli ja kysyi, missä vaiheessa hommat ovat (no ne perkeleet jumivat, kun en vieläkään saa sähköpostia menemään läpi sille naiselle, jonka hyväksyntää ennen minun ei kannata aloittaa urakkaa). Nyt sitten lähetän etanapostina kyseisen tiedoston, jos se vaikka menisi perille, ja minä pääsisin urakoimaan 225 lomaketta. En voi sanoa odottavani tätä mitenkään riemuiten.
Vinokino alkaa tänään. Meillä suunnitelmissa kaksi koostetta ja yksi leffa sekä lauantain pääbileet. Aloitamme jo tänään Sexy-koosteella ja huomenna jatkamme Bar Talk -koosteella. Lauantaina on edessä yksi festareiden pääelokuvista eli Do I Love You?.
Bileissä esiintyy Killer. Kuulemma Killerin Vinokino-keikka on ainoa, jonka he tekevät Turkuun tänä syksynä. Bileliput käyn ostamassa jo tänään, että varmasti mahdumme paikalle.
Ai niin, Vinokino valtaa myös Helsingin jossain vaiheessa, mutta sehän ei minua kiinnosta, joten ottakaa itse selvää Vinokinon sivuilta, jos kiinnostaa. Turku on se ainoa oikea paikka Vinokinolle. Tunnelma täällä on kuitenkin aito ja alkuperäinen.
Olemme toivottomia tapauksia, kumpikin. Menin taas ohjelmoinnin luennolle kuunteluoppilaaksi, kun oli tarkoitus lähteä siltä luennolta sitten yhdessä leffaan Minnan kanssa. Vaan kuinkas kävi: istuimme kiltisti (vähemmän kiltein ajatuksin) luennon loppuun asti ja hylkäsimme koko leffakäynnin.
Luento oli mielenkiintoinen, luennoitsija edelleen ilo silmälle.. ehkä jopa enemmän kuin lyhytelokuvakooste, joka nyt missattiin. Kuolaamisen, ihkutuksen ja intensiivisen katselun jälkeen ruokaa, pikainen tapaaminen Annan kanssa, käväisy Stockan ruokaosastolla ja Alkossa (viikonlopun varalta) ja sitten kotiin.
Kohta taas nukkumaan. Väsyttää ja nielussa on ikävä tunne, semmoinen kirvelyntapainen, joka enteilee nuhaa. Toivottavasti se on vain väärä hälytys.
Ihan varmasti mennään katsastamaan Vinokino-leffoja huomenna ja lauantaina!
Menin vain "nukuttamaan" Miiraa ja nukahdin itsekin. Kämppä valaistu kuin joulukuusi, kone päällä, kaikki ohjelmat auki, Putsi ruokkimatta... minunhan piti palata heti jatkamaan. Muutaman tunnin tirsat vielä tajuaisin, mutta minä nukuin kuuteen eli siihen kun Miiran herätyskello soi. Kuulemma minua on yritetty saada keskellä yötä hereille.
Ikinä ei ole näinkäään käynyt...
Ruoka oli taas melkein valmiina, kun tulin kotiin. Itse sain kuitenkin paistaa pihvit. Lisukkeena oli täytettyjä herkkusieniä ja paprikaa (puolikas kummallekin). Nam!
Kohta lähdetään kaupungille, Vinokino kutsuu. Epämiellyttävä olo jatkuu, mutten aio antaa sen häiritä tätä iltaa, ainakaan alkuiltaa.
Flunssa iski kunnolla. Onneksi puolet työpäivästä oli kevyttä istumahommaa.
Illan lyhytelokuvakooste oli hyvä (ja aika kului siivillä). Pari pätkää oli tosi hyviä, yksikään ei ollut "ihan onneton". Moikattiin paria puolituttua, juteltiin yhden komikamun kanssa ja bongattiin yksi tuttu naama grafiikkakurssilta. Ei vilaustakaan siitä kuolattavan upeasta opettajasta..
Minna lähti leffan jälkeen Marikan luo. Minä palasin kilttinä potilaana kotiin.
Olen viettänyt iltaa Hobittia lukien, punaviiniä ja kaakaota juoden ja juustiksia napostellen. Enkä laske Pointseja tänään. Ei jaksa.
Toivottavasti olo on parempi huomenna.
Heräsin puoli yhdeksältä, kun joka paikkaan sattui. Nenä vuotaa, pää tuntuu olevan täynnä märkää sementtiä, silmiä kuumottaa ja niiden liikuttelukin aiheuttaa jomotusta. En palele, mutta muuten on kuumeinen olo. Ällistyin, kun mittari näytti vain 36,99 astetta.
Aamu on sumuinen kuten eilisiltakin. Tiaisten äänet toimivat muistutusäänenä: kävin vaihtamassa parvekkeen seinäkoukkuun uuden talipallon.
Takaisin petiin, kun pahin jomotus selässä loppuu tai kunnes silmiin sattuu liikaa tämä ruudun tuijottelu.
Saimme värjättyä hiukseni, mutta valitettavasti emme ehtineet leikata niitä. Olen siis nyt oranssi papukaija. No samapa tuo, olen kuitenkin naimisissa, joten en voi siis hirveästi vokotella ketään. Jos kuitenkin se ihana opettaja tulee vastaan, niin käymme Miiran kanssa kiinni kuin sika limppuun.
Henkka tuli meille etkoille ja nyt on yhteensä tuhottu yksi valkkari, yksi lähes kokonainen punkku, 1,5 dl vodkaa ja muutama sentti minttuviinaa. Olemme siis iloisessa hiprakassa! Vielä ennen bussin lähtöä (viisi minuuttia aikaa ennen lähtöä) vedämme naamaan Sambuca-shotit ja sitten menoksi!
Kiva ilta. Kuultiin lesbokaraokea (finnhits näköjään rulaa :-D), joka tosin loppui ennen kuin saimme kerätyksi tarpeeksi rohkeutta itse mennä estradille (biisi oli jo valittu), Killeriä (uuh, Siiri on ihana!) ja kumottiin ilkeitä juomia kurkkuihimme. Nähtiin tuttuja ja vähemmän tuttuja, bongattiin vieraampia.
Tutuista voinee mainita Miken ja Fabulan Jaakon (aka Bigfoot), joita kävin ahdistelemassa vähän ennen kotiin lähtöä. Hitto tätä arkajalkaisuutta; meni koko ilta ennen kuin uskalsin mennä juttelemaan Lucius Malfoy -lookalikelle ja sille sen seurassa olleelle hepulle, joka näytti taannoiselta Assembly-tutulta! Mutta joo, ihan kivaa oli.. ja kun Myrskyn aika on ostettu omaksi, menen ahdistelemaan Mikeä uudelleen ja ruinaan nimmarin. Edulis ymmärtänee.
Kotimatkalla, taksissa, Minna kertoi kuunpimennyksestä, jota sitten jäätiinkin katselemaan kotipihalle päästyä. Yöpalan jälkeen sitä piti vielä kurkkia parvekkeelta.
Tänään on kihlajaispäivämme. Olin reilu Miiraa kohtaan ja mainitsin siitä ennen kuin Miira meni nukkumaan. Varmistin siis, ettei Miira unohda (se olisi kuitenkin tapahtunut).
Itse asiassa tänä vuonna tätä kihlajaispäivää voisi juhlia jonain toisena päivänä. Minulla on todella inhottava päivä edessä, enkä kyllä yhtään ole juhlatuulella, päinvastoin. Ehkä päivä näyttää valoisammalta sen jälkeen, kun kaikki ikävät velvollisuudet ovat ohi eli noin 14 tunnin päästä.
Koulun jälkeen käymme isovanhempieni luona ja luulen, että siitä alkaakin päivän miellyttävin osuus. Ei enää stressiä ja hermoilua... ellei sitten aamupäivän jutut aiheuta niitä lisää.
Kuumeen rippeetkin olivat mennyttä aamulla. Siis töihin.. "Rikospaikalla" herätin hilpeyttä toisissa, kun ääneni oli ihan tiessään ja sain jotain raakkumista ulos vasta iltapäivällä.
Päivä on täynnä räkää ja kipua. Ei saisi yskiä, koska se sattuu niin kurkkuun kuin selkäänkin. Ei saisi niistää nenää niin usein kuin pitäisi, koska nenänalusiho on rikki ja kipeä (mahdoin olla edustava näky lauantai-iltanakin; kuin joku hemmetin kokainisti!)..
Minna lähti muun perheensä kanssa isovanhempien luo, minä jäin kotiin lepäilemään. Pitäisi tehdä yhtä ja toista, mutten jaksa. Nojatuolissa on mukava kököttää, vaikkei tekisi muuta kuin joisi teetä. Sitä askarteluhommaa voisi kyllä silti kokeilla..
Huomasin sunnuntaina, että olin täydellisesti unohtanut yhden kurssin kokoontumisen. Hätä ei onneksi vielä ollut kovin suuri, koska tajusin tämän kaksi päivää ennen kuin tunnit ovat. Koska kontaktiopetusta on vain kerran kuussa, niin valmistelemme aina tehtäviä tunneiksi. Niiden tekemisen kannalta olisi ollut kiva muistaa asia aiemmin, varsinkin kun tällä kertaa piti hakea kirjallista materiaalia opettajan lokerosta - yllättäen muistin sen hoitaa jo eilen. Tunnit ovat vasta kolmelta, joten päivällä ehdin lukea tekstin, syventyä siihen ja kirjoittaa tiivistelmän (vihaan tiivistelmiä!).
Eiliset stressiä aiheuttavat asiat selvisivät hyvin ja huomasin, että olin stressannut turhaan viimeiset pari viikkoa. Inhottavaa. No kyllä tässä vielä ehtii ennen kuun loppua stressata muista aiheista, kuten esimerkiksi töistä, joiden kanssa menetän hermoni. Tai ei se työ, vaan ne ihmiset ja se miten firmaa hoidetaan. Nimim. kurkkua myöten täynnä - "eihän sulla ole elämää, joten sä voit tehdä nää jutut heti ja vaikka mä en ymmärrä mitään näistä, niin onhan tää silti ihan helppo ja nopee juttu, eikä tässä tuu ees mitään muutoksia, ku vaan laitetaan koko rakenne uusiks ja muutetaan 50 tuotteen nimet ja keksitään vielä torstaiaamuna pari lisätuotetta - kai tää on perjantaina valmis lähetettäväks maailmalle?".
Ai niin, Miiralla oli illalla kuumetta (37,2 luetaan meillä kuumeeksi silloin, kun Miira tuntee sen ilman kuumemittaria). Saa nähdä, onko vaimosta töihin aamulla. Epäilen.
En sitten mennyt töihin, enkä illalla grafiikkaa tekemään. Roikun vuoroin koneella, vuoroin sängyssä, yskin ja niistän.
Minna kyseli pitkin päivää ainakin kymmenen kertaa, olinko blogannut (no okei, ehkä niitä kertoja oli kolme), ja iltapäivällä hän hermoili omien koulujuttujensa kanssa niin, että olin helpottunut, kun hän viimein lähti.
Olen oudosti jo nyt hereillä, vaikka minun olisi pakko nousta vasta neljän tunnin päästä. Minulla on kyllä syyni: haluan tehdä loputkin demotehtävät, eilen en ehtinyt lukea kaikkia blogeja ja posteja, osaan posteista pitäisi vastatakin ja pitämäni tilastot elämästäni/mme (esim. budjetti) pitäisi päivittää.
Sorruin viikonloppuna hankkimaan kotikoneelle Messengerin... vieläpä Microsoftin sellaiseen. Hävettää. Syytän tästä kavereitani, jotka majailevat siellä, eikä ICQ:ssa. Ja onhan se helpompaa, että kaikki ovat samassa paikassa, ja Messenger 6.1:n muokkailtava keskusteluruutu on kiva. Kokeilin myös Trilliania (kaikki keskusteluohjelmat samassa), mutta se ei oikein iskenyt. Seliseli, hävettää silti.
Messengerin hankkiminen aiheutti sen, että nyt juttelen Tanjan kanssa vieläkin enemmän (emme saaneet koskaan ICQ:n chattia toimimaan) ja joka ilta juttelen myös pikkusiskoni kanssa. Meille onkin kehittynyt eräänlainen läksyjentekopiiri. Mira kysyy minulta ja minä kopipeistaan Tanjalle ja sitten pohdimme Tanjan kanssa. Maanantaina Mira lähti jo nukkumaan, kun me ratkaisimme yhtä kivaa matikantehtävää (Mira piti meitä hulluina, kun kuuli tästä). Eilen olimme niin väsyneitä, että Mira jäi ihan oman onnensa nojaan kemiantehtävien kanssa.
Nautinnollisten demojen jälkeen pitääkin nyt sitten kiiruhtaa töihin vähemmän nautinnollisiin tehtäviin. Ope oli taas ihana (kuten kaikki varmaan arvasivatkin). Kivoja katsekontakteja, hymyjä ja silleen... Mahtaakohan se epäillä jotain? Jotkut ilmeet voisi tulkita sillä tavalla.. tai sitten minä olin vaan liian kiinnostunut aiheesta, kun seurasin herkeämättä ja olin todella aktiivinen (kuten sanottu, kiinnostus opettajaan piristää aina opiskelua). Yritin kyllä tuijottaa tauluakin, enkä vain opettajaa (joka ei edes selittänyt tehtävää sillä hetkellä *köhköh*).
Miira meni tänään töihin. Mitenköhän se siellä pärjäilee?
Työpäivä tuntui loputtoman pitkältä ja iso osa ajasta meni yskimiseen ja niistämiseen. Iltapäivällä jouduimme nostelemaan ja kanniskelemaan (ei tosin pitkiä matkoja) yli 25-kiloisia laatikoita ja sen homman jälkeen olinkin vähällä nukahtaa kotimatkalla bussiin. Jotenkin tyypillistä muuten, että samalla kuin me – neljä naista – ahersimme isojen laatikoiden kanssa, parin metrin päässä kundit niputtivat kevyitä kirjeitä..
Vilkaisin vieraskirjaa vasta roikuttuani kotona ja koneella yli tunnin. Iik! Meidät on lisätty TuSETAn linkkilistalle! Mikä kunnianosoitus – ja mitä paineita pitää sisältö asiallisena ja asiaankuuluvan pervona ;-)
Kerroin Minnalle linkityksestä puhelimessa, ja kuten arvata saattoi, Minna oli innoissaan paitsi linkityksestä, myös viekkuviestin lähettäjästä.
Työpäivä oli lähes täydellinen eilisen toisinto, paitsi että tänään niitä tuhottoman raskaita laatikoita oli vielä enemmän. Välissä pari pientä ja sitten taas isoja. Eroa eiliseen oli taustamusiikkikin. Eilen se oli jotain yhdentekevää poppia joltain yhdentekevältä radioasemalta, tänään meitä kidutettiin Suomi-iskelmän pahimmistolla, missä lujaa soitettu Matti ja Teppo oli vielä pientä (itse kiduttaja käytti kuulosuojaimia)! Päivän loppupuolella aloin olla jo valmis tappamaan. Muut vähän ihmettelivät, kun en ottanut kommentteja kertosäkeeseen yhtymisestä ja "laatumusiikista" huumorilla.
Pitkän päivän ilta alkoi luennolla, joka oli mukava muutenkin kuin esteettisistä syistä; alan pikku hiljaa tajuta, mistä on kyse. Toisaalta niinhän luulin tajuavani jotkut matematiikan jututkin, kunnes tuli aika soveltaa niitä käytäntöön.
Loppuilta: ruokaa (nam!!), blogit, mailit ja vähän siivousta. Toivottavasti pääsen petiin jo kolmen vartin kuluessa..
Piski tulee tänään, joten nyt pitäisi aktivoitua ja alkaa siivota. Kämppä on (onneksi!) suht siisti järjestyksen kannalta, mutta imurointia emme ole harrastaneet taas vähään aikaan. Samoin tiskit on jäänyt molempien kiireiden ja väsymyksen vuoksi. Koska emme ole vieläkään saaneet järjestettyä työhuonetta uuteen uskoon (pohjapiirustus on ollut valmiina jo muutaman kuukauden), niin sohva on taas täynnä minun papereitani.
Putsin terraario pitää myös siivota, ja pitääkin vielä tänään käydä ostamassa hiekkaa Putsin vessaan. Se on aika fiksu eläin noinkin pieneksi (pituus 8 senttiä), kun kerran vessaa oppii käyttämään ihan omatoimisesti. Kaikkihan sen kyllä tietävät, että meidän Putsi on kaikista ihanin ja fiksuin. Vanhemmuus on ainakin ylpeyden osalta samanlaista, oli sitten kyseessä kääpiöhamsteri tai ihmislapsi.
On muuten ihan älyttömän kiva siivota, kun kylkeen sattuu, eikä pysty taipumaan normaalilla tavalla. No nyt on kuitenkin imuroitu ja tiskattu sen verran kun kaappiin mahtui. Miira saa hoitaa loput.
Oletteko muuten huomanneet imuroidessanne, että puolison lattialle jättämiä tavaroita ei missään nimessä voi nostaa ylös? Ja sitten se alue jätetään imuroimatta ja aletaan kerätä tarpeeksi nalkutusintoa, että kun pahaa aavistamaton puoliso tulee kotiin, olette jo ovella pää punaisena nalkuttamassa? Makuuhuoneesta puolet jäi imuroimatta, kun lattiaa koristavat sukat, lehdet ja muu posti. Onko niitä ihan pakko heittää lattialle aina sillä tavalla, että koko lattia peittyy? Minä sentään heitän paperini aina yhteen ja samaan kohtaan, ja se kasa on helppo poimia ylös ja heittää menemään.
Hidas käynnistys aamulla. Aamiaisen ja pesujen jälkeen kävimme kaupassa ja heittäydyimme kukin vuorollamme kakaroiksi. Piski halusi (ja osti) Haribo-joulukalenterin, jollaisen minä olen saamassa pikkujoululahjaksi Minnalta, Minna ja Piski halusivat (ja saivat) kaupan mainosilmapallot, ja minä halusin (ja Minna osti) pussillisen juustiksia...
Kohta kaupungille; tapaamme Sabinen torilla ja sitten menemme syömään. Alkupalat ja -juomat Bremerissä – odotan jo sinne pääsyä.
Ilta kaupungilla oli oikein mukava. Bremeristä siirryimme naapuriin, Teiniin, syömään sitä varsinaista ruokaa – minun valintani oli hirven sisäfilettä; huippuhyvää! – ja jälkiruokajuomat nautittiin Puutorin Vessassa. Puoli yhdentoista maissa (ehkä? en paljon katsellut kelloa) saatoimme Sabinen kämpilleen ja tulimme kotiin. Loppuillan ohjelma: lisää siideriä, pussillinen sipsejä + dippiä sekä uusi erä Trivialia. Minna voitti.
Lyhdyn etsintä on muuten päättynyt. Sopivan kokoinen, näköinen ja hintainen lyhty löytyi, ja tänä yönä siinä on ensimmäistä kertaa poltettu kynttilää. Piski otti pari kuvaa; ehkä julkistan lyhdyn ulkonäön ensi viikolla.
Miira lähti Helsinkiin Piskin kanssa ja minä jäin ihan yksin kotiin Putsin kanssa. Vanhempieni luona roikuin koneella. Messengerissä juttelemalla ärsytin Miraa (onneksi sentään pystyimme molemmat olemaan kirjautuneina - toinen Windows- ja toinen MSN-versiossa) ja Timanttipeliä pelaamalla vanhempiani (ennätykset ovat nyt taas niin korkealla, että äiti ja isi saavat takoa pitkään rikkoakseen ne). Itse asiassa tuo jälkimmäinen ärsyttää myös Miraa, koska mitä enemmän vanhempani pelaavat, sitä vähemmän Mira saa olla koneella rauhassa.
Olemme harkinneet perheenlisäystä. Putsi on tietenkin ensimmäinen ja rakkain lapsemme, mutta kaksi talvikkoa houkuttaisi. Uudet "lapset" ovat olleet jo pitkään mielessämme ja nyt lähieläinkaupassa olisi juuri meille sopivat. Jos ne ovat siellä vielä joulukuun alussa, niin luulen, että meitä on pian viisi. Ajattelimme, että seuraavat lapsemme tulisivat Satumetsästä, mutta se ei ole realistinen ajatus ilman omaa autoa. Ei pikkuisia voi kuljettaa junalla tai bussilla yli kahta tuntia kotiin asti.
Eilen olin ison osan iltaa epäsosiaalinen ja vain istuin koneen ääressä. Join kuitenkin isän tarjoamaa punaviiniä ja kävin aina välillä olohuoneessa "seurustelemassa". Vasta C.S.I.:n alusta lähtien oleilin siellä tiiviisti.
Isä ja Musti saivat minun ja Minnan tekemiä sämpylöitä iltapalaksi ja tänään Musti tarjoaa karitsan paahtopaisteja. Taitaa taas olla punkkua tiedossa..
Bloody hell ja kurja sää ovat tänään syypäitä siihen, että käkin taas sisällä koko päivän. Silitin paidan iltaa varten, ja taas tuli nähdyksi, etteivät eräät kontrollifriikit osaa olla puuttumatta toisten hommiin. Musti tarjoutui silittämään, mutta kieltäydyin. Sitten hän alkoi neuvoa (ihan kuin en olisi silittänyt itse mitään aikaisemmin) ja lopulta otti raudan ja silitti paitani kauluksen ja hihansuut.
Illalla on tiedossa musiikkia ja muuta mukavaa Tapiolassa; lisätietoja fanisivulla.
Yritin saada isin peltilehmää lainaksi, jotta olisin voinut hakea Miiran yöllä pysäkiltä. Miira olisi siten päässyt nopeammin ja halvemmin kotiin ja nukkumaan. Kuten arvata saattoi, niin isin peltilehmää ei voi ajaa yöllä pimeässä, eikä ainakaan kukaan muu kuin omistaja itse. Ärsyttää.
Jos kaikki palaset naksahtavat paikoilleen, niin meillä on oma auto ensi keväänä. Nämä kaikki tapaukset muistetaan silloin, kun vanhempani kaipaavat kyytiä jonnekin. Vielä enemmän ärsyttää se, että sanon nyt näin ja sitten kun kyytiä kaivataan, olen kuin pahin tossun alla oleva pösilö ja kuskaan niitä kuitenkin joka paikkaan. Vituttaa.
Jos minulla olisi tunnukset Livejournaliin, niin liittyisin Sijaistoiminnot-yhteisöön. Tekemättömien asioiden lista senkun kasvaa, enkä minä saa mitään muuta aikaiseksi kuin ohjelmien katsomista videoilta, meseilyä ja surffaamista. Jopa mieluisat hommat jäävät tekemättä!
Ajattelin nyt kuitenkin olla sen verran kiltti, että käyn kaupassa ja teen Miiralle ruokaa. Erittäin lyhyiden yöunien ja pitkän työpäivän jälkeen Miira ehtii olla kotona vain pari tuntia ennen kuin pitää taas lähteä - tällä kertaa grafiikkaan. Kaupassakäynti on kyllä hienointa työn pakoilua, koska voin perustella sen sillä, että Miiralle tulee parempi mieli, jos teen niin.
Aion aktivoitua tänä yönä. Olen jo tehnyt listan tekemättömistä töistä (tai ainakin niistä kaikista, jotka muistan). Tavoitteenani on päästä huomenaamulla jo 9.15 alkavalle tunnille... eli tähtään muutaman tunnin yöuniin. Se piristää rytmiäni aina silloin, kun tuntuu, etten saa unta millään tavalla tarpeeksi.
Nyt kuitenkin töihin. Ruumiillinen työkin piristää, joten odotukseni ovat korkealla. Maitoakin on ja hyvä niin, koska ilman kahvia ei voi kuvitella valvomista.
Töitä pakoillessani päädyin Lupin-tädin blogiin ja oli ihan pakko sivun nähtyäni käydä hakemassa olohuoneesta Once more, with feeling soimaan kuulokkeisiin. I'm under her spell... tosiaan.
Jos teillä näkyy SubTV, niin katsokaa Buffy ensi sunnuntaina. Paras musikaalijakso ikuna. Lupaan, että ette tule pettymään!
Hitto tätä kaipuuta. Enkä edes tiedä, mitä kaipaan. Normaalisti tämä tunne iskee vain loppukesästä keskellä yötä. Syytän kahvia. *syvä huokaus*
Väistin taas yhden henkilökohtaisen kysymyksen työpaikalla enkä sanonut rehellisesti, mitä "lajia" olen. Toiset puhuivat ilmeisesti joululahjoista, ja yhtäkkiä minun suuntaani lensi kysymys lahjaostoksista. Puolison määritelmä oli muistaakseni "ukko", mutten enää muista, oliko se varmasti niin. Joka tapauksessa oletus oli, että elän jonkun miespuolisen kanssa. Mietin hetken ja vastasin sitten epämääräisesti, että ostelen "puoliskolle" jotain kirjoja toivomuslistan mukaan.
Jooh. Kerroin tapauksesta Minnalle ja olin heti valmistautunut selityksillä. Ensinnäkin se, että en todennäköisesti ole tuossa työpaikassa kovin pitkään – kenelläkään ei siis ole mitään syytä tietää minusta paljonkaan. Sitten se, etten aio ystävystyä työtovereideni kanssa. Ja lopuksi se, että paikan ilmapiiri ei järin suvaitsevalta vaikuta: poissaolijoista (vaikka he olisivat vain toisessa huoneessa) heitetään kommenttia ja juoruja. Miksi antaisin niille lisää materiaalia?
Ehkä olen vain pelkuri. Korjaus: Tiedän, että olen vain pelkuri.
Sain viime yönä töihin liittyvät hommat tehtyä ja nyt voinkin antaumuksella keskittyä seuraavaan urakkaan. Se tulee luultavasti olemaan sellainen, että mietin irtisanoutumista kerran jos toisenkin. Homma pitäisi mielellään olla valmiina viikon päästä. En usko, että onnistuu. Hinnastot sotkivat asiaa sen verran. Tietenkin se on mahdollista, mutta se vaatisi sitten minulta tenttiin lukemisen unohtamista (joka voi kyllä tapahtua muutenkin).
Tänään olin koko päivän vanhempieni kanssa liikkeellä. Sain jopa ajaa, emmekä tapelleet isäni kanssa kertaakaan. Pieniä erimielisyyksiä auton suunnasta meillä on kuitenkin aina. Kävimme syömässä Pippurimyllyssä ja Viiden pippurin härkä oli todella hyvää.
Se ihana opettaja oli taas kerran aivan järkyttävän ihana. Miirakin on nyt vakinaama luennoilla, vaikka sen piti vain jäädä siihen ensimmäiseen kertaan. On mielenkiintoista seurata, miten suhteemme kehittyy. Ei siis Miiran ja minun, vaan meidän ja open. Avaussiirto on kuitenkin tehty open puolelta (ja te likaisen mielen omaavat, meidän avaussiirtomme tarkoittaa vain ensimmäistä sellaista kommenttia, jota ei olisi tarvinnut tehdä).
Suurin osa stressistä ja kiireestä taitaa olla oman pääni sisällä, mutta silti.. ei tämä kivaa ole. Erinäisiä kuvitus- ja askartelujuttuja pitää tehdä (deadlinet painavat päälle), kotityöt pitää tehdä (tiskit kasaantuvat), ruumiillinen työ väsyttää ja eräät vain patistavat. Valmista pitäisi olla, mielellään nythetivälittömästi.
Henkka kävi. Olin vähän epäsosiaalinen, mutta kuulin osan jutuista ja jossain vaiheessa havahduin koneen ääressä hillittömään räkätykseen, kun Minna ja Henkka katsoivat TV:stä Krisseä. Twister Jorma Uotisen kanssa oli kuulemma hauska. Ööjoo... just.
Itse hekottelin omille ja muiden virtuaalimalleille (niistä julkaisi kuvia aika moni). Muoto oli omassani suht oikea, mutta koko tai mittasuhteet vääriä silloinkin, kun ilmoitin painoni oikein. Perussuomalaista "rintava-reitevä-persevä" -mallia noilla ei näköjään saa. Tai sitten kehoni minäkuva on pielessä ;-)
Päivän riemunkiljahdukset liittyivät fanisivuun. Linkitys on iloinen asia.
Näyttää siltä, että haemme meille kaksi uutta hamsuvauvaa jo tänään. Jos vain sopivia yksilöitä löytyy, niin illalla meitä on viisi. Raporttia heti, kun olemme kotona.
Nyt ärsyttää Miiran puolesta muut asiat. Taidan sanoa rouvalle, ettei tiettyihin paikkoihin kannata mennä.
Poikien nimet päätettiin matkalla. Lassi ja Leevi voittivat Gandalfin ja Legolaksen.Vaaleampi on Leevi ja tummempi Lassi. Pojut ovat ihania. Tulivat heti käteen ja ovat todella seurallisia, ihan eri maata kuin arkajalka Putsimme. Heti piti räpsiä muutamia kuvia, harmi vain ettei ole digikameraa ja rulla on juuri vaihdettu. Toisaalta räpsin tuon rullan loppuun ihan varmasti viikonlopun aikana.
Minna on ihana. Sain tänään iltapalaksi vadelmilla höystettyä sokerikakkua. Taisin kyllä tuhota siitä puolet viidessätoista minuutissa. Ahne mikä ahne.
Tänä iltana aion olla stressaamatta itseäni. Teen kortteja kaikessa rauhassa (kyllä ne valmiiksi ehtivät), katson töllöstä The Wicker Manin, jota en ole aiemmin nähnyt, ja mietin niitä pyydettyjä kuvituksia (iso stressinaihe!) huomenna. "Marraskuun aikana", minulle sanotaan, ja sitten lähetetään materiaali, kun aikaa on enää puolitoista viikkoa. Tooosi reilua.. ja nyt on kiire!
Ei mutta.. tuotahan juuri ei pitänyt miettiä. Menen takaisin ihmettelemään Lassia ja Leeviä, jotka vuoroin nahistelevat, vuoroin nukkuvat sopuisasti yhdessä läjässä. Näistä kahdesta lähtee aika lailla ääntä. Mikä ero Putsiin verrattuna!
Kun menimme nukkumaan, yläkerta aloitteli äänekästä riitelyä. Olimme kumpikin niin väsyneitä, että nukahdimme ylhäältä kantautuvasta rääkymisestä huolimatta. Joskus kymmenen maissa heräsin selän jomotukseen (olin taas nukkunut liian kauan vaihtamatta asentoa) ja ylhäältä kuuluviin yskimis- ja oksennusääniin. Nukahdin uudestaan ja seuraavan kerran herätessäni kello oli varttia vaille kaksitoista ja ulkona satoi lunta. Sataa edelleen.
Ai niin, joskus aikaisin aamulla oli vielä ylimääräinen herätys, kun Pingu piti saada nauhalle. Kumpikaan ei jaksanut ajastaa sitä illalla. Minnalle kiitos, että jaksoi nousta ylös ja nauhoittaa.
Minna nukkuu vielä. Nukkukoon. Ehkä minäkin vielä liityn seuraan... tai sitten ryhdistäydyn ja rupean taas töihin.
Heräsin sitten vähän ennen kahta, kun Miira tuli takaisin sänkyyn. Tänään tullut Xenan jakso oli kyllä aika kamala ja hieno samaan aikaan. Se Xenan ja Gabbyn tanssikohtaus olisi saanut kestää hieman pidempään, eikä sen äijän olisi tarvinnut tunkea siihen mukaan.
Vanhempieni luona roikuin koneella ja pikkusiskoni ärsyyntyi siitä... kuulemma voisin kotonakin surffailla. Niinniin, mutta meillä on koneena vanha romu, ja heillä uusi hieno superdupernopea litteällä näytöllä. Sitä paitsi minun piti asennella kaikkea Miralle... ja sitten tehdä Ad-awarella ja Spybotilla puhdistukset (ja olikin paljon roskaa).
Isi toi laivalta suklaata kaksi levyä. Minun pitää pyytää Miiraa piilottamaan ne, etten ahmi niitä heti suklaanhimon iskiessä. Voisinkin ottaa toisen mukaani ensi viikolla Lappeenrantaan, saisin ainakin rikoskumppanin suklaan ahmimiseen. Saimme myös kupongin ilmaiseen risteilyyn. Pitää käydä täydentämässä tipuvarastoja.
Miira tuli tänäänkin herättämään, kun nukuin vielä puoli kahdelta. Saisi jo tasoittua tämä unen tarve. Ei minulla ole mitään nukkumista vastaan, mutta mitä myöhemmin herään, sitä vaikeampi minun saada itseäni tekemään yhtään mitään järkevää. Nytkin istun vaan koneella ja lueskelen blogeja ja juttelen Mesessä. Todella rakentavaa kaikkien tekemättömien töiden kannalta.
Buffyn musikaalijakso "Once more, with Feeling", SubTV 18.00, tänään. Katsokaa.
On mielenkiintoista huomata, että oman elämän epäkohdat alkavat ärsyttää silloin, kun on nälkä ja tehtävää on niin paljon, että pää meinaa haljeta. Kai sekin on sitten eräänlaista sijaistoimintaa, ettei tarvitsisi ajatella niitä varsinaisia hommia. Olisi silti mukavaa, että tästä asunnosta saataisiin toimiva. Sitä tämä ei ole vielä koskaan ollut.
Meidän piti tehdä sipulikeittoa, mutta koska Miira huomasi nälkäni (nalkutusta on vaikea olla kuulematta, kun olemme yhdessä kävelemässä), niin päätimmekin hakea vain rullakebabin Itäristä. Nopeasti jotain täyttävää ja minusta tulee lauhkea kuin lammas. Edelleen asiat ärsyttävät, mutta nyt vain olen hiljaa ja ahdistun itsekseni. Parempi niin.
Once more, with Feeling oli kyllä upea, vaikka laulut osaakin jo ulkoa. Ja hienoa, että Subi näytti kokonaisen version, eikä 42 minuuttiin leikattua versiota. Toisaalta olisi ollut kiinnostavaa tietää, mitä siitä on poistettu.
Minä en ole lähelläkään keski-ikää ja silti olen omasta mielestäni ollut keski-ikäinen jo muutaman vuoden. Vaimoni sen sijaan ikänsä puolesta (ainakin vaimoni äidin mielestä) voisi sellainen olla, mutta useimmiten hän ei tunnu lainkaan keski-ikäiseltä. Keski-ikäisyys on korvien välissä, eikä siihen liity fyysinen ikä lainkaan. Onhan noita mukamas ikinuoria äijänköriläitä omissakin sukulaisissa, ja osa saisi todellakin kasvaa aikuiseksi ja keski-ikäistyä (tai ainakin alkaa käyttäytyä jotenkin siedettävästi, mutta siihen ei taida mikään auttaa).
Aikuisuus on sitten jännä käsite. Mitä sillä oikeasti tarkoitetaan? Tarkoitetaanko sillä vastuuntuntoa itsestään ja perheestään, raha-asioista huolehtimista vai pelkästään 18 vuoden ikää, jonka jälkeen saa laillisesti mennä baariin ottamaan viinaa? Aikuisuudella usein tarkoitetaan ennen kaikkea tylsyyttä ja tosikkomaisuutta. Jos on saavuttanu tietyn iän, ei saa innostua lapsenomaisista ajatuksista. Pulkkamäkeen meneminen tai leikkiminen on ehdottomasti kielletty.
Omissa kavereissani tämä viimeisin ärsyttää eniten. En jaksa niitä katseita, joita saan, kun esimerkiksi ilmoitan, että olimme Miiran kanssa pulkkamäessä. Sellaisia sääliviä katseita tyyliin "voi että, miten toi voi olla vieläkin tollanen". Onneksi suurin osa ystävistäni sentään on järkeviä ja fiksuja ja ymmärtävät leikin päälle. Elleivät itse halua leikkiä, eivät ainakaan syytä minua innostani.
Vaaka yllätti tänään positiivisesti, kohta pääsen alemmalle kymmenluvulle. Eilinen mässäily ei ainakaan vielä siis näy missään, itse asiassa juuri päinvastoin. Tämä motivoi taas jatkamaan terveellisellä linjalla.
Eilen Tanjan kanssa mietimme, että olemme ihan huomaamatta muuttaneet omia elämäntapojamme. Enää emme mässäile niin paljon kuin ennen ja syömisestä on tullut jotenkin hallitumpaa. Tämä tietää hyvää tulevaisuuden kannalta. Kumpikaan meistä ei laihduta laihduttamisen tähden, vaan siksi, että saisimme tyyliämme muutettua niin, että painosta tulisi täysin merkityksetön asia elämässämme (Tanja voi hihkaista viekussa, jos puhun ihan täyttä paskaa).
Kävimme Miiran kanssa eilen minimaalisella kävelylenkillä ja jos vain saisimme niitä jatkettua, niin olisin todella tyytyväinen. Olen sitä mieltä, että aluksi ei todellakaan ole tärkeintä kävelylenkin laatu, vaan se, että saa perseensä ylös sohvalta ja lähtee ulos. Kun siihen tottuu, niin sitten voi alkaa miettiä, kuinka kauan ja missä olisi hyvä lenkkeillä.
Olen päässyt jo niin pitkälle omassa saamattomuudessani, että nyt ahdistun siitä, etten ole ihan paniikissa. Tässä vaiheessa, kun DL on parin päivän päässä molemmilla isommilla hommilla, enkä minä ole kuin alkuvaiheessa vasta kummassakin, minun pitäisi olla paniikissa, ei välinpitämätön. Mahdanko vain olla liian väsynyt tuntemaan minkäänlaista paniikkia?
Tänään kuitenkin aion pistää nenäni ulos asunnosta, muutenkin kuin viemällä lyhdyn parvekkeelle. Ruokakauppa ja paperikauppa kutsuvat. Jos edes saisin vaimolle tehdyt lupaukset pidettyä.
Töihin tuli ainakin parin päivän tauko, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Ehdinpä tehdä ne pari kiireistä hommaa alta pois ja levätäkin välillä. Olin juuri maanantaina purnannut sitä, ettei viikonloppu riitä palautumiseen – käsiin sattui ja käsivarsilihaksia jomotti edelleen, kun aamulla lähdin töihin.
Eilen illalla (tai no, yöllehän se nukkumaanmenoaika siirtyi, kun ei saatu ajoissa unta) makailimme sylikkäin sängyssä, unentuloa odotellen. Siinä vaiheessa, kun kumpikaan ei enää oikein jaksanut keskustella, oli hassua huomata, että mahat hoitivat homman – ja "juttelivat" toinen toisilleen. Välillä emme tosin tienneet, kumman maha oli äänessä, ne kun olivat ihan kiinni toisissaan.
Juuri nyt: Korvamadot ahdistelevat. Herätessä päässä soi sen yhden munattoman vinkujan itsekehu-säälinkerjuubiisi Levoton prinssi (vai onko se sen niminen?), nyt pyörii Jonna Tervomaan versio kappaleesta Rakkauden haudalla. Mieluummin tämä jälkimmäinen.
Minna on "päiväunilla", olohuoneessa hamsterit nukkuvat, parvekkeella roikkuu uusi lyhty (ettei marraskuinen vesikeli olisi ihan kurjan näköinen). Yksi velvollisuus on suoritettu, toinen on työn alla. Näyttää siis aika hyvältä.
Lievä paniikki iski aikaisemmin tänään, kun tauon jälkeen avasin "pikkukoneeni" (vanha palmtop-kone, HP 200LX) ja huomasin, että olen tyystin missannut Jussin synttärin, joka oli toissapäivänä! Ääk! Noloa!
Käsiin sattuu edelleenkin. Tuntuukohan nivelreumapotilaista tältä?
Odottelen soittoa töistä, sillä huomenna saatan taas joutua hommiin. Sanon "joutua", koska haluaisin, että työt jatkuisivat vasta maanantaina. Tänä iltana on HG:n vuosijuhla, ja sen jatkot voivat venyä.. Toisaalta, joudun joka tapauksessa nousemaan aikaisin ylös huomenna, koska haluan saattaa Minnan matkaan aamulla. Jos joudun töihin, jää saattokin väliin.
Anyway, järjestäytyminen juhliin alkaa parin tunnin kuluttua, kun Henkka tulee tänne. Olisi taas niskavilloja trimmattavana sun muuta... ja minun pitää (yök) silittää silkkipaitani. Jotain pientä pitää syödäkin.
En sitten lähdekään sillä silkkipaidalla (se on oikea stressipesäke!); muut olivat sitä mieltä, että ruskeanharmaa pukupaita sopii kokonaisuuteen ihan hyvin. Ja nyt voin laittaa solmionkin kaulaani – silkkipaidan kanssa se ei olisi käynyt. Minna lainasi punaista Nalle Puh -solmiotaan.
Lähtö noin tunnin kuluttua. Hermostuttaa, vaikka samaan aikaan olenkin innoissani.
Olen saanut väliaikatietoja bileistä ja kuulemma kivaa on. Nyt harmittaa, etten mennyt mukaan. Tämänpäiväinen luento olikin tynkä, joten olisin ehtinyt bileisiinkin. Ei kyllä yhtään harmita, että menin luennolle, koska ihkuopen selitys selvensi tätä uutta asiaa todella hyvin. Että se on ihana - nätti, fiksu ja vielä hyvä opettajakin.
Tavarat ovat järjestyksessä huomista varten. Otan mukaan rinkan, vaikka olen reissussa vain pari päivää. Omia tavaroitani ei paljon tule ja ne olisivatkin mahtuneet reppuun, mutta Tanjalle on tulossa tavaraa sen verran, että mieluummin kannan ne selässä kuin muovikasseissa. Varsinkin kun matkassa on verhot ja yksi isonpuoleinen luukkuja sisältävä juttu. Ihan kuin Tanja ei jo tietäisi, mistä on kyse.
Tarjalle tiedoksi, että vaimo kämmäsi, eikä ehtinyt siihen bussiin. En syytä sinua ja vaimo syyttää Olkkosen kelloa. Taksilla rouva kuitenkin pihaan kurvasi.
Nyt nukkumaan, että pääsen ylös aamulla ja oikeaan junaan.
Tärkeintä junalla matkustamisessa on kunnon eväät, ikkunapaikka ja, jos mahdollista, paikka yläkerrassa. Täydellinen matkasta tulee, jos saa istua yksin. Syynä ei ole epäsosiaalisuus, vaan mahtava peräsimeni.
Vaihdan jatkoyhteyteen ensimmäistä kertaa elämässäni. Jännittää hieman, mutta luotan siihen, että minäkin osaan tehdä sen, kun kerran kaikki muutkin. Mietin vielä, menisinkö Helsinkiin asti vai jäänkö kiltisti Pasilaan odottamaan.
Tosi kivat bileet eilen illalla! Olin Henkan kanssa hyvissä ajoin paikalla, kiitos autokyydin. Ohjelmassa mainittu juhlapuhe oli kaikkea muuta kuin tylsä ja tyypillinen, ja kaikki muukin kulki samaan malliin. Ei mitään tylsää, ei mitään "tyypillistä" – ainakaan minun mielestäni. Hyvää ruokaa, hyviä juomia, paljon snapsiviisuja ja muita lauluja, muutama puhe ja paljon hulppeita (etten sanoisi ihania) ihmisiä.
Tapasin muutamia uusia tuttavuuksia, mm. Antin (Buffy-fani ja tuon lepakkovaakunan tekijä), Anun (juomalaulujen taitaja), Tarjan ja Lauran. Jälkimmäisten kanssa menin vielä jatkoillekin. Ja se Olkkosen kello oli pielessä; sen mukaan lähdin liikkeelle juuri oikeaan aikaan, mutta kännykän kellon mukaan olin ratkaisevat kolme minuuttia myöhässä.
No worries, Henkka onneksi avitti – liekö ennakoinut tilanteen omien kokemustensa perusteella..?
Istun syömässä spagettiannostani tietokoneen ääressä siltä varalta, että Minna ilmestyisi linjoille ja Messengeriin. Miten alas voi ihminen vajota? Vastahan tuo aamulla lähti.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ei suosittele rekisteröidyille homopareille perheensisäistä adoptiota. Olen aika yllättynyt; kuvittelin jotenkin tuon puljun (siis siinä toimivien ihmisten) ymmärtävän jotain, mutta olin näköjään väärässä. "Rekisteröidyissä parisuhdeperheissä elävien lasten epäedullinen asema perintöverotuksessa voidaan korjata muuttamalla perintö- ja lahjaverolakia." Ihan kuin perintöasia olisi se tärkein pointti. Pöh. Ja mitä ovat ne "ennustamattomat ja laajakantoiset vaikutukset", joihin MLL vetoaa?
No, ehkä laki perheensisäisestä adoptiosta menee joskus tulevaisuudessa läpi ilmankin MLL:n lausuntoja.
Olen pyykännyt, vähän tiskannut, nauhoitellut Minnalle ohjelmia ja roikkunut koneella etsimässä elonmerkkejä. Hiljaista. Ihmiset taitavat olla pikkujouluissa ja muissa pippaloissa.
Viime yönä käväisin ircissäkin pitkästä, pitkästä aikaa. Vaihdoin pari sanaa Elisan kanssa mutten "törmännyt" muihin tuttuihin. Pari puolituttua tunnistin, mutta heihin en halunnut törmätä.
Huomenna taas junaan. Eväät on jo suunniteltu. Lappeenranta on ihan kiva kaupunki, täällä vain on ollut ihan törkeän huono ilma, mutta niin on tainnut olla koko Suomessa. Saimaatakaan en ole vielä nähnyt, kun eilen ja tänään sumu peitti näkyvyyden. Paikalliset ostoskeskukset on käyty läpi ja keskusta koluttu. Lähes koko keskusta hiljeni jo kolmelta, ja se oli todella outoa!
Teemme nyt sokerikakkua ja päälle on tulossa kermaa, persikkaa ja kiwiä. Todellinen painonvartijoiden ruoka! Olemmekin Tanjan kanssa sopineet, että ylihuomenna taas aloitamme kiltisti. Tulossa on vain pikkujouluja, synttäreitä ja joulu... toisin sanoen taitaa Pointsit jäädä joulukuussakin.
No ei niiden Pointsien niin väliä, kun paino kuitenkin laskee. Muuten, näin täällä Miirasta 1½ vuotta vanhan kuvan - herranen aika, pupuseni on kuihtunut siitä aivan älyttömästi! Pitää alkaa lihottaa vaimoa, ettei kokonaan katoa.
Kävin eilenkin ircissä ja juttelin vähän aikaa Aaltoneidon kanssa. Mutta kyllä huomaa, että edellisistä kerroista on aikaa.. irc tuntui hankalalta ja oudolta. Mutta addiktioon olisi helppo vajota uudelleen.
Herätessäni (noin puoli tuntia sitten) ranteisiin ja peukaloiden niveliin sattui taas. Luulin, että riesa oli jo ohi, mutta näköjään ei. Vieläkin jomottaa vähän. Selkä puolestaan on OK – se on valittanut yllättävän vähän paljosta koneen ääressä istumisesta.
Avasin partiojoulukalenterin ensimmäisen luukun. Meillä on Minnan kanssa yhteinen kalenteri, ja luukut avataan vuorotellen. Kaksi poikkeusta tosin on: tämä päivä ja Minnan synttäri.
Skannasin lopulta muutaman uuden kuvan Putsista ja lisäsin ne sen omaan nettialbumiin. Aiemmin tänä viikonloppuna albumiin meni muutama Piskin ottama digikuva. Lassin ja Leevin kuvia saadaan odottaa vielä jonkin aikaa.
Kohta vaatteidenvaihto ja asemalle Minnaa vastaan. Ensin kuitenkin tiskejä, blogeja ja videot valmiiksi.
Marraskuun kirjoja
Stephen King: Bag of Bones
Uusintaluku, ensimmäisestä kerrasta oli sen verran aikaa, etten muistanut kuin pääpiirteet.
J.R.R.Tolkien: Hobitti eli Sinne ja takaisin
Tämä oli uusintalukulistalla jo hyvän aikaa, mutta lisäpotkua antoi Minna tuodessaan kirjastosta Tove Janssonin kuvittaman version.
Michael Cunningham: Koti maailman laidalla
Marjorie Garberin Bisexuality jäi kesken. Paksu järkäle, paljon asiaa ja liian vähän aikaa lukea. Olisin uusinut lainan toisenkin kerran, mutta kirjaan oli jo tehty varaus. Oh well, otetaan uusiksi joskus.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
