Helsingissä, isän ja Mustin luona. Nyt on Mustikin kotona, mutta ottaa pakostakin rauhallisesti. Ei kotitöitä, ei kokkausta, ei oikeastaan muuta kuin istuskelua ja loikoilua. Liikkuminen paikasta toiseen tapahtuu rollaattorin avulla ja isän komennossa, Musti kun on edelleen hosuja, joka haluaisi liikkua nopeammin, vaikkei pysty.

Tulomatkalla Minna ajoi Muurlaan asti ja kyllästyi. Vaihdettiin kuskia lasitehtaan parkkipaikalla, ja siinä tuli auton konepellille västäräkki, katsoi minua suoraan silmiin, käänteli päätään ja heilutti pyrstöä (niin kuin västit aina)… ja vasta pitkän tarkastelun jälkeen lennähti pois. Käynnistin auton vasta sen mentyä.

Perjantai-iltapäivän liikenne maantiellä taitaa olla minulle vielä vähän liian jännittävä; vastaantulevien kaistalla oli muutama pelottava ohittelija ja melkein takapuskurissa kiinni bussi… Äksöniä oli enemmän kuin tarpeeksi, ja kun lähestyttiin Helsinkiä, tehtiin uusi kuskinvaihto Myllylammella. Minna sai taas ajaa tylsää moottoritietä ja Kehä I:stä.

Täällä ollaan enimmäkseen rentouduttu – juteltu, katseltu olympialaisia, juotu mm. teetä ja punaviiniä (ei yhtä aikaa) ja herkuteltu. Olemme tehneet sämpylöitä (Mustille kaikenlainen leipominen on kauhistus ja suuri stressin aihe, joten minun tekemäni uunituoreet sämpylät ovat suurta herkkua) ja makaronilaatikkoa, sunnuntain päivälliseksi on luvassa broileripihvejä ja kuskussalaattia Minnan tapaan.