Luimme Pinseristä, että STT:n uutiset Ylen kanavilla loppuivat. Aiheestahan piti tietysti saada lisätietoa, kun mietin, tuleeko STT:n uutislähetyksiä sitten paikallisradioista vai lopettavatko ne kokonaan.
Hesarin verkkoliite oli vuodenvaihteen kunniaksi tyhjentänyt koko tuoreimmat uutiset -sivupalkkinsa (tosin yksittäisiä tuoreita uutisia pääsi selaamaan, jos tiesi suoran linkin), joten uusia juttuja ei voinut etsiä. STT:n nettisivujen mukaan uutisia kuulee edelleenkin Ylen kanavilla, ja puljun Ajankohtaista-osio sisälsi pelkkiä vanhoja ajankohtaisuuksia, siis ei uutisia vaan vanhasia... ja lopulta asia piti etsiä Googlen avulla.
Lopputulos: aika monet kaupalliset radiot lähettävät edelleen STT:n uutisia, vain Yle lopettaa niiden lähetykset, koska siinäkin firmassa säästetään ja Ylellä on omakin uutistoimitus.
Varmuuden vuoksi (jos STT vaikka poistaa tuon virheellisen tiedon ja Hesari korjaa listansa) pari screenshottia todisteiksi. STT, Hesari.
Saamattomuus vaivaa pahempana kuin ennen vuoden vaihtumista. Olin jotenkin saanut itseni uskomaan siihen, että kun vuosi vaihtuu, tämä olotila häviää kuin taivaan tuuleen ja minä saan taas itsestäni jotain irti. Väärin. Viime yönä nukkumaan kuudelta aivottoman surffailun ja lukemisen jälkeen. Teinkö jotain hyödyllistä? En, podin vain huonoa omatuntoa tekemättömistä asioista.
Tänään revin itseni ylös puoli kolmelta. Koneella tajusin, että Miiran olisi tänään pitänyt hoitaa yksi homma ennen kahta. Miten minä olin voinut unohtaa sen niin täysin? Minähän meillä hoidan näiden asioiden muistuttelun. Onneksi budjetin katsominen sai minut edes tajuamaan tuon ja samalla maksamaan yhden laskun. Muutenkin tuli katseltua, pohdittua ja tehtyä päätöksiä surkean rahatilanteemme suhteen. Ehkä sekin joskus paranee.
Lupasin itselleni tehdä lupauksia. Aloitinkin niiden kirjoittamista ja alku olikin helppo. Laihdutus, suklaan vähentäminen ja kuntoilu tulivat kuin itsestään. Sitten kun päästiin näihin "teen kaiken ajoissa ja kunnolla" -höpinöihin, päätin sulkea tiedoston ja tehdä jotain muuta. En pysty käsittelemään sitä vielä.
Yritän hiljentää kiljuvaa sisintäni tiskaamalla, pesemällä pyykkiä ja saattamalla loppuun englannintehtäväni, joiden dl oli viime vuonna. Ehkä tämä päivä paranee niiden myötä.
Ihan kummaa olla näin aikaisin hereillä, varsinkin kun on lauantai. Pingun ansiosta saimme itsemme ylös jo 8.25 ja nyt olisi vielä maltettava pysyä pois sängyn pehmeydestä. Onnistunee, koska pesukone on päällä, sämpylät vaiheessa ja kone on auki. Viimeinen kohta taitaa auttaa eniten.
Pingun jälkeen katsoin aivottomana kolmosen Pelle Positiivia. Voiko enää homompaa ohjelmaa olla? Lisäksi sillä pellellä taisi olla jotain vieroitusoireita, kun se tärisi koko ajan. Pelottava ohjelma. Ja vaikea kuvitella, että se olisi ensisijaisesti lapsille suunnattu.
Sijaistoimintona alkanut Aulabaarissa hengailu taitaa jäädä ainakin vähäksi aikaa ohjelmistoon. Paikka on ihan mukava ja nyt, kun kaikki viestit on saanut tyydyttävästi kuitattua, uusien viestien lukemiseen ei tarvitse kuluttaa tuhottomasti aikaa. Aika lailla chattiahän tuo on, mutta ei se haittaa.
Lisäys: Käyttämämme ftp-ohjelma kusee aina välillä. Se ottaa päähän, kun tiedosto ei mene millään kokonaan palvelimelle ja sitten sitä pitää korjailla kotisivumuokkaimen kautta. Mistä ihmeestä se johtuu?
Minnan ajatuksenjuoksu menee välillä niin omia polkujaan, ettei minulla ole toivoakaan perässä pysymisestä. Voimme olla juttelemassa aiheesta A, sitten siirtyä aiheeseen B ja ehkä vielä aiheeseen C, kun yhtäkkiä Minna kommentoi jotain aiheeseen A liittyvää "alustamatta" sitä mitenkään. Minä jään sitten miettimään, että mistä se puhuu ja olenko minä luullut puhuttavan ihan eri jutusta...
Joskus tajuan, miten Minnan poukkoilu etenee ja pystyn seuraamaan sitä, mutta useimmiten en. Hankalaa, varsinkin jos luulen, että ollaan vielä aiheessa C, mutta Minna puhuukin aiheesta A. Sitten kun homma selviää, minun pitää ajatella (kelata) koko keskustelun loppuosa uudelleen, että ymmärtäisin.
Nyt se poukkoilija on ihan hiljaa olohuoneessa ja silittää pyyhkeitä ja tyynyliinoja. Minun pitäisi mennä tiskaamaan.
Saunan ja iltapalan (itse tehtyä pizzaa) yhteisvaikutuksesta simahdin jo yhdeltätoista. Neljän maissa heräsin kuitenkin ja huomasin, ettei Minna nukkunutkaan vieressä.
Tulin työhuoneeseen ja totesin Minnan pakertavan koulutehtäviensä kimpussa. Hetken juteltuamme söin yhden sämpylän ja palasin sänkyyn... mutta uni ei sitten enää tullutkaan.
Ikävystymisen ja turhautumisen välttämiseksi nousin taas ylös ja touhusin vähän aikaa hyvin aktiivisen Lassin kanssa: otin sen jaloittelemaan leikkilaatikkoon, kun häkin pinnoissa kiipeily näytti niin onnettomalta. Minnakin käsitteli sitä vähän, ja sillä aikaa minä ehdin tarkistaa, että muut "otukat" ovat kunnossa. Leevi nukkui, Putsi syöpötteli ja katsoa napitti minua syödessään (ei siis pelännyt, että olisin vienyt siltä ruuan poskipusseista tai jotain).
Olen ollut jo kaksi tuntia hereillä ja vielä ehtisi nukkua noin kolme. Voisin yrittää uudestaan. Toivottavasti nukahdan tällä kertaa; Minna meni jo näyttämään esimerkkiä.
Parhaillaan kakkoselta tulee Maailman vahvin nainen, mutta sitä kisailua en nyt kuitenkaan ole ehtinyt vilkuilla, koska minulla oli täysi työ saada itseni ylös. Torkuttelun aikana kuitenkin keksin ratkaisun syntymäpäiväkorttiongelmaani, joten ei se ihan hukkaan mennyt.
Miira nukkuu edelleen. Meidän piti nousta yhdeksältä, mutta minä kävin vain sulkemassa melukoneet ja kaaduin takaisin sänkyyn. Pian pitää lähteä, äiti jo soitti äsken ja kysyi, koska tulemme. Samalla saimmekin sitten ostoslistan... näköjään valmisteluja ei oltu mietitty ihan loppuun asti.
Surffailin MTV3:n Koti-sivuilla ja löysin ohjeen juustotäytteisille jalapenoille. Ne ovat suurta herkkua ravintolassa ja pakasteenakin, joten nyt tekisi mieli kokeilla niiden tekemistä kotona. Luultavasti saan Miirankin mukaan tähän kokeiluun, koska tuolla tavalla saisimme noita herkkuja useammin.
Laihdutuskuuri alkoi taas viitisen tuntia sitten. Joulun aika oli murhaavaa painolleni (en edes halua ajatella vaa'an nykyisiä lukemia). Harmittaa oikeastaan, koska pääsin uudelle kymmenluvulle ennen konvehtitulvan alkamista. Mutta äkkiäkös minä ne konvehdit poltan...
Äiti kyseli eilen, miten aion laihduttaa. Sanoin, että elämäntapamuutoksella eli syömistä muuttamalla ja lisäämällä kuntoilua. Sovimme sitten, että äiti hankkii meille molemmille sauvat ja käymme yhdessä kävelemässä silloin tällöin. Saa nyt nähdä, mitä siitäkin tulee, mutta luultavasti se vain auttaa, että joku muukin haluaa lähteä kävelemään (Miirahan ei halua). Miira ja Tanjakin aloittavat Pointsit tänään, joten yhteisyrityksemme alkaa taas.
Ensimmäinen työharjoittelupäivä tänään. Väsyttää. Onneksi menen hommiin vasta noin kymmeneksi (tosin viivynkin sitten illalla pidempään). Netitön päivä hirvittää kyllä vähän.
Yllätin itseni ja sain aloitettua kuntoilun tänään. Kävelin pankista kauppaan eli noin puolen tunnin matkan. Olin aivan varma, että saan itseni ylipuhuttua ja menen tuon välin bussilla. Eihän tuo mikään hirmuisan iso aloitus ole, mutta henkisesti mittava. Vielä kun onnistuisin pitämään tahtia yllä. Listat on taas tehty, niin pääsen tarkkailemaan tekemisiäni.
Meille on tultu Googlen kautta hakusanoilla "paljonko seksi kuluttaa kaloreita". En osaa tuohon vastata tarkkaan, kai se riippuu ihan siitä, millaista seksiä harjoittaa. Seksi ei valitettavasti pääse minun kuntoilulistalleni, mutta meillä seksi pääsee toiselle listalle. Olemme alkaneet pitää seksipäiväkirjaa... ensimmäiseksi Miira kysyi, että otammeko sille tunnuksen livejournaliin vai greatestjournaliin. Järkytyksestä toivuttuani sanoin, että on olemassa myös kyniä ja paperia ja sellaisiakin tietokonesovelluksia, jotka eivät vaadi nettiä ja julkisuutta toimiakseen.
Eipä paljon riemastuttanut. Ykköseltä tuli uudenvuoden Strauss-konsertin alkuosa (loppuosa tuli uudenvuodenpäivänä suorana lähetyksenä), mutta vaikka ohjelman pituus oli tasan tunti, konserttia siitä oli neljäkymmentä minuuttia. Loput 20 min. esiteltiin Itävallan maisemia väliaikamusiikin kera. Kun en siitä tiennyt, odotin ohjelman loppuun vain saadakseni selville, ettei Straussia tule enempää.
Nyt kakkosella pyörii Rajattoman ja Sinfonia Lahden Abba-Show. Plääh sillekin: Rajattoman taidot menevät ihan hukkaan konsertissa, jonka kappaleista suurin osa esitetään perinteiseen tapaan, yksiäänisesti, niin että siihen pystyisi kuka tahansa iskelmälaulaja. Odotin Rajattoman omaa tyyliä, mutta sitä on tainnut toistaiseksi tulla vain kahden kappaleen verran. Dumpatkaa se orkka ja päästäkää laulajat valloilleen!
"Hyvää" tuultani parantaa entisestään piakkoin tapahtuva lähtö... sukulaisvisiitit rulettaa — not!
Heräsin kolmen maissa, kun Minna tuli nukkumaan. Juttelimme hetken ja yritin sitten nukahtaa uudestaan. Minna tietysti nukahti melkein saman tien, kun viimeiset sanat oli sanottu. Minulla ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Pyörin sängyssä tunnin, kävin vessassa, palasin sänkyyn, pyörin taas... ja viideltä totesin, ettei tästä tule mitään. Nousin ylös, panin koneen päälle ja aloin tehdä aamupalaa.
Kohta pesulle ja sitten pikku hiljaa liikkeelle. Työpäivän pituus taitaa tänään riippua siitä, iskeekö väsymys vai ei. Nyt ainakin tuntuu pirteältä.
Lassista on tullut ihan sylivauva. Se odottaa monta kertaa päivässä ovensa luona, että sen ottaisi syliin ja veisi huimiin seikkailuihin. Parhaimmillaan se istuu sylissä kiltisti ja voin tehdäkin jotain samalla. Uskomaton tapaus.
Tänään on vuoden ensimmäinen tentti, englantia. Luultavasti menee tällä minimaalisella lukemisellakin loistavasti. Nyt minun pitäisi vain saada itseni irti tästä koneesta ja lähteä koululle.
Minna tuli käymään museolla ja toi syötävää. Niinpä en enää illalla ollutkaan nälkäinen, vaan kokouseväät menivät parempiin suihin.
Jep, olin ensimmäistä kertaa neuvoston jäsenenä Tusetan toimistolla... ja olen siis aktivoitunut. Kevään ja kesän mittaan aktivoidun varmaan vielä lisää – ja Minna siinä samalla.
Kokouksen jälkeen menimme yhdelle, mutta Tarjan, Lauran ja kumppaneiden seurassa oli niin mukavaa, että yhdestä tuli kolme.. ja aikaakin vierähti yli kolme tuntia. Hmph, noiden syy, mitäs olivat niin puheliaita ;-) (ja me itsehän oltiin ihan hipihiljaa ;-P)...
Aikani kuluksi tutkailin taas yliopiston atk-keskuksen sivuja ja tällä kertaa (viimeinkin!) löysin vastauksia mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin. Nyt löydän www-kotihakemistoni Secure Shellillä, pystyn siirtämään sinne tietoa ja osaan antaa oikeuksia tiedostoille ja hakemistoille. Samalla löytyi myös keino nähdä unixissa windows-kotihakemistoni. Elämä on nyt juhlaa!
Ärsyttää, kun viimeinkin saan aikaiseksi lähettää ihmisille sähköpostia asioista, jotka oikeastaan olisi pitänyt hoitaa hieman aikaisemmin, niin kukaan ei vastaa. Syytän tästä kuitenkin ensisijaisesti itseäni. Mutta! Pitääkö niitä tärkeitä kurssien kansioita, joissa kaikki harjoitustehtävät ja materiaalit ovat, siirtää palvelimelta toiselle ja sitten olla ilmoittamatta muutoksista yleisesti? Luulisi, että tuollaisen muutoksen ilmoittamiseen menee korkeintaan minuutti... mutta kun hoksottimet ei pelaa opettajalla, niin sille ei voi mitään. Luokkakaverilta sentään sain tehtävät, joista olen hänelle erittäin kiitollinen.
Teen sitten jotkut tehtävät sovelletusti, mutta jos opettaja narisee jotain, niin minä narisen takaisin. Kyse on kuitenkin vain koodaamisesta, eikä siitä, että homma tehdään pilkulleen ohjeen mukaan. Luultavasti tämä opettaja ei edes katso tehtäviä läpi, joten ihan sama se on, käytänkö hänen tekemiään valmiita tekstejä vai luonko omat.
Minuutilleen vuosi sitten Miira aloitti tämän touhun Bloggerin puolella. Tämän vuoden aikana on kirjoitettu paljon, kävijöitä sivuilla on ollut melkein 30000 ja loppua ei vielä ainakaan näy. Puolianonyymi kirjoittelu sopii meille, koska loppujen lopuksi emme kuitenkaan kovin näkymättömissä ole.
Juhlan kunniaksi voisinkin tehdä jotain hyvää ruokaa. Siis kauppaan mars, samalla pitää käydä hakemassa hamsuille lisää purua ja postista Visan kirppiksestä ostamamme päiväpeitto.
Postinkantaja on tällä viikolla joutunut soittamaan ovikelloa kolme kertaa eli ainoastaan eilen hän säästyi siltä. Joka kerta oven on avannut juuri herännyt mörökölli. Mutta minäpä olen pyjamassakin edustuskunnossa, kun ihan iloista postitätiä varten sheivasin. Siis sääreni.
Suski tuli käymään Turussa ja saan toimia juoppokuskina yöllä, jos tarvetta tulee. Minulla on nyt ollut siis auto käytössä viidestä lähtien, enkä ole vielä tehnyt sillä muuta kuin käynyt kaupassa. Tässä illan mittaan olisi kyllä tarkoitus käväistä keskustassa, jos vain saan Tanjan ensin meille.
Autoilu on pahasta. Krooninen autokuumeeni on taas tänään noussut ainakin asteen korkeammaksi kuin normaalisti. Meille on myös tarjottu juuri tuota autoa ostettavaksi, ja sen on kyllä ihan kiva ajettava. Nyt pitää vaan pitää pää kylmänä vielä keväälläkin, ettei tule tehtyä hulluja ratkaisuja, joita ei saa pidettyä budjetin raamien sisällä.
Isälläni on ilmiselvästi viihdevuodet. Mies käyttäytyy kuin murrosikä olisi iskenyt uudelleen 40 vuoden tauon jälkeen. Kai häntä pitää vain ymmärtää. Minulla ainakin menee hermot tuollaisen käyttäytymisen kanssa ja toivon, ettei itselläni ole samanlaisia oireita 30 vuoden päästä.
Minun ei tarvinnut toimia lainkaan juoppokuskina, mutta autolla pääsin kyllä ajamaan. Illalla vein Tanjan kotiin ja sitten ajelin ympäriinsä. Jos kerran autoa on tarjottu ostettavaksi, niin pitäähän minun testata, miten se kulkee. Mutta on se vaan uskomattoman mukava ajettava! Tällä hetkellä meillä on siis kaksi kaaraa kiikarissa, appiukkokin meinaan vaihtaa autoa keväällä ja siitäkin autosta pidän.
Minnan koulu- ja muiden hommien takia koneella istumiseni jäi eilen lähes nollaan. Olen nyt aamulla yrittänyt lukea rästiin jääneitä blogeja (lähes koko Päivän pamaus -listani), maileja ja muita juttuja. Pian pitää kuitenkin herättää Minna ja lähteä itse liikkeelle.
TV:ssä alkoi eilen uusi 6-osainen dekkarisarja, Erikoisjoukkue (Spooks). Lajityypin fanina tietty katsoin ensimmäisen jakson, ja ihan hyvältähän se vaikutti. Tämä tosin tiesi sitä, että sunnuntai-iltaan tulee nyt kolmen tunnin sarjaputki: ensin Erikoisjoukkue, sitten Kolmoselta C.S.I ja NYPD Blue. Jälkimmäinen tosin loppunee pian, sillä yhdeksättä kautta on jäljellä enää kaksi jaksoa.
Toinen syy Erikoisjoukkueen katsomiseen oli sen tarjoama silmänilo: Tipping the Velvetissäkin esiintynyt Keeley Hawes on mukana sarjassa. Olen vain viaton esteetikko...
Maha täynnä hyvää ruokaa ja vielä puoli lasia siideriä ruoansulattajana. Olo on kutakuinkin täydellinen.
Minna oli napannut netistä Petja-sedän cajun-katkarapureseptin ja sitä testattiin tänään. Kävin kotimatkalla kaupassa hakemassa loput tykötarpeista, mm. hassun pikku Shotz-maustepussin, tuorejuustoa ja sen siiderin. Ruoka valmistui vartissa ja toisen vartin kuluttua kaikki taisi jo olla syöty. Herkkua! Sitä pitää tehdä uudestaan!
Aloin käsin ommella paikkaa housuihini. Olen miettinyt tätä jo pitkään, mutta aiemmin olen ostanut vain uudet housut. Nyt en halua ostaa uusia housuja, koska tavoitteena olisi sitten keväämmällä vasta täydentää housuvarastoa, kun toivottavasti saan ostaa pari numeroa pienempiä.
Toisien käyttöhousujeni haaroista alkoi vilkkua ihoa vähän liikaa, niin tartuin toimeen. Leikkasin ylipitkät lahkeeni, koska niistä sai oivaa paikkausmateriaalia (nyt sitten kai pitäisi jossain laittaa nuo lahkeet kuntoon). Mustaa lankaa ruskealle, koska muuta ei ollut saatavilla ja paikka housuihin kiinni. Jälki on juuri sen näköistä kuin voisi olettaakin, mutta luultavasti kukaan ei ole niin kiinnostunut haaroistani, että sinne sattuisi katsomaan ja huomaamaan paikkauksen.
Toivottavasti tämä paikka kestää. Taidan kuitenkin työmatkalla käydä katsomassa, olisiko jossain alekorissa tarpeeksi isot pökät halvalla. En luota omiin käsityötaitoihini.
Sain itseni vaivoin kouluun yhtä tuntia varten aamulla. Lopulta lähdin koululta vasta kahdentoista jälkeen, kun kopioin ruotsinkirjaa, surffailin (oma yhteys tuntuu etanamaisen hitaalta koulun kirjaston jälkeen) ja kävin syömässä. Tämä taisi olla vasta viides kerta ammattikorkean aikana, kun kävin syömässä koululla ja tällä viikolla jo toinen.
Nyt on pakko päästä päikkäreille. Heitän Putsin takaisin kotiinsa juoksukopasta ja sitten menen sänkyyn rauhassa "miettimään", missä järjestyksessä teen kaiken, mitä pitäisi tehdä. Samalla pitää miettiä, mitä vaimolle tekisi ruoaksi.
Tulin töistä väsyneenä, nälkäisenä, selkä kipeänä ja pahalla tuulella (koska Minna ei ollut vastannut lähettämiini tekstiviesteihin ja koska bussissa oli ollut joku idiootti, joka antoi puhelimensa soida iät ja ajat – eikä sittenkään vastannut siihen). Viimeinen pisara tuli kotiin päästyäni, kun huomasin, että Minna vain nukkui.
Kilahdin oikein kunnolla.. ja sitten Minnakin tietenkin suuttui. Lopulta minä aloin väsätä ruokaa (kun Minna oli ensin muistuttanut, että pakkasessa oli yhtä sun toista) ja Minna meni kauppaan rauhoittumaan. Hänen palattuaan kaikki alkoi olla OK: katkarapu-vege-riisipöperö pöydässä, minä kylläisenä... ja enemmän kuin vähän nolona siitä, että olin kilahtanut.
En ole ikinä käsittänyt, mitä hyvää riitelemisessä on. "Se puhdistaa ilmaa" – katin kontit. Kunnon tuuletus, mieluiten parvekkeen oven kautta, puhdistaa ilmaa. Riiteleminen on inhottavaa.
Takaraivoon sattuu, erityisesti vasemman korvan taakse. Inhottava tunne. Nukkuminen varmaan auttaisi, mutta en voi mennä nukkumaan - tv-putkeni alkaa pian. Ensin iki-ihana Kodin kääntöpiiri (uudet jaksot alkoivat viime viikolla), sitten lesbisesti kiinnostava Kotikatu (kuitenkin tämä herkullinen tilanne käännetään ihan heteroksi lopulta) ja lopuksi T.i.l.a. Extra tirkistelyn himooni.
En olisi uskonut, että minusta puhkeaisi sisustusintoilija. Se on jotenkin niin kaukana siitä, minkä kuvan olen saanut itsestäni. En ole kuitenkaan snobbailijasisustaja, vaan tällainen epämääräinen intoilija, joka saa tyydytystä siitä, että huonekaluja järjestetään loogisempaan järjestykseen ja mietitään kaikkea pientä kivaa.
Hermostus alkoi, kun tajusin bussin olevan myöhässä. Olin laukannut torin poikki ja Wikken läpi henkeni kaupalla (jäisille kaduille satoi uutta lunta), tehnyt viinikauppaan iske ja ota -reissun, ja taas pikavauhtia poistunut bussipysäkille. Bussi tuli lopulta kymmenen minuuttia myöhässä ja edelläni siihen nousi kaksi "säätöihmettä", jotka asioivat kuskin kanssa pitkään ja hartaasti, ja tukkivat tien kaikilta muilta sisään pyrkijöiltä.
Matkalla bussi tuntui pysähtyvän kaikilla pysäkeillä ja juuttuvan jokaisiin liikennevaloihin. Katselin kelloa ja hermoilin. Kun Minna soitti, olin jo ihan kypsä. Hän halusi vain tietää, miten kaukana vielä olin – ja minä kuvittelin hänen aikovan nakittaa kauppareissua...
Pääsin lopulta kotiin ja purnasin eteisessä kurjaa matkaani. Leukaperiin sattui (sattuu vähän vieläkin, jos puren hampaat yhteen), koska olin kiristellyt hampaitani koko matkan. Kiukku hälveni saman tien, kun pääsin keittiöön ja näin katetun kynttiläillallisen. Minna oli soittanut vain saadakseen tietää, missä vaiheessa voi kattaa pöydän ja kaataa snapsit.
Alkupaloja (patonkia, keitettyä munaa, katkarapusalaattia, pateeta) syödessä riisi kypsyi ja broilerpihvit tirisivät pannulla. Kun kaikki oli tuhottu, mentiin hetkeksi sänkyyn sulattelemaan. Loistava alku viikonlopulle!
On tosi helppoa viivytellä sellaisen homman kanssa, josta ei pidä – jokin kotityö, vaikka silittäminen tai tiskaaminen – mutta että viivyttelee jonkin hyvän ja mukavan jutun kanssa? Miten tavanomaista sellainen on?
Sain Jussilta kirjan, jonka kanssa olen nyt viivytellyt melkein kaksi viikkoa. Haluaisin aloittaa sen, mutta koska olen varma, että se on hyvä ja etten saa jatko-osia ihan pian, olen päättänyt lykätä sen aloittamista tuonnemmaksi. Tuntuu kuitenkin siltä, että ennen kuin tämä kuukausi on lopussa, olen aloittanut sen kaikista viivyttely-yrityksistäni huolimatta. Sehän huutaa minulle tuolta kirjahyllystä joka päivä!
Onneksi minulla on vielä toistaiseksi muuta mukavaa luettavaa...
Tai lähinnä siihen inspiraation saaminen keskellä yötä, kun pitäisi tehdä kotitehtäviä tai edes nukkua. Saa nähdä, pääsenkö aamulla kouluun. Mielellään sinne menisin, mutta ellen herää, niin on vähän paha mennä.
Vaikka tämä yökoodaus ärsyttääkin, niin olen silti tyytyväinen. Omat kotisivuni ovat kaivanneet perusteellista pöllyttämistä jo pitkään ja nyt se on aloitettu. Samalla sivut siirtyvät muualle nykyisestä paikastaan, mainosvapaata kotisivutilaa kun löytyy yllin kyllin.
Eilen eli sunnuntaina leivoimme pullaa. Niistä tuli tosi hyviä, ja söimme niitä aivan liian paljon. Osan veimme kahvia ja teetä vastaan vanhemmilleni ja osan Miira vie museolle, mutta silti... ei tämä kilojen pudotus tällä tavalla etene!
Ne kaksi tenttiä, jotka joulukuussa tein yhteensä tunnissa, näkyvät viimeinkin Winhassa. Toisesta sain 4 ja toisesta 3... enkä siis lukenut yhtään ja tunneilla olin kovin harvakseltaan paikalla (varsinkin opettajan vaihtumisen jälkeen). Täytyy kyllä sanoa, että oli joko tosi lepsu arvostelu tai sitten minulla kävi taas kerran tuuri.
Nyt mussuttamaan Runebergin torttua ja ryystämään kahvia. Kohta ihkuttamaan ;-)
Minna ihkuttikin sitten kunnolla. Olen kateellinen, kun en itse enää pääse "Ihkun" luennoille. Epistä, höhlää, tylsää, mäenala.
Grafiikkahommat edistyvät ja ensi viikolla pääsen vedostamaan uutta pikkujuttua. Sen jälkeen pitänee lunastaa lupaukseni ja vedostaa yksi viime vuoden puolella tehdyistä – tuli tilaus.
Olen ihan petivalmis. Päivä oli pitkä ja kylmä; museollakin tuli vilu. Lisäksi innostuin kävelemään grafiikkapajalta keskustaan, eikä oikea lonkka (eikä selkäkään) oikein pitänyt siitä. Paras mennä lepuuttamaan tätä kroppaa, että se jaksaa taas huomenna.
Tämäniltainen menoni peruuntui surullisen syyn vuoksi. Toivottavasti kuitenkin kaikki menee hyvin, vaikka asia onkin vakava. Koska minulla nyt on ollut aikaa, niin olen imuroinut, pessyt pyykkiä, kuunnellut Queenin A Night at the Operaa jatkuvalla toistolla ja tietenkin istunut aivottomana koneella.
Tänään huomasin, että olin eilen ollut todella tyhmä. Avasin rutiininomaisesti 2 desin maitopurkin kahvia varten, koska eihän meillä ole muuta maitoa. Siellähän se litran purkin loppu odotti vain ottajaansa. Nyt pitää sitten tuhota loppu molemmista purkeista. Pakko kai siis keittää kahvit.
Kääpiöhamsterin kynsien leikkuu on huomattavan vaikeaa ja stressaavaa kummallekin osapuolelle. Sori, Leevi.
Omien kuvitusten näkeminen hyvännäköisessä ja siistissä painotuotteessa korvaa sen harmistuksen, jonka väärin kirjoitettu oma nimi aiheuttaa.
Oliko hakusanojen intternetti peli paikkoja näpyttelijä vitsikäs vai ihan oikeasti tyhmä? Tänne se parka kumminkin oli päätynyt... samoin kuin se, joka etsi Kuvia lohesta.
Pääsin tänään kouluun silloin kun pitikin ja viihdyin siellä nelisen tuntia. Oma soluttautumiseni opiskelijakavereideni joukkoon aiheutti sen, että huomenna saan kaksi luentokirjaa kopioituna. Jipii! Ruotsintunnin ajaksi kipitin lujaa YTHS:lle hammaslääkäriin. Kuusi vuotta olikin vierähtänyt edellisestä käynnistä. Vaikka hampaissa oli kaikkea korjattavaa, olin iloinen, että ne olivat niinkin hyvässä kunnossa kuin ovat. Sain uusia aikoja röntgeniin, paikkaukseen, erikoishammashoitajalle ja sitten vielä jossain vaiheessa ylhäällä olevat viisaudenhampaat revitään pois. Yllättävän onnistunut päivä kokonaisuutena.
Nyt olen niin sippi, että on pakko mennä päiväunille. Tällä viikolla en ole pahemmin öisin nukkunut ja minun pitää varautua illan tv-putkea varten. Mutta ennen nautintoja on hoidettava työt, pyykit odottavat koneessa poimijaa.
Töissä oli kämmätty asiassa, joka ei vaikuta työhöni muuten kuin motivaatio- ja mielipidetasolla. Pohdin pari päivää ja päätin, että mainitsen asiasta pomolleni. Tänään sain vastauksen ja täytyy sanoa, että siinä on pomo, joka osaa käsitellä alaisiaan. Minäkin olen paikalla vain pari tuntia viikossa, en näe koskaan ketään, enkä kuulu olennaisena osana yrityksen toimintaan, mutta silti asia, josta inisin hoidettiin tyylillä ja ketään loukkaamatta kuntoon. Ei voi muuta kuin olla tyytyväinen. Lähinnä tässä oli siis kyse minun ja ennen kaikkea Miiran (!) pörhistyneiden sulkien silittelystä.
Ruoaksi Miiralle olen suunnitellut paistettuja muikkuja ja illan tv-putkeen raffeleita, dippiä, siideriä ja täytelakuja. Nyt pitää lähteä hakemaan perunoita vanhempien kellarista. Samalla saan hoidettua kuntoiluni tältä päivältä. Voi sitten hyvällä omallatunnolla mässätä illalla. Laihduttaminen ja painonhallinta on mukavaa, kun siihen suhtautuu oikein.
Roikun koneella tekemättä oikeastaan mitään. Väsyttää, mutta jostain ihmeen syystä en ole vieläkään mennyt nukkumaan – olen istunut tässä yli kaksi tuntia! Ulkona on valoisampaa kuin minun päässäni, se on ainakin varmaa.
Lueskelin erinäisiä keskustelufoorumeita, blogeja ja muita juttuja, nostalgisoin vähän (oi niitä aikoja, kun vielä chattailtiin) mutten haikaillut menneitä. Neljässä—viidessä vuodessa ehtii tapahtua todella paljon.
Tekisi mieli syödä yksi appelsiini ennen nukkumaanmenoa (jep, kohta menen!), mutta rohtuneita huulia kirvelee jo valmiiksi.. ja hampaidenpesu heti sitrushedelmän jälkeen tekee vain hallaa purukalustolle. Pitää siis odottaa, kunnes taas herään.
Minna ilmoitti aamiaisella, että olen pilannut hänen teenautintonsa. Raukalla oli tapana juoda (ihan kamalaa ja silti mautonta) Princess-pussiteetä maidon ja sokerin kanssa. Tänään se maistui pahalta – "ihan ku kuumaa vesimaitoa" – oli kuulemma minun syytäni, kun olen totuttanut hänet vahvoihin, maukkaisiin teelaatuihin, joita juodaan ehdottomasti ilman maitoa.
Olen myös onnistunut muuttamaan hänen mieltymyksiään lihan suhteen. Alkuun raaka tai puoliraaka pihvi oli Minnalle melkein kauhistus, mutta onneksi tuo sentään suostui maistamaan. Nykyään kunnon pihvin pitääkin olla vähintään puoliraaka.
Minä puolestani olen alkanut seurata Minnan esimerkkiä niinä viikonlopun päivinä, jolloin ei tarvitse mennä mihinkään: pukeudun myöhään enkä edes käy pahemmin pesulla sitä ennen (illalla voi sitten mennä suihkuun.. ehkä). Tuntuu oudolta, minähän yleensä pesen pakkomielteenomaisesti hiukseni joka aamu, vaikken olisi menossa muualle kuin lähikauppaan.
Tyypillistä tosin, että kun istun kirjoittamassa tätä, Minna on juuri tulossa suihkusta – ja minä olen se pesemätön otus, joka aikoo viettää päivänsä vanhassa T-paidassa ja nuhruisissa verkkareissa.
Olen tässä paikkaillut aukkoja elokuvasivistyksessäni: viime viikolla katsoin TV:stä Katuvarpuset, tänä viikonloppuna Mallioppilaan (Apt Pupil) ja American History X:n, ja ensi keskiviikkona tulee High Fidelity (joka oli kirjana loistava).
Piski kehui eilisessa mailissaan Tarantinon Kill Bill vol. 1:tä, joten se pitää liittää vuokrattavien DVD-levyjen listaan. Listalla on ennestään mm. Amélie ja Siivekäs muutto.
Sunnuntaipäivällisen laittoon näyttää oleellisesti liittyvän molemminpuolinen nalkutus ja kinastelu. Alkuvalmistelut vievät aikaa, koska kumpikin on tiskannut tai siivonnut keittiön vain puolinaisesti, ja ruokaa tehdessä kumpikin on toisen tiellä. Kun ruoka alkaa olla valmista, olemme jo rauhoittuneet, mutta ruoan jälkeen ei taaskaan jakseta tiskata tai järjestellä keittiötä (paitsi ehkä muutamia tavaroita, ja nekin valituksen säestäminä).
Maanantai haisee. Se haisee vanhoilta ukoilta, jotka käyttäytyvät typerästi ja syyttävät syyttömiä, se haisee busseilta, jotka eivät pysy aikatauluissaan, ja se haisee pesemättömiltä tiskeiltä.
Olin tänään niin kiukkuinen, että Minnan lepyttelyt (herkkuja), ruoka ja viinikään eivät heti auttaneet. Vastaisen varalta taidan tästä lähtien mennä museolle vasta iltapäivällä maanantaisin. Eipä tarvitse sitten nähdä niitä homekorvia.
Nyt petiin.
Lähikauppa ei enää myy Clipperin Organic Earl Greyta, vaikka muuta Clipperin luomuteetä löytyykin. Inhaa. Pitää joko muistaa metsästää sitä kun käy muissa kaupoissa tai sitten ostaa vain jotain muuta Earl Greyta. Kammottavat Princess-teepussini lahjoitan vanhemmilleni, niille se moska kelpaa.
Pitäisi tehdä vähän töitä, että saisin enemmän palkkaa ensi kuun puolivälissä. Sijaistoimintona tiskasin jo ja kohta varmaankin laitan koneellisen pyykkiä pyörimään. Mikä siinä muuten on, kun minä tiskaan, niin paitani on ihan litimärkä? Isoäitini kerran vitsaili, että se tarkoittaa juoppoa aviomiestä (hänellä se kun pitää paikkansakin), mutta ei Miira ole mies eikä juoppo. Ehkä minä sitten olen vain lutraaja.
Jännitin ensimmäistä papa-koettani ihan kamalasti. Huomasin sen parhaiten omasta äänestäni, en ollut tuntea sitä, kun vastailin kysymyksiin. Lopulta homma oli nopeasti ja suht kivuttomasti ohi, eikä verta tullut lainkaan. Ensi viikolla saan tulokset suoraan kotiin. Minulla on edelleen myös koulun kautta lähete papaan, mutta mieluummin menin seulonnan kautta. Minua ei miellytä ajatus hakea tuloksia terveydenhoitajaltamme.
Kokeesta kauppaan hortoilemaan. Minä voin viettää hortoilemalla ruokakaupassa kauan. Kävellessä mietin vaihtoehtoja, pohdin, vaihdan tuotteita, harkitsen, teen päätöksiä, muutan mieleni ja lopulta päädyn kassoille. Parasta olisi tietenkin etukäteen miettiä kaikki valmiiksi, mutta mitä kivaa siinä sitten on? Uudet kulinaristiset keksinnöt jäävät tekemättä. Miiran onneksi olen yleensä yksin liikkeellä, kun hortoilen.
Kotimatkaan sain tuhrattua 20 minuutin sijaan tunnin. Bussi meni nokan edestä, minä ajattelin liikaa ja olin liian aktiivinen. Lopulta vietin bussissa 25 minuuttia ylimääräistä. 3 kilometrin päästä kotoa kannattaakin lähteä 6 kilometrin päähän, että pääsisi paremmin ja nopeammin kotiin. Olisi vain pitänyt olla oma laiska itseni ja istua bussipysäkillä odottamassa 20 minuuttia.
Meille oli tullut mielenkiintoisia vieraskirjaviestejä. Tänään en jaksa olla vitsikäs, joten poistin ne suoraan. Jos vitsikkyys ja into palaavat, niin ainahan ne sieltä roskiksesta pois saa. Tilastoja tutkiessa huomasin, että tämä tyyppi oli etsinyt Googlella Lesbo vieraskirjat ja päätynyt sitä kautta Provoon. Huvittavaa. Miten tuollaiset hakusanat edes tulevat mieleen?
Aamulla katsoin ja nauhoitin Skitso-Jannea telkkarista. Oli hassua kuulla Jannen ääni. Naama oli tuttu ja puheet, mutta ääni oli uutta. Muuttuukohan lukeminen nyt, kun tietää äänen?
Olin tänäänkin museolta kotiin tullessani väsynyt ja nälkäinen ja lisäksi selkää jomotti. Olin kuitenkin hyvällä tuulella.. minkähän ihmeen takia? Tuskin uusi työnakitus ja "homekorvien" poissaolo nyt niin paljon asiaan vaikuttivat.
Nakituksista puheen ollen, tänään pitäisi tehdä lupaamani kuvitukset. Jos illan leffa on tylsä, niin sen aikana ainakin onnistuu. Ja jollei, niin onhan mainostauot.. ja vielä huominen ilta. Nyt kunnon satsi teetä, etten jäädy tähän koneen ääreen!
Minna muuten kutoi minulle säärystimet viime viikolla. Museolla onkin nyt paljon mukavampaa pakertaa, kun veto ei enää palelluta jalkoja (itse otin sinne jo ensimmäisinä päivinä villasukat).
Jo vuosi ahdistusta! Wau.. ja minä kun olin suunnilleen siinä uskossa, että tuo on ollut olemassa iät ja ajat (ihan kuin tämäkin blogi).
Museolla aika suorastaan lensi tänään... kunnes yksi homekorva tuli paikalle. Sen oleilu kesti varmaan viikon, mutta sitten aika otti taas spurtin. Yhtäkkiä kello näytti kotiinlähtöaikaa, ja minähän lähdin. Mahakin oli sitä mieltä, että nyt kotiin syömään.
Kotonakin aika lentää, vaikkei saisi. On vielä niin paljon tekemättömiä juttuja, että jotenkin ajan pitäisi riittää siihen kaikkeen, ilman että pääsen nukkumaan vasta puolenyön jälkeen.
Hei Veera! Kannattaa ainakin yrittää. Ufopulkalla menee lujaa (ja ohjailu on vaikeaa; mikäs sen hauskempaa!) – juuri tuollaisen Minna sai joululahjaksi.
Mentiin ruoan jälkeen "vähän lojumaan", nukahdettiin ja nukuttiin yhteen menoon noin kaksi ja puoli tuntia! Ääk! Nyt on sekava olo, paha maku suussa (nukuin tietysti taas suu auki) ja ihan kuin vieläkin väsyttäisi.. No, kohta alkaa Så ska det låta – se kyllä herättää.
Minna soitti iltapäivällä ja halusi tavata kaupungilla. Lähdin töistä kahta tuntia ennen kuin olin aikonut, mutta teen ne puuttuvat tunnit takaisin ensi tai seuraavalla viikolla. Joustava työaika on hyvä juttu.
Sain tänään kuulla, että pikkusisko kaverinsa kanssa on sortunut jo blogaamaan Bloggerissakin. Tsekatkaa Syvyys (toim.huom. eipä muuten blogaa enää tuossa osoitteessa). Odotan kiinnostuneena jatkoa, koska tiedän, että molemmilla on hyviä ajatuksia ja molemmat osaavat kirjoittaa huomattavasti paremmin kuin keskivertoteinit. Ei mitään paineita flikoille *virne*.
Aamulla isä herätti ennen kymmentä ja sai taivuteltua minut kuskiksi lumipyryyn. Viimeisenä lahjuksena tarjouskokikset olivat niin houkuttelevia, etten voinut kieltäytyä. Olin muutenkin todella pirteä, joten Miira kiitti onneaan, että minä lähdin. Olisin voinut muuten innokkaana alkaa reerata jo kymmeneltä.
Pyryssä ajaminen oli kivaa! Jostain kumman syystä äiti väitti, että olen ihan samanlainen kuin isäni, kun sanoin, ettei hyvä auto vaikuta siihen, että ajo sujuu, vaan se, että minä olen pirun hyvä kuski! Kuulemma liikennekäyttäytymisemmekin on samanlaista, minä vain ajan rauhallisemmin. No onhan se nyt tiedetty, että olen isin tyttö.
Viimeinkin kotiin päästyäni aloimme reerata. Yksi huone takana, toinen edessä. Ensi viikonlopuksi pitäisi olla valmista, kun saamme vieraita. Nyt väsyttää ihan kamalasti, ei tällainen rehkiminen sovi minulle.
Riina Katajavuori: Hevikimmat
Nostalgiaa vanhoilta kotikulmilta, vaikka itse olinkin kirjan tapahtumien aikoihin päähenkilöitä nuorempi. Muuten tyypillinen nuorisokirja, jossa ei tehdä paljon muuta kuin ryypätään, pähkäillään poikaystäviä (tai niiden olemattomuutta), ja välillä vähän käydään koulua. Sitten ryypätään taas. Tietysti kuvioon kuuluu joku nuorena kuollut rämäpää ja hankalat vanhemmat.
Tuija Lehtinen: Ihan pihalla
Meni sopivasti samaan syssyyn edellisen kanssa. Ongelmanuoria yhdessä – ja harvinaisen kiltisti ollakseen ongelmanuoria.
Pirkko Saisio: Kainin tytär
Ööjoo, ihan hyvä tämä oli, mutten osaa sanoa siitä mitään.
Marko Kitti: Kottarainen
Aika hurja kokoelma. Hyvä, muttei järin miellyttävä lukukokemus (vähän samalla tapaa kuin aiheeltaan vakava leffa voi olla hyvä, muttei miellyttävä). Kaverilla on selvästi sana hallussaan.
Stephen King: Hearts in Atlantis
Uusintaluku, kun en muistanut yksityiskohtia...
Terry Pratchett: Pyramids
Uusintaluku, Pratchettin "ihan kiva" -osastoa.
Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani
Pitänee lukea Lehtolaista enemmänkin.
Lisäksi epämääräinen kasa vanhoja lasten- ja nuortenkirjoja museolla "välipaloina"...
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
