Töissä on taas Radio Nova -viikko, pahin kolmesta mahdollisesta. Meillä soi kolme eri radioasemaa vuoroviikoin: Nova, Rock ja Iskelmä (äänestyksen tulos: kolme eniten ääniä saanutta vuorottelevat). Muiltakin tulee ajoittain todella huonoa musiikkia ja muillakin on huonoja aamuohjelmia, typeriä kilpailuja, mukanokkelia juontajia, suppea musiikkivalikoima – mutta Nova on pahin. Kirottuja ne, jotka sitä äänestivät!

Olen ennenkin valittanut radiokanavien soittolistasysteemistä, koska on ärsyttävää kuulla sama kappale jopa neljä kertaa yhden työvuoron aikana. Myös talkkunapäistä olen purnannut. Mutta tästä en: Novalla on suorastaan raivostuttava tapa katkaista monet kappaleet – ja aina samasta kohdasta, joten kyse ei voi olla sattumasta! Esimerkiksi Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta sekä Madonnan Like a Prayer aloitetaan vasta ensimmäisen kertosäkeen kohdalta, ei kappaleen alusta. Moni kappale lopetetaan ratkaisevasta kohdasta juuri ennen kappaleen oikeaa loppua, kuten esimerkiksi Queenin Who Wants to Live Forever?, josta jää viimeinen säe, ”Who waits forever anyway” aina pois.

Tällainen omien versioiden tekeminen pätkimällä on minusta anteeksiantamatonta, viis siitä, pidänkö kappaleesta tai en. Vasta viime viikolla kuulin eräältä toiselta kanavalta Sealin Kiss From a Rose -biisin kokonaisuudessaan ja olin yllättynyt, että kappaleessa on oikea loppu eikä vain häivytystä kertosäkeessä.

Oma lukunsa ovat sitten Novan juontajat, jotka ovat oikeita talkkunapäiden talkkunapäitä. Tyypit eivät nimittäin vaikuta kuuntelevan soittamaansa musiikkia ollenkaan (no, tuskin minäkään vapaaehtoisesti sitä kuuntelisin.. ainakaan samaa kappaletta useampaan kertaan). Esimerkiksi murhaballadin Where the Wild Roses Grow jälkeen juontaja kommentoi jotain käsittämätöntä ”leppoisasta ja mukavasta” kappaleesta (siis täh??) ja Eric Claptonin akustisen Laylan jälkeen juontaja sanoi: ”Tämä oli siis Eric Clapton ja Laila”. Laila! Kun kappaleessa kuitenkin moneen kertaan lauletaan se nimi… joka englanniksi ääntyy ”leila”!

Omasta työpisteestäni saan radion pois päältä, mikä auttaa vain vähän. Ympärillä on kymmeniä muita työpisteitä, kaikissa radio. En siis ehkä joudu kuuntelemaan kaikkia puheita, mutta musiikilta ei pääse pakoon; aina sitä jostain tulee. Tänäänkin soi The Rasmuksen uusi sinkku aamukuuden ja kahden välillä niin monta kertaa, että en enää pysynyt laskuissa mukana. Neljä? Viisi? Eilen tuli Celine Dionia kaksi kertaa reilun tunnin sisällä (kaksi eri biisiä, mutta silti) – ja se on jo sietämätöntä.

Pakottakaa minut vähintään kahdeksaksi tunniksi suljettuun paikkaan, jossa soi vain Radio Nova, jota ei saa pois päältä, ja minäkin saattaisin olla valmis tapp …no, jotain.