Viime vuosi lopetettiin hyvässä seurassa broiskufajitasten kera, loistavaa Taru sormusten herrasta -lautapeliä pelaten. Vuosi vaihtui pellolla, Halisissa, jossa sytytimme taivaan tuuliin kassillisen pikkupaukkuja. Tätä vuotta jatkettiin pelaamalla lisää TSH-lautapeliä, jossa yllättäen pääsimme pelin loppuun ja voittoon! Aamun jo sarastaessa (ainakin jossain päin maailmaa) katsoimme vielä kaikki Wallace & Gromit -leffat. Huippuhyvä kyläreissu.
Taru sormusten herrasta -lautapeli oli aivan mahtava, ja se päätyikin ostoslistallemme. Me pelaajat eli hobitit pelasimme yhdessä lautaa eli Sauronia vastaan. Minulle ainakin ensimmäinen kerta, kun pelatessa ei tarvitsekaan juonia toisia vastaan, vaan koko porukka pelaa yhdessä ja ryhmän etu on tärkein.
Miiran ainainen juustonhimo vain yltyi Wallacen ja Gromitin vuoksi, joten tänään iltapalaksi syömmekin sitten brietä ja keksejä... ja pussillisen juustiksia. Kävin herättyäni vaa'alla, koska hulluuttani lupauduin julkiseen painonpudotushömpötykseen mukaan, eikä nuo juustot nyt ainakaan tilannetta paranna. Parin viime kuun aikana on paino salakavalasti noussut ihan järkyttävästi, joten taitaa olla viimeiset herkut pitkään aikaan.
Lähettivät minulle mainoksena viime vuoden viime päivinä kökön lehden – Trendin. Ilmeisesti olen jonkun mielestä lehden kohderyhmää, ehkä sitten sukupuoleltani tai iältäni? Lehti on täynnä... no, trendijuttuja trendikkäistä jutuista. Pirusti muoti-, meikki- sun muita vastaavia vinkkejä. Ei siis juuri mitään minulle.
Täsmämainonta saattaa ottaa päähän, mutta "täsmämainonta" se vasta hölmöä on. Otetaan pari ominaisuutta ja oletetaan, että kaikki, joihin ominaisuudet sopivat, ovat oikeaa kohderyhmää. Miksei minulle tule vaikka jonkin ruokalehden tai Parnasson näytenumeroita? Tiede-lehteä tilaan jo, se puoli on siis hoidossa.
Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, että selasin lehden läpi – siinähän se meni muun roskapostin mukana – sillä sivulta 50 löytyi juttu blogeista. Neljä sivua, kolmen blogin ja bloggaajan esittelyt ja vähän lisätietoa. Ne esitellyt ovat SaraG, Myrsky-Janne ja Tiia. Jälkimmäinen on minulle vieras, mutta Minna tunnisti tyypin ja on nyt ihan intona.
Jaha, tarkistin osoitteet linkitystä varten ja ainakin Janne olikin jo ehtinyt mainostaa lehteä ja juttua.
Yritettiinpä vielä eilen illalla harrastaa liikuntaa. Lähdimme sauvailemaan, mutta jo parin sadan metrin päässä pihasta totesimme kelin harvinaisen veemäiseksi: loskassa sauvojen ja kenkien pito oli lähes olematon, jalat kastuivat ja tuuli oli riipiä korvat päästä. Lenkki kutistui kahdentoista minuutin pätkäksi, jonka jälkeen harrastimme hieman hyötyliikuntaa: piti kaapia lumisohjo auton päältä pois, että Minna tänä aamuna pääsisi vähän helpommin liikkeelle. Kotiin palattua tehtiin (ja syötiin) vegepizzaa.
En tiedä sitten, miten aamuinen liikkeellelähtö onnistui, kun taivaalta satoi jotain moskaa vielä yöllä. Nyt maa näyttää olevan taas vaihteeksi jäässä.
Minulla on enää puolisen tuntia aikaa ennen töihinlähtöä. Väsyttää aika lailla, eikä iltavuoro huvittaisi yhtään. Onneksi pian on taas vapaapäivä.
Työpäivä oli sellainen... tavallinen. Päivän valopilkku oli kakkukahvit – siis ylimääräinen tauko ja pieni pala kakkua sen kahvi- tai teemukillisen lisäksi. Päivän miinus oli havainto, että yksi duunikaveri, vaikka onkin mukava tyyppi, on aikamoinen lusmuilija. Höhhis.
Päivä parani huomattavasti, kun pääsin kotiin. Ruokaa, lasillinen punkkua, TV-ohjelmia nauhalta, nettijuttuja ja hyviä uutisia paristakin blogista. Kohta nukkumaan, mutta sitä ennen vähän uusinta Scarpettaa.
Harmaan puun kylässä suunnitellaan toukohäitä. Onnea! Numerofriikkinä toivoisin tietenkin, että hääpäivä olisi 05.05.05.
Tulevan kummilapseni laskettu syntymäaika osuu myös tuon päivän tietämille. Kummitäti olisi kumman riemuissaan, jos Touko päästäisi ensimmäisen rääkäisynsä 05.05.05 05.05. Ei mitään paineita sinne kummilapsen äidin suuntaan.
Iltapäivän ohjelmassa oli Minnan serkun 7-vuotispäivät. Olimme käyneet ostamassa lahjan, joka oli jäädä kotiin, koska Minna itse piti siitä ihan liikaa – minikokoisen pierutyynyn. Lahja oli hitti ja päivänsankari oli helppo paikallistaa pöräysten ja kikatuksen perusteella.
Marketin leluosastolla minä innostuin uusista Legoista, joita on valtaisa valikoima. Vähän toista kuin silloin, kun minä ja Piski niillä leikimme: silloin oli kolme "maailmaa", avaruus, kaupunki ja keskiaika. Nyt on Harry Potteria, Tähtien sotaa, Bioniclea, Knights Kingdomia, Orient Expeditionia, Hämähäkkimiestä ja Alpha Teamia. Se kaupunkikin löytyy vielä, samoin junat. Tytöille on jotain nukkekotijuttua ja Clikits-nimistä hömppää. Whoa, dude! Tekisi mieli ostaa pari settiä ja kokeilla jotain uutta.. Vaihtoehtoisesti voisin hakea vanhempieni varastosta vanhat Legoni (jätin muutaman laatikollisen "ritarilegoja" sinne) ja alkaa näperrellä.
Kohta taas töihin, edessä on vielä kaksi yövuoroa.
Lupasin itselleni ja Miiralle, että tänään menen aikaisemmin nukkumaan kuin eilen. Näköjään en siinä onnistunut, mutta on minulla sentään hyvä(t) syy(t) tällä kertaa. Samaa en voi sanoa viime yöstä. Miiran työyöt ovat tuskaa unirytmilleni.
Leevin terraario oli viimeinkin siivottava. Se ei haissut pahasti, mutta sen siivoamisesta oli luvattoman pitkä aika. Putsin kuoleman jälkeen olemme laiminlyöneet pikkupoikia – omasta mielestämme ainakin – jossain määrin. Kuukauden suruaika päättyi loppiaiseen, ja vasta silloin sain hamstereiden listankin päivitettyä. Lista on jääkaapin ovessa ja siihen merkitään, mitä ruokaa on annettu, vesien vaihto ja mitä kaikkea kivaa hamstereiden kanssa on milloinkin tehty. Putsin kuoleman jälkeen vanhoja listoja ei tietenkään voinut käyttää, koska listassa on myös kuvia.
Minulla olisi tänään vapaapäivä, mutta menen kouluun tekemään rästihommia pois. Näen Karoliinan puoli kymmeneltä, joten voisi olla aika mennä nukkumaan. Vielä pitää pakata kassi, aamulla aivot eivät kykene niin vaatimaan hommaan. Kuitenkin unohtaisin puoliunessa ja kiireessä kaiken tärkeän.
Karoliinan kanssa minun pitäisi tehdä yksi oliodemo. Yksinäni saan väsätä pari muutakin oliodemoa, Prosaa parin tehtävän verran, pari ikivanhaa titurapsaa, yhden referaatin ja itsearvioinnin ohjelmoinnin jatkoon. Siinä taisi olla kaikki. Eipäs. Lisäksi pitäisi tavata muutama muu koulukaveri liiketoimintasuunnitelman merkeissä. Jos edes puolet (eli ne joiden DL ei ole ollut reilusti yli puoli vuotta sitten) saisin tehtyä, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Voihan olla, että yllätän itseni positiivisesti.
Koulun jälkeen näen toivottavasti Mirvan ja Terhin, pitkästä aikaa. Ja äsh, unohdin sanoa isille, etten voi viedä häntä kavereineen raveihin, saavat etsiä jonkun muun kyydin, koska tyttöjen tapaaminen menee kyllä keski-ikäisten miesten ohi.
Tuntuu, että oivallan samat asiat vuodesta toiseen, eikä mikään loppujen lopuksi muutu. Oivalsin illalla töistä tullessani, että Marie (se Roxetten naislaulaja) on loistava. Lois-ta-va. Upea. Kuinkahan monta kertaa olen tehnyt tämänkin oivalluksen Provon olemassaolon aikana (ylihuomenna muuten kaksi vuotta)? En jaksa kaivaa arkistoista, mutta kyllä niitä siellä on.
Olisi muuten joskus todella mielenkiintoista kirjoittaa blogia juuri niin kuin ajatukset menevät. Ei jäsentelyä, vaan hyppimistä paikasta toiseen ja lopulta palaudutaan aina alkuperäiseen aiheeseen. Varsinkin kun olen väsynyt, niin keskustelu minun kanssani voi olla erittäin sekavaa (tai mielenkiintoista, miten sen nyt ottaa), kun ajatukseni ja puheeni kulkevat ties minne ja missä järjestyksessä. Vieraiden ihmisten kanssa tämän huomaa paremmin, koska tutut osaavat joko seurata paremmin tai sitten eivät jaksa kysellä.
Eilinen päivä meni Matin luona LOTR-maratonin parissa. Kaikki kolme leffaa extended-versioina yhden päivän aikana videotykillä ja kunnon äänillä – upeaa! Välissä syötiin pizzaa, sipsejä, keksejä & juustoa jne. Pitihän tankkauksesta huolehtia.
Olin ollut edellisen yön töissä, mutta jaksoin yllättävän hyvin. Maratoni alkoi kymmenen maissa aamupäivällä ja otin lyhyet torkut sillä aikaa kun pizzat haettiin. Aloimme tehdä lähtöä joskus puolenyön jälkeen, kun pari dokumenttia oli ehditty katsoa ja kolmas pyöri jo.
Nukkumaan neljän maissa aamuyöllä (emme malttaneet mennä heti petiin) ja ylös kaksitoista tuntia myöhemmin. Minnaa taitaa vähän potuttaa "tuhlattu" päivä, mutta olimme kumpikin unen tarpeessa. Velkaa oli kertynyt pitkin viikkoa.
Eilisen takia olo on tosi hyvä, vaikka selkä jumii ja jomottaa, enkä vieläkään taida olla ihan selvillä siitä, mitä minäkin päivänä on tapahtunut ja tehty – Musti soitti pian heräämiseni jälkeen, enkä osannut sanoa varmasti, milloin olin lähettänyt heille sähköpostia.
Olen ollut tuhma ja enimmäkseen vain laiskotellut nämä pari vapaapäivääni. Nukkunut pitkään, lueskellut, roikkunut netissä ja muuta sellaista. Kotityöt roikkuvat samassa tilanteessa kuin ennen viikonloppua – paitsi että olen pessyt kaksi koneellista lakanapyykkiä.
Pitäisi tiskata, pyykätä lisää, siivota Lassin terraario, viedä jätepaperit pois (niitä on varmaan kolme paperikassillista!) ja raivata vaatehuone. Ainakin siivota omat hyllyni ja järjestää niillä olevat vaatteet.
No, Minna on täällä kohta ja lähdemme sitten hakemaan ruokaa ja muutenkin ostoksille. Onhan sekin jotain.
Aloitin sunnuntaina Babylon 5:n toisen kauden katsomisen. Tänään takana 17 jaksoa. Addiktoiva sarja. Haluaisin katsoa lisääkin, mutta viikon aikana on kertynyt univelkaa niin paljon, että tänään on mentävä ajoissa nukkumaan. Muuten huomisella heräämisellä ei olisikaan niin väliä, mutta pitäisi olla skarppina opettamassa kahdeksalta. Omassa lukkarissani olisi vapaapäivä, joten tuo opetus tuli todella huonoon kohtaan. Ei kuitenkaan pidä valittaa, koska seura on ihanaa.
Tänään olin Tanjan kanssa shoppailemassa ja huomenna jatkuu sama touhu. Shoppailu vei viimeisetkin mehut ja olin ihan petivalmis jo kahdeksalta. Löysin kuitenkin kivoja sushiastioihin sopivia bambumattoja. Ja pimeässä loistavia kortsuja. Nämä eivät kuitenkaan liity mitenkään toisiinsa.
Olen kasannut viikonlopuksi hurjasti hommia. Huomennakin pitäisi mennä ajoissa nukkumaan (as if, B5:ttä on varastossa vielä kolmas kausi, jos toinen kausi pääsisi loppumaan), jotta lauantaina voin herätä aikaisin (ennen kymmentä) ja tehdä raportteja, päiväkirjoja, sql-tehtäviä ja kaikkea muuta tylsää. Plääh, ei kiva.
Ilkka Kokkarisen ja Kirsti Ala-Mutkan Tietorakenteet ja algoritmit on yksi kurssikirjoistani.
Liika töiden hamstraus aiheuttaa ongelmia, jos ei ole kalenteria. Hanki kalenteri. (Hankittu!)
Jos hamstraa itselleen liikaa hommia, muisti alkaa pettää, Babylon 5:ttä tai vastaavasti hommia ei ehdi tehdä tarpeeksi ja alkaa vituttaa. Älä hamstraa hommia.
Tom of Finland - The Art of Pleasure, tämä kirja on hankittava!
Tilasin Hakalan Opinnäyteopas ammattikorkeakouluille Akateemisesta. Tuntuu siltä, että alan innostua opinnäytteen tekemisestä jo tässä vaiheessa liikaa. Kunpa innostus pysyisi loppuun asti.
Opinnäytetyöni voisi liittyä jollain tavalla verkko-opettamiseen. Muistutus itselle: älä lainaa enempää aiheeseen liittyviä kirjoja.
Jos haluaa, että paino alenee, ei kuulu ostaa hampurilaisia ja muita herkkuja.
Tulin töistä kotiin ja heti kävi käsky mennä työhuoneeseen; keittiö on kiellettyä aluetta. Minna ja Mira kokkailevat jotain hyvin salamyhkäisinä. Sain kuitenkin keksejä, juustoja ja punaviinilasillisen tähän alkupalaksi. Salaisuus paljastunee pian.
Ehdin kuitenkin vielä osallistua Saunasiiderin Skidinä-meemiin:
1. Varastitko koskaan kaupasta?
En ikinä. Kerran tosin vahingossa, kun käydessäni kirjakaupassa kädet olivat täynnä kaikenlaista kamaa: panin kaksi kynää takintaskuuni (sellainen tasku, josta kaikki aina putosi ja josta tavarat oli myös helppo poimia uudestaan käteen) ja unohdin ne sinne. Olin jo kaukana, kun huomasin kynien myös jääneen taskuun, enkä kehdannut palata.
2. Jaksoitko aina nousta uimahallin altaasta vessaan?
Jep, aina. Meille ei tosin syötetty mitään puppua aiheesta värjäytyvä vesi..
3. Uudistitko oman tai jonkun ystäväsi kodin sisustuksen?
Tietääkseni en, yhtä pikkujuttua lukuunottamatta. Ihan pienenä minusta oli kiva kävellä vanhempieni kirjahyllyn ohi käsi suorana, kynä kädessä – alahyllyn kirjanselkiin tuli pieniä, kivoja viiruja..
4. Olitko jo silloin mielestäsi viisaampi kuin aikuiset ihmiset ja toimitko myös sen mukaisesti?
Olin viisaampi kuin jotkut aikuiset ihmiset. Olin vain pari-kolmevuotias, kun yritin kovasti saada naapurin tätiä sanomaan "traktori". Lopulta olin ihan tuskastunut ja purnasin äidille, kun täti aina vain sanoi "raktori" eikä edes kuullut sanovansa väärin. Toisen kerran (jo muutamaa vuotta myöhemmin) kohtasin ensimmäisen ärsyttävän kotipsykologin, joka tulkitsi minun ja naapurinpojan riitaa jollain ihmeen teorialla esikoisten välisestä valtataistelusta.. Sillä kertaa en edes yrittänyt opettaa toista, totesin vain hiljaa mielessäni, ettei siinä ollut kyse muusta kuin siitä, että poika oli vienyt jonkin lelun, jolla minä olin halunnut leikkiä.
5. Mikä oli lempiruokasi lapsena ja onko se edelleen sama?
Vauvakirjaani on lempiruokien kohdalle kirjoitettu mm. madekeitto, ja pidän siitä vieläkin. Lammas ja riista ovat silti tainneet olla erityisiä suosikkejani – aina Musu-Mummin luona olosta asti. Musu-Mummilla minä ja Piski olimme hoidossa aina niinä päivinä, kun äiti oli ollut yön töissä ja halusi nukkua päivällä. Siellä saatiin maistaa mm. jänistä ja fasaania. Siellä myös kävin joidenkin aikuisten päivällisten jälkeen poimimassa suuhuni kaikki simpukat äyriäissalaatista.
B5 The Coming of Shadows on nyt katsottu loppuun. Kolmannen kauden 1. levy on jo soittimessa, ja se kutsuu sieltä minua. En saisi, mutta en tiedä, olenko tarpeeksi vahva vastustamaan sen kutsua. Jos minusta ei kuulu muutamaan päivään mitään, olen sortunut.
Se perjantainen sapuska oli huippuhyvää. Minna ja Mira olivat laittaneet paistettua kuhafilettä, perunamuusia (oikeaa tavaraa) ja höysteenä porkkana-paprika-yrttisilppua. Esillepano tiptop, kynttilä pöydällä ja kaikkea.
Eilen Minna kävi "taksikeikalla" eli viemässä Henkan kavereineen keskustaan. Toi sitten palatessaan minulle yhden Megaclubin ja limua (saatiin drinksut).
Tänään on vuorossa kanapastaa: tortellineja, jotain uutta "välimerellistä" ranskankermaa ja marinoituja kanasuikaleita. Keittiömestarina toimii Minna.
On se ihana.
Lauantaina kaksi 3. kauden jaksoa, sunnuntaina samaten ja maanantaina kuusi. Tämä innostus alkaa jo olla epänormaalia. Jaksoja katsoessa olen oppinut itsestäni. Huomaan, että olen kasvanut sitten viime katselukerran. En enää närkästy tietyistä asioista ja kiinnitän eri asioihin huomiota. Ehkä ihme on tapahtunut, enkä ärsyynny lisääntyvästä määrästä Marcustakaan.
Unirytmille Babylon 5 -addiktio, saamattomuus ja kasa hommia ei ole tehnyt hyvää. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä nukuin kaksi tuntia, maanantaina kahdet päiväunet (2 h + 1 h) ja nyt tiistaina olen pääsemässä taas lähemmäs viittä nukkumaan. Onneksi enää on jäljellä vain 12 jaksoa (kääk!). Sen sijaan valitettavasti edessä on myös osuuskunnan ensimmäisen projektin toteutusvaihe, johon liittyviä hommia on vielä tekemättä.
Huonon yön jälkeen huonosti nukutut unet. Olen jo ylhäällä, kun perusteellisesti keskeytyneen unen jälkeen jatko ei enää onnistunutkaan. Minnan herätyspiipitykset, posti, puhelinsoitto.. nuku siinä sitten.
Taas sellainen yö, jota en halua enää kokea. Reistaavia koneita, nipotarkka työkaveri ja hitaudesta valittava pomo. Kaiken kruunasi pettymysten täyttymys: yksi tosi putsi työkaveri osoittautuikin – heteroksi!
Toivottavasti ensi yön vuoro menee paremmin.
Kirsi alkoi uhkailla vieraskirjassa, joten oli pakko tarttua näppäimistöön ja alkaa kirjoittaa. Babylon 5:n kolmannesta kaudesta on vain kolme jaksoa jäljellä, joten television takavarikointi olisi julmaa. Ei se kyllä mihinkään vaikuttaisi, voinhan katsoa jaksoja myös kannettavalta. Mutta jos kannettavakin menisi takavarikkoon, niin mitä enää jäisi?
Olin koko eilisen päivän menossa. Aamulla yhdeksäksi Turkuhalliin Yrittäjyyden baariin, yhdeksi koululle ohjelmoinnin työn kritiikkiin. Sen jälkeen hetki hengähdystä tyttöjen kanssa kahviossa. Kolmen jälkeen hain Mirvan töistä ja huristelimme Mirvan luokse. Terhi liittyi joukkoon parin tunnin päästä. Sieltä sitten töihin ja vähän ennen kymmentä olin kotona. Tiukka päivä.
Tänään on sitten ollut löysempi päivä, mutta emme me siltikään ole kotona pahemmin olleet. Aamulla heräsin soittoon Turkuhallista, ja koska arvelin, ettei yksi soitto kuitenkaan riitä, niin nousin suosiolla ylös. Eikä kukaan arvaa, mitä katsoin. Silmät kiiluen oli pakko katsoa kolme jaksoa putkeen, vaikka kolmannen aikana Mira jo tulikin. Kun viimein sain itseni valmiiksi kahden maissa, lähdimme Miiran ja Miran kanssa seikkailemaan.
Ensin koululle, että Miira pääsi skannailemaan. Me teimme samanaikaisesti Miran kanssa turhan reissun pankkiin – koulun lähellä oleva konttori olikin suljettu vuodenvaihteessa. Koska kaikilla oli nälkä, kävimme syömässä koululla. Ihanaa riisipuuroa. Koululta Musta Pörssin kautta Länsikeskukseen ja viimeinkin pankkiin. Kaupasta ostimme Miiralle paksun flanellipaidan ja paljon sipulia – viikonlopun suunnitelmissa on sipulikeitto.
Sinooperiin teimme hukkareissun, kangasvärit olivat melkein kaikki lopussa. Viiden maissa pääsimme viimeinkin Next Step -messuille. Ensin kiersimme messukeskuksen ja sitten Turkuhallin. Yllätyksekseni oma osastomme oli jo suljettu, kun viimein pääsimme sinne asti. Ei siellä pahemmin porukkaa liikkunut, mutta outoa toimintaa se silti mielestäni on.
Miiralla on huomenna aamuvuoro, eikä kyytiä muiden vapaapäivien vuoksi, joten minun pitää heittää Miira ennen viittä Kaarinaan. Pitäisi tästä kohta painua nukkumaan. Jos hyvin käy, ehdin katsoa kolmannen kauden loppuun ennen kuin minun pitää mennä kahdeksaksi koululle. Toisaalta voisin jopa valmistella jotain ohjelmoinnin perusteita varten. Toisaalta taas ei minulle ole mitään tuntien sisällöstä ilmoitettu (ohjaaja rokkaa, not), joten katson fiiliksen mukaan. Tiedän kyllä jo nyt, että B5 on varmempi voittaja.
Vietyäni Miiran Kaarinaan katsoin kaksi jaksoa. Z'ha'dum odottaa iltaa. Sen jälkeen en tiedäkään sitten, mitä teen. Neljäs kausi ei ole vielä tilauksessa, mutta kohta se on... jos siis minulta kysytään. Miiran mielestä on vain hyvä, että DVD:iden tuijottelu loppuu hetkeksi.
Miira menee illalla leffaan ja minä vielä mietin, jaksanko olla illallakin Turkuhallissa. The Crash ei pahemmin kiinnosta, ja tilaisuuden pakolliset puheet vielä vähemmän. Ehkä vain nautin olostani kotona.
Minnalla tällä hetkellä B5, minulla keräilykortit. Ei, en ole alkanut syytää rahaa johonkin leffaan liittyviin kortteihin, urheilukortteihin (hah! jo olis maailmankirjat sekaisin!) tai muuhun sellaiseen.. vaan homman nimi on ATC (Artist trading cards).
Nämä kortit tehdään itse, ja suunnilleen ainoa raja on kortin koko – sen pitää olla standardin keräilykortin koko eli 64x89 mm. Muuten vain mielikuvitus on rajana. Tietysti kortin pitäisi mieluiten olla sellaista materiaalia, että sitä voi käsitellä, vaihtaa, ehkä postittaa jne., sillä näitäkin kortteja vaihdellaan. Niitä ei myydä.
Puuhaan juuri omaa nettigalleriaa korteilleni ja olen jo ehtinyt vaihtaa kaksi korttia yhden suomalaisen alan harrastajan kanssa. Myös Hollantiin on lähtenyt kaksi korttia; odotan juuri vaihtokortteja. Toistaiseksi vaihto on tapahtunut postitse, yhteydenotot ja sopimus vaihdosta sähköpostitse.
Tämä villitys on hyvin tuore, vasta pari viikkoa vanha.. mutta kortteja on syntynyt jo vähän päälle kolmekymmentä. Vaikutukset näkyvät: olohuoneen pöytä on korttitarpeita, värejä ja muuta sälää täynnä, ja minä katselen kaikkia papereita, lehtiä ja mainospostia ihan uusin silmin. Kyttään silmät kiiluen sopivia kartonkeja, kuvia ja muuta sälää, mitä korttien tekemisessä voisi käyttää. Helpoin ja edelleen kiinnostavin tapa on tehdä ATC-kortit piirtämällä tai maalaamalla, mutta niihin on kiva liimailla kaikenlaista.
Näpertelyähän tämä on, eikä varmaankaan palvele mitään suurempaa tarkoitusta, mutta entäs sitten? Näpertely on kivaa, korttien tekeminen ja vaihtaminen on kivaa, netissä olevat korttigalleriat (kannattaa hakea sanoilla "ATC gallery" tai "artist trading cards") ovat kivoja..
Ensimmäinen löytämäni sivu aiheesta on Art in your Pocket: ATCs. Siellä on paljon esimerkkikuvia ja ne perusohjeetkin. Olen sen verran egoistinen, että todennäköisesti ilmoitan kyllä täällä, kun oma galleriani on valmis :-)
Laiskuus voitti taas. Minna nukkui tosi pitkään, eikä kumpikaan meistä ollut lopulta kovin halukas penkkiurheilemaan. Jäimme kotiin, katsoimme yhden B5-jakson kommenttiraidalla, pesimme pyykkiä ja muuta sellaista. Räpelsin myös kortteja ja keräilin kätköistäni erilaisia papereita niitä varten.
Mira tuli tänne jossain vaiheessa iltapäivää ja istuutui melkein heti TV:n ääreen. "Pakollisen" sarjan jälkeen alkoi kokkaus, jonka alku koostui melkein pelkästään minun ja Minnan kinastelusta – aiheena tiskaamattomat tiskit, keittiön yleinen epäjärjestys ja työnjako kokkauksessa.
Nyt sipulikeitto on muhimassa ja kohta mennään "takapihalle" pulkkamäkeen. Minulla on kiljuva nälkä, mutta pitää kuulemma mennä mukaan – ellei muuten, niin kuvia räpsimään. *huokaus* Ei hetken rauhaa.
Ja keskiviikkoon mennessä pitää siivota nuo korttikamat pois olohuoneesta. Minna on kutsunut tänne jotain opiskelukavereitaan, eikä tietenkään halua, että vieraat joutuvat väistelemään papereita, pensseleitä ja liimoja. *huokaus*
Kolmena peräkkäisenä yönä olen nukkunut 12 tuntia. Alan kohta huolestua. Ehkä kyseessä on vain viime viikon univelat, mutta olisi luullut niiden kuittaantuvan viikonlopun pitkillä unilla. Toivottavasti unen tarpeeni tasoittuu jo ensi yönä, ei liiasta nukkumisesta tule mitään.
Blogilista on avattu. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Blogien lisääminen ja poistaminen omalta listalta toimii tehokkaasti ja oman Pamauksen tuominenkin oli ok. Se Pamaus, joka Blogilistaan tuodaan, on joku vanhempi versio, mutta se ei pahemmin haittaa. Uuteen listaan totuttelu vie hetken, mutta hyvältä näyttää. Ainoa asia, joka tällä hetkellä hieman haittaa minua, on se, ettei listasta näe, mihin kohtaan on viimeksi jättänyt lukemisen (enää ei voi linkkiväreistä päätellä). Ehkä pitää vain alkaa pitää paremmin muistissa lukemisensa.
Omakuvan piirtäminen onnistuu tuolla.
Nyt löytyi selitys tämän päivän nihkeydelle. 24. tammikuuta on vuoden 2005 huonoin päivä. Ei ihme, etten herännyt herätyskelloihin, eikä minua muutenkaan huvittanut nousta ylös. Onneksi kohta on jo tiistai, ja vuoden huonoin päivä on ohi. Toivottavasti olokin paranee keskiyön jälkeen.
Olimme katselemassa Puutorin akvaariossa roborovskeja, koska luin eilen heidän nettisivuiltaan, että huskyja olisi saatavilla. Kahden uuden ostaminen ei ole vakavassa harkinnassa, mutta "valkonaamat" kiinnostivat sen verran, että kauppaan oli mentävä jo tänään.
Kyllä ne olivatkin söpöjä! Pari minikokoista ihkua hamsua kävi meitä katselemassa ja sydäntä riipaisi, kun tiesi, että joutuu poistumaan paikalta ilman vauvoja.
Kävi kuitenkin niin, ettemme päässeet ulos ilman uutta karvaturria. Kuvan talvikkotyttönen on jo 9-viikkoinen, koska oli jäänyt "edellisestä" erästä yli. Me säälimme pientä (raukka oli ollut kiusauksen kohteenakin entisten asuinkumppaneidensa toimesta), ja pari minuuttia ennen kaupan sulkemisaikaa olimme Tinan omistajia.
Tina sai nimensä syntyperänsä ja ominaisuuksiensa mukaan: ruotsalainen ihana blondi. Kuvan taustalla näkyy myös Maldon-paketti, joten nimi sopii kohteelle täydellisesti.
Ei kannata mennä "vain katselemaan". Ei siitä koskaan mitään tule.
Tämä viikonloppu oli Miiran tammikuun ainoa vapaa viikonloppu. Päätimme, ettei sitä vietetä kahdestaan kotona löhöillen, joten Helsinkiin tulo oli melkein ainoa mahdollisuus. Lähdimme liikkeelle eilen aamupäivällä ja huomenna sitten kotiin.
Aika täällä on mennyt suht tavallisesti. Syöty ja juotu on – hyvin. Eilen olimme Piskin kanssa hummailemassa keskustassa. Tänään taas olimme Paloheinässä pulkkailemassa. Huisin kivaa.
En saa mitään aikaiseksi. En ainakaan mitään järkevää. Istun koneella ja pyörin Blogilista-Aulabaari-spostilaatikot-irkki-satunnaiset sivut -ympyrää. Missään ei edes tapahdu mitään mielenkiintoista. Tekemistä kyllä riittäisi, mutta kun en jaksa tehdä. Kiinnostustakin olisi, mutta ei intoa. Veemäinen olo.
Järkevintä taitaisi olla mennä päiväunille, koska sitten voisin valvoa yön. Ulkona on kyllä ihan yhtä pimeää jo nyt, joten miten yökään enää auttaa tähän ongelmaan? Taidan vain olla seurankipeä ja seuraa ei ole.
Plääh.
Ostin tammikuun alussa tälle vuodelle seinäkalenterin, jossa on Suomen kartta. Karttakalenteri päätyi samalle paikalle kuin aikaisemmatkin samankokoiset kalenterit, mutta karttakalenterin kalenterin koko oli ongelmallinen. Tästä koneelta ei kunnolla nähnyt päiviä. Tänään sitten leikkasin kalenteriosan irti ja siirsin sen lähemmäksi konetta. Kartta sai jäädä entiselle paikalleen.
Karttaan merkitsemme kaikki Suomen kaupungit, jossa käymme tämän vuoden puolella. Läpiajoja ei lasketa, vaan kaupungissa on pitänyt oikeasti tehdä jotain. Seinäkartta on myös hyödyllinen kesäretkien suunnitteluvaiheessa – kokonaisuuden näkee kerralla, joten etäisyydetkin ovat helpommin omaksuttavissa.
Tuli sitten kirjoitteluun vähän pidempi tauko kuin olin suunnitellut. Töiden jälkeen tai juuri niitä ennen on usein pää niin tyhjä, ettei kannata yrittääkään kirjoittaa mitään – edes puoliksi järkevää. Mutta jospa nyt...
Viime päivien "taantuma" on ollut ihan hauskaa: ensin lauantaina se pulkkamäki (en olekaan tainnut pulkkailla Paloheinässä sitten pentuvuosien) ja eilen appivanhempien pihalla tehty lumiukko. Minna sitä halusi ja onnistui lopulta houkuttelemaan sekä minut että Miran mukaansa. Toivottavasti ukko kesti öisen sateen!
Aion taantua silloin tällöin vastedeskin: lumessa touhuaminen kuluttaa kaloreita ja on hauskaa – vaikka sitten hengästyisikin ihan liikaa tai hytisisi loppupäivän.. Lauantaina onneksi pääsimme saunaan heti pulkkailun jälkeen.
Tammikuun kirjoja
Terry Pratchett: Monstrous Regiment
Loistavaa Pratchettia! Aiheen puolesta.. ja muutenkin.
Patricia Cornwell: Pahan jäljillä
Vähän "laimea" Scarpetta-dekkariksi, mutta menihän tuo. Olisi kyllä kaduttanut, jos olisin itse ostanut tämän.
Maarit Verronen: Pieni elintila
Verronen on aina tosi hyvä. Tämäkin olisi pitänyt saada lukea yhteen menoon (mutten ehtinyt).
Ethan Hawke: Kuumana
Hawken esikoisteos, vähän yllätyksetön juttu nuoren miehen harharetkistä.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
