Kääk! eli varo mitä toivot

Soitin eilen vanhemmilleni kuulumisia kyselläkseni ja kertoillakseni. Minnan kanssa oli jo aiemmin juteltu siitä, että he eläkeläisinä ehtisivät varmaan tavata meitä keskellä viikkoakin – minun vapaat viikonloppuni kun ovat harvassa ja heidän monet menonsa taas tuppaavat keskittymään viikonloppuihin. Ehdotin siis, että he tulisivat Turkuun jossain vaiheessa. Yllätys oli melkoinen, kun pääsiäisen jälkeisen viikon sijaan Musti valitsikin tämän päivän.

Lievä paniikki iski, mutta kämppä on onneksi kohtalaisen siisti – ei siis suursiivousta. Onneksi, sillä normaali siivouskin hermostuttaa ja pännii ihan riittävästi. Ruokaakaan ei enää tänään tarvita, iltapala vain. Ja sauna plus asiaankuuluvat juomat. Huomisen ruoat hankitaan huomenna, ja kun Minna on töissä, minä viihdytän vanhempiani jossain päin kaupunkia.. saapa nähdä, mihin päädymme.

En olisi ikinä uskonut (eikä Minnakaan), että tyypit, joiden kanssa yleensä pitää sopia menoista kuukausia aiemmin, ovatkin yhtäkkiä vapaita tulemaan noin vain. Kyllä eläkkeelle pääsy taitaa muuttaa ihmistä (tai sen elämää) aika lailla!

H-hetkeen on enintään tunti.

MIIRA | 18.54 | | | Ylös

Palmusunnuntai

Viikonloppuna ollaan kerätty putsiuspisteitä ja aloitettu Yksiön eli Miran tulevan asunnon remontointi. Sisustusoperaation on Minna jo aloittanut ainakin paperilla ja suullisesti (ideoita heitellään ilmaan ja Mira sanoo "emmätiä", "vaikka" tai "emmä haluu"). Yksiö on se pikku kämppä, jossa Minna itse asui silloin kun tapasimme, ja sen sijainti on loistava. Se on melkein keskustassa ja silti rauhallisessa paikassa.

Remontti aloitettiin makuualkovista, koska siellä pitää tehdä suurin työ: tapettien irrottaminen seiniltä ja seinien maalaus. Kaksi seinistä on betonia, kolmas jotain levyä – se selvisi eilen. Minna on korjaillut betoniseinissä ammottavia koloja, me muut vain irrotelleet tapetteja. Mutta niissä on valtaisa työ! Ensinnäkin tapetteja on neljä kerrosta, joista alin jotain ohutta paperitapettia 50-luvulta. Toiseksi tapeteista jää jämiä ja rippeitä seiniin, ja ne kaikki on saatava pois ennen kuin seiniä voi maalata. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että tapetit on irrotettu, mutta rippeet pitää vielä repiä/hioa/pestä pois.

Viime yönä näin untakin tapettien repimisestä.

Tänään, joskus yhdentoista maissa aamupäivällä, kun olimme jo hereillä ja pystyssä, soi ovikello. Hyvä, että olimme muistaneet varautua – täällä päin liikkuu virpojia, toisin kuin entisellä asuinalueellamme (tai no, kai niitä siinäkin lähiössä liikkui, ei vain juuri niillä nurkilla missä me asuimme). Meille kävi virpomassa kolmen pikkunoidan ryhmä: saimme värikkäin höyhenin koristellun pajunoksan (jossa on pajunkissoja), he pieniä suklaamunia.

Illalla kävimme hakemassa lisää oksia maljakkoon ja kotona ripustin kaikkiin pieniä koristemunia. Aion myös ostaa huomenna kirjavia höyheniä ja ehkä jotain muutakin tilpehööriä. Pelottavaa: olen muuttumassa omaksi äidikseni.

MIIRA | 23.05 | | | Ylös

Kevät

Nyt se on täällä. Ja jo oli aikakin! Parvekesuunnitelmat ovat täydessä vauhdissa ja kesälomakyselyjä odotellaan – tai siis minä odottelen. Lomaa ei voi suunnitella, ennen kuin loma-aika on tiedossa.

Putsiuspisteitä on jälleen kerätty Yksiötä remppaamalla: pohjamaalit vedelty makuualkoviin, yksi eteisen seinä maalattu ja viimeisetkin kolot seinistä paikattu. Minä keräsin putsiuspisteitä töissäkin tänään, kun purin tavaralavoja kuorma-autosta pumppukärryillä. Olihan se vaihtelua työpäivään, mutta en haluaisi tehdä sitä joka päivä.

Maaliskuun kirjoja

Kassandra Block: Rakkauden puukottamat
Ajoittain ihan hauska lepakkodekkari, mutta jäin miettimään, oliko kirjan juoni tarkoituksella Kova laki -tyyppinen: että pääasia ei ollut, kuka on pahis, vaan kuinka se saadaan kiinni? Syypään arvaaminen oli nimittäin naurettavan helppoa..

Leena Lehtolainen: Luonas en ollutkaan
Ei dekkari, muttei ihan tavanomainen romaanikaan. Päiväkirjojen kautta avautuu kahden ihmisen suhde, avioliitto ja mysteeri.

MIIRA | 23.57 | | | Ylös