Maanantaista torstaihin töitä. Sitkeää yskää ja kipeän selän potemista. Jossain välissää lippukunnan sivujen päivityshommia (kuvat pitää vielä järjestää ja julkaista).
Perjantaina lääkärille, antibioottikuuri ja uusi yskänlääke apteekista. Opin taas kerran, miksi en pidä kaupungilla käymisestä. Tungos, täydet bussit ja raivostuttavat pissikset niissä busseissa (sitä lajia, joka metelöi oikein tahallaan saadakseen muut ärtymään.. tai no, onko niitä jotain muuta lajia?).
Lauantaina enimmäkseen velttoilua ja vähän kotitöitä. Olin kiltti enkä sortunutkaan ostamaan askarteluromppeita kahdesta eri nettikaupasta (hyvä minä!). Yöksi töihin.
Nyt kotona, aamupala syöty, yskänlääke otettu; pian nukkumaan. Huippaa vähän.
Rannalla muistellaan kesää 1985, niin kuin Ryytimaassakin. Minun mieleeni tuli ensimmäiseksi Miilu, ainoa suurleiri, jolla olen ollut mukana leiriläisenä.
Kesällä -85 vietettiin viikonloppuja milloin milläkin mökillä: pikkuserkkujen mökillä Lopella, tuttavien mökillä Mäntsälässä ja vielä Vaihelan tilalla Joutsan lähellä (Vaihela olikin niihin aikoihin vakiokohde sekä hiihto- että kesälomilla). Vaihelassa isä ruttasi auton niin pahasti, että takaa sen tunnisti vielä Honda Civiciksi mutta edestä tuskin autoksi. Sähkötolppakin katkesi, mutta isä sai yhden naarmun ja hiukan kipeän niskan päästettyään itsensä vöistä irti ja pudottuaan päälleen (auto oli mennyt katolleen). En muista, kerrottiinko isotädille koskaan asian oikeaa laitaa, vaan pysyikö tämä loppuun asti siinä luulossa, että auton päälle oli kaatunut puu. Sinä viikonloppuna oli ollut joku ennätyksellinen myrsky ja vastaavaa oli sattunut monille.
Ruotsissa oltiin joka kesä viikon verran ja vuonna -85 käytiin Kööpenhaminassakin. Olimme ensimmäistä (?) kertaa Tivolissa ja minäkin kävin vuoristoradoissa, joita yleensä välttelin.
Kesän -85 matkalla oli myös se ikimuistoinen päivä, kun kaikki tuntui menevän pieleen. Ensin auton avain (ainoa mukana ollut) katkesi takaluukun lukkoon. Kun siitä selvittiin, käytiin Tanskan puolella Helsingörissä ja sillä reissulla isän housut repesivät takaa. Isä sai sitten sitoa pusakkansa vyötärölle kuin teini-ikäiset siihen aikaan, kunnes päästiin takaisin. Illalla minun sänkyni vielä romahti minun siihen istuutuessani – jalkopään puoleiset jalat irtosivat.
Miilu-leiri oli tapaus sinänsä: rutikuivaa metsää ja pölyä, pitkiä välimatkoja toimintapisteiden välillä, paljon enimmäkseen mukavaa ohjelmaa, raskaanpuoleinen haikki ja leirin lopulla pari päivää pelkkää sadetta, niin että kotiin palatessani olin läpimärkä. Sen reissun jälkeen en ole enää käyttänyt farkkuja. Muistan vieläkin, miten inhottavalta tuntui paksu, märkä denim-kangas..
Sen kesän aikana alkoi minun Japani-villitykseni, Piskiltä poistettiin raudat, Robin Hood -TV-sarja oli hitti ja minä luin Tuntemattoman sotilaan ensimmäistä kertaa. Koirasta haaveiltiin edelleen, varsinkin kun yhdellä tuttavalla oli sympaattinen corgi Boy ja Matinkin perheeseen oli hankittu koira, Mortti (rotua en muista).
Elokuussa aloitin 8.luokan (kevään keskiarvo oli ollut 8,6). Muutama opettaja vaihtui, ja vain yksi parempaan suuntaan, jos oikein muistan.
Pitkä työviikko takana, viimeiseksi kaksi aamuvuoroa. Kumpaakin vuoroa ennen menin hyvissä ajoin nukkumaan ja nukahdinkin.. mutta vain herätäkseni jostain ihmeen syystä puoli kolmelta. Sen jälkeen ei uni tullut, ja viimeistään yhdeltä iltapäivällä olin nukahtaa pystyyn. Tänään menin päiväunille, koska ilta tulee venymään. Mira on täällä ja ohjelmassa on saunaa, leffaa ja muuta kivaa – ehkä Scrabble-pelikin.
Tällä viikolla järjestyi minun pukuni Lainahöyhenistä, syntyi monta uutta ATC-korttia ja muuta juttua, kävimme miniristilyllä mässäilemässä ja rentoutumassa, ja sää on pikku hiljaa alkanut viiletä. Ihan kuin ensi viikolla (no, onhan silloin jo lokakuu!) pitäisi siirtyä pitkiin housuihin.
Nyt siskokset sähläävät keittiössä; pitänee mennä avuksi. Sain luvan istua tässä vain blogauksen ajan.
Syyskuun kirjoja
Melissa Good: Eye of the Storm
Dar ja Kerry jatkavat seikkailujaan; tämä on jatko-osa Hurricane Watchille. Hömppää ja nörttäilyä isoissa firmoissa.
Laurie R. King: The Art of Detection
Kate Martinelli -dekkari, jossa aiheena on myös Sherlock Holmes. Coooool... ja juu, oli se kirjakin hyvä.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
