Eilinen oli poikkeuksellinen päivä. Avasin tietokoneen ensimmäisen kerran vasta viiden tienoilla iltapäivällä. Lisäksi luin kaksi hömppäkirjaa (oikeata kirjaa, en siis ruudulta) sängyssä makoillen. Pitäisi lainata hömppää useammin, tulisi edes jotain luettua, eikä vain tuijoteltua hömppää (netti)telsusta.
Sunnuntaipäivääni kävi piristämässä Matias ja Tanja. Matias hurmasi taas kummitädin, vaikka kestävyyttäni koeteltiinkin kakkavaipan muodossa. Huh, mikä lemu. Onneksi Tanja pelasti tilanteen nopeasti ja varmasti. Yritin opettaa Matiakselle pahoja tapoja, mutta en tainnut onnistua. Ensi kerralla paremmalla opetustyylillä...
Sunnuntait ovat outoja päiviä. Vaikka olen tänään noussut siivoamaan reilusti ennen kahtatoista, ovat tunnit valuneet jonnekin ja kello on kohta kuusi. Pian onkin nukkumaanmenoaika (olisi, jos menisin normi-ihmisten aikoihin nukkumaan) ja taas tuntuu siltä, etten ole saanut mitään aikaiseksi.
Kävin aamulla arvauskeskuslääkärillä kuulemassa labratuloksia ja muutakin. Senkka koholla, mutta muuten kaikki OK. Ja se yksikin kummallisuus voi johtua melkein mistä vain – alkavasta flunssasta, bloody hellistä, mistä vain mitä silloin oli "päällä", kun verikokeissa kävin.. Joulukuussa uudet testit.
Helmetistä tilaamani kännykkäkoru tuli tänään! Se on luonnossa vielä hienompi kuin kuvassa..
Minulla on kyllä luvattoman huono muisti. Kirjekuoren nähdessäni ihmettelin, kuka minulle lähettää postia, kun ATC-korttejakaan ei ole Helsingin suunnasta tulossa.
Joku oli huomaavaisesti lakaissut kasan lehtiä nurmikolta jalkakäytävälle. Kasa oli 50 metriä pitkä ja ulottui nilkkoihin asti; tiedän, koska kävelin sen läpi mennessäni bussipysäkille.
Viikonloppu meni ihan hujauksessa ja nyt ollaan jo keskiviikossa! Pitäis varmaan polkata..
Perjantai-iltana olimme Matin ja Heidin luona saunomassa. Ilta venyi seuraavan päivän puolelle, vaan eipä haitannut: jäimme yöksi ja lähdimme sitten yhtä matkaa kirjamessuille. Minna taisi pitää ruokamessuista enemmän, minä olisin viipynyt kirjapuolella kauemminkin, jos vain jalat olisivat kestäneet.
Lauantai-iltana yksi pakollinen (mutta miellyttävän lyhyt) sukulaisvisiitti, sitten kotiin pakkaamaan.. Yöuni jäi taas jostain ihmeen syystä – kaikista hyvistä aikeista huolimatta – vähäiseksi.
Sunnuntaiaamuna sitten törkeän aikaisin ylös ja miniristeilylle Matin, Heidin ja Saaran kanssa. Ryyppääminen minimaalista (lasten Ville Viikinki -juomat olivat hitti), syöpöttely runsasta. Välissä tarpeelliset päiväunet ja muutenkin rentoa meininkiä.. ja kotiin tullessa melko kevyet kantamukset (punkkua, ei kaljakeissejä).
Laivalla teimme taas sen verran ostoksia, että saimme ilmais/alekupongin uudelle risteilylle. Seuraava reissu on suunnitteilla reilun kuukauden päähän..
Maanantaina ehdin ottaa tirsat ennen töihin lähtöä, joten univelkaa ei viikonlopusta jäänyt yhtään. Nyt on edessä taas yövuoroputki; olen jo eilen onnistunut keikuttamaan vuorokausirytmiäni oikeaan suuntaan.
Tunnustus 1: Kun olin pieni, olin sitä mieltä, että mustalaisnaisilla oli kaikkein hienoimmat asut (tämä oli sitä aikaa, kun pidin prinsessasaduista). Nykyään kuuluu sanoa romani, kaiketi puolipitkällä a:lla (ja minä kun tuppaan venyttämään liikaa sitä vokaalia – aina kirjat mielessä), eivätkä ne asutkaan enää niin säväytä.
Tunnustus 2: Olen lähes neuroottisen tarkka hiuksistani. En sillä tapaa kuin jotkut, jotka eivät anna hipaistakaan päätään, koska "hieno kampaus menee pilalle", vaan niiden puhtaudesta: en suostu lähtemään ulos (en edes viemään roskia), ellen ole pessyt hiuksiani. Pesemättömät hiukset voi tosin joskus piilottaa lippalakin alle – ja siihen kelpaa vain kaksi tiettyä lätsää, ei esim. hieno Harry Potter -lippikseni.
Tunnustus 3: Olen yleisen puhtauden ja vaatteiden suhteen lähes yhtä neuroottinen kuin hiustenkin. Jos olen nukkunut yövuoron jälkeen, kuten tänään, niin eipä tulisi mieleenkään lähteä pikaisesti johonkin ensin peseytymättä ja vaihtamatta "kunnon" vaatteisiin; tämän virttyneen paidan ja verkkareiden päälle ei noin vain vedetä flanellipaitaa ja lähdetä ulos. Korkeintaan roskat voisin viedä niin, mutta mieluummin en.
Tunnustus 4: Korut = kiva asia. Paljon koruja = Tosi kiva asia. Omistan melkoisen kasan erilaisia koruja (sormuksia olisi pari kappaletta joka sormeen, riipuksia ihan liian monta..), mutta käytän silti vain muutamia. Valitettavasti useampien korujen käyttäminen (esim. juhlissa) edellyttäisi femmempää pukeutumista, mutta eihän se nyt käy..
Lopuksi mainos (ei liity edelliseen mitenkään). Tuolla noin on minibannereita tarjolla, ihan itse tehtyjä. Viimeisimmän pusasin tänään.
Palkkapäivä. Käytiin kaupassa, lähinnä ruokaostoksilla. Pakastin täyteen, jääkaappi puolilleen; peruselintarvikkeita ja herkkuja sopivassa suhteessa. Lisäksi reppu ja työvalo Minnalle, paristo palohälyttimeen, puruja ja kylpyhiekkaa hamstereille sekä roskapusseja.
Oli kumman tyydyttävää katsoa, kuinka toinen kerää satunnaisen näköisesti kourakaupalla ruokaa ja heittelee sen ostoskärryyn.. ja vielä tyydyttävämpää oli itse kerätä ne samat kamat kotona, heitellä ne pakastimeen hyllyllinen kerrallaan ja paiskata ovi kiinni.
Oli myös varaa olla reilu ja luomu: ostimme Clipperin kaakaota.. ja jahka Minna tulee kotiin, testataan maku.
Tänä iltana aion vielä lojua TV:n edessä ja katsoa leffan Poika (About a Boy), joka oli kirjana tosi hyvä (leffaa en muistaakseni ole nähnyt), tehdä pari ATC-korttia ja herkutella.
Tänään pännii, potuttaa, ottaa nuppiin, kyrpii ja vituttaa. PMS:ää ei voi syyttää, koska niihin pitäisi olla aikaa vielä muutama päivä. Aiheita:
Tilasin Keskisormiblogin. Seurassa on kivempaa.
Ketutuksen vastapainoksi: viime päivien hyviä juttuja ovat mm. se, että rahaa on vielä runsain mitoin jäljellä viime palkkapäivästä, eilinen ja toissapäiväinen töissä (tehtiin kunnolla tulosta ja pomo kiitteli), Minnan messuilta tuoma chai latte -tee, pakastimessa olevat jäätelöpaketit ja kylmiö, joka on hyviä juomia puolillaan.
Pitäisi kuulemma meemitellä.
Pitäisi käydä lukemassa neljää sellaista blogia, joissa ei ole käynyt aiemmin – helppo nakki! Tuota teen jatkuvasti, kun selailen uutuuksia pari-kolme kertaa viikossa.
Pitäisi kommentoida kolmeen sellaiseen blogiin, joissa ei yleensä käy kommentoimassa. Tämä onkin jo vaikeampi, minä kun en yleensäkään kommentoi mihinkään. No, jos nyt sitten käväisen "moikkaamassa" parissa paikassa.. Nuin.
Sitten pitäisi vielä kirjoittaa juttu, jossa linkittää kahteen sellaiseen blogiin, johon sivulla ei ole vielä linkkiä. Järjestyy – ujutan linkit ovelasti tähän postaukseen. Enempää ei jaksa/pysty: hädin tuskin onnistun lukemaan viimeisten vajaan 12 tunnin aikana kertyneet päivitykset ja kirjoittamaan tämän. Väsyttää.
Lopuksi pitäisi vielä tilata suosikkeihin yksi uusi blogi Top 100:n ulkopuolelta. Helppo nakki tämäkin: suurin osa tilaamistani blogeista on Top 100:n ulkopuolelta (niitä on yli 50!). No, tilasin nyt sitten taas yhden, joka vaikutti kiinnostavalta, johon kommentoin ja.. no, tsekatkaa itse. Heja Sverige!
Tässä on selkeästi joku trendijuttu menossa: viime aikoina olen lukenut aika paljon erilaisten vaihto-oppilaiden ja vastaavien blogeja Japanista, Irlannista, Espanjasta (tai Kataloniasta).. Kaukokaipuuta?
Ja eiköhän tieto tästä meemistä mene eteenpäin juuri näin..
Nyt nukkumaan, on vahdinvaihdon aika. Minna pois sängystä, minä tilalle. Hyvää yötä ja huomenta!
Kun aloin kirjoittaa blogia, en pahemmin välittänyt lukijoista. Tarkoitan tällä sitä, etteivät lukijat vaikuttaneet kirjoittamiseen, kirjoitusten sisältöön, vaan lukijat, joita siinä vaiheessa toivoi olevan edes muutaman, vain olivat olemassa. Nykyisin, kun blogilistan ulkopuolinen lukijamäärä on kasvanut puolitutuilla ihmisillä, lukijan merkitys on muuttunut.
Minua ei haittaa, jos kaverit, nettitutut ja täysin tuntemattomat lukijat lukevat Provoa. Puolitutut, sukulaiset ja sukulaisiin verrattavat sen sijaan haittaavat. Kun nämä lukijat lisääntyvät ja he ilmaisevat olemassaolonsa, alkaa automaattinen sensuuri. Naurettava sensuuri omasta mielestänikin. Alan alitajuisesti pohtia, mitä haluan noille puolitutuille kertoa itsestäni, elämästäni ja ennen kaikkea alan pohtia, mitä en halua kertoa. Koska he tuntevat minut, mutta eivät ole kavereitani, koen heidät tirkistelijöiksi, jotka etsivät infoa, jota käyttää hyväksi sekä hyvässä että pahassa (eikä vainoharhani ole joissain tapauksissa täysin perusteetonta).
Tämän vuoden kirjoittaminen ja sen sisältö on ollut itselleni pettymys. Lukiessani vanhoja arkistoja, näen niitä tekstejä, joita haluaisin nähdä vieläkin. Välillä täysin aivotonta nippeli-infoa, välillä vakavampaa, välillä meemejä, huoletonta kuvailua siitä, mitä tänään tuli tehtyä. Useita pieniä kirjoituksia, välillä joku isompi pätkä välissä – tahti on ollut kiivaampaa. Tämän blogin perimmäinen tarkoitus on kuitenkin toimia päiväkirjana, josta voimme myöhemmin tarkistaa, milloin jotain on tapahtunut. Hyvin usein kuulee suustamme "katotaan se blogista, sieltä sen pitäis selvitä".
Tämän vuoden aikana ei selviä kovinkaan paljon sellaisia asioita, joita haluaisin. Olen jo kirjoittaessani tiedostanut tämän. Ilo on kadonnut. Pidemmän tauon jälkeen ei halua listata kaikkea merkittävää. Pidemmät tauot ovat muutenkin pahasta. Kuona kertyy elimistöön ja sitten se pitää ponnistaa kerralla pois ja toivoa, ettei sitä ehdi taas seuraavaa kirjoituskertaa odotellessa kertyä.
Viimeinen virallinen lomapäivä koulusta, joka ei muuten tunnu missään. Syksyn aikana lukujärjestykseni on ollut ja tulee olemaan tappavan löysä. Minulla on vain kahtena päivänä viikossa koulua ja nekin vielä peräkkäiset päivät keskellä viikkoa, joten "viikonloppu" tarkoittaa minun tapauksessani jouluun asti viittä päivää. Kun vielä koulua on ollut toisena päivänä neljä tuntia ja toisena kaksi, on kouluun meno tuntunut välillä todella hankalalta. Ei oikein jaksaisi vaivautua noin naurettavan määrän vuoksi. Ensi viikosta lähtien on sentään enemmän tunteja.
Tämän aamuisen unen ja valveen rajamailla hillumisen lopetti soitto töistä. Mikään ei nosta ärsytyskynnystä niin tehokkaasti kuin herääminen pomon soittoon. Kiireellinen asiakin oli sellainen, minkä kuka tahansa vähänkin tietokonetta käyttänyt osaisi tehdä jopa ihan itse. Onneksi en sentään joudu menemään töihin asti tuon pikkujutun vuoksi, vaan teen sen kotona ja lähetän eteenpäin.
Ja helkatti, mun intternettinikin meni just rikki.
Ystävä on iloinen asia. Paasasimme Tanjan kanssa pari tuntia puhelimessa ja molempia helpotti, kun sai urputtaa eri asioista sellaiselle ihmiselle, joka tuntee taustat ja ymmärtää. Lisäksi vähän juoruilimme ja pohdimme tulevaa.
Te googlettajat, jotka etsitte täältä homo- ja lesbopornoa kuvina: sorppa. Ei löydy. Voin ihan näin julkisesti tunnustaa, ettei sitä löydy virtuaali- eikä fyysisestä kodistamme missään muodossa muutenkaan. Olemme tylsiä.
Inhoan aamuvuoroja. Erityisesti inhoan aamuvuoroja, joina olen tappoväsynyt siitäkin huolimatta, että olen nukkunut tarpeeksi edellisenä yönä.
Palkkakuitissa oli yllätys: elämäni ensimmäinen tulospalkkio! Wau, tässähän tuntee itsensä ihan ökyrikkaaksi – vaikkei summa mikään suuri ollutkaan! No, talvikenkien ostaminen ei nyt kirpaise ollenkaan; maanantaina haetaan kengät pois (tänään kävin sovittamassa ja toteamassa, että 41 on oikea koko).
Huomenna on ohjelmaa jos jonkinlaista ja päivästä tulee pitkä. Aamuneljältä herätys ja sitten täyttä vauhtia ties kuinka myöhään iltaan asti. Luultavasti tulee kiva päivä, mutta vähän pelottaa oma jaksamiseni.
Ai niin, se pikkujoulu. Jo kahtena vuonna on mennyt Haribon adventtikalenteri sivu suun, joten kun tänään nähtiin sellainen Prismassa, minä ilmoitin, että tänä vuonna sitten vihdoinkin haluan sellaisen – ja Minna heitti sen saman tien ostoskärryyn.
Kun on tulossa kavereita kylään, ensisijaisen tärkeätä on siivota ja järjestellä kylmiö ja jääkaapin hyllyt. Tai sitten ei, mutta tehty se on joka tapauksessa. Yritän hillitä itseäni ja keskittyä olennaiseen: makkarin raivaamiseen (sängyn vieressä oleva lukemattomien lehtien ja sälän kasa on _vasta_ korkeudeltaan sekä halkaisijaltaan puolisen metriä), järjestelyyn ja tasojen raivaamiseen keittiössä ja olkkarissa sekä imurointiin ja vessan siivoukseen.
Kaupassakin pitäisi ehtiä käydä. Neulontahimoni iski eilen, kun selailin taas parhaita neulontasivuja. Tarvitsisin ehkä vähän lisää lankaa (minulla on tarpeisiini ihan riittävästi, mutta kyllä talven aikana pitää täydentää parilla kerällä) ja ainakin toiset sukkapuikot.
Kynttilöiden suurkulutus on taas alkanut. Eilen laitoin ensimmäistä kertaa lyhdyn ja kilokynttilät loppuivat siihen. Tuikkujen hamstraus aloitettiin jo syksyn hulluilla päivillä ja keväällä ostin kruunukynttilöitä järkyttävän kokoisen paketin. Lyhyesti sanottuna talven tietää tulleen, kun Vapsukkaan mennessä ensimmäinen asia mielessäni on kynttilät ja langat.
Ai niin, parvekekin pitää siistiä. Parveke"kukat" mädäntyvät lattialla laatikossaan. Hupsis. Sinne on lentänyt jostain pyyhe, pitäisi varmaan sekin viedä vaikka alas ilmoitustaululle.
Tänään kakkoselta tulee Suomisen Olli rakastuu. En taida uskaltaa katsoa sitä, etten pilaa reilu kymmenen vuotta sitten valloilla ollutta fanitustani Suomisen Olli -elokuvista. Suomisen Olli rakastuu oli vielä ehdoton lempparini Ansa Ikosen takia.
Konsertoin, toisin sanoen
rämpytän lanttia anoen
Tämä Eppujen pätkä tuli mieleeni eilen siivotessa. Ilman oivaltavaa ja/tai hauskaa riimittelyä:
Siivoan, toisin sanoen
niiskutan ja aivastelen
Tsiisös, mikä määrä pölyä meillä oli! Ihme, ettei Elina saanut astmakohtausta täällä käydessään – ja ihme, että me olemme pystyneet elämään ja nukkumaan villakoiralauman keskellä. Imuri (sen tuuletussysteemi tai mikälie tuolla peräpäässä) ajoi koirat ulos piiloistaan, ja ne olivat ISOJA! Onneksi niistä pääsee melko helposti eroon. Pitäisi vain hoitaa homma useammin, niin ne eivät koskaan ehtisi kasvaa..
Päiväksi suunniteltu meno peruuntui mutta ilta oli sitten sitäkin hauskempi. Teimme sushia yhdessä Tarjan ja Lauran kanssa (olin aiemmin graavannut lohta ja Hulluilta Päiviltä olimme ostaneet tonnikalaa), söimme kuin pienet possut ja joimme yhtä sun toista – mutta emme viinaa! Väkeviin ei koskettu, vaikka niitäkin oli.
Sake osoittautui oikein hyväksi juomaksi ja sushille sopivaksi. Minulla oli siitä lähes 20 vuotta vanha muistikuva (eli siltä ajalta, jolloin en muutenkaan vielä juonut mitään alkoholia), joten olikin jo aika yrittää uudelleen. Kannatti.
Jälkiruoaksi Frödingen mutakakkua minttujäätelön kera, sekä kuohuviiniä. Hyvä yhdistelmä (jäätelö oli Valion minttua, litran paketti), kannattaa ottaa uusiksi.
Vieraiden poistuttua joskus pikkutunneilla minä ja Minna jäimme vielä nettiin roikkumaan, lukemaan blogeja sun muuta.. ja laittamaan yöpalaa. Maistui kummasti, vaikka olinkin ollut ihan täynnä. Yöpalan höysteeksi hehkutusta ja ihkutusta – ilta oli ollut älyttömän kiva. Nyt onkin sitten aamuteen (tai "teen" – matea tämä on) ja eilisten snacksien aika. Varsinainen mestareiden aamiainen!
Jos nyt jotain negatiivista pitää hakea, voisin vaikka valittaa selkääni: nukuin taas liikkumatta melkein koko loppuyön. Ja unohdin palauttaa Tarjalle lainaamani kirjat ja DVD:t (lahoaminen alkaa latvasta?).
Söimme tänään loput sushiriisistä, lohesta ja tonnikalasta. Nyt muistettiin ottaa pari kuvaakin (eilen kamera kävi kerran mielessä..).
Mira tuli käymään illalla. Siskokset tekivät pizzaa, minä yritin enimmäkseen pysyä poissa tieltä. Taas on edessä aikainen herätys, mutta onneksi tänään ei aikainen nukkumaanmenokaan tunnu olevan ongelma. Peti kutsuu jo..
Sushiriisin tekemiseen ei tarvita kallista "sushiriisiä", mikä tahansa pieni- ja pyöreäjyväinen käy – siis tavallinen Risella-puuroriisi on ihan sopivaa. Keitetään riisi systeemillä "vettä 2x riisin määrä + 1 dl". Kuudelle desille riisiä siis 13 dl vettä.
Aiemmin olemme käyttäneet mm. siiderietikkaa tai hunaja-omenaviinietikkaa, mutta kannattaa ostaa kaupasta oikeaa riisiviinietikkaa. Sen kyljessä on vielä ohjekin: 1 dl etikkaa, 3/4 dl sokeria ja 2 tl suolaa. Liuotetaan sokeri ja suola etikkaan lämmittämällä koko hoito ja sekoitetaan se sitten kypsään riisiin (riittää hyvin sille kuudelle desilitralle).
Maki-rullien tekemiseen bambumatto tai leivinpaperi on välttämätön apuväline. Nori- eli merilevälevy matolle, sopiva kerros riisiä päälle (mutta niin, että loppupäähän jää vähän paljasta noria). Sitten vain täytettä raitana suunnilleen keskelle riisiä (ensin voi tehdä matalan vaon riisiin) ja rullaamaan. Käytä bambumattoa rullausapuna ja koita tehdä tiukka rulla. Anna seistä jonkin aikaa, muuten nori jää kuivaksi.
Nigirizushin tekeminen on ehkä kaikkein helpointa. Otetaan kostutettuun käteen pienehkö kasa riisiä ja muotoillaan se palloksi. Litistetään vähän ja asetetaan päälle kalapala, katkarapu tms. Loppusilaukseksi siihen voi vielä laittaa norisuikaleen "vyöksi".
Maki-rullat leikataan terävällä veitsellä sopiviksi suupaloiksi. Niiden päälle voi vielä laittaa kalapalan tms. jos tuntuu siltä, ettei sisus vielä yksin riitä.. Meillä on maki-rullien sisällä graavilohta, porkkana- ja kurkkusuikaleita. Porkkana on hieman keitettyä, muttei pehmeää.
Tekemällä oppii ja harjoitus tekee mestarin. Ensimmäisistä rullista tulee harvoin muotovalioita ja sama pätee nigirizushiin. Meilläkin on vielä opittavaa ja luulen, että japanilaiset nauraisivat, jos näkisivät meidän tekeleemme.. Mutta makuhan on pääasia!
Lokakuun kirjoja
Sarah Waters: Affinity
Pitihän tämäkin lukea, kun ne edellisetkin oli... vaikka aiheen (spiritismiä ja yliluonnollisia juttuja, mukamas) takia ei oikein kiinnostanut. No, ihan lupaavahan tuo oli, mutta loppu oli pettymys.
Brian Jacques: Sammalkukkametsän sota
Jatko-osa Soturi Matiaksen miekalle.. mutta tämä sijoittuu aikaan ennen ensimmäisen kirjan tapahtumia. Hyvin samantyyppinen kuin edeltäjänsä, paikoin huolimatonta käännöstyötä myöten. Enpä taida lukea enempää tätä sarjaa.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
