Pinnallisemmin kuin toisaalla käsiteltynä: korviani riipii, kun joku omaan ääneensä ihastunut tyyppi sanoo jatkuvasti "itse asiassa..." – ihan kuin se asia ei jo olisi tullut selväksi. Toki-sanan ylenmääräinen ja turha käyttö rassaa myös. Taannoisessa työpaikkaperehdytyksessä oli yksi esitelmöitsijä, jolle "toki" oli kuin pilkku, ja joka toki tungettiin varmuuden vuoksi sellaisiinkin väleihin, joihin sitä ei toki olisi tarvittu.
Vähemmän, mutta aina välillä ottaa korviin myös puheenvuoron, virkkeen tai lauseen aloittaminen sanalla "elikkä". Itse käytän sanoja "tota" tai "no" aloituksina, ja se vasta nyppiikin. Miksei sitä vain voi puhua suoraan, ilman mitään hiton "alkurykäyksiä"?
Leevi, meidän pikku-ukkomme, oli taas pirteänä liikkeellä kun käväisin olohuoneessa. Muista hamstereista ei ole tänään näkynyt vilaustakaan. Kohta menen vaihtamaan niiden juomavedet; Minna hoitaa ruokkimisen kunhan pääsee kotiin asti.
Taas on nukkumaanmenoaika käsillä. Menen tänään petiin aikaisemmin kuin eilen, koska koomailin koko työpäivän, enkä halua toiste olla sellaisessa kunnossa. Päädyin tekemään seisomatyötä melkein koko päiväksi, sillä istuessa oli vaikea olla nukahtamatta.
Joku saisi tulla potkimaan minua perseelle. Parit pikkuhommat roikkuvat roikkumistaan, koska en saa itseäni tekemään mitään järkevää (en edes blogaamaan). Koska kuitenkin kärsin huonosta omastatunnosta tekemättömien hommien vuoksi, en saa tehdyksi mitään rentouttavaakaan. Kierrän siis kehää, kunnes a) on pakko tehdä jotain tai b) päätän, etten tee mitään. Koskakohan opin tekemään asiat toisin?
Salibandyn naisten MM-kisatkin loppuivat. USA ei noussut A-sarjaan, eikä Suomi voittanut maailmanmestaruutta. Viihdykettä kisoista silti oli, A tunkee häiritsevästi taas uniinkin. En kuitenkaan valita, vaikka ottaisinkin mieluummin uneni totena.
Loppukevennykseksi vitsi. Kysyin tänään Miiralta, miksi sitä yksiavioisuutta taas kutsuttiinkaan. Itse ehdotin vastaukseksi "monotoniaa". Tälle sitten kikattelimme hetken. Yksinkertaiset huvit meillä.
Eteisessä odottaa jätesäkillinen ja kaksi muovikassia vaatteita UFFin keltaiseen lootaan viemistä ja puolikas jätesäkillinen roskikseen pääsyä. Makuuhuoneen vaatehuone on omalta osaltani nyt siisti. Vielä kun Miira ehtisi jossain välissä käymään läpi omat vaatteensa ja järjestämään hyllynsä, voitaisiin makuuhuoneen vaatehuone vetää listalta yli.
Onneksi (lue: valitettavasti) vaatehuoneet eivät lopu tähän. Eteisessä odottaa seuraava vaatehuone (lue: romujen keräämiskomero) perusteellista ja tunteetonta tavaroiden raivaamista ja suurimman osan roskiin/kiertoon siirtämistä. Olen tämän kevään aikana tainnut hävittää omaisuudestani enemmän kuin koskaan ennen. Hyvä niin, johan sitä onkin jo kertynyt.
En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä ylimääräisille koriste-esineille. Voisin heittää ne roskiin, mutta ajatus ei tunnu hyvältä. Tavara on kuitenkin ihan käyttökelpoista, mutta minä en tee sillä mitään. Onkohan jossain sellainen kirpputori, mihin voi vain jättää tavaransa? Isommat tavarat ovat menossa Ekotorille, mutta mihin pikkusälän voi heivata?
En saanut Miiraa hurahtamaan kuppiin, mutta kestiksiin kyllä. Kestikset ovat siis vauvoilla tietenkin kestovaippoja ja aikuisilla naisilla kestositeitä ja -pikkuhousunsuojia. Tilasimme ihania Hilivinksis-kestopikkuhousunsuojia ja olemme todella tyytyväisiä. Sanon saman kuin kupista – mukavuuden ja ihanuuden tajuaa kunnolla vasta kokeilun jälkeen ja sitten ei olekaan tietä enää takaisin.
Deklutterointirintamalla oli viimeisen vuorokauden aikana hiljaista, mutta Miira tietää jo, että herättyään yövuoron jälkeen hän joutuu tositoimiin. Vaatehuone on saatava siistiksi. Kävin hakemassa Starkista vaatehuoneeseenkin kenkähyllyn, jotta saamme talvikengät järjestykseen. Emme ole todellakaan mitään kenkäfriikkejä, koska laskin täyttäessäni kenkähyllyä, että meillä on yhteensä vain 13 paria kenkiä (mukaan lukien sandaalit ja sisäpelikengät).
Päivän autoputsiusrintamalla vaihdoimme pimenneen ajovalon ja ihmettelimme, miten raavaat miehet saavat sormensa niin tiukkoihin paikkoihin ja pystyvät vielä tekemään jotain järkevää siellä. Heitettyäni Miiran Kaarinaan bussille minä vielä siirsin taustapeiliä alemmaksi (pikaliimaa peliin). Auton entinen omistaja on minua vähintään 30 senttiä pidempi, joten hänen itselleen räätälöimä taustapeilin sijainti oli minulle hieman liian korkealla. Nyt saan auringonkin piiloon tarpeen vaatiessa.
Kolmannen yövuoron jälkeen nukuin tosi pitkään ja heräilyynkin on mennyt pirusti aikaa. No, eipä haitanne, kun tiedossa ei ole mitään huipputärkeää pariin päivään. Kun Minna soitti ja kysyi, onko kone päällä, vastasin iloisesti että on. Tajusin kuitenkin melkein heti, ettei kyse ollutkaan tietokoneesta..
Panin pesukoneen päälle sitten vähän myöhemmin. Letkut kiinni, aineet koneeseen, luukku kiinni ja ohjelma käyntiin. Menin keittiöön tekemään "aamiaista" (viideltä iltapäivällä) ja häärätessäni ihmettelin, mitä kone oikein hurisee. Ihan outo ääni. Menin katsomaan ja huomasin, ettei vesihana ollut auki. Sekavuutta kuvaa lisäksi se, että hanaa kääntäessäni sanoin "sori".
Vihdoinkin aamupalaa! Leivän päälle laittamani juustoviipale putosi pöydälle ainakin kolme kertaa.
Blogimiittiin olisi kiva mennä, kun kerrankin on aikaa (vapaapäivä). Eri juttu, uskallanko, ja lähteekö Minna. Yksin lähtö vaatisi vielä enemmän uskallusta... ja ei, minun rohkeuteni ei lisäänny pullosta tai lasista juomalla. Pikemminkin tarvitaan jotain tuttua ja taatusti turvallista – kuten hyvä kirja siltä varalta, että kaikki muu menee pieleen (olen liian aikaisessa ja joudun odottamaan, eksyn ja joudun matkustamaan ylimääräistä, istun yksin koko illan), tai Minna.
Pahus kun Saaremaa-oluita ei täältä saa. Tumma Saaremaa on oikein hyvää (Minnan vanhemmat toivat tuliaisiksi pari tölkkiä).
Herra Blockin innoittamana tein inventaarion kaikesta siitä kamasta, jota kanniskelen aina mukanani. Päällä on yleensä ainakin:
Tosi lämpimällä kelillä liivi jää pois ja sen taskuissa olleet tavarat siirrän (aina muistaessani) shortsien taskuihin.
Repussa (joka on lähes aina mukana) kulkevat lisäksi seuraavat esineet:
Kamat on listattu muistinvaraisesti, joten jotain saattaa puuttua. En kuitenkaan viitsi mennä tarkistamaan. Ja ei, en todellakaan voi tarkistaa ylläni olevista vaatteista, koska a) kotona pidän yleensä vain verkkareita ja T-paitaa ja b) nyt olen yöpuvussa.
Vanha ei jaksa enää valvoa niin kuin ennen. Valvomisen sivuoireena on tällä hetkellä lievä pahoinvointi. Mutta en anna sen häiritä! Sain viimeinkin tehtyä yhden piinaavan harjoitustehtävän. Nyt vain toivon, että se menee läpi. Toisaalta lähetin sen niin viime tingassa (ope lähtee lomalle tänään), joten en usko, että hän sitä pahemmin edes vilkaisee.
Olen jäänyt koukkuun tämän yön aikana kahteen asiaan: Audioscrobbleriin ja Pelimieheen. Ensimmäisestä syytän pikkusiskoa ja jälkimmäisestä Avokatsomoa. Veikkaan, että Pelimiehen nanananaattelut koukuttivat minut lopullisesti (Roxette-fanin heikkous, ilmiselvästi).
Nyt siirryn kohti sänkyä, kun kaikki kunnon ihmiset ovat jo joko töissä tai heräämässä uuteen päivään. Parin tunnin päästä on minunkin noustava töihin ja fanipaitaa hakemaan.
Rannalta heitettiin haaste. Sattuneesta syystä olen taas joutunut kuulemaan sitä ryönää, mitä hittiradiot suoltavat, joten ensimmäisinä listalla on kaksi vähiten ärsyttävää kappaletta siitä sarjasta. Loput ovat kappaleita, joita juuri nyt kuuntelisin/kuuntelen mielelläni.
Ja se Minnan hehkuttama Pelimies oli ihan naurettava. Joo, tiedetään, huumoribiisihän se on.. mutta juuri siksi ei oikein iske. Huumori on niin vaikea laji. No, Minna tykkää; minun ei tarvitse.
En oikein enää voi haastaa ketään tähän meemiin, koska lähes kaikki ovat jo osallistuneet – ainakin kaikki ne, joiden vastauksista olin kiinnostunut.
Nyt on pakko mennä laittamaan ruokaa. Minna tuli äsken täyden lastin kanssa kotiin (toi ruusujakin!) ja olemme kumpikin nälkäisiä.
Puoli vuosikymmentä kuulostaa aika pitkältä ajalta, viisi vuotta taas tuntuu hirveän lyhyeltä. Viisi vuotta sitten sain sen, mitä halusin, enkä vaihtaisi hetkeäkään pois (en edes kahden naisen samanaikaisia hormoniepätasapainohetkiä).
Sitten haasteeseen. Tarkoitus on siis listata kuusi tämänhetkistä lempparibiisiä ja haastaa kuusi ihmistä, joiden pitää tehdä sama.
Biisit top 6
– Eva Dahlgren - Innan kärleken kom
– Martti Vainaa & Sallitut Aineet - Pelimies
– Radiohead - Creep
– Queen - Bohemian Rhapsody
– Ultra Bra - Tule pelaamaan meidän kanssa krokettia
– Nalle Luppakorva - Hyvää yötä piltit
Uhrit top 6
– K
– Aaltis
– Piikkari
– Elohopea
– Syksyinen
– Mira
Kesäaika on hankalaa. En millään malta mennä nukkumaan iltaisin, mutta haluaisin silti olla liikkeellä jo aikaisin aamusta. Kompromissina olenkin valvonut öitä ja nukkunut päivällä, mutta ei siinäkään mitään järkeä ole.
Toivoisin pääseväni irti koneen orjuuttavasta otteesta. Olen suunnitellut viikon mittaista nettitaukoa. Kesällä se on jopa toteutettavissa, koska ei ole pakko olla koko ajan tavoitettavissa. Heinä-elokuun lomareissut ovat myös hyviä nettitaukoja, vaikka uskonkin, että jostain silloinkin nettikoneen etsimme käsiimme ja tyydytämme pahimmat vieroitusoireet. Näin on käynyt ainakin aiempina lomakertoina.
Pankissa käydessäni järkytyin – olin taas voittanut lotossa. Juurihan minä viisi viikkoa sitten sain leuhkia olevani lottovoittaja. Voittoja on tältä vuodelta kertynyt jo 21 euron edestä. Valitettavasti se on huomattavasti vähemmän kuin lottoon pistetty rahamäärä.
Heräsin vähän ennen yhdeksää siihen, että jotkut riitelivät ja huusivat parkkipaikalla. En edes ollut nukkunut ikkuna auki, mutta möykkä kuului melkoisen hyvin. Hetken kuluttua joku rämisteli ylös ja paiski ovia mennessään.. ja palasi ilmeisesti vielä takaisin alas. Sitten jo näinkin, että jokin auto ajoi pois.
Takaisin petiin, herätyskello alkoi piipittää kymmeneltä. Asetin sen soimaan varttia myöhemmin, jolloin torkutin vielä vähän lisää.. ja nukuin autuaasti jonnekin vähän yli yhteentoista. Sitten tulikin kiire pesulle, laittamaan aamupalaa ja eväitä (ehdin kuitenkin tsekata blogit ja uutiset syödessäni) ja ulos.
Pihan nurkalla odottelin hyvän tovin ja aloin jo huolestua. Kahtakymmentä yli, eikä kyytiä näy missään. Lopulta soitin.. ja Teemu toisessa päässä muistutti ystävällisesti, että kello oli kahtakymmentä yli kaksitoista.
Nolottaa. Olisinpa ensin soittanut Minnalle...
Voisi luulla, että on maanantai. Vapaa viikonloppu tulee kyllä tarpeeseen.
Olimme perillä Helsingissä joskus alkuillasta, ja tuskin saaneet kengät pois jalasta, kun ovessa jo ramppasi väkeä. Yksi naapuri kävi tuomassa päivän lehden ja postit (ovat hoitaneet niitä vanhempieni ollessa reissussa) ja toinen kävi jättämässä vanhemmilleni palan poronlihaa ja pyynnön käydä kastelemassa kukkia heidän lähtiessään reissuun.
Kevyt välipala, neuvotteluja ja pähkäilyä Piskin kanssa.. ja nokka kohti Kalliota. Piski lähti autolla, koska suunnitelmissa oli ruokailu jossain muualla, ja matka olisi kuulemma liian hankala julkisilla..
Toverissa oli melkoisesti porukkaa jo puoli kahdeksan maissa, mutta vaikka naamat (Skitso-Jannea lukuunottamatta) olivat vieraita, nimet tai ainakin blogit olivat enimmäkseen tuttuja. Lisää porukkaa tuntui tulevan kaiken aikaa (lisää tuttuja nimiä, whee!), mutta valitettavasti sitä mukaa kun tunnelma alkoi tiivistyä, meidän nälkämme yltyi.
Leikin vähän turistia juuri ennen lähtöä ja räpsin kuvia.. mutta niitä ei todellakaan julkisteta. Ei edes pyynnöstä. Yritän vain avittaa omaa hataraa muistiani.
Seuraava etappi: Urhon pubi, nurkkapöytä (toinen kahdesta vapaasta). Minulle ja Minnalle eteen Piskin kanssa viimeksi maisteltuja Westonsin siidereitä, Piskille Stowford Pressin LA ja hetken kuluttua ruokaa kaikille. Jälkiruokaa sieltä ei saanut, joten kotimatkalla poikettiin Pikkoloon, josta Minna haki suklaajäätelöä.
Ellei väsymys olisi tässä vaiheessa iskenyt isolla lekalla, olisin palannut Toveriin. Mieli teki.. mutta järki (ja se, että olisin joutunut menemään yksin) voitti. Palasimme siis Tipulaaksoon.
Päivän toinen iloinen asia oli minua täällä odottanut postikortti – lähettäjä oli nimittäin vanha japanilainen kirjekaverini, jonka kanssa pitkään yllä pidetty yhteys katkesi joitain vuosia sitten. Olen ihan täpinöissäni, enkä todellakaan aio jättää vastamaatta korttiin. Lähetän vielä mailiakin..
Sunnuntaina kävimme pikaisesti verkkokauppa.comissa ostamassa himoitsemani uuden modeemin (TW-EA501). Samalla mukaan tarttui WLAN-sovitin USB-väylään. Uuden modeemin myötä saamme nyt helposti useamman kuin yhden koneen verkkoon kerralla, eikä minun tarvitse vielä luopua korkeakoulu-ADSL:stä. Oli muuten uskomatonta, miten paljon ihmisiä oli heti kahdeltatoista verkkokauppa.comissa – eikö ihmisillä ole parempaa tekemistä sunnuntaina kuin shoppailla?
Ruoholahdesta lähdimme Saloon, jonne jätin Miiran vähän vaille kaksi. Kotiin ajoin nauttien 1980-luvun musiikista ja rauhallisesta 110-tiestä. Paimiossa kyllästyin rauhallisuuteen ja siirryin ykköstielle. En malttanut ajaa sitäkään pitkään, vaan lopulta tulin ohikulkutien kautta kotiin. Oma auto on iloinen asia.
Kotiin päästyäni uusi modeemi pääsi heti käyttöön. Koska nyt pöytäkonekin on aktiivikäytössä, minun oli ihan pakko muuttaa työhuoneen järjestystä. Olin suunnitellut muutosta, mutta tarkoitus ei ollut tehdä sitä vielä. Koska Miira oli töissä, Mira joutui töihin. Työhuone vain toimii paremmin tällä järjestyksellä!
Alkuviikko olikin sitten juoksentelua sinne tänne, mitään merkittävää ei kuitenkaan tapahtunut. Pääsin treenaamaan tulevaa kesätuuraustani varten hieman kirjanpitoa, se oli kivaa pitkästä aikaa.
Huomenna lähdemme taas Tippsundiin viettämään juhannusta. Samanlainen raportti on taas luvassa. Tällä kertaa Miira on yksi pääemännistä. Iloisena asiana todettakoon, että leiri kestää vain kaksi yötä ja minulla on auto, jolla pääsee pakoon, jos mökkeily alkaa taas ahdistaa pahasti.
Juhannus - aika heittää talviturkki nurkkaan kiljuen.
Ooooh, Blogilistan uuden fiitsörit saavat minut harkitsemaan (puoli)vakavasti, että unohtaisin mökkeilyn ja jäisinkin koneen ääreen odottelemaan, mitä kaikkea kivaa Sami keksii. Arvelen kuitenkin, ettei vaimo hyväksyisi valintaa, joten alistun kohtalooni.
Minun pitäisi olla nukkumassa, koska lähtö on 8.30 ja lupasin Miiralle meneväni ajoissa petiin. Olen kuitenkin jumittanut telkkarin ja koneen ääressä. Pakkaus on kesken ja muutenkaan en ole saanut paljon mitään aikaiseksi. Sentään blogaan, joten ehkä vaimo ei kiinnitä huomiota muihin asioihin. Loppujen ei ole niin väliä, mihin aikaan menen nukkumaan, kunhan saan nukkua pari tuntia. Sillä porskuttaa ihan hyvin, ja toivon saavani päiväunet. Miira on ollut koko yön töissä, joten meidän on jossain välissä nukuttava muutama tunti. Sippaamme muuten jo alkuillasta. Miira nukkunee autossa, mutta ei tunti riitä mihinkään.
Otamme taas tavaraa ihan liikaa mukaan. Totesin Miiralle, että meidän on seuraavaksi harkittava farmariauton ostoa, koska pakkaamme mukaan ihan älyttömästi tavaraa kahdelle hengelle kahdeksi yöksi. Mahtaako oma automme riittää, kun lähdemme pidemmälle reissulle loppukesästä? Vastaus on varma kyllä, koska pidemmälle matkalle tarvitsee suhteessa vähemmän tavaraa. Lyhyellä reissulla pitää ottaa kaikki huomioon, joten tavaraa kertyy liikaa.
Hyvää juhannusta kaikille!
Olipa hiano naisten juhannusleiri Tippsundissa. Kiitos osallistujille, ainakin puolet leirivastaavista ovat ihan helvetin tyytyväisiä viikonlopun kulkuun. Fiilis oli loistava, ihmiset hienoja ja meno mainiota! Ensi vuonna uudestaan. Raporttia kuvien kera saa odottaa vielä hetken, nyt on päästävä nukkumaan. Juhannuksen unisaldo aatonaatosta tähän hetkeen on Miiralta ja minulta yhteensä noin 22 tuntia (normaalisaldo olisi 48-60 tuntia).
Taivassalosta lähdimme Laitilaan moikkaamaan vanhempiani. Pelastimme samalla Miran, joka oli joutunut kärsimään mökkeilystä jo kolme yötä. Kotona olimme vasta puoli yhdentoista aikaan. Koska olemme addikteja, emme malttaneet mennä nukkumaan suoraan, vaan oli pakko päästä edes vähän lukemaan blogeja ja irkkaamaan.
Eilen kävimme viemässä Tusetan kamat toimistolle ja raportoimassa leiristä Tarjalle. Virallisen osuuden jälkeen siirryttiin epäviralliseen: menimme Olkkoseen parille oluelle/siiderille. Siellä viihdyttiinkin hyvän aikaa, ja lopulta Minna ehdotti, että menisimme syömään.. sen sijaan, että lähtisimme kotiin laittamaan ruokaa.
Ykkösvaihtoehtomme oli vielä juhannustauolla, mutta Fransmannista saimme nopeasti herkullista vatsantäytettä – Minnalle valkosipulinen häränpihvi, minulle pinaatti-artisokkapasta. Se pasta oli niin hyvää, että taidan syödä sen ensi kerrallakin (vaikka listalla on paljon hyvää maisteltavaa)!
Oli tarkoitus mennä aikaisin nukkumaan, mutta kotiin päästyämme näpertelimme juhannusblogausta, siihen liittyviä kuvia, luimme muita blogeja ja katsoimme videolta rästissä olevia ohjelmia. Ja taas meni myöhään.
Tänään on yritetty palata arkeen: pyykkäystä ja siivousta, seuraavaksi lisää rästiohjelmia ja kirjahyllyn täyttöä. Ja aina välillä juhannusblogauksen säätöä (M&M ja CSS:n salat?) ja kuvankäsittelyä.
Ei muuten kannata aina käyttää Operan taikasauvaa tai Firefoxin Password manageria. Käyttäjätunnukset ja salasanat unohtuvat, ellei niitä naputtele vähän väliä.
Nyt se on siellä! Juhannusraportti 2005 Tippsundin Taivassalosta sisältää tänä vuonna myös kuvasivun ja oman vieraskirjan. Kommentoida voi ihan mistä vain, myös järjestelyistä.
Jo toinen päivä peräkkäin, kun aamuvuoroon järjestetään jotain hemmetin koulutusta (=PowerPoint-sulkeisia ja esitelmöintiä). Eivätkö pomot tajua, ettei kukaan, joka on noussut neljän–viiden aikoihin, jaksa istua tuntia ja olla vielä skarppina pimennetyssä auditoriossa?
Kylpyhuoneen lamppu sanoi poks eilen illalla. Olisin vaihtanut lampun, mutta kupu ei lähtenytkään auki. Se on sellainen valkoinen lasipallo, joita usein näkee keittiöissä ja kylppäreissä. Tämä oli ilmeisesti mennyt jotenkin vinoon kierteissään eikä ensimmäisen neljänneskierroksen jälkeen hievahtanutkaan. Tänään yritin iltapäivällä uudestaan: sama juttu. Kupu ei liikkunut milliäkään, sen kanta kylläkin.
Lopulta ryhdyin epätoivoisiin tekoihin. Tyhjensin alla olevan hyllyn, otin muovipussin ja vasaran ja pilkoin kuvun palasiksi. Sitten ruuvasin lampun irti, kiinnitin kuvun kannan uudestaan (toinen sitä pitelevistä ruuveista irtosi myös) ja panin uuden lampun tilalle. Meillä on varakupu vaatehuoneessa, mutta koska uusi lamppu on isokokoinen energiansäästölamppu, ei kupu mahdu paikoilleen. Ja yksi kuvun kannan kierteistä on rikki, joten on mahdollista, että seuraavakin kupu jämähtää.. ainakin jos sen ruuvaa liian tiukasti paikoilleen.
Höh, pöljiä tuollaiset lamput. Ja kylpyhuoneen lamppua joudutaan vielä vaihtamaan pirun usein.. ainakin muihin asunnon lamppuihin verrattuna.
Oli tarkoitus lukea Ship of Destiny loppuun vielä tänään, mutta innostuinkin illalla väsäämään ATC-kortteja (saatuani päivällä postia) ja kirjasta jäi vielä reilut sata sivua ensi kuun puolelle..
Kesäkuun kirjoja
Annie Proulx: Lyhyt kantama
Novellikokoelma nyky-Lännestä, joka on näiden tarinoiden perusteella vain vähän vähemmän villi kuin silloin ennen. Kuivanpuoleista huumoria ripoteltuna sopivasti vähän sinne sun tänne..
Aila Meriluoto: Vihreä tukka
Juttu siitä toisesta (tai siis ensimmäisestä) Eintelistä ja Harmaan puun kylästä. Ajatuksia herättävä fantasia, eikä vain lapsille...
Terry Pratchett: Equal Rites
Uusintaluku; kirja oli ollut lainassa ja halusin tavata "vanhan kaverin" uudestaan.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
