Kevät tulee – hitaasti, kuten aina – ja asuntokuume nousee. Olemme tänään asuneet tässä asunnossa neljä vuotta ja nyt kaipaan jotain uutta. Nettiympyröissä tutut miettivät liikaa asuntoasioita, koska ovat saaneet minunkin mieleni mukaan pyöritykseen. Aiemmin kevät on aiheuttanut vain (edelleen keskeneräisiä) siivousurakoita ja huonekalujen paikkojen muutosta.
Tämän viikon vietin enimmäkseen kotona potemassa kevätflunssaa. Eilen olin töissä ja se oli mukavaa vaihtelua lepäämiselle. Jonkinlainen sairaus kai tuokin – että useimmiten pitää työstään. Työ itsessään onkin ihan mukavaa oikeastaan aina, mutta jotkut asiakkaat ovat suoraan sanottuna perseestä.
Minun pitäisi kitkeä liiallinen velvollisuudentunto itsestäni. Olen kohta lähdössä sivutyöpaikalleni. Sunnuntaina, ja vain sen takia, etten saa lopetettua firmassa, jossa en ole viihtynyt enää vuosiin, mutta jonka työntekijät ovat niin tumpeloita, että tarvitsevat minua. Minun on pakko viimeistään syksyllä pistää työ- ja opiskeluasiat remonttiin, jos haluan valmistua jouluna kokopäivätyöstä huolimatta.
Heräsin puolisen tuntia sitten. En tiedä, mikä minut lopulta herätti, painajaiset, yskä vai kipeä selkä, vai ne kaikki.. Joka tapauksessa olen hereillä ja vähän aikaa ylhäällä (ensisijaisesti selkää lepuuttamassa). Yläkerran äijä oksentelee vessassa; kuuluu oikein selvästi tänne. Muuttaisi pois.
En enää muista painajaisiani, mutta niiden tunnelma – ahdistava ja epämiellyttävä kuten tavallista – jäi. En enää juurikaan näe "kauhuleffoja", mutta nämä nykyiset eivät ole paljon parempia. Kauhuleffojen tunnelma kun yleensä häipyi aika nopeasti mielestä.
Kerrankin ahdistaa oikein kunnon angstiteinityyliin. Tiedättehän: lapsi on terve kun se leikkii, teini on terve kun se angstaa.
Äh, takaisin nukkumaan vaan. Nukahdan varmaan, kunhan tuo yläkerran Ykä on lopettanut (mokoma lopetti hetki sitten, mutta kuuluu jatkavan taas).
Iltavuorosta lähtiessäni parkkipaikalla tiesin, että kevät on täällä. Oikean korvani puolella lauloi mustarastas ja vasemman korvani puolella kuului satakieli. Kaksi lintua, jotka tunnistan koska vain ja joiden laulu saa minut iloiseksi. Miira on jo kuullut mustarastaan lähimetsästämme, mutta minulle tuo oli ensimmäinen kuulohavainto molemmista tänä vuonna.
Ajattelin mennä huomenna hulluille päiville ennen iltavuoroa ostamaan pitkään himoitsemani mp3-soitinhärpättimen. Koska kuitenkin olen edelleen hereillä, saattaa olla, etten ehdi galniksille. Keskustan kautta kurvaaminen tarkoittaa käytännössä herätystä ainakin tuntia aiemmin kuin olisi pakko. Hmm, mahtaako ostohimo voittaa unihimon?
Olen kuitenkin saanut illan aikana paljon aikaan. Eilen sain puolen vuoden jahkailun jälkeen ostettua lasertulostimeemme uuden väriainekasetin ja johan alkoi laatu parantua. Nyt tulosteesta saa jopa jotain selvää! Lisäksi olen lähettänyt sähköpostia osuuskunnalle tulevasta sähköpostimuutoksesta. Jännittyneenä odotan, kuinka pieleen muutos menee. En saisi suhtautua näin pessimistisesti, mutta minkäs teet, kun tuntuu, että ihmiset pelkäävät ennen kaikkea muutosta, vaikka se olisikin parempaan suuntaan.
Salanimi & Salanimi esitti muutaman kysymyksen, joihin minäkin haluaisin mieluusti vastauksen. Omia kysymyksiä olen pyöritellyt päässä tähän päivään asti (ja ehkä joskus lausunut jonkin niistä julki)...
Kävin keskiviikkoiltana ostamassa Creative Muvo V200:n ja olen ihan rakastunut. Siinä on radio ja kaikkea! Parina iltana on nukkumaanmeno venynyt yön puolelle, koska en ole malttanut lopettaa kuuntelua. Samoja biisejä kuuntelen tietokoneeltakin, mutta Muvosta kuunnellen siinäkin on jotain erityistä. Luultavasti tämä alkuhuuma katoaa nopeasti.
Eilen raahasin vastahakoisen Miiran hulluille päiville. Miira olisi kyllä saanut jäädä kotiin, mutta totesi varmaan pääsevänsä vähemmällä lähtemällä mukaan. Olisin kuitenkin keksinyt jotain kivoja kotihommia. Sain reissun jälkeen kiitosta siitä, että kiersimme kaupan järjestelmällisesti ja suht nopeasti (pari tuntia...) läpi. Miira sai uuden pirteän paidan ja ruokaosastolta tuli ostettua kaikkea kivaa.
Kotiin päästyämme söimme kuhaa ja fetasalaattia, nam! Sitten odottelimme viestiä: Miira osti pikkusiskoni kaverilta Converse All Starsit, käyttämättömät ja mallia, jota ei myydä Suomessa. Haettuamme ne Miira oli ihan täpinöissään ja halusi ehdottomasti kävellä kotona uudet kengät jalassaan. On se vaan niin söpö.
Olemme olleet aika ahkeria tänään. Siivosimme Tinan terraarion ja Tina sai hieman uutta sisustustakin. Laitoin rairuohot tulemaan (tiedän, vähän liian viime tipassa) ja olen hoitanut tiskivuoroni loppuun. Nyt minulla on hirveästi energiaa, mutta ei yhtään niihin juttuihin, joita minun pitäisi tehdä. Miirakin lähti töihin, joten en voi purkaa energiaani Miiran kiusaamiseen. Voisin vaikka viedä roskat.
Viime viikolla elin maanantaissa, kun oikeasti oli keskiviikko. Tällä viikolla olen ihmetellyt, mitä ihmiset oikein kohkaavat vapaista, ei tässä mitään vap— aijaa, se pääsiäinen...
Olen töissä sunnuntaita lukuunottamatta kaikki pyhät, Minna lauantain. Torstaina pitäisi ehtiä kauppaan.
Minna ihmetteli, miksen eilen tiskannut. En halunnut, koska tiskipöydällä oli vaivaiset kolme astiaa – homma olisi tuntunut jotenkin huijaukselta. Meillä on nimittäin systeemi, jonka mukaan tiskivuoro vaihtuu aina kun astiat on pesty (oli niitä sitten kaksi tai kaksi sataa). En tiskaa tänäänkään. Huomenna voisi harkita, kun en enää mene yöksi töihin vaan edessä on päivän verran vapaata.
En haluakaan N70-puhelinta omakseni. Videopuhelutoiminnon lisäksi siinä on paljon muutakin turhaa, ja aika paljon puutteita (minun mielestäni). Ei automaattista näppäinlukkoa, offline-tilassakin vehje on hurja akkusyöppö, näppäimistö on liian pieni: haluan tekstiviestejä kirjoittaessani olla vähän nopeampi, eikä se onnistu, kun koko ajan pitää vahtia sormia sen sijaan, että katsoisi ruutua. En myöskään onnistunut siirtämään puhelimesta kuvia kaapelin kautta koneelle, mutta ehkä kaapeli oli viallinen.
Kahden megapikselin kamera olisi kyllä kiva. Sitä silmälläpitäen ehkä 6270 olisi kiva (ainakin siinä on reilunkokoinen näppis ja yhtä tarkka näyttö kuin N70:ssä – pitäisi vain päästä testaamaan). Tai ehkä 6233 (kunhan se nyt ensin tulee myyntiin; tietoa on jo saatavilla)?
Juusto on hyvää. Erityisen hyvää se on lämpimänä lämpimän leivän päällä/välissä tai kastikkeena pastan päällä/seassa. Tänään söin pikaversiota pastasta ja juustokastikkeesta: keitetyn pastan päälle mausteet ja juoksevaa cheddar-juustoa, lisäksi vähän raastettua Emmentalia (että tulee potkua siihen juuston makuun). Syötyäni huomasin saman kuin eilenkin (jolloin söin lämpimiä juustoleipiä): Emmentalin haju sormissa on epämiellyttävä. Ei minua juuston haju aikaisemmin ole pahemmin häirinnyt – ja nyt on siis puhe ns. tavallisten juustojen tavallisista hajuista, ei mistään punakittijuustoista, jotka pitää jääkaapissakin pakata kahteen sisäkkäiseen tiiviiseen rasiaan..
Olemme seuranneet Tiuhtia ja Viuhtia tarkkaan, etteivät ne tappele liikaa (eli ettei toiselta ala tulla verta; silloin tirppanat pitää erottaa). Tänä aamuna huomasin jotain muuta: nahistelu alkoi aina siitä, kun Viuhti lähenteli Tiuhtia vähemmän sisarellisin tavoin...
Kerroin löydöstä Minnalle, joka oli jo lähdössä töihin, nappasin kumpaakin erikseen niskasta kiinni ja tarkistimme värkit. Niissä on eroa! Aiemmin kumpikin näytti samanlaiselta, nyt olimme näkevinämme Viuhtin peräpäässä pienet pallit ja "nappulan". Äkkiä Viuhti leikkilaatikkoon, Lassin vanha terraario asuttavaan kuntoon ja vähän sisustuksen järjestelyä (puruja vanhasta asunnosta, revittyä talouspaperia ja pari pahviputkea). Höysteeksi aivastelua.
Nyt Tiuhti nukkuu stressiään pois (se on sulkenut kopin oviaukonkin talouspaperisilpulla) ja Viuhti kiertelee uutta kotiaan kuin ihmetellen, miten tässä näin kävi.
Minäkin voisin mennä nukkumaan.
...Eli Viikonloppuvitonen kenkäaiheella. Hurraa, tekosyy keskeyttää pakkauspuuhat!
1. Missä vaiheessa kevättä voi siirtyä käyttämään kevät/kesäkenkiä talvikenkien sijaan?
Heti kun alkaa olla niin lämmintä ja/tai lumetonta, että talvikengät ovat liikaa. Tänä keväänä jouduin luopumaan talvikengistä vähän tavallista aikaisemmin, kun niistä alkoi vesi tulla sisään (ja kengät oli ostettu marraskuussa!).
2. Mitkä ovat hyvien kenkien tunnusmerkit?
Kestävät, mukavat jalassa (parhaat eivät hankaa edes alkuvaiheessa).
3. Minkälaiset kengät ostit viimeksi ja milloin?
Ihan pari viikkoa sitten ostin yhdeltä kaverin kaverilta maailman makeimmat Converse-tennarit. Punamustat, varrettomat, eikä samanlaisia saa Suomesta.
4. Huollatko kenkiäsi (pesu, lankkaus, kiillotus, harjaus)?
Tennareita pesen kerran tai pari vuodessa, lankkaushommat nahkakengille hoitaa Minna. Minäkin osaisin (opin jo pikkupentuna partiossa), mutta kun toinen kerran haluaa... Talvikenkiä spreijaan suojasuihkeella ja joskus pyyhin pahimpia tahroja pois. Kävelylenkkarit (Hummel) eivät juuri huoltoa tarvitse, ne ovat käytössä nyt kun ei vielä ole ihan tennari-ilma.
5. Minkälaiset ovat lempikenkäsi? Malli, merkki, väri?
No ne Converse-tennarit. Värillä ei ole niin väliä, vaikka olenkin enimmäkseen käyttänyt mustaa. Muita värejä: viininpunainen ja kirkkaanvihreä, ostosuunnitelmissa (sitten joskus) keltainen tai oranssi.
Taannoin himoitsin Vans-tossuja, mutta se oli silloin, kun retro ei vielä ollut muodissa. Nyt samantyyppisiä kenkiä näkee kaikkialla. Pöh, eipä kiinnosta enää.
Aitoja Doc Martens -saappaita en ole omistanut koskaan, mutta vielä mä joskus...
Ja ne monkstrapit. Vielä mä joskus sellasetkin...
Eilen töissä sain ensimmäisen ruotsinkielisen puheluni. Aivot löivät hieman tyhjää, kun asiakas kysyi "talar du svenska?" ja kaikki yksinkertaisimmatkin sanat katosivat sen jälkeen, kun sain vastattua "ja". Onneksi työkaveri on tehnyt koko porukalle työhömme liittyvän sanaston, jonka avulla sain tilanteen haltuun (...kröhöm...) ja asiakkaan vikakin saatiin kuntoon. Huh. Puhelun jälkeinen tunne oli todella jännä: olin samalla euforinen, mutta kauhuissani.
Englanniksi puhelut sujuvat ihan hyvin, vaikka lukioaikainen englanninopettajani saisikin sydärin, jos joutuisi kuuntelemaan, miten raiskaan välillä kieltä. Ammattisanasto ja vianselvitys tuovat hommaan jännää lisävivahdetta. Lisäksi joskus puhelun alussa menee useampikin hetki ennen kuin aivot notkahtavat ymmärtämään asiakkaan aksenttia. Oivallus "kyllä tuo englantia on" ei ole vieras.
Suomen eri murteet ovat kyllä rikkaus. Puhelintyökin saa vaihtelua sillä, etteivät kaikki kuulosta aina samanlaisilta. Joku viäntää ihanasti ja on muutenkin lupsakka, toinen puhuu kirjakieltä. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan noin suoraviivaista, kyllä joskus muodollinenkin ihminenkin on lupsakka ja rento.
Asiakkaat ja minä emme välillä puhu samaa kieltä, vaikka suomea molemmat päällisin puolin suustamme päästämme. Siksi yleensä asia selitetään meidän puolelta hyvin yksinkertaisesti. Välillä onkin kummallista, kun asiakas tuntuu tajuavan ja kysyy yksinkertaisen selityksen jälkeen "onko tuo se ja se tekninen juttu?". Yleensä siinä vaiheessa asiakas saa vastaukseksi iloisen ja riemastuneen "joo":n. Melkein tekisi mieli lähettää asiakkaalle kukkia, kun homma helpottuu heti, kun asiakas ei ole ihan tumpelo (ja siinä vaiheessa asiakkaan sanaan voi jo ehkä hieman luottaa...).
Koko alkuvuoden lista yhdessä läjässä, koska unohdin tehdä sen aiempina kuukausina tai koska olin lukenut liian vähän (yksi kirja ei ole lista).
Tammikuu
Terry Pratchett: Going Postal
Pratchettin viimeisin pokkari (oli ainakin viimeisin, kun sen jouluna sain). Ihan hyvä, kiva ja kaikkea, mutta ei parin edellisen veroinen.
Helmikuu
Eva Dahlgren: Hur man närmar sig ett träd
Päiväkirjamainen dokumentti yhden levyn teosta ja kaikesta sen ympärillä. Aika ajoin kuin olisi blogia lukenut (vain linkitykset puuttuivat)!
Melissa Good: Thicker than Water
Uusintaluku – tai no, taisin lukea ensimmäisen kerran tämän netistä eikä sitä ehkä lasketa.. Darin ja Kerryn tarina jatkuu samoilla aineksilla kuin ennenkin: nörtteilyä, juonittelua, hempeilyä ja rasittavia sukulaisia.
Maaliskuu
P.D.James: Murhahuone
Taattua Jamesia, harmi vain että ehdin nähdä minisarjan ennen kuin sain kirjan loppuun.
Olli Lindholm, Ilpo Rantanen: Yhden Yön tarina
Yön ja Olli Lindholmin elämäkerta. Vähän naiivi tyyliltään, mutta ihan OK. Bändihistoria oli kyllä kiinnostava.
Huhtikuu
Arturo Pérez-Reverte: Flaamilainen taulu
Vanha murhamysteeri kiedottuna uuteen mysteeriin. Shakkia, taidehistoriaa ja muuta kivaa – ei tosin järin mieleenpainuva tarina.
Terry Pratchett: Night Watch
Uusintaluku; otin tämän alas hyllystä Minnan luettavaksi, mutta luin itse ensin (Minna ei ole vielä edes aloittanut).
Patricia Cornwell: Pedon leima
Ja taas kummallisesti preesensissä kirjoitettu! "Suomennettu käsikirjoituksesta". Pitänee tarkistaa, onko kirjakauppojen pokkarihyllyissä oleva alkuperäisversio myös kummallisesti preesensissä.
Hyvää vappua, minä menen nyt petiin, jotta jaksan juhlia illalla (ja Vapunpäivänä).
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
