Kävimme iltapäivällä Onnimannissa ostamassa näppipyyhkeitä, sekä kotiin että lahjaksi (mutta lähinnä lahjaksi). Ehdimme katsella muutakin tarjontaa, mainostaa Miralle kissojen raapimapuita ja miettiä mm. keittiön kalusteita. Kun lopulta pääsimme kassalle, myyjä kysyi, olimmeko me ne, jotka olivat joskus käyneet ostamassa näppipyyhkeitä juuri ennen sulkemisaikaa! ”Teitä taisi olla kolmaskin, joka jäi ovelle ja sanoi varmistavansa, että pääsette vielä ulos…”

On ihan mukavaa, jos jossain kaupassa myyjä tuntee ja muistaa, mutta tämä olisi meidän puolestamme saanut olla muistamatta. Olemme tosiaan olleet siellä viime tingan ostoksilla, jopa kahteen kertaan (mutta toisella kertaa siellä taisivat olla vain Minna ja Mira, en minä). Ja se ovelle jäänyt oli Piski.