Mistä tietää, että on syksy? TV-ohjelmien tarjonta vilkastuu ja on jo aiheellista sytyttää kynttilöitä. Sohvaperunan kulta-aika alkaa. On onni asua kaapelitaloudessa, koska emme ole vielä saaneet aikaiseksi digiboksin ostoa. Eikä tässä ole mitään kiirettä vieläkään, kun kaikki tarpeelliset kanavat näkyvät edelleen.
Tänään alkoivat myös Xenan uusinnat. Suomessa Xenaa alettiin esittää ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten ja nyt toisella kierroksella oli mukavan nostalgista katsoa ensimmäistä jaksoa. En jaksoa katsellessani pahemmin keskittynyt itse tarinaan, sehän on tuttu, mutta mietin, mitä kaikkea Xena on minulle antanut. Uusia, upeita ystäviä ja kokemuksia, vaimon ja paljon kaikkea muuta. Sarjana Xena on myös huippu. Sen merkitys ei ehkä aukea uusille katsojille niin hyvin kuin meille, jotka ovat sitä alusta asti seuranneet, mutta silloin kun Xenaa alettiin tehdä, ei ollut muita vastaavia sarjoja, joissa pääosassa on kaksi vahvaa (ihanaa) naista.
Sain tänään aloitettua toisen vaatehuoneen raivauksen samalla kun katsoin Morsea. Kasoja on kolme: roskiin, kierrätykseen ja hyllyyn. Nostalgiasyistä en vieläkään pystynyt luopumaan kaikista niistä vaatteista, joista järki jo sanoo, että pitäisi, mutta jonkin verran sain sentään hyllyjä tyhjennettyä. Minua ei todellakaan huvita muuttaa ihan kaikkea tästä asunnosta tulevaan asuntoon.
Ihana syksy. Taidan siirtyä olohuoneeseen juomaan teetä ja katsomaan kynttilänvalossa Amazing Racea ja BB:tä vuorotellen.
Yhtä, toista ja kolmattakin pitäisi tehdä, mutta energia on nollassa. Flunssa alkoi tiistaina. Keskiviikkona totesin oloni niin kurjaksi, etten mennyt töihin (yövuoro), vaan painelin työterveyshoitajan puheille seuraavana aamuna. Kaksi päivää saikkua ja sitten olikin edessä vapaa viikonloppu. Tänään uusi reissu, kun Minna oli kuullut hengitykseni rahisevan ja itseänikin oli alkanut hermostuttaa vaikea hengitys. Tuomio: keuhkotulehdus, kymmenen päivän penisilliinikuuri ja alkuviikko saikkua. Lääkäri oikein vannotti pysymään kotona ja olemaan rehkimättä.
Minna on taas selvinnyt vähemmällä, hänellä on vain tavallinen nuha ja yskä ja se kurjin päivä meni helposti etätöissä, kun otti läppärin mukaan ja teki töitä kotona sen minkä jaksoi (pomolla ei ollut mitään tätä järjestelyä vastaan).
Piti tosiaan pakkailla ja järjestellä tavaroita, tai ainakin seuloa pinkkoihin "mukaan", "kirppikselle/UFFille" ja "roskiin". En jaksanut. Olen vain istuskellut pitkin kämppää, joka huoneessa, haahuillut ja yskinyt. Ja niistänyt, että korvissa paukkuu. Viikonlopun projektini on helpompi: matkakuvien järjestäminen albumiin. On sitten sekin kasa helpompi kuskata..
Hermostuttaa se raha, mikä uuteen asuntoon menee, vaikka Minna (budjettipäällikkö ja rahastonhoitaja) onkin mulle selittänyt ja Excel-taulukot näyttämällä saanut tajuamaan, että hyvin se menee, meillä on varaa. Kauhistuttaa kamojen kasaaminen ja pakkaaminen, varsinkin kirjahyllyn.
Toisaalta olen innoissani. Tämä tarkoittaa sitä, että Turussa pysytään, saadaan oma sauna ja iso lasitettu parveke, jolla voi esimerkiksi pitää joulukuusta, jos sitä ei halua sisään neulasia varistamaan, järjestää rapubileitä, tai oleilla jo aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Mahtavaa!
Aika hupenee, täällä ei enää kauaa käkitä. Toissapäivänä kävi jo yksi vuokralaisehdokas katsomassa asuntoa, mikä tiesi hätäistä siivousta edellisenä iltana ja aamulla sitten aikaista herätystä. Ja keskittymiskyvytön ja levoton kun yleensä tässä kunnossa olen, en mennyt nukkumaan vielä silloinkaan, kun Minnan töihinlähdöstä ja oman aamupalani syömisestä oli hyvän aikaa. Eilen onnistuin ottamaan vajaan kahden tunnin nokoset, mutta aika koiranunta se oli.
Tänään, kun Minna oli sukuloimassa ja itse olin ottanut yskänlääkettä, päiväunet onnistuivat paremmin.
Ihmettelimme, mitä lääkäri oikein tarkoitti puhuessaa keuhkotulehduksesta eikä keuhkoputkentulehduksesta. Otettiin sitten tänään lääkärintodistus ja etsittiin tautiluokituskoodin perusteella.. ja selvisi, että kyseessä onkin keuhkokuume. Ilmankos lekuri käski ottaa tosi iisisti ja sanoi, että tauti voi olla etenkin vanhoille ihmisille (joihin minä en siis kuulu, virnuilut pois!) kohtalokas.
Minnalla meni äitivaihde päälle ja hyvä kun saan edes itse kantaa kirjani tai teemukini.. Toisaalta, olo on aika onneton ja olen ihan mielelläni sängyssä. Jospa tästä taas menisi.
Vanha asunto on tyhjä ja siivottu. Sen sijaan uusi koti on täynnä tavaraa ja aivan kamalassa kaaoksessa. Siitä huolimatta tämä tuntuu heti oikealta. Me olemme nyt kotona.
Sängyt ovat paikoillaan, ja makuuhuoneessa on jo muutenkin kaikki hyvän elämän perustarpeet... eli tv, videot ja kannettava langattomalla nettiyhteydellä. Sauna on kuuma ja kylmä lonkero odottaa. Elämä on ihanaa :)
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
