On maanantai,  joka ei tällä hetkellä eroa muista päivistä juuri muuten kuin että useampi kauppa on auki (jos niitä nyt sattuisi tarvitsemaan) ja että Hesarin nettisivujen Erikoinen tapaus -palstalle ilmestyy uusia juttuja. Palsta on aina luettava, vaikka juttujen taso (ymmärrettävästi) vaihtelee ja välillä tulee mieleen, että kannattiko tuota nyt edes kertoa.

Tulipa tänään mieleeni yksi omalle kohdalleni osunut ”erikoinen tapaus”, joka on erikoinen ehkä vain samassa mielessä kuin se epätavallinen (kohtelias) bussinkuljettaja…

Olin ollut Piskin kanssa Kaapelitehtaalla Miljoonasateen ilmaiskonsertissa, vuosi oli 1989 tai 1990. Käpylässä vaihdoimme bussia ja odottelimme pysäkillä (jossain yhdentoista – kahdentoista välillä illalla), kun kohdalle pysähtyi musta maija. Poliisit (ihan tuntemattomia tyyppejä) ihmettelivät, mitä teimme ulkona siihen aikaan, ja kerroimme olevamme matkalla kotiin – bussin piti tulla ihan pian.

Seuraavaksi poliisit alkoivat udella, missä asuimme, ja minä aloin jo tulla epäluuloiseksi. Vastasimme, mutta sopivan epämääräisesti – kerroimme vain, että Malmin suunnalla. Yllättäen kysymyksiä ei tullut enempää, vaan kyytitarjous! Pääsisimme maijan kyydissä kotiin. Epäröimme jonkin aikaa (minä olin jo todella epäluuloinen tyyppien motiiveista), mutta suostuimme sitten.Nyt kerroimme osoitteen ja annoimme ajo-ohjeita – mutta kun oli päästy Patolan kohdalle ja poliisit ajoivat harhaan (päätyen jollekin umpinaiselle pikkutielle), sydän hyppäsi kurkkuun. Olin varma, että harhaan ajo oli tahallinen temppu ja meille kävisi todella huonosti.

Auto kuitenkin käännettiin ympäri, poliisipojat (aika nuoriahan he olivat) tutkivat karttaa ja perille päästiin. Muistaakseni sen jälkeen, kun olimme jääneet kyydistä, he eivät lähteneet liikkeelle ennen kuin olimme menneet sisään pihaan. Taisivat sittenkin vain haluta taukokahveille Malmin asemalle… ja meidän kuskaamisemme oli hyvä tekosyy ajaa sinne päin.