"Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista, ottamalla virke kustakin vähintään ja yksi haastajan blogista ja haasta jokainen lainaamasi blogaaja, paitsi haastajasi."
Soittaa vain tiettyyn numeroon, ja ovelle ilmestyy sovittuun aikaan reipas nuorukainen mukanaan kassillinen herkkuja. Kovasti kuitenkin tuli jotain sellaisia viboja, että kyseessä on joku überbutch nainen. Mutta jotain pelottavaa hänessä kuitenkin oli.
Haluan uuden. Nykyiset mallit ovat niin hyvännäköisiä. Vettä vaan tuopissa, mutta silti. Eläkööt raukat siinä uskossa, hah-ha.
Koo haastoi meidät, minä tietty haastan nämä kaikki lainatut (Valpurin Vinttikamari, Venuskukkula, Aaltoneito, Elämää ratin takana, Pala maailmaani), elleivät jo ole osallistuneet.
Oli tarkoitus nukkua kunnolla, kun kerran oli vapaapäivä. Ei onnistunut: heräsin ensin aamuneljältä, sitten kuudelta. Sen kuuden jälkeen en enää saanut unta.
Oli tarkoitus lähteä iltapäivällä kaupungille ja terassille. Aurinkoisena alkanut päivä meni pilveen, tuuli nousi ja alkoi näyttää sateiselta. Alkuillasta oli taas aurinkoista, mutta sitten oli jo liian myöhäistä lähteä.
Oli tarkoitus tehdä yhtä jos toistakin, mutta aika jotenkin vain valui käsistä.
Illalla (noin vartti sitten) kuitenkin huomattiin, että parin vuoden takainen "kaverimme" on palannut metsästämään hyönteisiä parkkipaikan yltä.. eli aivan meidän ikkunoidemme edestä! Katseltiin pikku taitolentäjää hyvän aikaa, ja Minna onnistui saamaan sen jopa tunnistettavaksi yhteen kuvaan – siis niin, että sen tunnistaa lepakoksi eikä linnuksi, lehdeksi, paperipalaksi, perhoseksi tai roskaksi kameran linssissä.
Jospa tänä yönä saisin nukutuksi kunnolla...
Kahdentoista jälkeen liikkeelle lähtiessäni töihin meno tuntui todella vastenmieliseltä. Ulkona tuoksui KESÄ ja olisin vain halunnut jäädä nauttimaan siitä. Sen sijaan menin huonosti ilmastoituun kubiikkeliini auttamaan asiakkaita ongelmiensa kanssa. On tämäkin tapa viettää kesänsä. Vaihtelua työssäkäynti on kyllä aiempien kesien viettoon. Nyt niitä aiempien vuosien laiskottelukesiä vasta osaa arvostaa kunnolla.
Lauantaina meillä oli kotibileet. Miiralla oli firman kesäjuhlat ja niiden jälkeen vaihtoehtoina oli joko kotona ryyppääminen tai keskustaan lähtö. Päädyimme halvempaan ja ehkä mukavampaankin vaihtoehtoon. Mira ja Meija olivat myös meillä ja pelasimme Scrabblea ja söimme herkkuja. Scrabblea pitäisi pelata useammin ja herkkuja syödä harvemmin.
En voi käsittää, että jo ensi viikolla on juhannus. Tällä viikolla minulla on vapaata vain sunnuntaina, joten ensi viikolla otan juhannuksen suomasta vapaasta kaiken irti. Toivottavasti olisi kauniit ilmat, koska olemme taas menossa luonnon helmaan naisten juhannusleirille. Meri, puusauna, grillaus – voiko olla parempaa?
Eipä juuri.
...joskus nukkua niin pitkään kuin itse haluaa; ei herätä selkäkivun, unettomuuden tai ulkoa tulevan metelin takia.
...viettää kokonainen aurinkoinen kesäpäivä ulkona kaupungissa/-lla, ilman kiirettä mihinkään.
...olla jo lomalla!
Löysin viime viikolla uuden, kivan blogin. (Nuoren) opettajan varaventtiili on turkulaisen sateenkaarikansalaisen hyvin ja sympaattisesti kirjoitettu blogi, joka ansaitsee pikku puffin – se kun ei taida olla Blogilistalla (onkohan mikään ranneliike.netin blogeista siellä?).
Juhannusleiri alkaa olla valmis. Toissapäiväinen extempore-terassijuttu muuttui epäviralliseksi leirikokoukseksi, ja eilen toimistolla oli ihan virallinen leirikokous. Ohjelmarunko on kasassa, vastuualueet ja tehtävät jaettu, ostoslistat yms. kunnossa. Vielä ehtii stressata (mutta turhaan); leiriin on puolitoista viikkoa.
Kesän vaatetus toistaiseksi: töihin pitkät housut ja T-paita, päälle liivi, kotiin ja muualle shortsit ja T-paita, ei liiviä. Tämä ainakin niin kauan, kunnes saan jotain väriä kalpeisiin koipiini tai kunnes tulee niin kuuma, että töissäkään ei enää ole kylmää vetoa.
Lopuksi purnaus: kotimaiset kuvanvalmistajat eivät ilmeisesti tee kuvista postikortteja. Kaikki tarjoavat kyllä kiitos- ja joulukortteja, mutta ne ovat niitä pitkulaisia, joiden reunassa on valkoinen tila tekstille (pyh!). Postilla on jokin korttijuttu siinä missä postimerkkikin (eli omasta kuvasta kortti tai merkki), mutta se sivu ei auennut Operalla eikä Firefoxillakaan. Ei siis toimi. Pitääkö tässä ruveta tilailemaan omaperäisiä kortteja jostain maan rajojen ulkopuolelta (ja vinguttaa Minnan luottokorttia)? Höhhis.
Viikonloppuna pistäydyin partioleirillä (lähtö perjantaiaamuna, paluu myöhään lauantai-iltana). Oli tosi mukavaa, leiripaikka hyvä, ohjelma sekä perinteistä että uutta – pääsin kokeilemaan huovutusta! – ja mukana aika paljon (minulle) uusia kasvoja. Talviturkki jäi leiripaikan lähellä olevaan järveen, vastineeksi sain raajoihini useita hyttysenpuremia.
Leirillä oli niin kivaa, että potutti kahta kauheammin lähteä sunnuntaina ylimääräiseen työvuoroon. Kun töissä vielä erinäiset asiat olivat pielessä, olin kotiin tultuani yhä pahalla tuulella. Onneksi ruoka, juoma ja videolta katsottu Buffy rauhoittivat tilanteen.
Eilen elinkin jo tiistaita sen ylimääräisen vuoron takia.. eikä paljon paremmin mene tänäänkään. Niska jumissa toista päivää (töissä se vain paheni ja kipu levisi olkapäähänkin), väsyttää armottomasti, ja tuntuu, että mihinkään ei taaskaan ole aikaa.
Kohta taas töihin. Ainoa lohtu tässä on se, että juhannuksen jälkeenkin minulla on kaksi vapaapäivää.
Juu, tiedän, pitäisi olla nukkumassa, varsinkin kun sain tämän yön vapaaksi töistä. Juu, tiedän, ellen ole nukkumassa, pitäisi ainakin olla järjestelemässä kamoja lähtövalmiiksi. Mutku mä oon jo pakannu, hei... tai niinku siis ainaki melkeen kaiken, tajuutsä?
Olen aivan liian levoton mennäkseni nukkumaan. Ei ole mitään hermoiltavaa, kaikki on kunnossa.. ja silti. Sama juttu joka kerta, kun on jotain vähän isompaa edessä: petiin meno ajoissa on lähes mahdotonta.
Eiliseen päivään on mahtunut leirijuttujen lisäksi TV:n katselua, kännykkäintoilua (mutku mä haluun..!), Hot Wings -herkuttelua ja myöhäinen iltapäivätee Miran kanssa. Hieman sateinen sää ei paljon ilmaa viilentänyt eikä menoa haitannut.
Mutta jos nyt viimeinkin yrittäisi makuuhuoneen puolelle – Minna on nukkunut jo hyvän aikaa. Juhannus, täältä tullaan!
Sadetta koko päivän. Selkä jumissa liikaa nukkumisesta (luultavasti). Reisissä ja pohkeissa sellainen jomotus, kuin olisin viikonloppuna roudannut jotain kovinkin painavaa.. vaikken ole.
Lisäksi talossa pitäisi olla vesi katkaistu klo 8—15, mutta ei se ainakaan nyt ole poikki. Vielä tosin ehtii.. Tälläkin kertaa ilmoittivat ennakkoon, vieläpä jokaiseen postiluukkuun jaetulla läpyskällä.
Juhannusblogaus on työn alla, samoin sen sata muuta hommaa. Pyykkämään en kuitenkaan uskaltaudu, koska mistä sen tietää, vaikka vedentulo katkeaisi kesken koneellisen? Olin suunnitellut lähteväni kaupungille, mutta nyt ei oikein nappaa. Tuollahan kastuu.. tai saa kanniskella märkää sateenvarjoa pitkin kauppoja.
Saatan minä silti lähteä vielä. Viimeinen vapaapäivä vähään aikaan – pitäisihän tästä nyt saada edes jotain irti.
Edit 18.15:Lähdin kuin lähdinkin! Kun sade oli enää tihkua, en ottanut edes sontikkaa; lippis päähän vain, ettei tule tippoja linssiin. Palasin tunti sitten askartelukamojen ja muun sälän kanssa, söin ja nyt pitäisi taas jaksaa touhuta kotitöiden parissa.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
