Maaliskuun ensimmäisenä päivänä alkoi kevät. Sen huomasi heti. Aurinko alkoi paistaa kirkkaammin ja lumet alkoivat sulaa. Keväinen olo täytti mielen. Tällä hetkellä ulkona on tappavan liukasta ja vesisade ottaa päähän, mutta sehän on vain välivaihe kohti parempaa.
Helmikuussa osallistuin Kissa vieköön -tempaukseen ostamalla ruokaa kissoille, koirille, jyrsijöille ja linnuille, pidin ensimmäisen seminaarini, olin pulkkamäessä Miran ja Vaulan kanssa, join paljon kahvia koulussa ja joskus sain jotain muutakin aikaiseksi. Helmikuussa en ollut yhdelläkään risteilyllä. Sen sijaan tammikuussa olin Xenauticalla ja maaliskuussa ja toukokuussa aion risteillä Tukholmaan ja huhtikuussa käydä ostosmatkalla Tallinnassa. Risteilyt ovat kivoja (kunhan muistaa, että syöminen ja nukkuminen on pääasia).
Huomenna, viisi vuotta sitten, naistenpäivänä, ensimmäiset samaa sukupuolta olevat parit saivat rekisteröidä parisuhteensa. Onnea heille kaikille!
Laskinpa huvikseni, kuinka monta kirjallista työtä minun on vielä palautettava ennen valmistumista: viisi pientä (1-2 sivua), kolme keskikokoista (3-6 sivua), yksi vähän isompi (n. 10 sivua) ja yksi ISO (n. 50 sivua). Arvatkaa ahdistaako? Oikeasti minulla pitäisi olla vain tuo viimeinen jäljellä ja siitäkin pitäisi olla jo kirjoitettuna ainakin 15 sivua, mutta eipä ole. Väliseminaari on ensi viikolla ja kohta – ei sentään vielä – on paniikki.
En minä kyllä oikeasti noita huvikseni laskeskellut. Yritän saada otteen tästä lopun kirjoitusmäärästä, jos vaikka jotenkin saisin aloitettua. Tällä viikolla sentään sain yhden keskikokoisen alta pois ja opinto-otteeseen pamahti tuosta noin vain 30 opintopistettä lisää. Muutenkin pitäisi enää saada vain reilu 40 opintopistettä lisää ja tutkinto olisi valmis. Eikä edes töitä ole tuon 40 opintopisteen edestä. Oikeasti työt on pääosin jo tehty, mutta raportointi pissii nilkoille ja pahasti.
74-88 sivua. Tsiisus. Ja minun tuurillani olen unohtanut jonkun kamalan raportin ja sivumäärä senkun lisääntyy.
Tänä iltana selviää Ruotsin euroviisuvalinta toukokuisiin kisoihin. Olen seurannut naapurimaan kisoja paljon tiiviimmin kuin kotimaisia, show on ihan eri luokkaa siellä kuin täällä. Ruotsissa oli 4 osakilpailua ja lisäksi "Andra chansen", josta pääsi vielä kaksi biisiä finaaliin. Finaalissa on 10 biisiä.
Jokainen finaalissa oleva biisi on mielestäni mahdollinen voittaja, mutta suosikkejani ovat kyllä edelleen Göteborgin osakilpailun voittajat The Ark ja ensikertalainen, luokanopettaja Marie Lindberg. Toivoisin, että Marie voittaa, koska Trying to Recall hiano, rauhallinen ja ihana. Biisi pysäyttää kuuntelemaan.
After Darkin (Åh) När ni tar saken i egna händer ei päässyt jatkoon, mutta show oli kyllä euroviisuhumppaa parhaimmillaan. Erityisesti lämmitti Tina osana esitystä.
Luulen kyllä, että The Arkin The Worrying Kind on vahvoilla jo siksi, että bändin fanit ajavat omia poikiaan. En kuitenkaan usko heidän voittoonsa, koska veikkaan, että "perinteisempi" biisi voittaa, kuten esimerkiksi Sonja Aldénin För att du finns. Toivottavasti olen väärässä (Marie voittoon!).
Finaali näytetään suorana SVT Europalla tänään klo 21.00. Biisejä voi kuunnella ja katsella SVT:n sivuilta etukäteen ja sieltä löytyy kyllä paljon muutakin kivaa materiaalia (myös menneiltä vuosilta).
Iiih, The Arkin pojat voittivat ja edustavat Ruotsia euroviisuissa. Tiedän siis jo nyt, kenelle ääneni niissä kisoissa menee. Vähän tuli eilen sellainen olo, että olisiko sittenkin pitänyt yrittää päästä katsomaan euroviisufinaalia toukokuussa, mutta luulen, että huhtikuinen Tavastian keikka riittää tyydyttämään The Ark -tarpeeni.
Valitettavasti en nähnytkään finaalia eilen suorana. TuSETA:n tupareista siirryimme jatkoille Jack's & Mike'siin, mutta se ei ollut vielä auki, joten menimme vieressä olevaan Hantikaisen* baariin. Siellä istuimme muutaman ajan ja sitten siirryimme J&M:n puolelle. J&M oli paljon pienempi kuin olin kuvitellut. Lisäksi seurueemme taisi olla ainoa, jossa oli myös naisia.
Loppuillasta testasimme Martinsillan grillin ja kävimme katsomassa, miten Linna oli taas muuttunut. Se on kyllä uskomattoman hieno asunto! Ilta päättyi luksukseen, koska taksissa oli nahkaiset penkit. Aika upottavat, enkä usko, että tykkäisin ajaessani istua sellaisissa, mutta olivat ne silti aika ihanat.
Tänään olen parhaani mukaan yrittänyt vältellä töitä. Olenkin onnistunut siinä aika hyvin, koska euroviisufinaali tuli SVT Europalta uusintana ja nauhallakin oli pari ohjelmaa ja sitten alkoikin jo Tanssii tähtien kanssa ja Amazing Racen finaalikin tuli ja... olen ollut tänään todella tehokas — lusmuilemaan.
* Ainakin Börje väittää, että tuo oli sen baarin nimi. Minulla ei ole asiasta mitään mielikuvaa, koska en ollut baariin mennessämme ja sieltä poistuessamme mitenkään skarpeimmillani. Kiva kulmakuppila kyllä. Aito, oikea lonkero oli kohtuuhintaista ja vessat olivat hyvät.
En voi käsittää, miten (wannabe-tieteellinen) kirjoittaminen on niin vaikeaa tällä hetkellä. Olen yrittänyt lahjoa, kiristää ja uhkailla itseäni, mutta mikään ei tehoa. Päässäni on ideoita ja vieressä sopivaa lähdemateriaalia, mutta kun pitäisi alkaa kirjoittaa, jähmetyn. Odotan tällä hetkellä vain paniikkia, koska yleensä viimeistään se on saanut jotain aikaiseksi. Kyse on kuitenkin vasta opinnäytteen väliseminaarista, joten ei ole niin vakavaa, jos paperilla ei ole kovinkaan paljon. Ja tällä argumentilla muuten vesitän aina alkavan paniikin, joten kusessa ollaan.
Olen tehnyt oloni viihtyisäksi. Kuuntelen ABBAa, juon kahvia uudesta Hattivatti-mukistani, eikä Miirakaan ole kotona häiritsemässä. Päivällä kävimme äänestämässä, joten senkin pitäisi olla poissa mielestä. Olen säätänyt työtuolin optimaaliseen asentoon. Nauhalta on katsottu kaikki houkuttelevat ohjelmat. Vielä kun saan tämän blog(g)aamisen alta pois, niin ehkä sitten saan vähemmän epämääräisiä lauseita paperille (iso ehkä). Blog(g)ausintokin on kasvanut sitä mukaa, kun on pitänyt pakoilla opinnäytettä.
Naurettavinta tässä on se, että eniten teen haittaa itselleni. Ei ketään muuta ihan oikeasti kiinnosta, jos en saa opintoja päätökseen tai opinnäyte on surkea. Miksi nämä asiat pitää jättää aina viime tippaan? Viimeksi päättötyötä kirjoitin hyvin aktiivisesti palautusta edeltävän viikon ajan. Koin silloin, että olisin saanut aiheesta enemmän irti, jos olisin aloittanut kirjoittamisen huomattavasti aiemmin (aihetta tutkin kyllä reilusti aiemmin, mutta se kirjoittaminen jäi). Silloin päätin, että jos joskus vielä olen niin tyhmä, että aion jonkinlaisen päättötyön kirjoittaa, niin en ainakaan jätä kirjoittamista viime tippaan. Tässä sitä taas ollaan. No okei, asia on kuitenkin hieman eri, koska tämän opinnäytteen pitäisi olla valmis vasta kuuden viikon päästä, joten loppujen lopuksi olen ajoissa liikkeellä.
Argh.
Lisää kahvia ja ehkä vähän lisää lahjontaa. Jääkaapissa on herkkuja ihan vain sitä varten. Kyllä tämä tästä. Positiivinen ote elämään pelastaa monelta pinteeltä! Ja mikä mahtaa olla tuo ääni, jonka kuulen? Ai se on se, kun nauran paskaisesti itselleni.
Sain sitten lopulta jonkin verran tekstiä paperille ja nyt olo on helpottunut. Pää on saatu auki ja kirjoittaminen on helpompaa. Vielä huojentuneemmaksi minut tekee se, että minulla kävi jälleen kerran munkki. Ohjaajani sairastui ja minunkin väliseminaarini siirtyi kahdella viikolla eteenpäin. Toisin sanoen kaksi viikkoa lisää aikaa kirjoittaa ennen kuin esittelen aikaansaannoksiani. Pelkään kyllä pahoin, että kahden viikon päästä urputan blogissa sitä, etten ole saanut mitään aikaiseksi.
Ulkona näyttäisi olevan ihana ilma. Miirankin herätyskello jo piipittää tuolla, joten yritän houkutella Miiran kävelylle. Kaupassa ja postissa pitäisi käydä, joten voin onnistuakin houkuttelussa.
Edit 16.20:
No niin, Miira pääsi vasta nyt ylös sängystä, joten en usko, että tästä mihinkään ulos päästään. Höh. Tietenkin olisin voinut mennä yksin, mutta se ei ole ollenkaan sama asia.
Mentiinpäs kävelylle eilen! Oltiin tunnin lenkillä (aika rauhallista vauhtia) ja retki oli oikein... tuottoisa. Nähtiin kaksi junaa, moikattiin reviiriään kiertävää kissaa, kuultiin kevään ensimmäinen (siis meille) mustarastas ja löysin vielä vihreän pelimerkin tien laidasta. En tosin tiedä, mitä sillä tekisin, mutta otin sen mukaani, pesin (se on tosi hyväkuntoinen!) ja panin talteen.
Tänään nousin ylös melko aikaisin, mutta käynnistys kesti silti kauan. Lähdimme liikkeelle vasta iltapäivällä: Minnalla oli varattuja ja haettavia kirjoja neljässä eri kirjastossa ja lisäksi piti käydä kaupassa. Kuten tavallista, menimme ostamaan vain vähän jotain (leikkeleitä ja sweet chili -kastiketta), mutta tulimme ulos kahden täyden kassillisen kanssa. No, tarpeellista se kaikki oli.. paitsi ehkä se kevään ensimmäinen jäätelö.
Huomiseksi on vielä luvassa hyviä ja lämpimiä säitä, mutta sitten kylmenee taas. Räntäsadettakin tiedossa, näköjään.
No, jos joudun olemaan sisällä ne ajat kun en ole töissä (uh, aamuvuoroja tiistaihin asti!), teen ATC-kortteja, palapeliä ja luen. Kortteja syntyy "kuivan kauden" jälkeen taas pikkuhiljaa, mutta jostain syystä se yksi, jonka aihe on selvillä ja saaja odottaa, ei vain tule valmiiksi. Lähdemateriaaliakin olen kaivanut pitkin nettiä, mutta ei.. Epistä. Olen asettanut itselleni deadlinen, mutta sekin taitaa ylittyä.
Asiasta viidenteen: eri askartelublogeissa – esim. Kivi, paperi, sakset ja Hiekkaoliivi – mainitut inchiet saivat minutkin näpertelemään.. mutta minusta ne ovat yksinään vähän turhia. Tai siis, hankalia säilyttää, liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja vaikka mitä. Mutta ne toimivat loistavasti ATC-korttien osina! Aion tehdä niitä myös pääsiäistä varten ja käyttää pääsiäiskorttien osina. Enää pitää löytää tarpeeksi pieniä aiheeseen sopivia tarroja tai kuvia.
Mira väsäilee perjantai-illan kunniaksi markkinoinnin portfoliotaan ja tietenkin oleilee myös irkissä. Yhtenä tehtävänä on valita kynän ominaisuuksista yksi ja tehdä siitä mainos sellaiselle kohderyhmälle, jolle ominaisuus sopii. Kynän ominaisuuksia on kolme: 1. se kirjottaa aina times new romanilla, 2. se tulee luoksesi viheltämällä ja 3. se muuttaa väriä asuusi sopivaksi. Yllä oleva kuva on sitten minun versioni tuosta tehtävästä.
Kameleontti lähti siitä, että kynä muuttaa väriä asuun sopivaksi. Kameleontista tuli tietenkin mieleen Culture Clubin Karma Chameleon. Käytin hyödykseni seuraavia kuvia: Karma Chameleon, kameleontti ja kynä. Noita on sitten muokattu surutta photoshopilla. Käytetyt fontit ovat: Betty Noir (Suoraan Pariisista) ja Magneto (Missä ikinä olet...).
Olisipa omatkin koulutehtävät näin mukavia ja tekisinpä minä omiani yhtä innostuneena kuin tätä Miran tehtävää. Aina se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella.
Olen säätöihmeillyt last.fm:n viimeisten soitettujen biisien kanssa. Halusin sopivan kokoisen listan oikeaan sivupalkkiin, mutta pari ekaa yritystä epäonnistuivat. Nyt siinä on jonkinlainen palkki, joka ei ole edes liian leveä. Seurailen tilannetta ja jos tuo alkaa ärsyttää, poistan sen.
Uuden koneen (joka ei ole enää edes uusi) myötä pitäisi siirtää kaikki biisit levyiltä koneelle. Projektia on hyvä aloittaa samalla, kun kirjoittaa opinnäytettä. Täytyyhän sitä jollain tavalla saada aika kulumaan, jos tulee tekstin kanssa ongelmia. Samalla on tarkoitus tehdä uusi lista omista cd:istä. Edellisen listan päivitys unohtui jossain välissä. Ei sillä oikeastaan ole väliä, koska ostan nykyisin vuodessa korkeintaan 10 uutta levyä ja nekin ovat yleensä vanhoja suosikkeja. Tänä vuonna tulee ainakin ostoon The Arkin ja Per Gesslen uudet levyt.
Ehdin jo aamulla juoruilla Tanjan kanssa puhelimessa reilun tunnin Tanjan kauppareissun ajan. Nyt lähden itse kauppareissulle ja samalla varmaan poikkean Tanjan luona. Miiralla ei olekaan huomenna töitä, joten illan voisi kuluttaa mukavasti ruoanlaiton parissa. Lasagne himottaisi. Pitää käväistä samalla Alkossa, myös Royal-salmari himottaisi kovasti. Auliksen lukeminen johtaa aina paheisiin.
Viikkovitosella aloitetaan...
1. Äänestitkö? Miksi/miksi et? Miten sinä valitsit sen jolle äänesi annoit? Pääsikö joku äänelläsi eduskuntaan?
Totta hemmetissä äänestin! Ennakkoon vieläpä. Valintakriteerini tein muutamien vaalikoneiden perusteella: piti selvittää, ketkä olivat minun kanssani samaa mieltä eräistä tärkeistä asioista. Lopulta sopivia taisi olla kolme ja valitsin niistä yhden. Ehdokkaani ei mennyt läpi, mutta ei se mitään.
2. Paljonko oikeasti vaalien tulokseen vaikuttivat puolueiden markkinointikampanjat? Entä oliko blogeilla mitään vaikutusta? Mikä vaikutti sinun äänestyskäyttäytymiseesi?
Markkinointikampanjat eivät vaikuta minuun, elleivät sitten kielteisesti. Yksi ehdokas tarjoili viime vuoden puolella maukkaita uuninpohjalettuja ja jutteli mm. työtilanteesta (mutta oli liian vanha), toisen typerät radiomainokset olivat lopullinen turn-off, muutamien blogit ja kotisivut kiinnostivat... ja se, jota äänestin, olikin hoitanut sekä kotisivunsa että bloginsa suorastaan esimerkillisesti. Pisteitä siitä!
3. Mitäs luulet, äänestävätkö ihmiset helpommin "varman päälle" (siis sellaista henkilöä joka varmasti pääsee eduskuntaan, esim. ollut jo aikaisemmin kansanedustaja) jotta se olisi vähemmän noloa, että oma katu-uskottavuus ei vähenisi?
Eipä hajuakaan. Minä olin vähän Petjan linjoilla, että vaihtoon kaikki. Mielestäni uudet tuulet olisivat voineet olla hyvä juttu.
4. Mitä mieltä olet vaalien tuloksesta?
Yleisesti: en ole tyytyväinen, mutta paikallisissa tuloksissa oli pari hyvää juttua, jotka vähän piristävät.
5. Tuleeko tapa jolla maatamme johdetaan oikeasti muuttumaan mitenkään? Onko sillä oikeasti väliä, kuka siellä eduskuntatalossa hilluu seuraavat neljä vuotta?
On sillä väliä. Nyt näyttää siltä, että iso läjä vanhoja ja vanhoillisia istuu vallan kahvassa, mikä ei ole meikäläisten kannalta ollenkaan hyvä juttu. Eikä opiskelijoiden.
Eilisilta oli mukava: kokous, bilesuunnittelua, muuta viikonloppusuunnittelua ja kokouksen jälkeen muutama siideri Alvarissa. Yöunet jäivät normaalia vähäisemmiksi, mutta selvisin aamuvuorosta ihan hyvin. Ja onhan päiväunet keksitty! Kaksi työpäivää vielä ja sitten on edessä täyteen buukattu (mutta varmasti hauska) viikonloppu.
Ristus, mikä kamala olo! Eilen luulin olevani kipeä, kun kävin päivystävän hoitajan puheilla ja sain nämä kaksi päivää sairaslomaa. Mutta tänään herätessä oli vielä pahempaa. Okei, en palele eikä olo muutenkaan tunnu kuumeiselta, mutta nyt on koko pää täynnä märkää sementtiä (eilen vain vasen puoli) ja kurkussa on iso, kipeä möykky. Nieleminen sattuu, yskiminen sattuu, puhumista en ole vielä kokeillut (Minna nukkuu vielä).
Yritän ottaa tämänkin päivän niin rauhallisesti kuin mahdollista, että viikonlopuksi olisin kunnossa. Olisi inhottavaa, jos kaikki kiva menisi sivu suun.
Päivän ensimmäinen Finrexin on juotu, taitaa olla teeaika. Petiin palaan, kun selkä antaa myöten.
Tein testin ja sen mukaan olen Citysiili... Olisin ehkä kuitenkin mieluiten ollut pikkusiili, koska se on jotenkin niin ärsyttävän ihana. Sellainen mäkin olen.
Kohta kouluun kuuntelemaan muiden seminaariesityksiä. Mira tulee tänään Turkuun, joten seminaarin jälkeen haen Miran Kuralasta. Ensi viikolla Hullut päivät, Miiran lomasta ei vielä tietoakaan ja tässä pitäisi jotain reissuakin suunnitella ja tehdä varauksia. Höh.
Kirjoitin kaksi viikkoa sitten: "Pelkään kyllä pahoin, että kahden viikon päästä urputan blogissa sitä, etten ole saanut mitään aikaiseksi." En aio urputtaa, vaan annan ymmärtää, etten ole ymmärtänyt antaa opinnäytteelleni aikaa. Vituttaa, ahdistaa ja kynnys on perkeleen korkealla. Taas.
Viikonloppu meni nopeasti. Perjantaina opin uusia, mielenkiintoisia asioita koulussa SDL:sta. Nyt pitäisi vain ihan harrastuspohjalta tutustua tuohon paremmin, jotta oppi menisi oikeasti perille. Alkuillasta olimme Tarjan ja Lauran luona syömässä ja viettämässä iltaa. Tarjoilut olivat maukkaita. Kotimatkalla poikkesimme baariin – katsoin bussiaikataulua väärältä päivältä, joten bussia odotellessamme naukkasimme yhdet Sambucat.
Lauantaiaamulla pääsimme Miran kanssa tutustumaan Miiran työpaikalle. Oli kyllä jännä kokemus. Enää ei tarvitse miettiä, mitä Miira oikein höpöttää, kun tietää, millainen tehdasympäristö oikeasti on. Samalla matkalla kävimme tutustumassa Salon Anttilaan ja tuli taas ostettua muutamia DVD:itä. Peleistä mukaan tarttui Alhambra. Se on ollut ostoslistalla siitä asti, kun pelasimme sitä ensimmäisen kerran.
Turkuun takaisin päästyämme lähdimme Miiran ja Tarjan kanssa juomaostoksille. Juuri kun lastasimme 12 keissiä alkoholituotteita auton takakonttiin, enoni käveli vaimonsa kanssa auton ohi. Jee. Voin vain kuvitella, millaiset juorut liikkuvat nyt toisella puolella sukua. Tai sitten kuvittelen itsestäni liikoja, eikä oikeasti ketään kiinnosta, mitä minä teen. Oh the horror.
Sunnuntaina lähdimme taas risteilylle. Mukana oli Tanja, Risto ja Matias sekä Mira ja Vaula. Matias oli ensimmäistä kertaa laivalla ja tykkäsi kovasti. Matkalla tuli räpsittyä jonkin verran kuvia ja pieni mies on kyllä oikea linssilude. Laivalla treffasimme taas Marikaakin ja heitin ilmoille, että voisi keväämmällä järkätä "vanhojen naamojen" kanssa jonkinlaista miittiä. Vähän niin kuin oma luokkakokous, mutta ei mitään sinne päinkään.
Selvisin torstain väliseminaarista, jos en nyt kunnialla, niin ainakin jotenkuten. Tiistaina oli kyllä sellainen angst ja paniikki päällä, että järjestin keskiviikoksi kriisipalaverin ohjaajan kanssa, joka valoi minuun uskoa, että kyllä se siitä.
Joskus voi tuntua, että "vittu, ei tästä tuu mitään", mut se on ihan normaalia. — ihq
Olin jo kyllä aika rauhoittunut ja todennut itsekin suurimman osan niistä asioista, joita ohjaajani minulle kertoi. Silti oli ihanaa tiistain paniikin aikana tietää, että on olemassa ihminen, jonka luo voi mennä toteamaan, että nyt ei onnistu ja kaikki menee pieleen, mutta silti se on ok. Jos jotain jään koulusta kaipaamaan, niin se on ohjaajani (sekä parin luokkakaverin kanssa kahvilassa vietetyt hetket).
Tiistain paniikki sai aikaan myös sen, että tein yhden pienen kirjallisen työn, joka on ollut to do –listallani pisimpään (jos puhutaan vain tämän hetkisestä koulusta) ja olen siitä muutamaan kertaan maininnut täälläkin. Työn varsinaiseen tekemiseen ja lähettämiseen meni 15 minuuttia ja sen aloittamiseen vain 3,5 vuotta. Kun vain ajatteleekin, kuinka paljon tuo pienen pieni homma on 3,5 vuoden aikana aiheuttanut stressiä ja vitutusta oman saamattomuuden vuoksi...
Opinnäyte kuitenkin etenee ja onneksi empiria aika vauhdillakin, vain teorian kirjoittaminen tökkii pahasti. Kolmen viikon päästä on vuorossa seuraava opinnäyteurputus, koska silloin työn pitäisi olla lähes tulkoon valmis. (Tässä välissä eksyin tekemään empiriaani liittyviä asioita melkein tunniksi, pelottavan aktiivista.)
Nyt kuitenkin nukkumaan. Herätys on puoli viideltä, koska olemme lähdössä Helsinkiin ja noudan Miiran matkan varrelta, kun hän kuudelta pääsee töistä. Takaisin kotiin jo sunnuntaina, koska appivanhemmilla on muuta puuhaa ja meilläkin on paljon kotitöitä. Olen ollut niin opinnäytetyöangstissa, etten ole edes sijaistoimeillut siivoamalla. Se on jo huolestuttavaa.
Tämä blogaus on oikeasti lisätty 2.4., koska olimme Helsingissä 31.3. eikä kirjalistaa ollut lähimaillakaan. Olisi pitänyt olla kaikki muistitikulla mukana tai jotain, mutta mielessä oli tärkeämpääkin...
Maaliskuun kirjoja
Anni Polva: En rakastu kiusallakaan
Valtosmaista ihmissuhdekomediaa väärinkäsityksineen ja itsepäisine naispäähenkilöineen. Paitsi että tässä se varsinainen päähenkilö oli miespuolinen.
J.K. Rowling: Harry Potter ja Puoliverinen prinssi
Ensimmäinen kerta, kun luin tämän suomeksi. Piti vähän verestää muistia sitä viimeistä kirjaa varten.
Marty Nachel, Steve Ettlinger: Olut for dummies
Iso läjä oluttietoa, vähän jenkkikeskeisesti, mutta ei juuri haittaa. Selvisi sekin, etten ala edes yrittää oluen tekoa itse – liian monimutkaista.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
