Huomasin juuri, että herätykseen on enää kaksi tuntia. Taidan siis valvoa lopunkin yötä, muuten käy niin, etten aamulla jaksa nousta ylös eikä tehtävien asioiden hoitamisesta tule mitään. Ei olisi pitänyt ottaa niitä iltatorkkuja...
Aika on kulunut omaa kotisivua viilaillen – otin Aaltiksen ideasta oppia ja väsäsin omaa IRC-galleriasivua korvaavaa sivuani. Tämä siitäkin huolimatta, että viimeksi irkkasin aika kauan sitten, enkä ole edes kunnolla opetellut käyttämään tätä koneellamme olevaa IRC-ohjelmaa. Olenkohan minä nyt rinnastettavissa niihin toopeihin, jotka tekevät IRC-galleriaan sivun ja postaavat sinne kuvia, vaikkeivät koskaan irkkaa?
Seuraavaksi taidan vetäytyä olohuoneen puolelle yöpalan (voileipää) ja kirjan kanssa; ruudun tuijotus alkaa jo puuduttaa. Väsymystä ei vieläkään. Miksi juuri nyt, kun töitä ei ole, voisin valvoa vaikka kuutena yönä viikossa? Miksi?
Tänään on kulunut vuosi siitä, kun siirryimme Bloggerista omillemme. Tänään meni myös 60 000:n kävijän raja rikki. Kerrankin voin myös taata, että 60 000. kävijä saa palkinnon. Tanja, suklaajädet sitten kun olet käymässä täällä!
Henkka on tulossa kaverinsa kanssa tänne ja aloitamme etkoilun. Illemmalla sitten Gateway-bileisiin. Mahdollisuuksien mukaan ennen aamuyötä kotiin.
En muuten jaksanut odotella hiustenkasvua ja blondisprayn tehokasta käyttöä (kun ei ole edes hiustenkuivainta tehostamassa vaikutusta). Kunnon värinpoistomömmöt on päässä ja kohta olen taas oma itseni.
Ilta oli oikein mukava, sekä etkoilu että bileet. Lentokenttämeininki Klubilla oli tosi hulppea, illan esiintyjä Miss Divet ei tosiaan ollut turhaan ansainnut titteliään (Drag Queen 2004), ja me viihdyimme ...no, ihan tarpeeksi kauan. Illan hauska möhläys oli se, ettemme heti tunnistaneet toista lentoemäntää – osasyynä oli se, ettemme huomanneet lukea molempien nimilappuja.
Tulimme viimeisellä yöbussilla kotiin ja olimme perillä vähän vaille kolmelta. Uudet yötaksat aiheuttavat jo harmaita hiuksia kuljettajille: varsinkin torilta lähdettäessä bussiin pyrki aika monta henkilöä, jotka eivät käsittäneet, miksi heidän korttinsa eivät kelvanneet. En tajua minäkään; koko yötaksasysteemi on ihan älytön. Kaiken huippu oli kyllä se, että joku, jolla oli 24 tunnin matkailulippu, joutui maksamaan yötaksan kuten kaikki muutkin. 24 tunnin lippu ei siis olekaan 24 vaan noin 19 tunnin lippu!
Tänään sitten tavanomainen hidas viikonloppukäynnistys: herätys kahdeltatoista ja velttoilua hyvän aikaa. Iltapäivällä kuitenkin lähdimme tunnin sauvakävelylenkille. Reitti on 45 minuutissa kuljettava, mutta yhdessä kohtaa pysähdyimme ottamaan valokuvia. Ensinnäkin "todistusaineistoa" siitä, että minä kävelen, ja toiseksi piti dokumentoida Minnan "uusi pää".
Nyt on maha täynnä herkullista lihamakaronilaatikkoa ja olo kaikin puolin mukavan raukea.
Käväisimme appivanhempien kanssa kirjamessuilla. Kiersimme hallit läpi, bongailimme uutuuksia (ostoslistalle) ja minä kuolasin parilla osastolla. Mukaan tarttui pari esitettä ja taas yksi kirja-aiheinen nappi Turun Science Fiction -seuran pöydästä. Rahaa meni yhteensä kolme euroa: siihen nappiin ja Minnan itselleen ostamiin Wagner-aiheisiin (se sarjakuvasika, ei säveltäjä) sukkiin.
Vajaan kahden tunnin kuluttua lähdimme pois, ja levottomat isä ja tytär halusivat vielä jatkaa johonkin huimiin seikkailuihin. Minä ja Mira jäimme pois kyydistä meidän parkkipaikallamme, muut lähtivät siitä... ties minne.
Seuraavaksi menen laittamaan itselleni pannullisen teetä ja vaihdan olohuoneeseen. Selkä on taas jumissa, eikä tämä koneella istuskelu ainakaan paranna sitä.
Pääni on eilisillan jälkeen näyttänyt wannabe-punkkarin tai hiukka sen yhden Fushigi Yuugi -tyypin päältä. Vähän kuin "Tintin meets Rogue" tai jotain.
Kun Minna blondasi itsensä perjantai-iltana, minä käytin osan mömmöstä tehdäkseni leveän, vaalean raidan päähäni. Tarkoitus oli samalla lyhentää hiukset molemmilta, mutta eihän se perjantaina enää onnistunut (aika oli vähissä). No, nyt on Minna trimmattu ja minutkin osaksi. Jos vielä tänään ehditään, niin tämäkin töyhtö lähtee ja olen taas häntääni lukuunottamatta lyhyttukkainen.
Vaalea raita tietenkin pysyy vielä jonkin aikaa, ja sitä voi vielä tehostaa blondispraylla, kun juurikasvu alkaa näkyä. Raita on muuten aika lailla vaaleampi kuin kuva antaa ymmärtää; latvat jäivät punertaviksi ja ne vaikuttavat yleiskuvaan.
Todistusaineistokuvat piti ottaa, kun kyse on todellakin hyvin lyhytaikaisesta kokeilusta. Sitäpaitsi Minna taitaa pitää tästä pehkosta enemmän kuin minä itse...
Istun demoissa, jotka menevät hieman yli hilseen. Asiaa tietenkin auttaisi, jos a) olisin tehnyt itse kyseisen demotehtävän ja b) kuuntelisin, enkä surffailisi esimerkiksi Unelmakämpän sivuilla. Eiköhän tämä tästä kuitenkin valkene, jossain vaiheessa.
Tämä opiskelu on yhtä demoilua. Huomiseksikin olisi tehtävä noin 40 demotehtävää. Ne kuitenkin ovat hieman lyhyempiä ja taitavat mennä ihan helpostikin (ainakin olen antanut itseni uskoa tuollaiseen tietoon). Edellyttäen tietenkin, että olen tolkuissani sählyn jälkeen, enkä kaadu sänkyyn puolikuolleena heti kotiin tultuamme.
Lyhytkestoisen draaman jälkeen kävi niin, ettei meistä kumpikaan lähtenyt sähläämään. Minä alan tehdä hommia ja Miira tekee omia hommiaan. Ulkona tulee vettä ja muutenkin ilma on kurja. Teetä on jo keitetty, mutta vielä kun saisi suklaajäätelöä jostain helposti, niin johan tulisi mukavampi olo.
Tilasin myöhään sunnuntai-iltana Kuvakulmasta kuvia (kiitos khilou-sedän kirjoituksen). Tänään ne tulivat jo postin mukana kotiin. Isotkin (20-koko eli noin 20 x 27cm) olivat tosi hyviä. Kuvakulmaa aion käyttää toistekin.
Töitä olisi luvassa viikolla 44. Hemmetti, sitä ennen pitäisi kyllä saada joku homma, keikka tai juttu edes pariksi päiväksi! Viikko tai pari olisi tietty paras mahdollinen.. tai jos tärppäisi kunnolla ja saisin töitä pidemmäksi aikaa. Joojoo, saahan sitä haaveilla. Miten olisi jättipotti saman tien?
Täällä on aika lailla siivottavaa viikonloppua varten, ja kuten tavallista, homma maistuu puulta. Huomenna ja perjantaina saadaan sitten huhkia oikein kunnolla.
Hiuksista vähän: tämä pehko taitaa vielä pysyä tällaisena – ainakin pari päivää.
Edelleen hidasta valmistautumista viikonloppuun. Nyt tiedetään kaverien tuloajat ja sekin, että huomenna pitää mitä todennäköisimmin nousta ihan helkkarin aikaisin. No, eipä haittaa, kerran se vain kirpaisee ja muita latteuksia.
Olemme vieläkin hieman epävarmoja, mennäkö katsomaan salibandymatsia tänään vai ei. Kohtahan tuo nähdään. Minna juuri sanoo, että jos meillä olisi auto, niin ei olisi epäilystäkään lähdöstä.. mutta nyt, kun matkoihin menee reilut puoli tuntia per suunta, niin vähän arveluttaa.
Vaahdotkoot muut Superflysta, minä odotan illan skeittausdokumenttia Dogtown & Z-Boys, joka tulee Subilta klo 21. Videot valmiiksi ja sitä rataa...
Viime tuntien aikana olemme hieman viilailleet tätä ulkoasua, lähinnä värien ja kuvien, mutta myös joidenkin elementtien sijoittelun suhteen. Mitään ratkaisevan erilaista emme kuitenkaan ole tehneet. Vain siirtyneet kesästä syksyyn ja talveen.
Minulla on menossa sininen kausi, joka taisi hieman vaikuttaa tämän kuosin valintoihin. Miira on kuitenkin ne hyväksynyt, joten ei kai ne nyt ihan kamalia valintoja voineet olla. Kunnon näytöllä tätä ei kuitenkaan vielä ole testattu, joten muutoksia voi olla edessä. Kannettavan näyttö kun ei näytä värejä oikein.
Eilisiltana eli keskiviikkona olin riemuissani, kun minulla ei ollut mitään akuuttia koulu- tai muuta hommaa, joka olisi ollut pakko tehdä seuraavaksi aamuksi. Tänään päivällä sitten iski karu totuus vasten kasvoja – olihan sellainen akuutti homma ollut, minä vain olin unohtanut sen. Paskat, turha sitä on enää tässä vaiheessa itkeä, kun dl on mennyt jo ohi.
Tänä iltana olen hääräillyt taas kaikenlaista hyvänolontunteen vallatessa mielen, mutta enköhän minä taas huomenna keksi jotain, mitä tänään olisi akuutisti pitänyt tehdä. Koskakohan tämä muutos pessimistiksi tapahtui? Muistan nuorempana olleeni kovin positiivisesti elämään suhtautuva. Taisi vain todellisuus viimeinkin valjeta.
Jollei vieraiden majoittamisesta työ- ja olohuoneeseen ole muuta iloa, niin ainakin se antaa nettiaddikteille luvallisen mahdollisuuden kölliä vierekkäin omalla sängyllä, surffailla yhdessä niin, että toinen operoi konetta ja toinen syöttää sille operoijalle suklaata. Onhan vieraista tietenkin muutakin iloa, kuten hemaiseva seura, mutta näin hempeilijänettiaddiktille tämä on aika loistava juttu.
Päivällä pidettiin kokkis vanhempieni luona (pikkusisko väitti, että äiti kaipasi seuraa, mutta taisi itse vain olla niin laiska, ettei jaksanut tulla tänne *virne*). Alkupalaksi teimme sushia, joka oli äitille ja pikkusiskolle uusi kokemus. Kumpikaan ei oikein innostunut, mutta meille kelpasi senkin edestä. Taidamme saada aamupalaksi pari makirullaa jääkaapissa olevista aineksista. Nams!
Pääruoaksi söimme kalkkunafileitä, jotka ruskistimme ensin ja sitten laitoimme uuniin kerman joukkoon muhimaan. Siitäkin tuli todella hyvää, vaikka Miira katselikin maustamistamme hieman epäillen. Sen jälkeen olimmekin jo niin täynnä, että jälkiruoka jäi saamatta. Isi oli ostanut lempiviinereitäni, mutta onneksi menen sitten huomenna syömään "toista aamiaista" (hobittien tyyliin) vanhempieni luokse ja saan viinerini silloin.
Herätys yhdeksän maissa, tosin Hani oli jo aikaisemmin hereillä. Oli ehtinyt laittaa teetä ja kahvia, mikä oli tietysti hyvä juttu. Käynnistys oli silti hidas: viisi ihmistä ja yksi kylpyhuone. Tein ehtiessäni makirullia ja pari nigirizushia eilisistä jämistä – jälkimmäiset tarjosin muille maistiaisiksi.
Sillä aikaa kun Johanna tutustui Tarjan graduun (hyvä, etten ollut ehtinyt palauttaa sitä!), Hani printtasi vielä "lyhennetyn" version omasta esityksestään. Minna lähti liikkelle ennen meitä muita saatuaan kyyditysnakin vanhemmiltaan.
Viime tipan sählingistä huolimatta ehdimme ajoissa Publicumiin. Tuttuja moikattuamme hajaannuimme eri luentosaleihin, H&J kirjallisuustyöryhmään, minä ja Elina historiapuolelle.
Työryhmässä Outoja historioita? Heikki Länsisalo kertoi aluksi Ernst Röhmistä ja 20-30 -lukujen homoliikkeestä. Hänen jälkeensä Kati Mustola esitteli pohjoismaista homo- ja lesbo(rikos)historiaa ja tutkimusprojektia aiheesta. Seuraavaksi Paula Laakkonen kertoi Stonewallin symbolisuudesta ja myytistä, ja viimeiseksi Tuula Juvonen näytti pätkän T2:sta, kertoi arkistoinnin tärkeydestä ja yllytti tekemään lahjoituksia esim. Työväen Keskusmuseoon. Kaksituntinen kului ihan liian nopeasti!
Kun porukka alkoi hajaantua lounaalle, Minna oli tullut hakemaan minua mukaansa. Mekin saimme kutsun liittyä joukkoon (uuh, guru pyys meitä!), mutta menin kiltisti Minnan kanssa kauppakierrokselle ja sitten kotiin syömään sushia.
Pian neljän jälkeen Minna sai pyynnön lähteä hakemaan vanhempiaan. Hän vei minut taas yliopistolle – Hani oli unohtanut yöasunsa ja niin pääsin viemään H&J:lle myös (meillä hyvän aikaa pölyä keränneen) Harry Potter -lautapelin. Jäin sitten kuuntelemaan Pervojen Pitojen viimeistä esitelmää: Leena-Maija Rossi ja Queer TV – runsaasti pätkiä TV-sarjoista, kiinnostavaa asiaa, mutta minulle (kun en kerran aihetta opiskele) myös jonkin verran vaikeaa sanastoa.
Kotiin vähän ennen kahdeksaa ja ruokaa hyvin myöhään, mutta eipä haitannut. Aperitiivit ja välipalaa ehdittiin nauttia aiemmin, ja minä valmistelin huomista miittiä tekemällä sabluunoita T-paitahommia varten.
Tänään (siis eilen) oltiin tosi luovia ja tuottavia, mutta miksi ihmeessä siitä on niin vaikeaa saada kirjoitetuksi? Yritin tietenkin aloittaa blogaamista jo ennen kuin porukka lähti meiltä, mutta ei onnistunut. Myöhemmin illalla sama juttu, ja sitten pitikin päästää Minna koneelle tekemään kouluhommiaan. Jospa nyt?
Oli siis paitatalkoot ja risteilysuunnittelua: me kolme (Elina jäi vielä), Heidi, Saara ja Matti. Teimme kontaktimuovisabluunoilla ja kangasvärillä staff-paidat itsellemme, mikä sujui yllättävän helposti. Minä esimerkiksi en ollut kertaakaan aiemmin tehnyt paidanpainamista tällä tavalla, ainoastaan nähnyt, miten se tehdään. Parin tunnin kuluttua voitiin silittää paidat, jotta väri varmasti pysyisi. Matti vielä dokumentoi koko homman digikamerallaan.
Paitapuuhailun välillä ja aikana juteltiin tietysti tulevasta risteilystä, mutta myös kaikenlaisesta muusta aihetta sivuavasta (ja varmaan sivuamattomasta), juotiin teetä/kahvia ja herkuteltiin tiikerikakulla. Napostelimme myös lakuja ja sipsejä.
Koko lössi lähti joskus ...en tarkalleen tiedä, mihin aikaan, mutta Elina tähtäsi kello kahdeksan junaan... Puoli kahdeksan maissa siis, luulisin. Vähän myöhemmin mahakrampit veivät taas kaiken keskittymiskyvyn ja Mad Shipin muutamien viimeisten sivujen lukeminen kesti käsittämättömän kauan.
Viikonloppu oli taas tosi mukava. Harmi vain, että Minnalla oli niitä pakollisia kuvioitaan vähemmän mukavine lieveilmiöineen.
Työkutsu tulikin jo tänään, kaksi viikkoa aikaisemmin kuin piti. Ihan kiva, mutta voisivatko ne mitenkään antaa vähän varoitusaikaa? Pyysivät ensin iltavuoroon, mutta sanoin, ettei se onnistu (jos olisin myöntynyt, olisin nyt jo matkalla provinssiin – ja minä vasta heräsin pari tuntia sitten!).
Menen siis yöksi ja otin saman tien loppuviikoksikin yövuoroja. Eipä tarvitse ihmetellä sitten, mitä teen ja miten ne vuorot järjestelisin.
Tänään pitää vain ilmoittaa museolle, etten ole illalla tulossa pakertamaan, järjestää kaikki romppeet ja eväät taas kuntoon, tarkistaa, että avaimet ja henkilökortti ovat siellä missä pitääkin, ja ottaa yhdet päiväunet vielä alkuillasta.
Uusia blogeja tuli taas lukuisia Pinseriin. Pamautin pari. Muutamia uusia, joita olen jo hetken aikaa lueskellut, ei vielä ollut listassa ja taitaa olla niin, että kirjoittajat eivät vielä ole valmiita niitä julkaisemaan suuren yleisön silmille.
Uusista blogeista mielenkiintoisin minulle on Tarinoita Harmaan puun kylästä. Se käsittelee kahden naisen yritystä hankkia perheenlisäystä ja sopii hyvin minun vauvakuumeiseen mielentilaani. Voin jo nyt sanoa, että tuosta tulee yksi niistä blogeista, joiden päivitystä odotan erittäin innostuneena.
Tarinoita Harmaan puun kylästä on kyllä loistava idea. Itse olen miettinyt tilannettamme, oikeudellisia ja käytännön seikkoja vain omassa päässäni, mutta kun saa lukea toisten ajatuksia ja kokemuksia, niin siitä on kyllä meille apua, jos jossain vaiheessa toiveeni toteutuu. En kuitenkaan koskaan tule pakottamaan Miiraa tuohon prosessiin.
Miira on töissä ja nyt minun pitäisi sitten tottua taas siihen, että nukun yksin. Sangen kummallista käytöstä ihmiseltä, joka ei pidä muiden kanssa nukkumisesta ja on aina pyrkinyt välttämään sitä. Eniten kyllä huolestuttaa se, miten pääsen kouluun aamuisin, kun Miira kömpii nukkumaan. Eihän siitä raaski minnekään silloin nousta.
Dilemmaa kerrakseen. Tänään olisi taas sählyä, mutta epäröin lähteä. Mitäs jos en pelattuani jaksakaan pysyä töissä hereillä? Aikataulut kyllä sopisivat, koska sähly loppuu melkein tuntia ennen kuin minun pitää lähteä töihin. Mieli tekisi pelata, mutta toisaalta Minna joutuisi kotiin palatessaan roudaamaan kaikki kamat, ja minun pitäisi miettiä työevääksi jotain sellaista, jonka voisi ostaa vasta pelin jälkeen tai joka olisi todella hyvin säilyvää.
Hm. Taidan jättää menemättä. Jos "hyvin" käy, olen ensi viikolla taas "vapaa". Tästä duunista kun ei koskaan tiedä.
Upciderin Spicy Apple on nyt light-siideri. Maku on edelleen sama, mutta nyt mukana on sitten se light-limujen ja siidereiden hiukan epämiellyttävä jälkimaku. No, kyllä tätä silti juo. Cheers!
Tein Nelosen unelmakämppäparisuhdetestin, johon Miirakin sitten sai kutsun. Yhteistuloksemme oli seuraava:
RAKENTAMINEN
Loistavaa! Yhteinen näkemyksenne rakennushankkeesta vie teidät sujuvasti kohti virheetöntä lopputulosta ja Midaksen lailla kaikki mihin koskette tulee muuttumaan kullaksi!
PARISUHDE
Parisuhteenne on ajoittain tulta ja tappuraa mutta yhteinen sävel tuntuu lopulta aina löytyvän. Teille jos kelle sopisi paritalo, farmariauto, kultainen noutaja ja kaksi lasta.
SISUSTUS
Kaikesta huolimatta sisustusasioissa kuljette onnellisesti kultaista keskitietä. Silloin tällöin kannattaisi kysyä vinkkiä alan asiantuntijoilta.
Etenkin tuota "paritaloa, farmariautoa, kultaista noutajaa ja kahta lasta" olen yrittänyt Miiralle tyrkyttää, mutta Miira ei vielä oikein ole innostunut. Tietenkin tyrkytän sitä omana versionamme eli "mikä tahansa oma kämppä/talo (satunnaisen hulluuden puuskan vaivatessa omakotitalo jostain Turun lähikunnasta), mikä tahansa auto (kyllä toi Toyota on mun juttu), mäyräkoira ja lapsi ...tai pari".
Kaikkihan tietävät sen tunteen, kun olisi miljoooona erittäin tärkeää ja kiireellistä asiaa hoidettavana, mutta juuri sillä hetkellä se ikuisuuden haudattuna ollut kotisivun uudistusprojekti, tiskivuori tai lukuisat villakoiraystävät tuntuvat ihan älyttömän mielenkiintoisilta asioilta. Minulla on juuri sellainen tunne nyt. Pitäisi kirjoittaa seminaariesitelmä (onneksi ei mitenkään vakava sellainen), hoitaa Xenauticaan liittyviä asioita (sähköpostia sinne, sähköpostia tänne ja *yöks* puheluita) ja tehdä sen lisäksi vielä pari muuta juttua... tietenkin näiden kaikkien pitää olla viimeistään perjantaina valmiina, osan vielä aikaisemmin.
Ja mitä minä olen tehnyt? En vielä mitään tähdellistä... suunnitellut kyllä kovasti ja jotain pientä saanut kirjoitettuakin. Kohta onneksi pääsen hoitamaan työvelvoitteitani, joten saan ihan luvallisesti mennä keskustaan. Ja koska olen keskustassa, niin pakkohan minun on töiden jälkeen kipaista galniksille. Ensi yönä valvotaan.
Viime yönä oli taas viimeinen työvuoroni – ainakin joksikin aikaa. Tämä oli muita raskaampi. Ensinnäkin eilen illalla oli kokous, enkä ehtinyt nukkua iltatorkkujani. Toiseksi kokouksen jälkeen oli ihan liikaa luppoaikaa, enkä oikein löytänyt paikkaa, missä odottaa. Kävelin siis pitkin kaupunkia ja uskaltauduin Hulluille Päiville sen verran, että ostin pussillisen suklaapatukoita (osa tuli evääksi töihin).
Töissä jouduin tekemään seisomatyötä melkein koko yön, poikkeuksena vain tauot ja yksi ehkä tunnin mittainen rupeama, jonka sain istua. Vuoron jälkeen oli ihanaa päästä bussiin istumaan, vaikka vielä silloin ei nukuttanutkaan.
Uni tuli vasta vähän kahdeksan jälkeen (ensin piti vilkaista blogeja ja posteja), mutta sitten sitä riittikin melkein neljään. Olen kuitenkin melko varma, että nukun ihan hyvin ensi yönäkin.
Huomenna sitten tuntilistan vienti henkilöstöfirmalle. Samalla tietysti utelen jatkosta ja raportoin menneistä vuoroista.
Mira majoittui tänne eilen nettikaverinsa kanssa. Tänään, kun Minna ja Mira olivat lähteneet kouluun, minä ja Liina nukuimme vielä jonkin aikaa ja myöhäisen aamiaisen jälkeen katsoimme Rocky Horror Picture Shown. Minun ei ollut tarkoitus katsoa sitä, mutta sen kanssa taitaa aina käydä samoin: liimaannun ruudun ääreen ja pääsen irti vain vähäksi aikaa leffan loppupuolella.
Nyt pitäisi ryhdistäytyä ja lähteä keskustaan. Minna menköön silti Hulluille Päiville yksinään; minä sain jo toissapäivänä tarpeekseni. Ryhdistäydyn, jahka pääsen puhelimesta irti.. Minnalla on "vaihteeksi" puheripuli. Jo kolmas puhelu menossa!
Tulimme helsinkiin eilen illalla ja suoraan La Touriin, jossa Piski jo odotti. Illan ohjelmassa oli Kuis menee -ravintolashow: musiikkia ja sketsejä, esiintyjinä Susanna Haavisto, Lasse Karkjärvi, Minna Koskela ja Jussi Lampi.
Hilpeä ilta jatkui isän ja Mustin luona aamuyöhön; heillä oli ollut katkarapupeijaiset kamujensa kanssa ja vieraiden lähdettyä oli vielä meno päällä.
Tänään nousimme kymmenen maissa, mutta minä menin vielä aamupalan jälkeen nukkumaan. Minna innostui räpsimään kuvia, mikä hieman häiritsi unen saantia.. Iltapäivällä kävimme Kalliossa moikkaamassa Hannua ja katsomassa hänen näyttelyään. Sain (kun Musti osti) kaksi kirjaa.. ja Musti aikoo vielä myöhemmin tehdä kauppoja esillä olleista tauluista. Minullekin kelpaisi, jos olisi varaa moiseen...
Alkuillasta kävimme Piskin ja Stuban luona, mutta veimme drinkkien raaka-aineet ja naksut mukanamme – pitkästä aikaa pari Bloody Marya, runsaalla tabascolla, tietysti!
Täällä sitten saunaa ja siideriä, Minnalle vielä Virgin Mary ja vanhemmille monta jaksoa Kaikenkarvaisia ystäviä videolta (Piski ja Stuba olivat nauhoittaneet sitä heidän ollessaan matkoilla).
Seuraavaksi lisää juomia (ehkä) ja lukemista.. Täällä on taas vaikka mitä uusia kirjoja koluttavaksi!
Kari ja Kasan Jussi näyttävät pitävän Tina Nordströmistä.. mutta kukapa nyt ei Tinasta pitäisi? Ne kokkauksetkin ovat usein käyttökelpoisia ja Tinalta oppii paljon.
Toinen ihana ruotsalainen Tina on sukunimeltään Ahlin. Hän esiintyi Så ska det låta -ohjelmassa jonkin aikaa toisena joukkueenjohtajana (Robert Wellsin tilalla) ja on sittemmin vilahdellut erinäisissä musiikkiohjelmissa Ruotsin TV:n puolella.
Muita naisia, jotka saavat meidät helposti jäämään töllöttimen ääreen (siis mehän olemme vain viattomia esteetikkoja), ovat Laura Ruohola ja kaikki sopivasti putsit urheilijanaiset.
Olen menneeseen päivään melko tyytyväinen. Saimme nukkua pitkään, oleilla vapaasti, pelata Rommea Piskin kanssa, syödä herkullisia ruokia (mm. suppilovahverokeittoa – aah!), tehdä isälle ja Mustille sämpylöitä, ja jäädä vielä yhdeksi päiväksi.
Tyytymättömyyttä aiheutti oma hajamielisyyteni: en päässyt tänään äänestämään ennakkoon, kun passi (ainoa omistamani virallinen ja kelvollinen henkilöllisyystodistus) unohtui kotiin. Myös eräät nettielämään liittyvät ja minusta riippumattomat jutut potuttavat, mutta ei voi mitään.
Säätöihmeilyn ja sivumuokkauksen takia tuli haamupäivityksiä, mikä ei myöskään ole kovin hyvä juttu.
Sähly jää taas väliin, mutta kun piti valita sen ja vielä yhden herkkuaterian välillä, ei ollut epäilystäkään, kumpi voittaisi... Näin ei kyllä laihduta.
Appivanhemmat toivat meille taas normaaliin tapaan kilon Gutea Ruotsista. Miiran pyynnöstä he toivat myös minulle uutta tuttavuutta nimeltä Grönt och skönt. Vihreää teetä, joka on maustettu vadelmalla ja sitruunalla. Kohta pääsen maistamaan ensimmäisen kerran.
Tulimme eilen siis kotiin. Oli ihanan rentouttavaa olla Helsingissä, mutta nyt paniikki iskee taas. Pitäisi tehdä yhtä sun toista vielä loman aikana ja Xenauticaankin on enää vain 3 yötä. Kääk! Mihin tuo aika oikein juoksee?
Tänään meillä oli kokkis ja teimme jauhelihasoppaa, joka on yksi lemppareistani. Oikeastaan kaikki sopat ovat lemppareitani. Sopat ovat niin hyviä, ettei niitä pysty laittamaan järjestykseen. Olen lisäksi päässyt yli vuosia kestäneestä sormisoppainhostani, niin en keksi mitään soppaa, mitä en söisi. Sormisoppa on siis siskonmakkarasoppaa. Miksi ihmeessä ne muuten ovat siskonmakkaroita?
Minna oli taas huimissa seikkailuissa ja työtä pakoilemassa. Minä pakoilin työtä leikkimällä kuvien kanssa ja esittämällä ahkeraa. No, tulihan tässä tehdyksi pari tarpeellistakin juttua.. mutta aika paljon kivaa ja tarpeetonta, kuten minibannereita.
Eilen siivosin Putsin terraarion. Tänään olisivat vuorossa pikkupojat, ellei käy niin kuin eilen: kumpikin nukkui koko päivän ja illankin ja piristyi vasta, kun me olimme menossa nukkumaan. En raaski herättää hamstereita "vain" siivouksen takia, kyllä niiden pitäisi itse ensin olla hereillä ja pirteinä.
Joko Putsia alkaa ikä painaa, tai se on vihdoinkin tottunut käsittelyyn. Viime aikoina sen kiinni ottaminen paljain käsin on ollut melkeinpä helppoa. Kyllä se edelleenkin pyrkii pakoon, mutta kädessä se ei enää rimpuile eikä yritä päästä ulos pienimmästäkin aukosta, mitä sormien väliin jää.
Vaihdoin meille ZoneAlarmin tilalle Kerio Personal Firewallin. En kyllä mistään erityisestä syystä, kaipasin vain vaihtelua ja halusin testata tuon toisen softan, josta olen kovasti kuullut kehuja. Kivalta Kerio tuntuukin. Taidan vaihtaa sen myös vanhempien koneeseen.
Vanhempien kone siirrettiin tänään toiseen huoneeseen ja heti alkoi takkuilu. Onkohan toisessa huoneessa liian kylmä vai mikä mahtoi saada koneen mielen matalaksi? SP2:kin on asentamatta, joten ei siitä pitäisi johtua. Pitäisi oikeastaan selvitellä asiaa tarkemmin, vaikka eihän se minulle edes kuulu, eikä minulta sitä ole pyydetty. Kuitenkin koen, että minun pitää stressata toisten koneesta. Inhottavaa ja älytöntä velvollisuudentuntoa.
Ärsyttää muuten, että blogimme on sangen siveellinen. En kehtaa sanoa sitä, mikä mielessä on tällä hetkellä pinnalla.
Tulin hetkeksi koneelle lukemaan Minnan viimeisimmän tuotoksen ja huomasin, että listalle oli taas ilmestynyt vino pino uutuuksia, tässä erässä parikin "vinoa" blogia. Ne piti tietysti heti ruksia, ensimmäisenä jo tuttu Kirjastotäti ja seuraavaksi täysin uusi tuttavuus HC Finn. Kumpikin kirjoittaa sujuvasti ja mukavasti, samoin kuin Pinserin listan ulkopuolella vielä roikkuva, sattumalta löytynyt Saunasiiderikin.
Listalla oli vielä kolmaskin uutuus, jonka pamautin – se keskittyy minua kiinnostavaan aiheeseen, mainontaan. Mainonta - blogi ei ehkä ole paras mahdollinen nimivalinta, se kun viittaa "Merita Pankin" ja "ylä-asteen" kaltaisiin kirjoitushirveyksiin... ellei moisen assosiaation herättäminen sitten ole tarkoituksellinen temppu.
Minna toi muuten reissuiltaan pussillisen suppilovahveroita, muikkukukon ja rukiisia "karjalanpiirakoita" – niiden sisuskin on ruispuuroa tms. pöperöä. Sienet on käsitelty pakastusta varten, kukko jää huomiseksi ruoaksi ja ruispiirakat on testattu ja hyviksi havaittu. Taidan ottaa vielä yhden piirakan iltapalaksi.
Olisin ottanut Lassin kiinni hetki sitten, mutta sepä säikähti ja paineli piiloon mökkiinsä. Väkisin en sitä häkistään hae, tulkoon itse.. ja sitten siivoan sen häkin.
Huomisaamuna lähdemme reissuun, jonka aikana olen virallisesti matkanjohtaja. Stressi, paniikki ja ahdistus ovat siten tämän päivän avainsanoja. Hirveästi tekemättä ja kaikkea muuta tulee joka tuutista lisää. Tämä on myös loman viimeinen päivä, enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Se sama (näkymätön) pino tekemättömiä kouluhommia vaanii edelleen. Shite.
Tässä vaiheessa pitäisi kaivaa aivoista kaikki, mitä on luvannut tehdä, mitä on vielä tekemättä ja mitä pitää huomisaamuna muistaa. Pitää myös herätä ajoissa. Ylimääräistä stressiahdpania aiheuttaa se, ettemme vieläkään tiedä, miten ohjelmamme onnistuu eli onko laivalla kaikki tarpeellinen. Luvattu kyllä on, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Ikinä en enää tämän jälkeen järjestä tällaista. En ainakaan vuoteen.
Xenautica onnistui enemmän kuin hyvin, vaikka eräs ryhmästämme saapui terminaaliin ihan viime hetkillä. Meinasi tulla paniikki. Mutta laivalla kaikki järjestelyt toimivat erinomaisesti. Kiitokset Viking Linen Amorellalle siitä. Ensi vuonna sitten uudestaan!
Yöunet jäivät pe-la ja la-su hieman lyhyiksi, joten tänään kotiin päästyämme nukuimme reilut seitsemän tuntia. Ei mitenkään kovin fiksua, mutta kyllä se tuli tarpeeseen. Heräämisen jälkeen kävimme äänestämässä ja viemässä tuliaiset vanhempieni luokse. Nyt voisikin sitten päästää Miiran koneelle ja itse hipsiä katsomaan vaalivalvojaisia.
P.S. Tuo Det andra inhemska linkkilistastani on ruotsinkielisyydestään huolimatta ihan ok.
Yksi piirustusnakki hoidettu (ja sekin myöhässä), koneelle päästyä huomasin sähköpostissa seuraavan. Aikaa torstaihin asti. Joku muukin tehtävä homma oli, mutta en juuri nyt saa sitä päähäni.
Kummallista, miten voi olla hutera olo, vaikkei ole edes ryypännyt. Ilmeisesti liika valvominen, epämääräiseen aikaan nautitut päiväunet ja pitkään syömättömyys olivat syynä. Olen taas ihan petivalmis.
Jaha, Helsingissä on vaihteeksi ollut fiksuja äänestäjiä. Äänestivät taas vallankahvaan sen yhden nappien mussuttajan ja aseen kanssa riehujan. Kyl mää vaan kauhiast ihmettele tot meininki tual.. enkä eres tunnusta, et mää joskus siäl asusi.
Laiskottelupäivä. Nukuimme pitkään ja toivottavasti nyt olemme kuitanneet kaikki univelat. Katsoimme videolta viikonlopun ohjelmia ja roikuimme vuorotellen koneella. Minä lähdin iltapäivällä pakertamaan museolle ja Minna jäi kotiin puuhailemaan omiaan. Kun palasin, lohisoppa oli melkein valmista (toin tullessani vielä viimeisen ainesosan).
Sapuskan jälkeen vanhoja Xena-jaksoja videolta.. Xenautica sai jotenkin innostumaan.
Minna löysi taas jonkun hamsterinkasvattajan sivun. Toivotonta! Onneksi nyt ei ole tilaa eikä varaakaan ostaa uusia karvapalloja.
Tänään lisää Xenaa, mutta tällä kertaa DVD:ltä, kun viimeinkin saimme aikaiseksi tilata cdonilta Xena/Hercules-tupla-DVD:n. Ohjelmassa oli siis The Gauntlet ja Unchained Heart. Yököttävät Hörkki limailee Xenan kanssa -kohdat pikakelasimme ja huusimme toosalle "blörk!!".
Nyt aiomme harrastaa omatoimista liikuntaa sählyn sijaan. Miira kommentoi tuolta kauempaa, ettei kuitenkaan vaakatasotangon muodossa. Höh, pitikö se nyt paljastaa.
Kyllä tämä blogin kirjoittaminen ottaa pumpun päälle. Huomasin äsken, että sykemittarin mukaan sykkeeni oli 0. Vielä kuitenkin kirjoitan, joten ehkä en olekaan kuollut?
Tänään kävi taas niin kuin monena päivänä aikaisemminkin: kun Minna on lopulta juonut ensimmäiset kaksi teemukillistaan (ne kaadetaan yhtä aikaa; käytämme kahden mukin taktiikkaa) ja menee hakemaan lisää, minä olen jo juonut kaksi plus kaksi plus yksi... ja pannun pohjalla on enää liraus. Luovun siis viimeisestä mukillisestani, koska Minna ei useinkaan halua minun tekevän kokonaista pannullista lisää. Näin siis teen kanssa.
Jos meillä on yhteinen suklaalevy, se pitää heti alkuun jakaa kahtia ja pitää osat erillään, sillä muuten käy niin kuin risteilyn jälkeen saadulle minttukrokanttilevylle: ennen kuin minä ehdin sanoa, että haluaisin muutaman rivin, Minna on ehtinyt syödä koko levyn. Enkä ole edes huomannut, milloin rohmuaminen tapahtui (ehkä silloin, kun olin juomassa teetä?).
Joidenkin yhteisten asioiden kanssa on siis oltava tarkkana, ettei jää paitsi.. ja kummankin meistä pitäisi aina välillä hoksata, että toinenkin voisi haluta sitä herkkua, jota itse juuri on nauttimassa.
Nyt suklaarohmu on töissä ja teerohmu aikoo laittaa itselleen mukillisen kaakaota.
Asiasta viidenteen: kuvitusnakki on melkein hoidettu, mutta valmiiden kuvitusten toimitus viivästyy. Vanha tietokone ei tunnista skanneria, eikä auta, vaikka mitä tekisin. Kaikki johdot ovat paikoillaan ja olen sammuttanut ja käynnistänyt koneen kertaalleen uudestaan. Ellei Minnakaan saa asiasta selkoa, pitää jommankumman meistä skannata piirrokset huomenna jossain muualla; Minnan koulussa (parempi vaihtoehto, koska siellä on nopeat nettiyhteydet) tai minun museolla.
Edit klo 23.36: Skanneriongelma oli käyttäjässä, siis minussa. Toinen puoli skannerin johdosta oli kiinni väärässä liittimessä. Minna oli sanonut, ettei mahdollisuuksia ole kuin yksi, mutta koneen takaosassa olikin sitten kaksi samanlaista liitintä ja minä idiootti olin tietysti pannut johdon siihen väärään. Nyt on piirrokset lähetetty ja kaiken pitäisi olla OK.
Menin nukkumaan joskus yhden maissa, kun olin niin väsynyt, että olin vähällä nukahtaa istualleni. Heräsin kolmisen tuntia myöhemmin, kun Minna tuli nukkumaan. Oli pakko nousta hetkeksi, kun illan mittaan juotu tee pyrki ulos. Piristyin, kävin syömässä yhden satsuman, ja kun ei vieläkään nukuttanut, tulin koneen ääreen.
Nyt alkaa taas väsyttää.. vihdoinkin! Menen nukkumaan vielä pariksi tunniksi.
Aamu ei alkanut mitenkään erityisen valoisasti. Ensinnäkin herääminen – miten niin yksinkertainen asia voi olla niin vaikeaa? Suihkusta tultuani liukastuin ja lensin komeasti perseelleni. Varvas on tosi kipeä. Ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, palkka ei ollut tullut tänäänkään. Tässä taloudellisessa tilanteessa jokainen sentti on tarpeen, joten odotan kiinnostuneena, mitä pomo vastaa.
Päivän ohjelmassa töitä, strateginen kauppareissu siihen aikaan kun siellä on kahvitarjoilu sekä illemmalla kokkis. Kokkiksessa aiheena tällä kertaa pikkuleivät. Näpertelyä siis tiedossa.
Kävin tänään pankissa maksaakseni yhden ulkomaille menevän laskun. Olin yrittänyt maksaa sen kotona netin kautta, mutten onnistunut, koska tarvittiin koodeja ja numeroita, joita minulla ei ollut. Virkailija tiskin takana alkoi hoitaa laskunmaksua, mutta kertoi vähän ajan kuluttua, että tiskiltä maksaessa (vaikka omalta tililtänikin) laskuun lisättäisi kuluja noin 16 euroa!
Seuraavaksi virkailija kysyi, onko minulla nettipankkitunnuksia mukanani ja kehotti maksamaan pankkisalissa olevalla päätteellä. Säästäisin kymmenen euroa sillä tavalla. Hän kertoi myös, että jos laskussa olisi ollut mukana kansainvälinen tilinumero, sen olisi voinut maksaa "EU-maksuna" ilman mitään kuluja, mutta nyt homma piti hoitaa maksumääräyksenä.
Sain jopa ohjeet laskun maksamiseen – tuloste joka näytti suunnilleen samalta kuin maksuruutu, kaikki kentät kohdallaan jne. Lisäksi virkailija vielä näytti, mistä kohtaa pitää valita mikäkin vaihtoehto ja mihin kirjoitetaan SWIFT-tunnus. Ei sitten muuta kuin päätteen ääreen, soitto Minnalle (koska nettipankkilaput olivat tietenkin kotona) ja maksu oli hoidettu alle viidessä minuutissa.
Palvelumaksut ovat siis törkeitä, mutta tiskillä kyllä saa palvelua ja tietoa.
Tämän ja muiden laskujen takia emme sitten lähteneet Helsinkiin pikkujouluilemaan, mutta ehkä sitten ensi vuonna...
En osallistunut eiliseen kokkikseen juuri muuten kuin näyttämällä, miten koukut muotoillaan ja miten ne sokeroidaan. Siitä huolimatta Minna teki minulle oman chakraminmuotoisen pikkuleivän, jonka onnistuin säästämään tähän iltapäivään asti. Kymmenen minuuttia kuvan ottamisen jälkeen pikkuleipä oli jo syöty (nam!).
Löhöily vei voiton aamupäivän reippaista suunnitelmista, mutta saatamme vielä repäistä ja lähteä kävelylenkille. Ehkä jopa sauvojen kanssa.
Tiaiset ovat jo parina päivänä käyneet (toiveikkaina?) tutkimassa parvekettamme ja etenkin sen katosta roikkuvaa narua, josta kesällä roikkui amppeli. Nyt parvekkeelle on ripustettu tämän talvikauden ensimmäinen talipallo – ei tosin siihen naruun – ja tänään näin ensimmäisen ruokailijan. Tintti oli vähän ujo eikä oikein pitänyt siitä, että tarkkailin sitä, mutta kyllä ne tottuvat... kai. Aion nimittäin vastakin pitää talipalloa silmällä. Ehkä otan kuviakin.
Maha täynnä. Olimme Minnan vanhempien luona syömässä ja sen jälkeen löhöilemässä.. Ruokana oli uunilohta katkaravuilla höystettynä, perunamuusin kera. Ja ainahan sitä muusia syö liikaa. Minna palkattiin siskonsa "tutoriksi" ja iltapäivän mittaan siskokset tappelivatkin matematiikan (ja toistensa) kanssa.
Vilkaisin vaihteeksi Sitemeteristä hakutuloksia ja ajattelin koota joitain niistä tähän blogaukseen, kuukauden viimeisen päivän "kunniaksi". Törmäsin kuitenkin heti alkuun sellaiseen kammotukseen, että luovuin muiden katsomisesta. Asialla on arvatenkin ollut joku... no, päätelkää itse. Haku oli tämä: miten saan mahani laihtuu!
Robin Hobb: Mad Ship
Kakkososa The Liveship Traders -trilogiasta. Edelleen mielenkiintoinen, vaikka ensimmäinen kirja taisikin loppua isompaan cliffhangeriin.
Michale Ondaatje: The English Patient
Kirja, joka on pitänyt lukea jo kauan sitten. Leffahan oli tosi hyvä. Tämä kirja on vielä parempi.
Erlend Loe: Supernaiivi
Suorastaan zeniläinen juttu – hiljaisen humoristinen tarina tyypistä, "jolle ei koskaan tapahdu mitään".
Leena Lander: Tummien perhosten koti
Tämäkin olisi pitänyt lukea kauan sitten. Hyvä, vaan ei järin miellyttävä kirja.
Leslie Feinberg: Transgender Warriors
Trans-historiaa, Feinbergin omia kokemuksia (tosin vähemmän) ja ohjelmanjulistusta. Kiinnostavia faktoja ja ihmisiä.
Dan Brown: Da Vinci -koodi
Hyvin mielenkiintoinen mystiikkamysteeri, josta olen kuullut niin hyvää kuin huonoakin. No, minulle tuli mieleen pari asiaa: onko kirjoittaja tehnyt päähenkilönsä tarkoituksella "sokeiksi", jotta lukija voisi tuntea olevansa fiksu (keksittyään vihjeitä ja ratkaisuja ennen päähenkilöitä), ja oliko se loppu pakko kirjoittaa juuri tuolla tavalla? Tuli vähän sellainen "siinäkö se nyt oli?" -olo.
Pirkko Saisio: Pienin yhteinen jaettava
Kirjoitettu vähän samaan tyyliin kuin Kainin tytär: paljon lyhyitä lauseita ja katkonaisia rivejä, mutta tässä oli jotain, joka nappasi ja lujaa. Tekisi mieli lukea heti toiseenkin kertaan, ensimmäinen kun meni jotenkin hotkaisemalla (se oli pakko lukea yhdeltä istumalta).
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
