Jos tämä on lapsellisuutta, niin en häpeä enkä noloile yhtään. Tilasin viime viikonloppuna itselleni korvatulppakuulokkeet (Skullcandy Smokin' Buds, rastaväreissä – kiitos värivinkistä, Hilavitkutin.com!) ja vielä iPod Shufflen, koska aloin kaivata enemmän mukana kulkevaa musiikkia kuin sen, mitä puhelimeen mahtuu.
Olen usein ennenkin ollut sitä mieltä, että monessa asiassa (lapsena joulu, myöhemmin vaikkapa matka) odotus ja suunnittelu on parasta. Nyt olen ehdottomasti sitä mieltä, että odotus on melkein parasta. Paras hetki on se, kun se odotettu asia on ihan alussa (esim. matka: lentokentällä tai koneessa – "jes, nyt ollaan menossa, just NYT!") tai ihan uusi (lahjapaketti vasta avattu ja löydetty jotain tosi mieluisaa). Kun kuulokkeet tulivat, meni melkein puoli tuntia ennen kuin avasin ne pakkauksestaan.. ja kun iPod tuli, avasin paketin heti, laitoin vehkeen latautumaan.. mutta musiikkia siirsin siihen vasta yli viiden tunnin kuluttua. Ja vieläkin olen ihan täpinöissäni, kun otan soittimen käteen ja tungen tulpat korviini.
Tietysti myös elämyksen jälkimainingit ovat mukavia. Matkan jälkeen voi vielä kuukausia hehkuttaa, miten hienoa oli juuri siinä yhdessä kaupungissa, tai miltä tuntui, kun viimein pääsi perille omaan "pyhiinvaelluskohteeseensa". Ja saadusta tavarasta on iloa pitkäksi aikaa (varsinkin, jos se tavara on jotain muuta kuin ruokaa tai juomaa).
Tänä viikonloppuna, kun Piski on ollut meillä kylässä, ja ohjelmaa on ollut tavallista enemmän, on uusilla leluilla leikkiminen jäänyt vähemmälle. Ehdin siis innostua hankinnoistani vielä monta kertaa, kun selvittelen, mitä kaikkea niillä voi tehdä ja opettelen käyttämään niitä.
Pari kysymystä kuitenkin jäytää mielessä: mitä minä niille pienille valkoisille Apple-tarroille teen? Ja tästäkö se mäkkiytyminen alkaa?
Näin se käy. Myöhään torstai-iltana, oikeastaan jo perjantain puolella, Miira huomasi, että Viuhti on kuollut. Viuhtista vanhenemisen huomasi jo muutamia kuukausia sitten, mutta pirteä se edelleen oli. Oli hauska seurata Viuhtia syömässä... vanhuuden myötä Viuhti oli kutistunut hieman (eihän se koskaan kovinkaan iso ole ollut) ja Viuhtin ruokakuppiin olisi mahtunut ainakin kolme viuhtia samaan aikaan.
Päivittäessäni Viuhtin tietoja exceliin (täytyyhän hamstereista perustiedot olla ylhäällä), huomasin samankaltaisuuksia Putsissa ja Viuhtissa. Molemmat ostettiin naaraina, mutta paljastuivat uroiksi. Molemmat elivät pitkän elämän (2 vuotta 4 kuukautta). Kaikki roborovskimme ovat olleet uteliaita, ujoja mutta seurallisia ja aivan valloittavia.
Nyt meillä on enää Lintsu seuranamme. Lintsulla on muuten huomenna 1-vuotissynttärit, joten pitää kehitellä herkkuja pojalle. Lintsu jäänee viimeiseksi hamsteriksemme vähään aikaan. Ainakin vielä päätös on pitänyt, mutta olemmekin viisaasti pysyneet kaukana paikoista, joista voi tarttua mukaan pienia hamsterinpoikasia...
Vihdoinkin lämmintä! Eilen ja tänään olen pärjännyt töihin mennessä lyhyillä hihoilla (palatessa myös, mutta olen ollut vähän varovainen), aurinko paistaa täysillä ja iltaisin tuoksuu kesältä.
Viime viikonloppuna kävin Ahvenanmaalla, jossa kevät oli vielä pidemmällä ja sää sellainen kuin täällä nyt. Sinne tuli hinku päästä uudestaan; tutkimaan paikkoja, oleilemaan ja ehkä jopa pyöräilemään tai retkeilemään.
Eipä tässä muuta. Kesää odotellessa ja kevään ja kesän rientoja suunnitellessa tuntuu oikein hyvältä – töistä ei tällä hetkellä ole mitään hyvää sanottavaa tai ajateltavaa. Keskityn siis kevääseen (ja juuri tällä hetkellä kuohuviiniin).
Huhtikuun kirjoja
U2 X U2
Tuhti ja tuhdisti kuvitettu haastattelukirja bändin historiasta ja levyistä ja kaikesta. Pelkkiä jäsenten ja parin muun ihmisen kommentteja siitä, mitä tapahtui ja miten meni, vähän niin kuin ne (Liken?) pienemmät haastattelukirjat "Sejase on Sejase". Kirjan toimittajaa en muista; lisään sen kunhan saan opukseni takaisin lainasta.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
