Minulla on nyt ajokortti. Seurasin Börjen esimerkkiä enkä kertonut aikeistani perheenjäsenille ennen kuin kaikki on jo ohi.. Itse asiassa en ole kertonut vieläkään. Toivon, että Piski lukee tämän... ja vanhemmilleni voin kertoa sitten kun siltä tuntuu. Toipukoot nyt ensin matkastaan; ei auta stressata raukkoja ihan heti ![]()
Olen kirjoittanut autokoulusta erillisen kokonaisuuden, josta voi käydä tiirailemassa yksityiskohtia.. jos kiinnostaa.
Onko tämä hytinä kofeiinitärinää vai jännitystä tulevasta viikonlopusta? Minna on normaalin stressaantunut ja haluton jo etukäteen, mutta minä olen toistaiseksi ollut ihan rauhallinen.. ja jopa vähän innostunut, kun taas ollaan valmistautumassa juhannusleiriin. Tuo haluttomuus on tuttu tunne niiltä ajoilta, kun olin lähdössä partioretkille ja -leireille: alku aina hankalaa. Sitten paikan päällä kaikki olikin ihan OK, mutta se lähtö ja alkuvalmistelut..!
Olen loman tarpeessa: työ aiheuttaa taas ihan liikaa potutusta. Onneksi sain juhannuksen vapaaksi (no, paras saadakin kun pyysin sitä jo aikaisin keväällä!) ja sen jälkeen on vielä normaaleja vapaapäiviä. Loman alkuun tuntuu silti olevan liian pitkä aika: noin kolme viikkoa. Lomalukemista on hankittu, suunnitelmia tehty, Europride-reissu varattu ja lähtölaskenta aloitettu suunnilleen silloin, kun lomat vahvistettiin.
Selkä on kiukutellut kolme päivää, mutta tänä aamuna se tuntui paremmalta. Ei kramppia heti ylös noustessa, ei jomotusta kättä nostaessa. Työpäivän aikana se ehtii tietysti suuttua taas, mutta ainakin nyt on parempi olo kuin eilen samaan aikaan. Hyvä niin: on hankalaa kanniskella tavaroita jos selkä on jo valmiiksi jumissa.
Tällä hetkellä minun pitäisi olla valmistautumassa töihin, tehdä eväitä ja muuta sellaista, mutta ajatukset kiertävät kehää. Pyörittelen päässäni juhannusjuttuja ja mietin, mitä pitää pakata, ihmettelen, miksei Minnasta ole kuulunut mitään, ja olla möllötän koneen ääressä. Lievää stressiä siitäkin, että tämä teksti pitäisi saada valmiiksi ennen töihin lähtöä – ja olisi tosi kiva, jos tässä olisi jotain sisältöäkin.
Ehkä tämä hermoilu on vain PMS-oireita? Muitakin oireita on nimittäin ollut. Ja on. Räyh!
Jotenkin arvasin, kun isä eilen soitti.. eihän isä oikeastaan koskaan soita. Ja kun ensimmäiset sanat heti tervehdyksen jälkeen olivat: "Älä nyt huolestu, mut..." Äiti oli viety ambulanssilla ensiapuun ja sitten sairaalaan.
Ei onneksi sen vakavampaa kuin että lääkitys keuhkokuumeeseen ei tehonnut riittävän nopeasti, nyt sitä jatketaan suonensisäisesti ja tarkkaillaan tilannetta. No, jollei kotona malttanut pysyä sängyssä, nyt on pysyttävä. Tippapullon kanssa ei paljon vaelleta, ainakaan, jos on sellainen tyyppi kuin Musti (tulee huonovointiseksi mm. veren näkemisestä).
Tänään Musti jo soitti itse ja kertoi lepäilevänsä kun nyt on tosiaan pakko.. Naureskeli, ettei olekaan ollut sairaalassa sitten Piskin syntymän (34 vuotta sitten).
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: putsi @ mbnet.fi
Miira: hedwig @ mbnet.fi
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten


Sivut teki Minna.