Maaliskuussa päässäni naksahti ja päätin, että kuntoilen neljänä päivänä viikossa. Tavoite oli selvitä ensimmäisestä viikosta kunnialla. Eilen tuli täyteen 20. viikko, jolloin olen kuntoillut vähintään neljänä päivänä viikossa. Paatuneelle sohvaperunalle aivan järjetön saavutus.

Numeroina tämä tarkoittaa 84 kuntoilupäivää eli neljänä viikkona olen ylittänyt itseni ja kuntoillut viitenä päivänä viikossa. Vertailun vuoksi tämän vuoden viikoilla 1-9 kalenterissa on vain 10 kuntoilupäivää… Vyötäröltä on kadonnut 9 senttiä ja painosta 5 kiloa (vain!) kuntoiluputken aloittamisen jälkeen.

Päivien määrä on oleellista – ei ole väliä, onko yhden päivän aikana useita harjoittelukertoja. Lajeina on ollut  muun muassa kävely, uinti, sauvakävely, jumppa, lihasharjoitukset kotona (kahvakuula <3), hölkkä (!!), pyöräily ja itämainen tanssi. Liikkeelle olen lähtenyt kelissä kuin kelissä: räntäsateessa, kamalissa pakkasissa, kaatosateessa, hirveissä helteissä ja ihan mukavissakin olosuhteissa.

Hölkkääminen oli jotain uskomatonta. En olisi uskonut, että koskaan pystyn siihen. Vielä vähemmän olisin uskonut, että pitäisin siitä. Vauhti oli etanamaisen hidasta, mutta mitäs siitä. Minä hölkkäsin 30 minuuttia ja putkeen. Pelottavaa on, että haluan tehdä sen uudelleen.