Partsista terassi, kämpästä asunto

Terassikausi on auki! Ei, en ole käynyt missään terassilla, jokilaivalla tai muussakaan vastaavassa vielä, mutta meidän parvekkeemme on nyt kalustettu ja otettu oikeaan käyttöön. Siellä voi grillata (sähkögrillillä), istua syömässä, juomassa, lukemassa tai vaikka pelaamassa – pöydän ääreen mahtuu 3-6 henkeä riippuen siitä, mitä sen ääressä tehdään. Kahville mahtuu enemmän kuin ruokapöytään. Varsinaisen pöydän lisäksi meillä on pieni apupöytä, jota voi käyttää tarjottimenakin, ja istuskeluun on penkki ja tuoleja. Penkki on samalla säilytyslaatikko, mikä auttaa pitämään parvekkeen siistinä.

Viime viikolla parvekkeella syötiin kolme kertaa ja eilen meillä oli kylässä Minnan sukulaisia nimpparikahveilla. Kätevää, kun kaikki saivat syödäkseen ja juodakseen samaan aikaan, osa keittiössä ja osa parvekkeella.

Seuraavaksi on tarkoitus hoitaa parvekkeen kasvillisuus kuntoon. Meillä on Mini-garden, johon olemme suunnitelleet yrttejä kuuteen ruukkuun, orvokkeja kolmeen. Mutta ensin pitää ostaa multaa ja ne yrtit ja kukat.

Tuleva kesä näyttää hyvältä. Tiedossa on mökkeilyä, kaupunkikesää, jopa matka... muttei niin iso matka kuin viime kesänä. Tasan vuosi sitten oli jännitys huipussaan, kun reissu oli ihan ovella, mutta kyllä tänäkin vuonna voi jonkinmoista matkakuumetta nostattaa. Kohteena on nimittäin Europride Tukholmassa... enkä minä ole koskaan ollut sellaisessa. Minnahan on jo veteraani .

Yksiön remontti on valmis ja muutto tapahtuu viikonloppuna. Senkin jälkeen on vielä pari hankintaa, mutta ne ovat enää kalustusta ja sisustusta. Enää ei Yksiössä haise pöly eikä maali, vaan paikka on kaikin puolin siisti, valoisa ja avara. Valoisuutta lisää vaalea laminaattilattia, jota Minnakin on ollut tekemässä (ainakin assistenttina). Nyt, jos meillä joskus tarvitsee uusia lattiaa, on joku, joka osaa sen muutenkin kuin teoriassa.

Remontin jälkeen on todettu, että meille tarvitaan parempia perustyökaluja ja että Minnalle oma verstas tai vastaava olisi taivas.

MIIRA | 20.30 | | | Ylös

Vähän vastahankaan (tai ehkä myötävirtaan)

Moni inhoaa niitä sydämensä pohjasta. Moni naureskelee niille ja niiden käyttäjille. Mutta yhtä moni näyttää käyttävän niitä.. tai ainakin niiden kopioita. Minnalla on kahdet, minulla yhdet. Ne ovat Crocsit, käsittämättömän mukavat ja samalla koomiset jalkineet.

Rumat? Eivät minusta sen rumemmat kuin puukengät, joita pidin usein 70- ja 80-luvuilla kesäisin. Sitäpaitsi puukenkiin ei saanut pieniä koristeita. Niillä ei voinut myöskään mennä veteen (tai no, voi, mutta sitten piti kaataa vesi pois kengästä eikä nahkapäällinen tykännyt).

Hiostavat? Kyllä, jos niitä pitää kuumana päivänä kaiken aikaa – mutta siinä tilanteessa hiostavat kyllä kaikki muutkin jalkineet. Crocsit hiostavat vähemmän kuin Converse-tennarini tai sandaalini, joissa on muotoiltu pohja ja leveät remmit (en juuri käytä niitä ulkosalla), koska niiden pohjat ovat taas rikki).

Minusta Crocsit ovat ennen kaikkea hauskat ja rennot. Ehkä jossain vaiheessa repäisen ja hankin jotkut ihan hullun väriset.. mutta vielä en ole ihan valmis sellaiseen. Joka tapauksessa en suostu ostamaan muita kuin aitoja. Feikkimallit näyttävät olevan kovempaa muovia (varmaan hiostavatkin enemmän), eikä niissä ole samanlaista pohjaa. Pito on siis luultavasti huonompi. Enhän minä halua muita tennareitakaan kuin Converset, joita pidän "aitoina ja alkuperäisinä".

Toukokuun kirjoja

Whitley Strieber: The Grays
Scifi-jännäri aiheesta "alienit ovat jo täällä". Jotenkin tyypillinen jenkkijännäri, jossa alkuun päästään hitaasti, mutta vauhti ja vaaralliset tilanteet kiihtyvät loppua kohti. Ihan hyvä se silti oli.

Timo Holtari, Pekka Laaksonen, Urpo Vento (toim.): Jätkät sen kun porskuttaa
Tukkilaismuisteloita, legendoja, perinnettä ja hulppeita tarinoita suunnilleen 1900-luvun alusta sotavuosiin asti.

MIIRA | 20.35 | | | Ylös